Hakemukseen ja haastatteluun –miten valmistaudut?

En kerro miten teet nätin CV:n tai millaisen kuvan laitat hakemukseesi. En anna pukeutumisvinkkejä enkä kerro miten puristat kättä luontevasti. Kerron esimerkkejä mitä voisit valmiiksi pohtia ennen hakemuksen lähettämistä ja ennen työhaastatteluun menoasi.

Ole valmis.

Partiolaisilla on hyvä perusohje. Se sopii myös työnhakuun. Sinun pitää olla valmis. Siis valmistautunut edessäoleviin asioihin. Työnhaussa ensimmäinen pohdittava on halukkuutesi vastaanottaa ja tehdä töitä.

Uutisia ja työpaikkailmoituksia seuratessasi sinun on mietittävä mitä töitä uutisen tai ilmoituksen takana on, ja oletko valmis tekemään niitä. Unelmiesi täyttymys ei aina ole ilmeisin, joten joudut ehkä joustamaan.

Vasta toisessa vaiheessa mietit mitä reunaehtoja sinulla on. Ennen hakemuksen aloittamista olet päättänyt haluatko matkustaa, teetkö vuorotyötä, sopiiko etätyö sinulle? Mitä pidät firmasta, jossa on paikka auki? Miksi? Mikä on palkkatoiveesi tai ansiotaso-oletuksesi ja löydätkö sille vastaavuutta erilaisista taulukoista? Kun olet tämäntyylisillä valinnoilla pohtinut saamasi hakumahdollisuuden eri osia, niin hakemustesi laatu paranee, ja ne kohdistuvat täsmällisemmin sellaisiin töihin, joissa sinulla on mahdollisuus tulla itsesi kanssa toimeen.

Haastattelussa

Haastatteluun taustaksi sinun on mietittävä omat rajasi. Palkkatoiveesi joustoraja eli minkä alle et hyväksy tarjousta. Mihin muihin työehtoihin olet valmis sitoutumaan. Tässä voit käyttää jo hakemusvaiheessa tekemääsi pohdintaa. Onko elämässäsi joitakin asioita, joista et jousta? Esimerkiksi lasten harrastusten vuoksi kieltäydyt matkatyöstä, omaishoitajana työaikasi pitää olla säännöllinen…

Kun olet hakemuksessasi kuvannut ominaisuuksiasi, niin valmistaudu kertomaan esimerkkejä, joissa ominaisuus on tullut esiin. Niiden ei tarvitse olla edellisten työpaikkojen tehtävistä vaan voivat olla myös harrastuksista, luottamustoimista tai muualla arjessa tapahtuneita asioita. Esimerkkien tarkoitus on avata osaamistasi ja osoittaa ettet ole vain käyttänyt kivanoloisia sanoja hakemuksesi täytteenä.

näin tehdään cv canvalla

En kirjoita auki kaikkea mihin sinun tulee valmistautua, en edes osaisi tehdä täydellistä listaa. Tulevaisuudessa täällä blogissa on varmasti lisää kirjoituksia omien vahvuuksiesi ja mahdollisuuksiesi apuvälineiksi. Kirjoituksia niistä asioista, jotka auttavat sinua.

Tärkeintä on, että mietit omalta kannaltasi ja elämäntilanteeseesi sopivasti asiat valmiiksi ennen hakemuksen tekoa, ja erityisesti ennen haastatteluun menoa. Silloin olet valmis ja vähemmän tilanteen armoilla. Veikko Huovista mukaillen: Etukäteen viisaalla on maailmanranta helpompi kiertää.

