Kriisiviestintä auttaa reagoimaan some-ajan tulipaloihin

Kriisiviestintä on asia, johon jokaisen suuren tai pk-yrityksen pitäisi varautua some-ajalla. Henkilökunta kannattaa kouluttaa kriisin varalle, koska some-ajalla mainetulipalot syntyvät yhtäkkiä ja yllättäen.

Nykyisessä sosiaalisen median hallitsemassa julkisuudessa mainekohut ja kriisiviestintätilanteet voivat alkaa pienestä. Mieti vaikkapa ravintolaa, joka ei salli äidin imettävän tiloissaan: mitä luultavimmin tilanne saa aikaan vihaisen asiakaskommentin ravintolan Facebook-sivulla, mihin on reagoitava nopeasti. Kyseisen ravintolan kannattaisi ylipäätään miettiä, miksi se ylipäätään kieltää imettämisen tiloissaan. Mitä niin epämiellyttävää tällaisessa inhimillisessä toiminnossa voi olla, että se pitäisi kieltää? Tällaiset kiellot, jotka pyrkivät rajoittamaan inhimillisen elämän perustoimintoja, ovat yksi esimerkki potentiaalisista mainehaitoista.

Some-ajalle tyypillistä on, että kriisit syntyvät yhtäkkiä ja yllättäen ja niihin on myös reagoitava nopeasti. Tämä edellyttää sitä, että organisaatio on valmistettu kriisin hoitamiseen eri kanavissa. Organisaatio on myös miettinyt etukäteen, miten vastataan provosoiviin tai jopa rasistisiin kommentteihin omalla sivustolla. Vastaustapoja on useita. Jokin organisaatio pyrkii valitsemaan diplomaattisen keskitien jopa rasistisiin kommentteihin vastatessaan; toisaalla otetaan reilusti kantaa eikä suostuta olemaan rasistien sylkykuppina.

Kriisit voivat yllättää kaikenlaiset yritykset suurista pörssiyhtiöistä pieniin toiminimiin: koolla ei ole väliä. Maineuhkat pitää hoitaa sukkelasti vaikkapa yhden some-henkilön nopealla vastauksella. Vastauksen tyyli on siis oltava jo valmiiksi mietittynä. Paras vastaus myötäilee paitsi yrityksen, järjestön, toiminimen tai yksilön arvoja ja ottaa kantaa länsimaisen yhteiskunnan perusarvojen, moniarvoisuuden ja demokratian, puolesta.

Jokaisen organisaation kannattaisi käydä kriisiviestintäkoulutus juuri tästä syystä. Koulutuksen aikana tehdään kriisiviestintäsuunnitelma, valmentaudutaan todelliseen tai kuvitteelliseen kriisitilanteeseen simulaatiopelin avulla. Tässä linkki tarjoamaani kriisi- ja muutosviestinnän koulutukseen.

ritakevat2019Kirjoittaja Rita Dahl on viestinnän ja kirjoittamisen alan yrittäjä, kääntäjä ja asiantuntijamultitaskaaja, joka on kirjoittanut tietokirjat muun muassa Suomen kaivoksista ja kaivospolitiikasta sekä maahanmuutosta. Koulutukseltaan hän on VTM, FM, medianomi (YAMK) ja AmO. Lisätietoa

 

Mainokset

Palkkatoiveet ja todellisuus

Paljonko palkkaa kehtaa pyytää? Moni työtä hakeva miettii tätä kysymystä kirjoittaessaan työhakemusta paikkaan, jossa hakijan halutaan esittävän palkkatoiveen. Kysymys voi olla syvimmillään myös siitä, minkä arvoiseksi määrittelee itsensä. Minkä arvoinen olen työntekijänä tai ihmisenä?

