Arvot työnhaun ja ajankäytön tukena

Kun puhutaan arvoista, esille nousee usein kysymys ”Elätkö arvojesi mukaan?” Itselleni tämä kysymys aukesi kunnolla, kun lapseni oli reilun vuoden ikäinen. Koko ajan ahdisti ja stressasi. Tiesin, että työpäivän jälkeen pitäisi hakea sitä unelmaduunia. Pitäisi tehdä kotitöitä. Pitäisi tehdä sitä ja tätä. Ja kaikista pitäisi-asioista huolimatta istun lattialla lukemassa lapselleni tai leikkimässä hänen kanssaan.

Työnhakijana, erityisesti perheellisenä, kannattaa välillä pysähtyä miettimään haettavien työpaikkojen lisäksi myös  omia arvoja. Mitkä asiat ovat minulle tärkeitä? Mitkä ovat sellaisia asioita, joista en halua luopua? Minkä asioiden eteen olen valmis tekemään töitä? Pohdinnan tuloksista voi saada apua siihen, minkälaisia työpaikkoja ja tehtäviä jatkossa hakee. Ja myös siihen, miten käyttää aikaansa arjessa ja töitä hakiessa.

Parhaassa tapauksessa huomaat arvojesi olevan selkeitä ja toimintasi niiden mukaista. Usein jokin arvo näyttäytyy aivan uudessa valossa ja vie itsetuntemusta huimasti eteenpäin. Joskus pohdinnan tuloksena voi kuitenkin huomata, että arvot ja oma toiminta ovat ristiriidassa. Tällöin on joko muutettava omaa toimintaa. Tai on todettava, että tämä ei olekaan minun arvoni. Kumpikin tapaus vaatii syvempää pohdintaa ja arvojen tai toiminnan uudelleen määrittämistä. Myös ammattilaisen apu voi olla tarpeen.

DSC_6896_edited

Kuva: Karoliina Nurmi

Alun esimerkissä tajusin, että itse asiassa toimin arvojeni mukaisesti, mutta en ole hyväksynyt sitä. Olen aina ollut sitä mieltä, että yksi tärkeimmistä arvoistani on perhe. Aiemmin ristiriitaa ei ollut. Teimme mieheni kanssa paljon asioita yhdessä, mutta aikaa oli myös omille jutuille. Mutta kun lapsi tuli mukaan kuvioihin, en päässytkään irti aiemmasta elämäntavasta. Ja syyllisyys ajankäytön jakamisesta oli usein läsnä.

Ahdistus helpotti, kun tajusin, että vaikka työnhaku ja unelmaduunin löytyminen ovat minulle tärkeitä, tällä hetkellä perheen kanssa vietetty aika on tärkeämpää. Vähitellen olen alkanut hyväksyä, että en juuri nyt pysty hakemaan töitä edes osa-aikaisesti. Mutta teen koko ajan pieniä asioita. Otan pieniä askeleita, joista ajan mittaan kertyy pitkä matka. Joka johtaa lopulta siihen unelmaduuniin. Hyväksynnän myötä voin paremmin kuin pitkään aikaan.

Omaa itseään, arvojaan ja toimintaansa kannattaa siis kuunnella. Ja tarvittaessa muuttaa toimintaansa tai päivittää arvojaan. Uskon, että vahva arvopohja ja itsetuntemus tekevät myös paremmaksi työntekijäksi. Tästä kehityksestä hyödyt paitsi sinä itse, myös tuleva työnantajasi.

Kaisa_profiilikuva

Kirjoittaja Kaisa Selamo on hyvinvoinnista ja itsensä johtamisesta kiinnostunut diplomi-insinööri, joka jakaa aikansa perheen, työn ja työnhaun kesken. Ja on samalla sietämättömän onnellinen.

 

 

 

 

Apua arvojen määritykseen voi saada myös persoonallisuustesteistä ja uteliaisuusalueelta.

Muutoksessa, arvojen määrityksessä ja arjen kiireessä tietoisuustaidot rentouttavat.

Arvojen muutos tai ristiriita voivat johtaa välitilaan, jossa syntyy kasvua.

