Inspiroidu itsenäisyyspäivän merkityksestä työnhaussa

Suomen juhlavuotta on kirjaimellisesti juhlittu pitkin vuotta. Tänään tuo juhla huipentuu; on itsenäisyyspäivämme. Mutta mitä voimme oppia itsenäisyyden merkityksestä työnhaun kannalta?

Itsenäisyys kattaa monia asioita, joista erityisesti valinnan ja sanan vapaus, tasa-arvo, sekä maailmanlaajuisesti kehutut kouluttautumismahdollisuudet liittyvät työelämään ja työnhakuun. Meillä on loistavat lähtökohdat tehdä itsestämme ja elämästämme omannäköistä, riippumatta perhetaustasta tai muista tekijöistä. Vapaus valita omat polkumme on suuri voimavara, eikä ollenkaan itsestäänselvyys kaikkialla.

Koko työelämän näkökulmasta saamme urasuuntautuneina äiteinä olla erityisen ylpeitä Suomesta. Marjaana Jokinen kiteyttää: ”Vaikka perheen ja uran yhdistämisessä on edelleen paljon tehtävää, tarjoaa jo nykyinenkin järjestelmä joustoja, joista ei muualla olla kuultukaan.” Täällä onkin hyvä etsiä lisää #mutsilleduunii, samalla kun yhteistyökumppanimme Mothers in Business MiB ry tekee töitä yhä paremman perhevapaajärjestelmän ja työelämän edistämiseksi. Kaikki tämä juontaa juurensa itsenäisyyspäivään ja sen viitoittamaan tiehen tasa-arvon mallimaana.

flag-of-finland-123273_1920

Maamme itsenäisyyden taustalla on monenlaisia tunteita: kansallista ylpeyttä, nöyryyttä suuren taakan tai työn edessä, halua auttaa. Tämä asenne auttoi sodassa ja se kantaa pitkälle myös työnhaussa. Siispä usko itseesi ja osaamiseesi. Hanna Turunen sanoittaa osuvasti:

”Ylpeästi mutta tietyllä nöyryydellä tuoda oma osaaminen ja persoona esille työnantajalle.”

Auttamisenhalu taas on nykyään se paljon puhuttu verkosto, jota kautta voi löytää työpaikan. Tai jonka avulla on mahdollisuus auttaa ystävää työnpaikan löytämisessä, kun tämä yrittää hiljaisesti hakea jotain uutta. Annamaija Åhman korostaa: ”Kaveria ei jätetä -ajatus on johonkin selkäytimeen koodattu ja se herää aina kun tarvitsee.”

Tätä auttamisen merkitystä myös me Piilo-osaajat haluamme tuoda esille: Auta kaveria tai tuttavaa. Pyydä itse apua muilta. Älä kanna koko taakkaa itse, kun yhdessä matkanteko on helpompaa ja varmasti hauskempaa.

Hevoset_rintamalla

Hanna vertaa työnhakua Finlandia-hymnin melodiaan. Siinäkin lähdetään mollista, mutta pikkuhiljaa asiat alkaa sujumaan, kunnes päädytään mahtipontiseen loppuun. Sitähän työnhakukin on, välillä ”ei”-vastauksen jälkeen ollaan pohjalla, kunnes nöyrällä asenteella aletaan tekemään työtä sen uuden löytämiseksi. Kirjoitetaan rinta rottingilla hakemus ja sitten jännitetään. Siitä se lähtee nousemaan kohti sitä mahtipontista loppua, jolloin nimi on paperissa.

Siispä nauti itsenäisyyspäivästä, muista sen vaatimat uhrit ja sen antamat lahjat, ja inspiroidu käyttämään sitä henkeä omassa työnhaussasikin.

Koko Piilo-osaajien porukka toivottaa teille kaikille: Erittäin hyvää itsenäisyyspäivää!