Henkilökohtaisesti en ole joutunut juuri miettimään palkkatoiveita kuin vasta vuoden 2014 jälkeen, kun lähdin pois Puolustusvoimilta. Valtiolla tehtäväkohtainen palkka katsottiin kätevästi taulukosta. Aluksi oli voimassa ikälisäkäytännöt, mutta muistan, kun otettiin käyttöön henkilökohtainen palkanosa. Sitä kutsuttiin leikkimielisesti myös ”pärstäkerroinlisäksi”. Vuosittain pidettävissä kehityskeskusteluissa esimies arvioi työntekijän henkilökohtaista työssä menestymistä ja tavoitteiden saavuttamista. Henkilökohtainen palkanosa on 17–37 % tehtäväkohtaisesta palkanosasta.

Minulla oli melkoisia haasteita hahmottaa palkkatasoani, kun aloin etsiä töitä siviilimarkkinoilta Puolustusvoimilla työskentelyn jälkeen. Voinko pyytää sellaista palkkaa, johon olin tottunut? Minun palkkani oli viimeisinä vuosina bruttona noin 2800 € (tehtäväkohtainen palkka + henkilökohtainen palkanlisä). Meillä on asuntolaina. Minulla on huollettavana myös kolme kasvavaa lasta. Voiko perusteluna pitää sitä, että haluaa sellaisen palkan, jolla tulee toimeen ja johon on tottunut? Arvelen, että kaikki ihmiset haluavat palkan, joka riittää enempääkin kuin vain välttämättömään. Lisäksi palkan suuruus vaikuttaa merkittävästi siihen, tunteeko ihminen itsensä arvostetuksi työssään.

Olen seurannut tuttavani ura- ja palkkakehitystä pitkään. Hän on alalla, jossa palkkoja poljetaan nähtävästi valtavan kilpailun takia. Hänen nykyinen palkkansa on tällä hetkellä 100 € huonompi kuin 10 vuotta sitten. Tehtävä on sama, mutta firma on eri. Mutta tuossa kyllä tulee ihmiselle sellainen olo, ettei työvuosien aikana kertynyttä ammattitaitoa ei arvosteta pätkääkään. Lisäksi indeksikorotukset on unohdettu kokonaan. Palkka on sitä tasoa, että sillä maksaa jotenkin pakolliset menot, mutta ei sitten tehdäkään mitään muuta. Mitä tässä tilanteessa voi tehdä? Varmaankin ainut vaihtoehto olisi opiskella ja vaihtaa alaa.

raha ilmassa

Minulla itselläni on pian taas edessä palkkaneuvottelut, koska olen nyt työharjoittelussa ja toivon työllistyväni kyseiseen yritykseen. Tittelinä harjoittelusopimuksessa on sovellusasiantuntija. Teen myös digimarkkinointia ja myynnillisiä tehtäviä. Netistä vilkaisin, että sovellusasiantuntijan palkka voi olla 2700–3900 €. Markkinointisuunnittelijan keskipalkka näyttäisi olevan 3044 €. Lopullinen työtehtäväni määrittelee sen, mitä voin pyytää, mutta minulla on jo visio siitä, mitä haluan.

Palkkaneuvotteluissa ovat vastakkain työntekijän toiveet ja työnantajan realiteetit. Paljonko työnantaja on valmis maksamaan työstä? Kuinka yritys arvottaa työntekijän työpanoksen? Kuinka paljon koulutus vaikuttaa palkkaan? Onko kyseessä tehtäväkohtainen palkka, johon ei pitkä työkokemus vaikuta mitenkään?

Yhteiskunnassa puhutaan taas siitä, että palkansaajien ostovoiman pitäisi lisääntyä, jotta kotimaan talouskasvu jatkuisi. Palkankorotuksiin kuitenkin suhtaudutaan tietyissä piireissä nihkeästi. Tilastokeskuksen tarkan määritelmän mukaan Suomessa yksin asuvan työssäkäyvän köyhän käteen jää noin 1200 € kuussa nettona. Löysin myös netistä määritelmän, jonka mukaan matalapalkka-ala on sellainen, jossa kuukausipalkka on alle 2000 € bruttona. Matalapalkka-aloillakaan ostovoimaa ei juurikaan ole.