Osaaja pois piilosta – Piritan tarina

Lasten kanssa vietetyt vuodet vahvistavat onneksi monia taitoja ajatellen paluuta takaisin työelämään. Sinne päästäkseen täytyy kuitenkin käydä läpi työnhaku, mikäli valmista paluupaikkaa ei ole. Ja sen homman parissa puurtaminen yksin ei ole kivaa. Yhdessä oppii ja saavuttaa paljon enemmän! Piritta löysi oman tiensä uusille urille täydennyskoulutuksen ja siihen sisältyvän harjoittelun kautta. Sitä matkaa siivitti Piilo-osaajat.

Mikä sai sinut alunperin kiinnostumaan Piilo-osaajista?

Olin jo todennut, että se ”normaali” tapa työllistyä ei tule toimimaan minulle. Siis se, että väännetään yksin kotona hakukirjeitä kuin liukuhihnalta, lähetellään niitä hiki hatussa ja toivotaan pääsyä haastatteluun ja vielä enemmän toivotaan, että paikka sitten aukeaisi. Osallistuin muutamien muiden MiBiläisten kanssa keskusteluun työnhausta, ja innostuin muiden mukana Jaanan ideasta toteuttaa kollektiivinen työnhaun somekampanja. Ei enää yksin puurtamista kotikammiossa tämän asian tiimoilta.

Mitä halusit saavuttaa kampanjan avulla?

Verkostoitumista, rohkeutta astua oman mukavuusalueen ulkopuolelle, yhdessä tekemistä ja vertaistukea sekä kaikkein tärkeimpänä tietysti edesauttaa työllistymistä.

Miten nämä tavoitteesi toteutuivat?

Minusta tuli avoimempi ja aktiivisempi verkostoituja mm. LinkedInissä, käytin somea työnhaussa, astuin mukavuusalueeni ulkopuolelle ja tuotin tekstiä Piilo-osaajien blogiin. Se vertaistuki ja sparrailu muiden samassa tilanteessa olevien kanssa oli jotain aivan uskomatonta, ja niin tärkeää. Kaikkien ilot ja karikot on käsitelty yhdessä koko porukalla. Ja niitä työelämän taitoja opittiin kaikki lisää siinä matkan varrella kohti uutta uraa.

Osaamista kehittääkseni suoritin myös peräkkäin kaksi eri täydennyskoulutusta, joista ensimmäisessä tein koulutukseen liittyvän projektityön nykyiseen työpaikkaani ja toisen koulutuksen harjoittelun kautta jäin sille tielle, sinne samaiseen paikkaan siis. 🙂

Mitä muuta kampanja sinulle antoi?

Oli hienoa päästä Piilo-osaajille järjestettyihin omiin tapahtumiin, joihin kuului esimerkiksi koulutusta blogin kirjoittamisesta, somesta työnhaussa sekä piilotyöpaikan etsimisestä. Ja ennen kaikkea oli ilo tutustua Piilo-osaajien mahtaviin leideihin!

Mitä sanoisit Piilo-osaajiin liittymistä vielä harkitseville?

”Ilman Piilareita et näe metsää puilta” tokaisin joskus kanssasiskoilleni. 🙂 Mitä siis vielä emmit, lähde mukaan iloisen rempseään joukkoon! Yhdessä näemme ja olemme enemmän! Ensimmäinen askel on ottaa yhteyttä piilo.osaajat@gmail.com -osoitteeseen 😉

Piritta Apell, Piilo-osaajat, rekry

Piritta Apell on tamperelainen diplomi-insinööri, joka edelleen yrittää tartuttaa kahdelle ylienergiselle pojalleen loogista ajattelua. Ehkä se joskus vielä onnistuu. 🙂 Perhe-elämän seuraksi hän on löytänyt ”toisen kotinsa” Tamperelaisesta IT-alan yrityksestä, ja on täten poistunut piilosta.

Miten kohdata ja johtaa ulkoista työvoimaa?

Oman osaamisen myyminen ilman perinteistä työsuhdetta on eräs suurista tulevaisuuden työelämätrendeistä. Piilo-osaajat tarjoavat kolme vinkkiä ulkoista työvoimaa käyttäville yrityksille.

Tom Laine käsitteli teemaa hiljattain blogissaan otsikolla ”Työvoima ei ole enää meillä töissä!Tekstin mukaan ulkoisen työvoiman “laajamittainen hyödyntäminen on edelleen vain tulevaisuuden visio.” Onko näin?