 

DSC_1865

 

Kirjoittaja Jaana Saramies on toinen Piilo-osaajien vetäjistä, kolmen lapsen äiti, kaupunginvaltuutettu ja ekonomi kiipeämässä uransa kiipeilytelineellä kohti henkilöstöanalytiikkaa ja tiedolla johtamista.

 

Työnantajamielikuva ratkaisee

Työnantajamielikuvalla tarkoitetaan yrityksen brändiä työnantajana. Esimerkiksi avoimiin asiantuntija- ja esimiestehtäviin on kokemukseni mukaan kaupungista riippuen ollut hakijoita 80-150 henkilöä. Miksi työnantajan tulisi välittää työnantajamielikuvasta, kun työntekijöitä on tulossa kuitenkin jonoksi asti?

Aktiiviset työnhakijat näkevät paljon vaivaa miettiessään miten vakuuttaa työnantajat ja miten myydä omaa osaamistaan. Mikäli yritys haluaa parhaat osaajat joukkoonsa, sen olisi samoin hyvä miettiä, miksi työntekijä valitsisi juuri meidän yrityksen kilpailijan sijaan. Tietyillä aloilla, kuten IT-ala, käydään tällä hetkellä kovaa kilpailua osaavista ammattilaisista ja juuri mielikuva yrityksestä työpaikkana voi ratkaista mihin parhaat työntekijät päätyvät. Työnantajamielikuvaa on hyvä miettiä yrityksen johtotasolla, koska kaikki yritykseen liittyvä viestintä ja informaatio vaikuttavat siihen, millaisena työnantajana nykyiset ja tulevat työntekijät pitävät yritystä.

Toinen syy miksi työnantajamielikuvalla on väliä, on yksinkertaisesti yrityksen asiakkaat. Tyytyväiset ja parhaat työntekijät tuottavat parhaita asiakaskokemuksia. Ennen kuin yritys voi kuunnella asiakasta, kannattaa siis kuunnella työntekijöitä. Kun työntekijän mielikuva työnantajasta on positiivinen, on aidosti hyvän asiakaspalvelun ja asiakaskokemuksen tuottaminen huomattavasti helpompaa.

Myös työnhakijat vievät viestiä työnhakukokemuksesta verkostolleen samoin kuin asiakkaat kertovat omista kokemuksistaan. Jos työnhakuprosessin jälkeen yrityksestä jää negatiivinen mielikuva, se leviää työnhakijan verkoston mukana pitkälle. Jos esimerkiksi 100 työnhakijaa levittää jokainen sanaa kymmenelle tuttavalleen, on kokemus levinnyt 1000 henkilölle, jotka jossain tapauksessa saattavat kaikki olla yrityksen asiakkaita tai ainakin potentiaalisia sellaisia.

Entä miten työnantajamielikuvaa voi kehittää? Kuten todettu, nykyisistä työntekijöistä huolehtiminen on yksi tärkeimmistä työnantajamielikuvaan vaikuttavista tekijöistä. Lisäksi työnhakijan näkökulmasta työnantajamielikuvaan vaikuttavat mm. näkyminen sosiaalisessa ja muussakin mediassa, verkoston kokemukset, työsuhde-edut ja rekrytointiprosessin viestintä. Myös piilo-osaajissa jaamme työnhakukokemuksiamme ja valitettavan usein kuulee puutteita viestinnässä ja työnhakijoiden huomioinnissa.

Osa työnantajista on kuitenkin selvästi huomannut, että työpaikkailmoitukseen kannattaa panostaa. Pelkän tehtävän ja vaatimusten kertomisen lisäksi kannattaa myös kertoa itse yrityksestä ja kulttuurista. Monesti työnantaja hakee tiimiinsä soveltuvaa persoonaa ja sitä kuuluisaa hyvää tyyppiä. Sopivan persoonan löytymistä helpottaa, jos myös yritys antaa oman persoonansa näkyä ilmoituksessa. Itse yritän löytää ilmoituksista ja rivien välistä merkkejä ketteristä ja kehittyvistä yrityksistä, joissa pääsisi tekemään monipuolisia tehtäviä. Lisäksi oman verkostoni kokemukset työnantajasta, tai yrityksestä muuten, ovat avainasemassa, kun muodostan mielikuvaa mihin yritykseen haluaisin töihin.