Eikö se olisi hyvä juttu, että jokaisella ihmisellä olisi riittävästi ostovoimaa? En usko, että on koko kansakunnan etu, että matalapalkkatyö lisääntyy ja samalla heikennetään työehtoja. Kaikilla tulisi olla mahdollisuus elää palkallaan.

Kannustaisinkin jokaista olemaan luja oman palkkatoiveen kohdalla. Älkää antako liian helposti periksi.

Heidi_HaatajaKirjoittaja Heidi Haataja on liminkalainen kulttuuripersoona, joka höpöttää mielellään sosiaalisessa mediassa, kunnanvaltuuston kokouksissa ja esiintymislavoilla.

Osaaja pois piilosta – Heidin tarina

Viestinnän ammattilainen Heidi Hölsömäki liittyi Piilo-osaajiin siirtyessään pitkästä aikaa työnhakijaksi, koska hän kaipasi tukea nykyaikaiseen työnhakuun ja oman osaamisensa sanoittamiseen. Mitä kaikkea hän loppujen lopuksi sai Piilo-osaajista irti?

Mikä sai sinut alun perin kiinnostumaan Piilo-osaajista?

Kiinnostuin Piilo-osaajista noin puolitoista vuotta sitten, kun työnhaku tuli pitkästä aikaa ajankohtaiseksi. Silloinen työnantajani keskitti toimintonsa toiseen kaupunkiin edellyttäen tiivistä fyysistä läsnäoloa. Aloitin pendelöinnin, mutta perheeni vuoksi päätin samalla etsiä uutta työtä lähempää tai joustavammin työaikajärjestelyin. Piilo-osaajien positiiviset postaukset LinkedInissä ja Twitterissä herättivät huomioni. Olin jo aiemmin liittynyt Mothers in Business -yhdistykseen, josta ”Piilaritkin” sai alkunsa. Minulle oli tärkeää olla aktiivinen toimija ja työnhakija muuttuneessa työelämätilanteessa.

Mitä halusit saavuttaa kampanjan avulla?

Edellisestä työnhaustani oli yli kymmenen vuotta aikaa, joten kaipasin sparrausta nykypäiväiseen työnhakuun ja oman osaamisen sanoittamiseen. Kaipasin lisäbuustia työelämäverkostoni aktivoimiseen ja tuoreita ideoita. Toivoin myös, että Piilarien kautta tuleva some-näkyvyys tukisi työllistymistäni.

Miten nämä tavoitteesi toteutuivat?

Piilarien profiilisivu on minusta toimiva konsepti, joka auttaa sanoittamaan sekä osaamista että tavoitteita raikkaalla tavalla. Sitä kelpaa esitellä! Sen avulla on ollut myös luontevaa kertoa omalle sosiaalisen median verkostolleni, että olen kiinnostunut uusista tehtävistä. Työllistyin ensin määräaikaiseen ja erittäin mielekkääseen viestinnän kehittämistehtävään verkostojeni kautta. Jatkoin samalla työnhakua avoimiin ja LinkedInissä vinkattuihin paikkoihin, ja kävin useissa mielenkiintoisissa haastatteluissa. Jokaisesta hausta opin! Piilo-osaajien avulla sain sparrattua ansioluetteloni ja hakemukseni priimakuntoon. Piilarikavereista oli apua myös yksittäisissä hakutilanteissa ja hakemusten terävöittämisessä. Määräaikaisen pätkän ollessa katkolla hyödynsin myös kaupungin työllisyyspalveluja ja tein elämäni ensimmäisen video-CV:n. Nykyiseen vakituiseen työhöni päädyin avoimen haun kautta. Hakemisessa pystyin hyödyntämään kertyneitä työnhakutaitojani ja räätälöimään hakumateriaalit nopealla aikataululla.