  1. Tunnista monimuotoisuus

Yksistään itsensä työllistämisen määritelmistä voisi laatia oman tekstinsä, koska projektimaisuus yleistyy monilla toimialoilla. Joku tekee keikkaa oman palkkatyönsä ohella, toinen on alihankkijana. On kevytyrittäjiä, freelancereita ja osuuskunnan tai vuokratyöfirman kautta töitään laskuttavia, sekä toiminimellä tai osakeyhtiönä toimivia osaajia.

Hanna Turusen mielestä tällainen “tapa tehdä töitä tulee yleistymään ja se haastaa koko työkulttuuria, niin johtamista kuin työsuhteessa olevien asenteita alihankkijoiden suhteen. Tämä on ravistelevampi muutos kuin mitä ymmärretäänkään.”

Ovatko yrityksetkään vielä täysin kartalla siitä, että ulkoisen työvoiman käyttämiseen on olemassa näinkin monia vaihtoehtoja ja toisaalta pohtineet sitä, missä tilanteissa näitä kannattaisi harkita? Ehkä käsityksiä alihankinnasta, toimeksiannoista tai oman yrityksen ydintoiminnoista kannattaisi päivittää, kuten SkillWell Oy:n Juha Harju pohtii osuvasti nimetyssä tekstissään ”Alihankinta ei ole mörkö vaan ystävä”.

stones-167089_1280

Myös työntekijöiden tilanteita on moneen junaan. Joillekin, kuten Peppi Tervo-Hiltulalle, erilaisten työmuotojen mahdollisuus on rikkaus: “Mä olen nauttinut itsensätyöllistäjän vapaudesta ja aion jatkossakin fleksata työmuotojen välissä”.

Jaana Saramiestäkin keikkailu ja yritteliäisyys kiinnostaa, mutta hän muistuttaa, että tämä trendi ei aina ole työntekijä-vetoinen. “Ainakin työttömyysaikana on todella kovaa työntöä kohti yrittäjyyttä tai vähintään yrittäjämäistä toimintaa. Silti byrokratia tuntuu laahaavan perässä ja jopa nyt lain sallima 4kk yrittäjyyskokeilu ei aina menekään kuten pitäisi vaan tuet saattavat katketa”, hän sanoo.

Kun keikkailun kenttä on näin mutkikas, on selvää, ettei yksi ja sama malli johtamiseen ja työntekijöiden kohtaamiseen sovellu kaikkiin tilanteisiin. Ehkäpä joustava Leadership as a Service-ajattelutapa soveltuisi myös ulkoisiin työntekijöihin? Sen sijaan, että arvailet, miten ulkoisia työntekijöitä pitäisi johtaa ja ohjata (tai jätät sen kokonaan tekemättä), kysy suoraan ja tarjoa erilaisia vaihtoehtoja.

Tuloksena voit saada arvokasta palautetta toimintasi kehittämiseksi ja autat ulkoista työntekijää toimimaan tehokkaammin.

DSC_6716 edited Jaana

Kuva: Karoliina Nurmi.

  1. Määritä tehtävät ja muista luottamus

Ulkoisena työntekijänä kokee aina olevansa selkeämmin vastuussa tekemisistään. Työtehtäviin keskittyminen on tehokasta, kun tietyssä toimeksiannossa sinä olet tekemässä tiettyä asiaa ja voit tuoda asiantuntijuuttasi asiakkaasi hyödyksi.

Heidi Hölsömäki on samoilla linjoilla sanoessaan: “Oma kokemukseni on, että toimeksiantosuhteissa työnjako on usein selkeämpi kuin työsuhteisessa tiimissä, mikä auttaa keskittämään energian itse työlle.”

Hidastaako ulkoisen työvoiman käyttöä joissakin tapauksissa pelko siitä, ettei olla varmoja lopputuloksesta, tekijän motivaatiosta tai sitoutumisesta? Heidi jatkaa: “Vaatii tilaajalta selkeää näkemystä ja viestintää siitä, mitä halutaan, mutta kun luottamus on rakentunut, sen varaan voi laskea todella paljon molemmin puolin.”

Myös Peppi Tervo-Hiltula peräänkuuluttaa luottamusta sekä vastaavasti työn tarjoajalta oman osaamisen tunnistamista.