 

Matti Kortteus (3)Kirjoittaja on Matti Kortteus mahdollisuusbongari, ideoiden kytkijä, onnistumiskapeikkojen hoonaaja. Etsin ongelmia. Olen jumittunut kehittämiseen ja ratkaisunhakuun. Tutkailen palveluita, digitalisaatiota, viestintää. Välillä infraa ja liikennettä. Joskus ärsytän ja härnään. @kortteus

suunnittelu_paperit

Myyjänä työhaastatteluun? – Asennoitumisen merkityksestä työhaastattelussa

Työpaikkahaastattelu on tapahtumana jännittävä, vaikka kuinka olisit valmistautunut, tutustunut yritykseen ja tehtävään, tehnyt kysymyksiä valmiiksi, tuntisit hyvin itsesi ja osaamisesi ja osaisit sujuvasti kertoa kokemuksestasi ja tavoitteistasi. Silti useimmiten tuntuu, että keskustelun asetelma ei ole tasa-arvoinen ja tasavertainen – toinen osapuoli kyselee ja tenttaa ja hakijana joudut parhaasi mukaan vastaamaan hankaliin ja yllättäviinkin kysymyksiin. Millainen asennoituminen auttaisi parhaimpaan lopputulokseen?

HAASTATTELU
Haastattelu on rekrytointimenetelmänä paras ja huonoin. Paras siksi, että se on vuorovaikutteinen aktiivinen keskustelu, jossa kumpikin osapuoli esittää kysymyksiä ja saa vastauksia omiinsa. Huonoin siksi, että tilanne on lyhyehkö keskustelu, jossa ennakkoluulot, uskomukset ja ulkoiset seikat ja kaikki nonverbaalinen viestintä vaikuttavat mielikuvaan, joka toisesta henkilöstä luodaan. Toiset hakijat ovat haastattelutilanteissa parhaimmillaan, esiintyvät varmasti ja vakuuttavasti – toiset taas jännityksestä jäykkänä eivätkä saa itsestään ulos kaikkea, mitä haluaisivat. Haastattelukeskustelun tavoitteena on aina selvittää, olisiko hakija sopiva kyseiseen tehtävään/yritykseen ja toisaalta olisiko tehtävä/yritys hakijalle sopiva. Eli myyntitilanne kahteen suuntaan.

– TIUKKA TENTTI

Olen ollut lukuisissa haastatteluissa kaikissa rooleissa: haastatellut yksin ja esimiesten kanssa ja istunut myös hakijana pöydän toisella puolella. Niin esimiesten kanssa kuin hakijanakin olen tavannut sekä huomattavan hyviä että luokattoman huonoja haastattelijoita. Kaikista tilanteista voi aina ottaa opikseen!

Itsetuntemusta ja -varmuutta sekä sujuvaa ulosantia korostetaan tärkeinä osaamisina haastattelussa. Joskus kovin itsevarmat hakijat eivät arvosta rekrytoijaa haastattelijana vaan pitävät liian itsestään selvänä, että heillä on mahdollisuus valita, tarttuako tehtävään vai ei. Röyhkeys usein ärsyttää haastattelijaa. Jos ärsyynnyt, miten käy havainnointikykysi? Tartutko lillukanvarsiin ja kadotat kokonaisuuden? Toisaalta joku peittää epävarmuuttaan liiallisen varmuuden kuoreen – mikä tulkinta tilanteessa on siis oikein?

Toisinaan tilanne voi olla myös niin, että osaavia/potentiaalisia hakijoita ei ole valittavaksi asti ja keskustelu kääntyykin houkutteluksi. Tuleeko silloin selvitettyä kaikki olennaiset asiat? Silloinkin pitäisi saada selville, miten hakija toimii millaisissakin työelämän tilanteissa, mitkä ovat hänen kehityskohteensa ja todellinen motivaationsa tehtävää kohtaan.