057_PIILARIT_2019

Piilo-osaajien promokuvauksissa oli kuplivan hauska fiilis, kuten kuvista näkyy.
Kuvat: Laura Tammisto / Studio Torkkeli

Mitä muuta kampanja sinulle antoi?

Piilo-osaajat on antanut minulle roppakaupalla rohkaisua työnhaun aallokoissa. Olen saanut upeita, osaavia ystäviä ja lukuisia tuttavia LinkedInissä ja Twitterissä. Piilo-osaajien ammattitaitoisessa porukassa olen oppinut uutta myös ammatillisesti markkinointiviestinnästä, some-kampanjoinnista ja vapaaehtoistoiminnasta.
Esimerkiksi blogitekstien kirjoittaminen ja sparrailu on antanut rohkeutta puhuaomalla äänellä. Aiheita voi pallotella yhdessä ja teksteihin saa palautetta, joten jokaisella osaajalla on mahdollisuus tuoda esiin itselle ja muille tärkeitä työelämäteemoja. Pääsin myös toteuttamaan Piilo-osaajat ry:n visuaalisen ilmeen, osallistuin Rekrytointi- ja osaamismarkkinoiden sekä Unelmien työnhakupäivän toteuttamiseen.

Mitä sanoisit Piilo-osaajiin liittymistä vielä harkitseville?

Työnhakija on hurjassa prässissä työnhakutilanteessa, ja kilpailu kiinnostavista paikoista on kova. Piilarien asiantuntevassa vertaisporukassa voit keskittyä omiin vahvuuksiisi, kehittää itseäsi ja tuuletella niin ilonaiheita kuin harmituksia. Piilo-osaajien yhteisössä työnhaku on usein jopa hauskaa!

heidi_hölsömäki_profiilikuvaKirjoittaja Heidi Hölsömäki on kuunteleva kehittäjä ja visualisoiva toimittaja. Järjestöviestinnän ammattilaisen sydän ja näppis sykkivät erityisesti ihmisten hyvinvoinnin puolesta. Heidi jatkaa Piilo-osaajissa taustaosaajana.

Uusia alkuja työssä ja perheenä

Uusi työ ja raskaus. Useimmiten kaksi erittäin toivottua asiaa, ja tällä hakusanayhdistelmällä minäkin olen etsinyt tietoa pelonsekaisin tuntein, ja josta löytyykin faktan lisäksi kiitettävä määrä keskustelunaloituksia ja muita hakutuloksia. Tämä aihe herättää siis keskustelua ja pohdintaa. Ja joukossa on niitäkin kokemuksia, jolloin raskaus on vaikuttanut sopimuksen jatkoon tai rekrytointipäätökseen negatiivisesti.

Raskaudesta ja perheenperustamisestahan ei saisi työhaastattelussa kysellä, mutta kyllä sitä edelleen tapahtuu, myös allekirjoittaneelle (se paikka jäi aikoinaan saamatta, eikä jälkikäteen ajateltuna haittaa ollenkaan). Nykysysteemissä raskaus tuo menoja nimenomaan äidin työnantajalle, ja sillä on vaikutusta varsinkin pk-sektorin yritysten talouteen. Äidit tiedostavat tämän, ja tästä syystä raskauden kertominen voi jännittää erityisesti, kun kyseessä on myös uusi työsuhde ja mahdollista koeaikaa vielä jäljellä. Tämä tilanne oli itselläni ja voi sitä päänsisäistä myrskyä. Raskaus toisaalta myös suojaa työntekijää, sillä se ei saa olla peruste irtisanomiselle, ja jos työntekijä irtisanotaan raskausaikana ilman muuta todennettavaa syytä, katsotaan irtisanomisen tapahtuneen raskauden takia (Työsopimuslaki 7 luku 9 §).