 

Kuva_Elina JortikkaKirjoittaja Elina Jortikka on käytännönläheinen kauppatieteiden maisteri ja 2-vuotiaan pojan äiti, jonka sydän sykkii asiakaskokemuksille etsiessään seuraavaa askelta työelämän poluilla.

Synkkaako vai sakkaako? – Itsetuntemuksen kautta yhteistyöhön

Yhden henkilön kanssa asiat sujuvat, ymmärrätte toisianne puolesta sanasta ja jaatte yhteisen käsityksen lähes kaikesta. Toisen kanssa taas tuntuu, että olette kuin eri planeetoilta – ette ymmärrä toistenne näkemyksiä ja toimintatapoja, ja välillänne syntyy usein väärinkäsityksiä ja kitkaa. Voisiko yhteistyötä helpottaa paremman itsetuntemuksen avulla?

Itsetuntemusta voi parantaa esimerkiksi erilaisten persoonallisuustestien ja vahvuusanalyysien avulla. Minulla oli ilo osallistua viime viikolla Luontaiset taipumukset -demovalmennukseen, jossa Jari Saarenpää perehdytti Luontaiset taipumukset -analyysiin. Analyysi antaa tietoa paitsi luontaisista vahvuuksistamme ja omasta erilaisuudestamme muihin verrattuna mutta myös heikommin kehittyneistä osa-alueistamme. Mallin perusidean on kehittänyt sveitsiläinen psykiatri Carl Gustav Jung. Mallissa käsitellään neljää ulottuvuutta, joissa kaikissa on kaksi vaihtoehtoa. Näistä vaihtoehdoista jompikumpi on jokaiselle ihmiselle luontaisempi. Näistä saadaan yhdisteltyä 16 eri tyyppiä, joilla kullakin on oma luontainen tapansa ennen kaikkea suunnata huomiotaan ja reagoida erilaisiin asioihin. Taipumukset vaikuttavat esimerkiksi oppimistyyliin, kiinnostuksen kohteisiin, päätöksentekoon ja käyttäytymiseen stressaavassa tilanteessa.

Vahvuuksiaan kannattaa hyödyntää ja kehittää, mutta myös heikommin kehittyneitä osa-alueita voi tietoisesti vahvistaa.

climate-kic-350836

Omien toimintatapojen tunnistaminen, pohtiminen ja hyväksyminen osaksi omaa persoonaa lisää itsetuntemusta ja auttaa ymmärtämään, mistä joidenkin tilanteiden helppous ja toisaalta kuormittavuus voi kummuta. Asioiden tekeminen omia vahvuuksia hyödyntäen itselle suotuisissa olosuhteissa kuluttaa voimavaroja huomattavasti vähemmän kuin puurtaminen omaa luontaista tyyliä vastaan. Vahvuuksiaan kannattaa hyödyntää ja kehittää, mutta myös heikommin kehittyneitä osa-alueita voi tietoisesti vahvistaa. Jos esimerkiksi tietää luontaisesti suhtautuvansa epäileväisesti uusiin asioihin ja muutoksiin, voi tietoisesti pyrkiä asennoitumaan avoimemmin ja liittämään niihin positiivisia mielikuvia ja ajatuksia.