piilo-osaajat_perehdyttää

Kuva: Karoliina Nurmi

Myös haastattelija voi jännittää haastattelua aivan tarpeettoman paljon, jolloin hän ei kykene keskittymään hakijan vastauksiin riittävästi. Jos joudut koko ajan miettimään, mitä kysyt seuraavaksi, jäävät tarkentavat kysymykset tekemättä. Kerran kävi niinkin liukuhihnalla puhelinasiakaspalvelijoita haastatellessani, että tavoiteltu nopeus ja tehokkuus ohittivat tilannetajun ja pelisilmän. Tykitin alkutarinat sukkelasti ja hyökkäsin kysymysteni kimppuun, kun nuori hakija melkein pillahti itkuun rohjeten kuitenkin kysyä, mikä ihmeen tenttitilaisuus haastattelu oikein on. Se pysäytti. Iskin tietokoneen kiinni, pyysin anteeksi ja kysyin aloitettaisiinko alusta. Esittelin perusteellisemmin itseni ja haastattelun tarkoituksen, kerroin meistä työnantajana ja työtehtävästä, vasta sitten siirryimme hakijan osaamiseen, motiiveihin ja tavoitteisiin. Kiitin hakijaa haastattelun jälkeen, että hän oli avannut silmäni, ja saanut minua ajattelemaan tilannetta myös toisen näkökulmasta. Tästä on jo vuosia, mutta opetus ei ole unohtunut.

VAI TULOKSEKAS MYYNTIKESKUSTELU?

Mielestäni haastattelu on myyntitilanne kahteen suuntaan: hakija myy itseään ja osaamistaan yritykselle, ja rekrytoija myy tehtävää ja yritystään hakijalle. Jospa menisitkin haastatteluun myyjänä? Hyvä myyjä muistaa, että vaikka asiakas ei aina olisikaan oikeassa, hän on silti kuningas. Toisin sanoen rekrytoija asiakkaana päättää, tuletko valituksi tehtävään vai et. Vaikka kauppoja ei kerrasta syntyisikään, voi tulla toinen mahdollisuus.

Haastatteluun valmistautumisen merkitystä ei voi kyllin korostaa: on osattava kertoa omasta osaamisestaan ja esimerkkejä toiminnastaan erilaisissa tilanteissa, itsestään persoonana ja työyhteisössä, miten toimii ja käyttäytyy, mistä paineistuu, vahvuuksista ja kehityskohteista. Tämän lisäksi tulee perehtyä yritykseen ja tehtävään ja miettiä kysymyksiä, joihin haluat vastauksen voidaksesi päättää, ottaisitko työtehtävän vastaan, jos sitä sinulle tarjottaisiin. Palkkatoive ei ole kysymyksistä helpoin.

Hyvä myyjä arvostaa asiakasta, antaa tämän johtaa keskustelua, osaa tuoda parhaat puolet esille, tuottaa aidosti lisäarvoa asiakkaalle, pyrkii ymmärtämään asiakkaan ongelman ja tarjoamaan ratkaisun. Hän käyttäytyy miellyttävästi, osoittaa tilannetajua, reagointikykyä ja pilkettä silmäkulmassa. Jää mieleen. Erinomainen myyjä myös muistaa, että useat suomalaiset keskimäärin vihaavat myyjiä, mutta rakastavat ostamista.

Tee ostaminen helpoksi.

 

Ruutinen TerhiKirjoittaja Terhi Ruutinen on rekrytoinnin ammattilainen, joka innostuu ihmisten kohtaamisesta ja nauttii onnistuneista haastatteluista.

Palkkapyynnön asettaminen – hinnoittele osaamisesi oikein

Työnhakija täyttää työnhakunsa aikana todennäköisesti lukuisia työhakemuksia. Itse hakutekstin tuottamisessa toisto tuo helpotusta, kun oppii sanoittamaan paremmin omaa osaamistaan. Palkkapyyntö pyydetään ilmoittamaan lähes kaikissa hakemuksissa eikä sen asettaminen ole aivan yksinkertaista. Miten asettaa sopiva palkkapyyntö? Miten voi tietää, mikä on sopiva summa?

Olen kuullut useammankin rekrytoijan suusta, että pahin moka jonka tässä asiassa voi tehdä, on jättää palkkatoive merkkaamatta kokonaan. Jos sitä kysytään, se myös laitetaan. Aivan hatusta ei lukua kuitenkaan kannata tempaista. Liian korkealle asetettu palkkapyyntö voi karsia sinut heti pois hakijajoukosta, liian alhainen taas on haitaksi itsellesi eikä anna oikeaa kuvaa osaamisestasi.