Yhteisen sävelen löytymistä helpottaa, että viestität yrityksesi arvot ja tavoitteet myös ulkoiselle työntekijälle. Auta häntä auttamaan sinua ja näkemään oman työpanoksensa arvo yrityksesi toiminnan kontekstissa. Erityisen tärkeää on kysyä mitä esteitä voit purkaa työnteon tieltä.

Luottamuksen rakentamiseksi asioita kannattaa laittaa myös paperille. Jos sama kumppani tekee töitä muille saman toimialan yrityksille, on kaikkien etu, että tehdään muun muassa salassapitosopimukset. Erityisesti uusien innovaatioiden kaupallistaminen tai yrityksellesi “exclusively” tehtävä kehitystyö on tärkeää määritellä yhteisesti.

  1. Kehitä yrityksesi työnantajamielikuvaa

Miten houkutellaan paras osaaminen juuri meille, jos osaaja ei ole rahan tai aseman perässä?

Tom Laineen tekstissä oli hyvä kysymys: Miten houkutellaan paras osaaminen juuri meille, jos osaaja ei ole rahan tai aseman perässä? Vastaus on Piilo-osaajien mielestä yksinkertainen: “Toivon, että ihmiset kohdattaisiin ihmisinä, ei kuluerinä kuten eräs tielleni osunut hallintoihminen asian ilmaisi”, tiivistää Peppi Tervo-Hiltula.

Ulkoisen työvoiman käyttäminen on perinteisesti ollut tapa säästää kustannuksia ja saada joustavuutta resurssointiin. Jos työn hintaa ei saada riittävän alas, tekijää vaihdetaan. Mutta kun etsitään parasta osaamista, lähtökohdan täytyy olla eri.

Nostaisivatko yritykset omaksi kilpailuedukseen osaamisen arvostamisen kulttuurin ja ihmisten kohtaamisen? Voisiko hyväksi havaittua kumppania kouluttaa ja ottaa mukaan tapahtumiin, kahvipöytiin, jopa saunan lauteille? “Sellaisella sekä ammattimaisella otteella napataan hyvät tekijät ja yhteistyökumppanit, on kyse millaisesta työn muodosta tahansa”, kannustaa Heidi Hölsömäki.

Myös Hanna Turusen mielestä “näitä projektityyppisesti työskenteleviä saa kiinnostumaan, kun työnantajamielikuva (employer branding) ja työntekijäymmärrys (employee experience) on kohdallaan, eli kunnioitetaan ja välitetään ihmisestä”.

Kun kehität työnantajamielikuvaa yrityksestäsi, älä siis mieti ainoastaan työsuhteeseen rekrytoitavien kokemusta. Muista myös se moninainen verkosto, jonka jäsenet tekevät yrityksellesi töitä muilla tavoin. Positiivinen mielikuva voi tuoda ovellesi sellaista osaamista, joka kehittää liiketoimintaasi uusiin suuntiin!

marjaana-jokinenKirjoittaja Marjaana Jokinen viihtyy informaationhallinnan ja osaamisen kehittämisen tienristeyksessä. Tällä hetkellä hän nikkaroi yrittäjänä tienviittoja, jotta muutkin löytäisivät sinne. “Mitä tiukemmalla elämän ruuvi, sitä kireämpänä soi kuulokkeissa groove.”

Asiakasviestinnän pienet mutta suuret kompastuskivet

Mitä useampi viestijä sitä suurempi soppa. Kaikkein helpointa viestintä olisi, jos sitä voisi tehdä yksin, mutta se ei vielä täytä viestinnän määritelmää. Viestin merkitys muodostuu vasta, kun toinen osapuoli tulkitsee sen. Kahden ihmisen välillä on mahdollisuus jo valtaviin väärinkäsityksiin puhumattakaan tilanteesta, jossa keskusteluun osallistuu useampia ihmisiä.

Kun keskustellaan asiakkaan tai yhteistyökumppanin kanssa hänen toivomastaan palvelusta tai tuotteesta, ensimmäisen keskusteluaiheen pitäisi pyöriä ennen kaikkea sen ympärillä, kenelle kyseisestä palvelusta tai tuotteesta toivotaan lisäarvoa. Mekkoa etsivä asiakas saattaakin etsiä sitä lapselleen tai äidilleen ja ensimmäinen tarjottu kolttu voikin olla aivan vääränlainen, jollei kohde ole selvillä.  Seuraavan askeleen pitäisi paneutua siihen, millaisilla reunaehdoilla ratkaisua lähdetään etsimään ja onko jotain ehdottomia vaatimuksia toteutukselle. Jotta ei käy niin, että tehdään tai etsitään ratkaisu annetuilla spekseillä ja sitten käykin ilmi, että se ei olekaan hyödynnettävissä.