Jos oma luontainen tapamme ajatella ja toimia on hyvin erilainen kuin vaikkapa työkaverilla, voi sujuva yhteistyö ja kommunikointi olla haastavaa. Toisen erilainen tyyli voi hämmentää ja jopa ärsyttää. Yhdessä työskentelyä helpottaa, kun tiedostaa ja hyväksyy erilaiset ajattelu- ja toimintatyylit. Siinä missä järjestelmällinen henkilö tekee tarkan ja suoraviivaisen suunnitelman ja noudattaa sitä, voi spontaanimpi kollega jättää koko suunnitelman tekemättä – ainakaan turhan tarkasti. Hän tekee yhden asian silloin, toisen tuolloin saaden homman valmiiksi nippa nappa ajoissa tai ehkä hiukan myöhemmin. Lopputulos voi olla aivan yhtä hyvä. Vastaavasti käytännöllisesti asioita hahmottava henkilö poimii uudesta asiasta ensin yksityiskohtia, joiden kautta alkaa rakentaa kokonaisuutta. Intuitiivisemmin tietoa hankkiva taas katsoo ensin kokonaisuutta eikä ole niinkään kiinnostunut yksityiskohdista.

Yhdessä työskentelyä helpottaa, kun tiedostaa ja hyväksyy erilaiset ajattelu- ja toimintatyylit.

Esimiehille erilaisten tyylien tiedostaminen ja tunnistaminen ovat ensiarvoisen tärkeitä. Erilaiset luontaiset taipumukset tunnistava esimies voi tarjoilla palautteen, kiitoksen ja rakentavan kritiikin alaiselleen sopivalla tyylillä. Alaisten hyvä tunteminen mahdollistaa myös esimerkiksi herkkyyden tunnistaa tiettyjä stressin tunnusmerkkejä, jolloin esimies voi puuttua tilanteeseen riittävän ajoissa.

Valmennuksen lopulla kaikki Luontaiset taipumukset -demovalmennukseen osallistuneet saivat omat tuloksensa, jotka perustuivat ennakkoon tehtyyn kyselyyn. Olin vuosia aiemmin tehnyt opintojeni puitteissa samaan Jungin teoriaan pohjautuvan MBTI-testin ja siihen liittyviä ryhmätehtäviä, joten minulla oli jo jonkinlainen käsitys omista taipumuksistani. Koin kuitenkin hyvin hedelmällisenä pohtia näitä asioita nyt uudelleen hyvin erilaisessa elämäntilanteessa. Analyysin perusteella minua kuvaa nimitys Huolehtija, kun puhutaan ajattelun ja toiminnan suuntautumisesta. Johtamistyylini taas on Organisoija. Voin allekirjoittaa molemmat kuvaukset täysin ja löydän muutenkin analyysista hämmästyttävän tarkkoja kuvauksia itsestäni. Monet asiat kolahtivat nyt aivan eri tavalla verrattuna kymmenen vuotta nuorempaan minään.

Parantuneen itsetuntemuksen avulla on varmasti helpompaa ymmärtää omaa reagointia erilaisissa tilanteissa, sekä tunnistaa ja löytää itselle sopivia työrooleja. Näiden oivallusten siivittämänä on  hyvä lähteä luovimaan kohti unelmatyötä – sitä joka on juuri minulle sopiva.

Lue lisää täältä: www.luontaisettaipumukset.fi 
Vahvuudet työllistymisen ja urasuunnittelun voimavarana, Anu Vaaraniemi

valmis_kuva_2


Kirjoittaja Anu Tengvall on valoisa persoona, ekonomi ja kolmen lapsen äiti, joka haluaa jatkossa keskittyä numeroiden sijaan ihmisiin.

Kuvat: Nathan Dumlao/Unsplash ja Climate KIC/Unsplash

 

Tutkija apuraharuletin pyörteissä

Sopivana jatko-osana aikaisemmin ilmestyneelle kirjoituksellemme ”Rohkenisitko palkata tohtorin?” ajattelin kertoa hieman siitä, minkälainen apurahapainotteinen tutkijan polkuni viittä vaille valmiiksi tekniikan tohtoriksi on ollut.

Diplomi-insinööriksi valmistuttuani päädyin jatkamaan uraani teknillisellä yliopistolla tutkijana Innovaatiokeskus Tekesin rahoittamassa tutkimusprojektissa. Valitettavasti Tekes-projektin päätyttyä edessäni aukenivat epävarmemmat ajat ja koko tutkijanurani jatkuvuus riippui siitä, kuinka hyvin minua lykästäisi apuraharuletissa.