Ihan aluksi kannattaa kurkistaa internetiin. Etsi, löytyykö kyseiseltä alalta palkkatilastoja ja tutki niitä. Huomioi myös, että datan pitää olla tuoretta. Muutaman vuoden takainen palkkataso ei ole enää vertailukelpoinen, mutta antaa kumminkin jotain osviittaa. Jos kuulut ammattiliittoon, selvitä sieltä, mikä olisi sopiva palkka. Useimmat liitot julkaisevat palkkatilastoja vuosittain jäsentensä käyttöön ja lisäksi saatavilla voi olla palkka-asiantuntijan neuvontaa, jossa kartoitatte palkkatoiveen tasoa yhdessä. Verkossa on myös erilaisia sivuja, joille ihmiset voivat ilmoittaa anonyymisti omat palkkatulonsa. Näiltä sivuilta voi hakea palkkoja alojen ja titteleiden mukaan. Älä usko sokeasti näihin, sillä tietoja ei tarkisteta, mutta kurkista kumminkin, jotta voit pohtia, millainen hajonta on realistinen.

Jos tilanne on tiukka ja sinun pitää tietää tarkkaan jonkun erityisen tehtävän palkkataso, on olemassa yksi keino, jonka voi tässä tilanteessa hyödyntää. Tämä on konsti, jonka hyödyntäminen saa aikaan jopa ihan rikollisen olon, vaikka kyseessä ei ole mitenkään luvaton toimenpide. Kyse on verotietojen hyödyntämisestä. Seuraavana todellisen palkkasalapoliisin ohjeet.

Ota selvää vastaavissa tehtävissä työskentelevistä ihmisistä. Selvitä, ketkä ovat tulevat kollegasi ja ketkä toimivat kilpailijalla samankaltaisissa tehtävissä. Listaa muutamia nimiä. Jos joukossa on monta Matti Virtasta niin kannattaa hakea useampi nimi listalle. Selvitä mahdollisuuksien mukaan myös henkilöiden oletetut asuinpaikkakunnat. Monella tämä tieto on esimerkiksi Facebookissa julkinen. Marssi listasi kanssa verotoimistoon. Siellä on pääte, josta pääset vapaasti hakemaan verotietoja. Siis myös niitä, jotka eivät yllä lehdistön julkaisemille tulolistoille. Voit myös olla puhelimitse yhteydessä verotoimistoon. Huomioi, että henkilöllä voi olla tuloja useammasta lähteestä. Muista myös, että saatat tarkastella jonkun samannimisen tietoja. Mikäli toimit palkkasalapoliisina yllä mainituin keinoin, lienee asiallista, ettet ainakaan ensimmäisessä työhaastattelussa paljasta sitä, mihin palkkatoiveesi perustuu.

rawpixel-com-567016-unsplashSen sijaan on asioita, joihin palkkatoiveen kannattaa kertoa perustuvan. Alan palkkataulukoihin on viisasta viitata. Lisäksi voit perustella pyyntöäsi kokemuksesi ja tuomasi erityisosaamisen kautta. Myös mahdolliset mukanasi tulevat verkostot ja kontaktit voivat olla yksi peruste palkkapyynnölle.

Asettaessasi palkkatoivetta, huomioi joustonvara. Yleensä ilmoittamastasi summasta alkaa tarjouskilpailu, johon työnantaja vastaa alemmalla summalla. Aseta siis palkkapyyntö hiukan toivomaasi palkkatasoa korkeammalle, jotta voit tulla vastaan työnantajan tarjouksessa ja silti saavuttaa toivomasi tason. Älä kuitenkaan tee ylilyöntiä: 100-300 euroa neuvotteluvaraa on sopiva, 500 euroa on jo liikaa.