Välillä sitten mennään kilometritolkulla metsään, vaikka valmistautumiseen olisi panostettu. Käy ilmi, että on kyllä periaatteen tasolla löydetty asiakkaan toivoma lopputulos, mutta asiakas ei sittenkään saa siitä mitään lisäarvoa. Mekko on oikeanlainen, mutta koko on väärä. Koodi tekee juuri sen mitä pitää, mutta antaa tiedot väärässä muodossa. Sattumalta Vincitilläkin on juuri blogattu samasta aiheesta. Viestinnän ongelmat ovat useimmiten samanlaisia riippumatta toimialasta.

igor-ovsyannykov-254180-unsplash

Miten ratkaistaan tilanne, jossa keskustelun lopputuloksena ollaan päädytty väärään ratkaisuun? Helpointa olisi lähteä korjaamaan väärää ratkaisua, mutta entä jos virhe onkin tapahtunut jo aiemmin eikä perusparametritkaan ole kunnossa. On turha tarjota erikokoisia housuja, jos olettaa myyvänsä niitä edessään seisovalle henkilölle ja hän ostaa housuja lapselleen, joka on aivan eri kokoinen. Usein on kannattavaa peruuttaa reilusti taaksepäin, palata lähes alkuun ja selvittää ollaanko edes lähtökohtaisesti samalla sivulla ratkaisun etsimisen kannalta. Mitä, kenelle, miksi, miten ja milloin on kysymyssarja, jolla pääsee usein jo melko pitkälle.

Vastuuta on myös palvelun ja tuotteen ostajalla ja tilaajalla. Hankinnan onnistumistodennäköisyys kasvaa oleellisesti, jos kaikilla osapuolilla on kaikki tarvittava tieto käytettävissä. On valtava ero antaa speksiksi ”Haluaisin jotkut kivat kengät, joilla on hyvä kävellä” vs. ”Tarvitsen kengät häämekkoni kanssa, se on satiinia ja keltainen. Mielellään sellaiset joilla on hyvä kävellä. ”

Alkavan kesän ja kesälomien kunniaksi panostetaanpa puolin ja toisin erityisen paljon viestintään, jotta projektit töissä ja kotona ovat menestyksekkäitä!

cvkuva

Annamaija Åhman on uransa uusilla askelilla tasapainoileva konetekniikan diplomi-insinööri, joka innostuu laadusta, asiakaskokemuksista ja hyväkuntoisista puruista välipohjassa.

 

Yrittäjänä voit luoda itse oman työelämäsi

Yrittäjäksi lähteminen oli Riina Ahvenaiselle se klassinen ”hyppy tuntemattomaan”: samalla kutkuttavan innostava ja täynnä mahdollisuuksia, mutta myös pelottava. Taakse jäi palkkatyöstä saatava turva, mutta sen sijaan sai vapauden luoda itse oma työelämänsä ja määrittää yrityksensä tulevaisuuden suuntaa ja toimintatapoja.

Riina Ahvenainen, Helsingin Hautaustoimiston ja Kukkatalo Luumupuun omistaja ja toimitusjohtaja, aloitti yrittäjäntaipaleensa kolme vuotta sitten. Tuttavan kautta tarjoutui mahdollisuus ostaa jo olemassa oleva liiketoiminta ja koska kukkakaupan omistaminen oli Riinalle ollut elämänmittainen haave, mahdollisuutta ei vain voinut päästää käsistä. Elämäntilanne muutokselle oli muutenkin otollinen, sillä Riina oli juuri palannut hoitovapaan jälkeen takaisin vanhaan työhönsä ja huomannut, ettei työnkuva enää haasta tarpeeksi.