Usein tieto pidetään omana tietona ensimmäiset kolme kuukautta jo suuremman
komplikaatioriskinkin takia ja lain mukaan asiasta täytyy työnantajalle kertoa viimeistään kaksi kuukautta ennen vanhempainvapaalle jäämistä (Työsopimuslaki 4 luku 3a §). Kun raskausuutisen kertomisen aika on, työnantajan on tärkeää käyttäytyä asiallisesti, samoin kuin jatkossa kohdella odottavaa äitiä asiallisesti ja huomioiden mahdolliset erityistilanteet. Tämä edistää yrityksen perheystävällistä mainetta ja toisaalta myös sitouttaa työntekijää.

Käytännön järjestelyt

Ennen vanhempainvapaalle jäämistä on hyvä keskustella yhdessä työntekijän kanssa, miten tulevaisuudessa toimitaan. Toiveen tästä keskustelusta ja toimimisesta Kelan suuntaan voi ottaa myös itse puheeksi, kuten itse tein. Keskustelussa on hyvä sopia muun muassa, tekeekö työntekijä esimerkiksi töitä vanhempainvapaan aikana, miten kommunikoidaan entä, onko työntekijä halukas osallistumaan yrityksen virkistyspäiviin/juhliin. Työnantajaa puolestaan auttaa sijaisjärjestelyiden hoitamisessa ja työtehtävien jaossa, jos tiedetään jo alustavasti vanhempainvapaan kesto ja milloin sen päättyminen viimeistään varmistetaan. Selvitin itse myös työnantajalle mitä etuuksia he voivat käyttää vanhempainvapaani menoeriä helpottamaan, sillä työnantaja voi hakea:

  1. äitiys-, isyys- ja vanhempainpäivärahaa itselleen, jos he maksavat työntekijälle palkkaa ko. vapaasta,
  2. perhevapaakorvausta naispuolisen työntekijän vanhemmuudesta tietyin edellytyksin, sekä
  3. vuosilomakustannuskorvausta.

Työnantajien menoeriä tasaa myös se, että vanhemmat tasaavat vanhempainvapaitaan, ja myös isät pitävät mahdollisuuksien mukaan omat korvamerkityt vapaansa.

DSC_6946

Myös töihin paluu sujuu mukavammin, kun sitä on pohjustettu ja oltu yhteydessä myös vapaan aikana kuten yhdessä on sovittu. Toki työntekijä voi alkuun tuntea olonsa eksyneeltä, mutta perehdytys nykytilanteeseen korjaa asian. Lisäksi työntekijä näkee asiat tauon jälkeen laatikon ulkopuolelta, jolloin hän pystyy kyselemään ja huomioimaan toimintatapoja ja asioita eri tavalla. Työnantaja saa siis takaisin työntekijän, joka kehittänyt muun muassa organisointikykyään ja kykyä toimia äkkinäisissäkin tilanteissa. Sekä soveltamaan ja priorisoimaan. Ja näiden kykyjen opiskelu jatkuu lopun elämää niiden tärkeimpien opettajien toimesta.

Uusi elämä ei ole yleensä uudessakaan työpaikassa katastrofi. Yhdessä asiallisesti keskustelemalla ja sopimalla asiat yleensä järjestyvät aiheen herkkyydestä huolimatta. Niin ne järjestyivät myös minun kohdallani onnentoivotusten kera, kunhan sain vihdoin kerättyä rohkeuteni noin kuukautta ennen ”kertomisdeadlinen” umpeutumista.

Hilla_ZettermanKirjoittaja Hilla-Maria Zetterman on elämään positiivisesti asennoituva diplomi-insinööri, äiti ja maalta kotoisin oleva Martta, joka navigoi itseään kohti uusia haasteita.