Hyödynnä tilaisuus, kun palkasta neuvotellaan. Älä tyydy ensimmäiseen tarjoukseen vaan yritä saavuttaa neuvottelemalla hyvä tulos. Palkka on helpompi neuvotella oikealle tasolle työssä aloittaessa kuin myöhemmin. Jos näkemysero vaikuttaa suurelta, voit tiedustella, millaiset mahdollisuudet palkan korottamiseen on myöhemmin. Tiukassa neuvottelutilanteessa voit ehdottaa ratkaisua, jossa suostut aloittamaan työn alemmalla palkalla mutta jossa tuloksiisi perustuen nostetaan palkka ennalta sovitulle tasolle vaikkapa koeajan päättyessä. Tällaisessa tapauksessa huolehdi, että sopimus tehdään kirjallisesti.

Palkkapyyntö on tärkeä osa työhakemusta ja varsinaiseen neuvotteluun tulee varata kylmät hermot. Muista valmistautua huolellisesti, tutkia taustat ja unohtaa olettamukset. Asiallinen, utelias ja keskusteleva lähestymistapa on palkka-asioissa hyvä mutta muista silti pitää kiinni omista tavoitteistasi. Oman asiantuntemuksesi paras hinnoittelija olet sinä itse.

IMG_6602Kirjoittaja Eva-Maria Hyvärinen on valmentava tradenomi yamk, it-alalle hypännyt pankkialan konkari ja kahden lapsen äiti joka fanittaa täysillä palvelumuotoilua ja on aina asiakkaan asialla.

Työhaastatteluun valmistautuminen – miten eroaa avoimen tehtävän ja piilotyöpaikan haastattelutilanteet?

Työhaastatteluun valmistautuminen on tärkeä vaihe työnhakuprosessia. Tutustutaan vielä uudestaan yritykseen, pohditaan omia vahvuuksia ja heikkouksia, osaamista ja palkkatoivetta. Mutta eroaako haastatteluun valmistautuminen jotenkin avoimen tehtävän ja piilotyöpaikan välillä?

Kävin taannoin läpi työnhakuhistoriaani ja tajusin, että itseasiassa yli puolet kaikista työtehtävistäni on ollut niin sanottuja piilotyöpaikkoja. Kävelin lähikauppaan kysymään olisiko siellä tarvetta työntekijälle, soitin erääseen tuotantofirmaan ja kysyin, mikä heidän kesätyötilanteensa on, laitoin kaverin vinkkaamana viestiä suoraan esimiehelle, juttelin professorin kanssa ihan muissa asioissa ja samalla tulin kysäisseeksi olisiko heillä diplomityöaiheita jne.

Samalla tulin käyneeksi läpi haastattelukokemukset sekä avoimien tehtävien että piilopaikkojen osalta mutta myös niiden rekrytointien näkökulmasta, joissa olenkin istunut pöydän toisella puolella. Havaitsin, että piilopaikkojen haastattelut ovat olleet aivan erilaisia kuin avoimien tehtävien haastattelut. Ja että niihin valmistautuminen olisi jälkikäteen ajateltuna ollut hyvin erilaista kuin avoimien tehtävien haastatteluihin.

Molemmissa tapauksissa tavoitellaan tilannetta, jossa hakija tunnetaan paremmin, hänen taustastaan, osaamisestaan ja motivaatiostaan tiedetään riittävästi ja pystytään arvioimaan olisiko juuri tämä henkilö sopiva tehtävään ja työyhteisöön. Haastateltavan on suhteellisen helppo valmistautua työpaikkailmoituksen pohjalta, kun hän tietää haettavan tehtävän ja siinä vaadittavat taidot. Tämän lisäksi, kun muistaa käydä läpi omat tähtihetket, heikkoudet ja vetristää aivot vastaamaan yllättäviin aivopähkinöihin, on työhaastattelu hyvin hanskassa.

Piilotyöpaikkaa hakiessa olen päätynyt haastatteluihin, joissa on puhuttu lähes kaikesta maan ja taivaan väliltä, käyty lounaalla koko yrityksen henkilökunnan kanssa tai lykätty eteen tuotteen piirustukset. Edes haastattelija ei välttämättä vielä ole tiennyt mihin tehtävään minut voisi laittaa ja keskustelun tavoitteena onkin ollut lähinnä oppia tuntemaan toisiamme paremmin ja löytää jokin kärki, jolla tehtävää voitaisiin lähteä muodostamaan.

