Rohkeasti kohti uutta uraa

Erittäin harva meistä on nykyään koko työuraansa samoissa tehtävissä. Monet päätyvät pohtimaan uransa suuntaa jatkuvan epävarmuuden ja yt-neuvottelujen keskellä. Myös perhevapaat ovat ajanjakso, jolloin ajatukset oman uran suhteen voivat muuttua ja kirkastua. Toiset päätyvät opiskelemaan täysin uuden ammatin, kun taas toiset hakevat uutta suuntaa entisen koulutuksen pohjalta. Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään. Työskentelin aiemmin tutkijana, mutta nyt etsin töitä esim. ympäristö- ja kiertotalouskonsultoinnin parista. Perhevapaiden aikana aloin ymmärtämään, että niin paljon kuin tieteellistä tutkimusta arvostankin, haluan omalla työlläni tuottaa konkreettisempia ratkaisuja ympäristöongelmiin.

Alanvaihtaja saattaa löytää itsensä saman haasteen edessä kuin vastavalmistunut: työpaikan saaminen tyssää kokemuksen puutteeseen, mutta kokemusta on hankala kerryttää ilman työpaikkaa. Vanhassa roolissa tärkeimmät tehtävät ja niistä hankittu kokemus eivät välttämättä olekaan enää ”se juttu”, jota hakemuksissa kannattaa korostaa. Alanvaihtaja joutuu katselemaan työkokemustaan uusin silmin. Uuden uran kannalta hyödyllistä kokemusta ja omaa osaamistaan ei aina välttämättä edes itse tunnista. Keskusteluja kannattaa siis käydä niin entisten kuin potentiaalisten uusien kollegojen kanssa. Tärkeätä on tunnistaa myös osaamisen puutteet, minkä vuoksi kannattaa pyytää palautetta rekryprosesseista.

Opinnot avoimessa yliopistossa tai verkkokurssit (esim. Coursera) voivat riittää osaamisen päivitykseen. Työvoimakoulutus voi olla alanvaihtajalle erinomainen vaihtoehto oman osaamisen kehittämiseen. Usein työvoimakoulutuksiin sisältyy työssäoppimisjakso, joka parhaimmillaan voi poikia suoraan työpaikan tai ainakin antaa mahdollisuuden hankkia työkokemusta ja verkostoitua. Koulutusporukka tarjoaa vertaistukea ja kannustusta, mikä työnhakuaikana on äärettömän tärkeää positiivisen vireen ylläpitämiseksi.

Mitä työnantaja sitten saa palkatessaan henkilön, jonka aiempi kokemus ei suoraan mätsää uusiin tehtäviin? Omalta osaltani voin sanoa, että hakeutuminen uudelle uralle on haastava, toisinaan turhauttava ja kasvattava prosessi. Olen oppinut tunnistamaan omia vahvuuksiani, omia kehittämiskohteitani, arvoni ovat kirkastuneet ja ymmärrän, mikä minua motivoi. Erilaiselta taustalta tulevan henkilön verkostoista voi löytyä mahdollisuuksia täysin uuteen yhteistyöhön. Ehkäpä alanvaihtaja voisi olla organisaatiossa myös positiivinen muutosvoima, veneen keikuttaja, jolta puuttuu luutuneet käsitykset siitä, miten asiat on aina ennenkin tehty?

Kerro oma tarinasi alanvaihdoksesta kommenteissa!

Kirjoittaja Niina Tavi on tamperelainen ympäristöasiantuntija, kahden tyttären äiti sekä kokeileva puutarhaharrastaja.