Päädyin siis työllistämään itse itseni hakemalla tutkimustyölleni rahoitusta tiedettä tukevilta yksityisiltä säätiöiltä henkilökohtaisen apurahan muodossa. Onneksi onnetar on ollut minulle erittäin suosiollinen ja lukuisien apurahahakemusten kirjoittaminen on johtanut useammankin kokovuosiapurahan myöntämiseen tutkimukselleni. Lisäksi apurahakausien välissä olen saanut nauttia lyhyistä määräaikaistyösuhteista yliopistolla, mikä on taannut urani jatkuvuuden ja mahdollistanut tieni kohti tohtorin tutkintoa.

Apurahatutkijan parhaimpia työetuja lienee vapaus työaikojen suhteen. Riippuu tietenkin paljon tutkijasta itsestään, kuinka paljon suo itselleen vapauksia. Koska tutkimustyön etenemistä arvioidaan jatkuvasti koko tiedeyhteisön voimin, saattaa se asettaa tutkijalle paineita työskennellä aiheen parissa myös vapaa-ajalla. Valitettavan monessa yliopistossa apurahatutkijat ovat eriarvoisessa asemassa palkkatyössä oleviin tutkijoihin verrattuna, sillä heidän ei lasketa kuuluvan yliopiston henkilökuntaan. Näin ollen yliopistolla ei ole heitä kohtaan työnantajavelvollisuuksiakaan. Itse koen olleeni varsin etuoikeutettu, sillä en ole koskaan joutunut maksamaan yliopistolle erillistä korvausta käyttämistäni työskentely- ja laboratoriotiloista, laitteista tai tietoliikenne-, puhelin- ja kirjastopalveluiden käyttöoikeuksista. Silti en ole koskaan ryhtynyt pitämään itsestään selvyytenäkään kyseisiä etuuksia. Lisäksi omalla yliopistollani apurahatutkijoiden on jo muutaman vuoden ollut mahdollista saada käyttöoikeus työterveyshuollon palveluihinkin, mikä ei vielä tutkijanurani alkutaipaleella ollut mahdollista.

Eli vaikka apurahatutkijalta saattaa puuttua monia työsuhteeseen liittyviä etuja, uupuvat myöskin velvollisuudet. Apurahakaudella tutkija pystyy nauttimaan perinteisestä akateemisesta vapaudesta täysin siemauksin; häntä eivät rajoita työajan kohdennukset, matkanhallintaohjelmistot, eivätkä muutkaan byrokratian koukerot. Nyt kun apurahahakemustenkin laatiminen sujuu jo itseltänikin ammattilaisen ottein, houkuttelee tutkimustyön jatkaminen post doc -tutkijana yliopistolla vaikkapa uuden apurahan turvin – ainakin ajoittain. Toisaalta näin perheellisenä ihmisenä toivoisin myös lopulta löytäväni taloudellisesti hieman vakaamman mutta yhtä mielenkiintoisen työn, sillä apurahatutkimukselle tyypillinen epävarmuus tulevaisuudesta saattaa liian pitkään jatkuessaan kuihduttaa myös kaiken luovuuden ja innostuksen. Joten sillä hetkellä, kun havaitsen tieteellisen uteliaisuuteni uhkaavan näivettyä, on viimeistään aika startata täysin purjein kohti uusia tuulia!

CV-valokuva

Kirjoittaja Sanna Turunen on biolääketieteen tekniikan ammattilainen ja kroonisesta tiedonjanosta kärsivä viitta vaille valmis tekniikan tohtori, joka tutkimustyönsä ohessa pyörittää kahdella lapsella, kahdella koiralla ja yhdellä kissalla höystettyä perhearkea ja etsii siinä sivussa urallensa uusia tuulia.