Piilotyöpaikan haastatteluun mennessä onkin hyvä olla kirkkaana omassa mielessä, että millaista työtä tahtoo tehdä, millaisten asioiden parissa, miksi juuri kyseisessä yrityksessä ja miten voisi auttaa yritystä menestymään paremmin. Kun tämä on pohdittu, on haastattelussa helpompi keskustelun kautta löytää ne asiat, joiden pariin yrityksessä voitaisiin tarvita uutta työntekijää.

Ja se kaikkein erikoisin piilotyöpaikkahaastattelukokemukseni? Kävin kysymässä töitä lähikaupasta, sain soiton mennä käymään, sain sopimuksen nenän eteen ja esimies totesi, että kyllä tuota sinun palkkatoivetta vähän voidaan korottaakin. No ei kai siinä – nimi paperiin ja avainlätkä kouraan!

Miten sinä valmistaudut piilotyöpaikan haastatteluun?

cvkuva


Annamaija Åhman
on tamperelainen tiedonjanoinen diplomi-insinööri ja kolmen lapsen äiti, joka etsii itselleen seuraavaa haastetta matkalla kohti unelmia.

Eräs työnhakijakokemus soveltuvuusarvioinnista

Näin työnhakijana vastaan tulee monenlaisia rekrytointiprosesseja. Yritykselle työnhakijat voivat olla yhtä massaa, mutta jokaiselle tosissaan työtä hakevalle jokainen työnhakuprosessi on merkityksellinen. Nyt kerron tarkemmin yhdestä kohdalleni osuneesta hakuprosessista, jossa pääsin soveltuvuusarviointipäivään asti.

Olen itse rekrytoinut urani varrella yli 50 henkilöä, tosin enemmän suorittavan tason tehtäviin kuin esimiestehtäviin. Tuolloin rekrytointiyrityksen käyttö olisi säästänyt resursseja hakemusten läpikäynnissä ja ehkä alkuhaastatteluissa. Rekrytoijana koen, että vaativampaan työhön henkilöarvioista olisi apua kertomaan millaisia eri kandidaatit ovat ja mitkä ovat heidän merkittävimmät eronsa. Yrityksen päätettäväksi jää millainen persoona sopii parhaiten juuri heidän yrityskulttuuriin ja tiimiin.

Nyt työnhakijana puolestaan olen käynyt läpi erään haastattelu- ja soveltuvuusarviointiprosessin, joka olikin melko erilainen. Se herätti paljon ajatuksia, osittain positiivisia ja osittain hämmentäviä ja jopa negatiivisiakin. Yritys, johon hain töihin, käytti apunaan rekrytointiyritystä heti alusta alkaen. Kuten monessa tehtävässä ensin työnhakijaa pyydettiin täyttämään loputtoman pitkältä tuntuva lomake rekrytointiyrityksen sivuilla, jossa kysytään samoja asioita, jotka lukevat myös lopulta liitettävässä hakemuskirjeessä ja CV:ssä. Pian sain soiton haastatteluun, jossa kaikki kysymykset esitti rekrytointiyrityksen edustaja, yrityksen edustajan kirjatessa asioita muistiin vieressä. Sen jälkeen sain ilokseni kutsun soveltuvuusarviointipäivään. Onneksi sain itse järjestymään koko päivän vapaaksi, sillä arviointi kesti todellakin koko päivän klo 8-17 sisältäen yhden lounastauon.

Päivä oli raskas ja vaativa, mutta todella mielenkiintoinen sisältäen erilaisten testien lisäksi mm. ryhmätehtävän, haastattelun ja simulaatiotehtävän. Työnhakijan näkökulmasta kaikkien tehtävien yhteyttä avoinna olevaan tehtävään oli välillä vaikea ymmärtää, mutta en olekaan työnhakukonsultti. Päivän jälkeen jäin odottamaan puhelinsoittoa ja tietoa pääsystä mahdollisesti seuraavaan vaiheeseen. Lisäksi halusin tietysti kuulla palautetta arviointipäivästä.