IMG-5989Kuvassa Riina Ahvenainen. Kuva: Ronja Iso-Heiko

”Ikinä en yrittäjäksi halunnut,” kertoo Riina naurahtaen. ”Mielikuvani yrittäjyydestä oli se perinteinen. Isä oli yrittäjä ja hänelle yrittäjyys oli sitä, että aamuviideltä lähdettiin töihin ja iltakymmeneltä palattiin takaisin kotiin.” Riina onkin aktiivisesti pyrkinyt järjestämään työnsä omaehtoisesti ja kokee, että juuri tämä vapaus on yrittäjyyden paras puoli. Yrittäjyys mahdollistaa palkkatyötä paremmin esimerkiksi vapauden järjestää omat aikataulunsa niin, että Riinan ykkösprioriteetille, perheelle, jää tarpeeksi aikaa.

”Ongelmana on kuitenkin se, että monet yrittäjät yrittävät tehdä liian paljon itse,” lisää Riina. Siksi työt valuvat vapaa-ajalle, iltoihin ja viikonloppuihin eikä lomia tohdita pitää. Riina painottaakin verkostojen merkitystä. Esimerkiksi markkinointi- ja taloushallinto-osaamista on ihan ok ostaa ulkopuolisilta asiantuntijoilta, jotta itse saa keskittyä omaan ydinosaamiseensa. Riina myös mainitsee, että on erityisen hyvä sparrailla eri alojen yrittäjien kanssa.  Yksi hyvä mahdollisuus kerätä tällaista verkostoa on yrittäjien paikallisjärjestötoiminta: esimerkiksi Helsingissä toimii Helsingin Yrittäjänaiset ry, joka on Suomen Yrittäjänaisten paikallisyhdistys.

IMG-5408Kuva: Ronja Iso-Heiko

Vaikka kukkakauppa oli ollut Riinan haave, hautausalalla hänellä ei ollut aiempaa kytköstä ja se tulikin yrityksen mukana ikään kuin kaupan päälle. Hautausalalle ei ole suoraa koulutusta vaan oppi saadaan tekemällä. ”Sain kahden viikon perehdytyksen,” Riina kertoo. ”Sen jälkeen olen pärjännyt käytännön järjellä ja kysymällä neuvoa viisaammilta. Hautausala on vaihteleva ja haastava ala, koska koko ajan tulee uutta ja tämä pakottaa elämään oman mukavuusalueen ulkopuolella. Tässä työssä pääsee koko ajan kehittymään ihmisenä. Yrittäjänä on myös oltava moniosaaja ja valmis tarttumaan kaikenlaisiin eri toimiin. Siivoojan, kuskin ja apulaisen hommat ovat ihan yhtä merkittäviä yrityksen pyörittämisen kannalta kuin vaikkapa kehitystehtävät.”

”Yrittäjyys on kuin hyppyjä lumpeenlehdeltä toiselle.”

”Yrittäjyys on kuin hyppyjä lumpeenlehdeltä toiselle”, kuvaa Riina. Yrittäjän on vain uskallettava ja luotettava siihen, että kaikki järjestyy:  lumpeenlehdet kantavat ja niitä riittää. Tiettyä rämäpäisyyttä on siis oltava. ”Eihän mulla ole mitään varmuutta siitä, että tuosta ovesta tulee sisään asiakkaita. Täytyy vaan luottaa siihen, että mitä teen nyt, kantaa tulevaisuudessa.” Ainoa tapa, jolla yrittäjänä pärjää on Riinan mukaan se, että ylittää asiakkaiden odotukset. Se, että joku hautajaisten jälkeen soittaa ja kiittää, on valtavan merkityksellistä ja tuottaa aina onnistumisen iloa.

Riinan neuvo yrittäjyyttä harkitsevalle on, että älä yliajattele. Liian analyyttisyyden hän kokee erityisesti naisten paheeksi. ”On riski tehdä ylipäänsä mitään, on riski vaihtaa työpaikkaa, on riski yrittää, on riski yrittää toteuttaa unelmia yrittäjänä, kaikessahan on riski! Mutta se riski on vain otettava.”

web_01A5541 kopioKirjoittaja Ronja Iso-Heiko on pesunkestävä teologi, liiketaloustiedollisella asiantuntijuudella höystettynä, ja työskennellyt muun muassa kuorma-autojen korjaajana ja lihapullien myyjänä. Ronja uskoo hyvän voittoon ja jokaisen mahdollisuuteen löytää tai luoda itselleen se oikea unelmaduuni — tai jopa useampikin.