 

 

 

 

Lähteet:
Fambition blogi, Vinkit työnantajalle: näin töihinpaluu sujuu
Väestöliitto, lapsi tulossa, muistilista
Väestöliitto, lapsi tulossa, vastuut ja hyödyt

 

Unelmien työnhakupäivä – ”Työnhakijalle hyvin räätälöity kokonaisuus”

Lokakuun ensimmäisenä perjantaina Piilo-osaajat sukelsivat työnhakuhyvinvoinnin saloihin kolmella eri paikkakunnalla. Valtakunnallisen Unelmien työpäivä -tapahtuman pikkusisar Unelmien työnhakupäivä järjestettiin kolmannen kerran.

Stressinhallintaa ja voimavarojen opettelua Tampereella

Unelmien työnhakupäivä 2019 Tampere

Tampereen Unelmien työnhakupäivä järjestettiin valtakunnallisen Work goes happyn Unelmien työpäivän päätapahtuman yhteydessä. Työhyvinvoinnin olohuoneessa päivystivät Piilo-osaajien lisäksi vapaaehtoiset rekrytoinnin ja työnhaun ammattilaiset. Rekryammattilaiset tarjosivat henkilökohtaista sparrausta osallistujien kysymyksiin. Ratkaisukeskeisen coachauksen opiskelija Raisa Aromaa tarjosi yksilöcoachingia neljälle nopeimmalle ilmoittautuneelle.

Päivän aikana saimme kuulla työnhakuhyvinvointia tukevia puheenvuoroja. Puhujat nostivat esiin oman mielen ja muiden kanssa yhteistyössä toimimisen merkitystä. Viesti toistui läpi esitysten: laita itsesi alttiiksi uusille kokemuksille, hakeudu vertaistesi ja työelämässä onnistuneiden seuraan, ole kiinnostunut muista ja innosta toisia. Hengitä! Uudet kokemukset ja muiden tuki lisäävät itsevarmuutta, kun tunne omasta pystyvyydestä kasvaa. Lämmin kiitos puhujillemme: superverkostoituja Noora Luutonen, mentaalivalmentajat Mia Kajosmäki ja Jenni Sofia sekä sosiaalipsykologi Jaana-Piia Mäkiniemi.

Olohuoneessamme piipahtaneet ja viipyneet työnhakijat löysivät innostusta, vertaistukea, inspiraatiota ja uusia suunnitelmia. Tunnelma oli erittäin lämminhenkinen ja saimme hienoa palautetta kävijöiltä. Päivä oli siis oikein onnistunut ja sen kruunasi coach Jaana Roschierin lempeä mindfulness-hetki!

Herättelyä suunhoidon voimaan ja pieniä hyvinvoinnin tekoja Jyväskylässä

Unelmien työnhakupäivä 2019 Jyväskylä

Jyväskylässä Suusi Supervoiman Sara Niilivuo johdatti osallistujat ensin miettimään suutaan. Tuntuuko suu puhtaalta? Miltä tuntuisi, jos yhtenä aamuna heräisikin ilman hampaita? Onko suttuinen suu oma asiani vai vaikuttaako se muihin ihmisiin? Koska huonosti hoidettu suu ja tulehtuneet ikenet voidaan yhdistää yli 50 muuhun kehon sairauteen, on hammaslangalla merkitystä myös uutta työtä etsivän elämässä: suu on paitsi sielun peili, joka voi työhaastattelutilanteessa antaa sinusta tietynlaisen kuvan ja vaikuttaa itsevarmuuteesi, myös keino ylläpitää fyysistä terveyttä, jolla on suuri merkitys työnhakuajan jaksamisessa.