Kuva2

Yllätys oli melkoinen, kun seuraava yhteydenotto oli rekrytointiyrityksen lähettämä geneerinen sähköposti ”kiitos mielenkiinnosta hakemaasi tehtävään, mutta valinta ei kohdistunut sinuun”. Koin itseni täysin tyrmätyksi ja antamani panoksen täysin arvottomaksi. Olen luullut, että on olemassa kirjoittamaton sääntö, että haastatteluvaiheeseen pääsyn jälkeen päätöksestä ilmoitetaan aina puhelimitse, mutta olen näköjään ollut väärässä.

Olin juuri tarttumassa puhelimeen kysyäkseni lisätietoja, kun sain sähköpostilla raportin soveltuvuusarviointipäivän tuloksista. Tuloksista löytyi monta asiaa, jotka pystyn tunnistamaan itsestäni, niin hyviä kuin huonoja puoliakin. Lisäksi ilmi tuli kuitenkin joitain piirteitä, joita en itse tunnista ja ne varsinkin herättivät hämmennystä. Näkevätkö muut minut eri tavalla? Vai epäonnistuinko jossain tehtävässä olemaan oma itseni? Kuka oikeastaan olen? Raportin lopussa kerrottiin suoraan, että minua ei suositella tehtävään ja miksi. Harmikseni syy oli juuri sellainen piirre, jota en itse itsessäni tunnista.

Lopulta pitkän itsetutkiskelun jälkeen tulin siihen tulokseen, että kyseinen työtehtävä ei ollut minua varten. Ehkä yrityskulttuuri, jossa annetaan rekrytointiyrityksen tehdä päätös soveltuvasta persoonasta näin suurelta osin, ei ole minua varten. Itse ainakin esimiehenä haluaisin koota oman tiimini ja tutustua työnhakijoihin henkilökohtaisesti ennen päätöstä. Soveltuvuusarvioinnit voivat toimia hyvänä lisänä päätöksenteossa tarvittaessa. Opin myös kuinka tärkeää on hoitaa rekrytointi loppuun asti huolella ja mahdollista uutta työntekijää (ja asiakasta) arvostaen.

Kuten Sinikka aiemmin kirjoitti, hakemusprosessin sujuvuuteen ei työnhakija itse voi kovin paljoa vaikuttaa. Työnhakija kuitenkin muodostaa työnhakuprosessin perusteella mielikuvan sekä yrityksestä, johon työntekijää haetaan että myös rekrytointiyrityksestä. Kokemuksista kerrotaan omalle verkostolle samalla tavalla kuin asiakaskokemuksista eri yrityksistä. Osa yrityksistä on selvästi tämän jo ymmärtänyt, mutta valitettavan monella on vielä näin työnhakijan näkökulmasta paljon parannettavaa.

Vaikka tässäkin tapauksessa työnhakuprosessi tuntui työnhakijan näkökulmasta kohtuuttomalta, kaiken kaikkiaan prosessi oli erittäin opettavainen ja eniten uutta opin itsestäni. Näiden oppien ansiosta olen entistä vahvempi työnhakija ja osaan valmistautua paremmin erilaisiin työnhakutilanteisiin. Opin mm., että myös työnhakijalla saa olla vaatimuksia. Arvostan avointa yrityskulttuuria ja yrityksiä, jotka kohtaavat niin työnhakijat kuin asiakkaatkin ihmisinä jokaista yksilöä arvostaen.

Millaisia kokemuksia sinulla on soveltuvuusarvioinneista? Oletko tunnistanut itsesi tuloksista?

Kuva_Elina JortikkaKirjoittaja Elina Jortikka on käytännönläheinen kauppatieteiden maisteri ja 1,5-vuotiaan pojan äiti, jonka sydän sykkii asiakaspalvelulle etsiessään seuraavaa askelta työelämän poluilla