Leukoja loksauttelevan puheenvuoron jälkeen Jyväskylässä siirryttiin sparrauspisteiden pariin. Ohjaamo Jyväskylän ja Jyväskylän kaupungin työllisyyspalveluiden pisteillä keskityttiin työhakudokumenttien hiomiseen ja työnhakuhyvinvoinnin nostattamiseen unelmaduunin askelmerkeillä. Uraverkosto.fi:n pisteellä tapahtuman osallistujat pääsivät pelillistämisen kautta miettimään, ovatko unelmat mukana heidän jokapäiväisessä tekemisessään ja ovatko heidän arvonsa linjassa työnhaun kanssa. Pienin mahdollinen teko -taulu täyttyi lappusista, joihin osallistujat olivat kirjoittaneet kuin lupauksina tekoja, joilla he voivat helposti ja päivittäin parantaa omaa hyvinvointiaan varsinkin niissä hetkissä, joissa työnhaku tuntuu erityisen haastavalta.

”Pitkälle päästiin keskusteluissa osallistujien kanssa”, Uraverkoston pisteeltä kommentoitiin. ”Monille heräsi ajatuksia, jotka he kirjoittivat muistiinpanoiksi viedäkseen ne arkeensa mukanaan.”

Työnhakufiilis nostettiin uudelle tasolle Oulussa

Unelmien työnhakupäivä 2019 oulu

Kuva: Kalle Hautamäki / Neotar Media

Lokakuisen perjantain harmaudesta ei ollut tietoakaan Oulun Unelmien työnhakupäivässä, jossa kävi iltapäivän mittaan viettämässä viitisenkymmentä työnhausta ja hyvinvoinnista kiinnostunutta. Päivä aloitettiin miettimällä, mitä työnhakuhyvinvointi oikein onkaan. Piilo-osaajiin yleisön tutustutti yhdistyksen jäsen Tanja Flygare, joka kertoi myös omista kokemuksistaan yhdistyksen jäsenenä.

Urakoordinaattori Hanna Kela Urasampo-hankkeesta kannusti työnhakijoita oman osaamisen aktiiviseen reflektointiin ja painotti ammatillisen välitilinpäätöksen merkitystä työnhakutilanteen haltuun ottamisessa ja työnhakukunnon ylläpitämisessä. Verkostoitumis- ja sparraustauon aikana osallistujat hyödynsivät innolla mahdollisuutta keskustella keskenään ja saada vinkkejä omaan työnhakutilanteeseensa rekrytoinnin ammattilaisilta. Jonoa muodostui sekä kysy rekrytoijilta -pisteisiin että TE-toimiston ständille – kysyntää siis oli!

Tauon jälkeen Tecinspiren Teemu Kivioja antoi omakohtaisiin kokemuksiinsa perustuvia käytännönläheisiä vinkkejä henkilöbrändäykseen. Hän muistutti siitä, että meillä jokaisella on oma henkilöbrändimme, vaikka emme sitä olisikaan tietoisesti rakentaneet. Kannattaisiko siis ottaa ohjat omiin käsiin?

Iltapäivän esiintymiset viimeisteli Matti Asumaniemi Saranen Consultingilta. Saimme kuulla käytännön esimerkein rikastetun puheenvuoron siitä, miten päästä unelmien työpaikkaan rekrytoivan koulutusohjelman kautta. Tähän aiheeseen oman lisänsä toivat Kiviojan Teemun kommentit onnistuneista rekrytoivan koulutusohjelman kautta tapahtuneista rekrytoinneista.

Kaikilla paikkakunnilla valitsi positiivinen puheensorina ja hyörinä. Haettiin ja saatiin niin vertaistukea muilta samassa tilanteissa olevilta kuin rekrytoinnin ja työnhaun ammattilaisilta. Verkostoitumista unohtamatta! Tärkeää onkin verkostoitua sekä vertaisten että rekryalalla toimivien kanssa; näin parannat omaa työnhakuhyvinvointiasi ja löydettävyyttäsi pitkin vuotta.

unelmien työnhakupäivä tampere voimavarat

Tekstin Unelmien työnhakupäivän tapahtumista ovat koostaneet Tampereen, Oulun ja Jyväskylän tapahtumien järjestämiseen osallistuneet piilo-osaajat.