Työhyvinvointi ei ole hokkuspokkustemppuja

Raahaudutko töihin väkisin vai avaatko työpaikan oven mielelläsi? Työhyvinvoinnista ja työssä jaksamisesta puhutaan syystä paljon. Hyvinvointi työssä koskettaa ihan kaikkia työelämässä olevia. Työhyvinvoinnilla on merkitystä henkilöstön pysyvyyteen, sairauspoissaoloihin ja esimerkiksi tuottavuuteen.

Hyvinvoiva työntekijä on todennäköisemmin sitoutunut ja motivoitunut osa työyhteisöä. Työhyvinvointi on harvoin työnantajille yhdentekevää, mutta eri työpaikoissa painotetaan erilaisia asioita. Miten löytää unelmatyöpaikka, joka lisäisi hyvinvointia omaan arkeen? Työpaikkaa vaihtaessa kannattaa esimerkiksi perehtyä siihen ovatko itselle tärkeät asiat tärkeitä myös mahdollisessa uudessa työpaikassa.

Työpaikkaa vaihtaessa kannattaa esimerkiksi perehtyä siihen ovatko itselle tärkeät asiat tärkeitä myös mahdollisessa uudessa työpaikassa.

Työhyvinvoinnin katsotaan yleensä tarkoittavan:

  • turvallista ja terveellistä työtä
  • hyvää esimiestyötä
  • työ tukee muuta hyvinvointia ja jaksamista
  • työ ylläpitää tehokkaasti työ- ja toimintakykyä

hands-2667461_1920_1024

Hyvinvointi työssä käytännön tasolla tarkoittaa vähän erilaisia asioita jokaiselle meistä. Kannattaa miettiä esimerkiksi millainen johtaminen saisi viihtymään ja olemaan tuottava osa työyhteisöä. Vaihtuvissa elämäntilanteissa työaikajoustot, sopiva työmatka, etätyömahdollisuus, erilaiset työsuhde-edut kuten kattava työterveyshuolto tai  esimerkiksi valmennus tai kuntoutus voivat olla tärkeitä keinoja lisätä hyvinvointia työssä.

Kannattaa esimerkiksi tehdä  Aarrekartta unelmatyöstään ja millaisia asioita unelmaduuni voisi sisältää. Uskon, että sopivan työpaikan löytyminen lisää hyvinvointia myös muussa elämässä. Itselleni esimerkiksi hyvä ja toimiva työyhteisö tarkoittaa avointa esimiestyötä ja johtamista. Lisäksi arvostan organisaation yhteiskuntavastuullisuutta. Haluan sitoutua hyvin toimivaan yhteisöön ja tehdä työtä omia vahvuuksiani hyödyntäen.

Miksi työhyvinvoinnilla sitten ylipäänsä on väliä? Eikö riitä, että menemme aamuisin töihin ja sinnittelemme työssä ja muussa elämässä? Oma ehkä idealistinen ajatus ja toiveeni on se, että työ toisi elämään mielekkyyttä ja lisäarvoa. Jotkut puhuavat myös pelkästä hyvinvoinnista, koska työelämä ei ole oma erillinen saarekkeensa ihmisten elämässä, vaan kaikki vaikuttaa kaikkeen. Työpaikan arjen ja vuorovaikutuksen pitää olla toimivaa. Jos työyhteisössä ei voida tai haluta sitoutua työpaikkaan, niin tuskin työtkään sujuvat kovin hyvin. Sitoutumattomuus varmasti haittaa työn sujuvuutta.

Työpahoinvointi taas tarkoittaa pahimmillaan toimimattomia työyhteisöjä, runsaita sairauslomia tai jopa työkyvyttömyyseläkkeitä. Työpahoinvointi on yleensä näkyvää ja silloin asiat ovat olleen huonolla tolalla jo pitkään. Tuskin kukaan haluaa olla osa toimimatonta työyhteisöä. Työhyvinvointi ei ole kuitenkaan hokkuspokkustemppuja tai pikatempauksia, vaan pitkäjänteistäja yhteistä työtä kohti kokonaisvaltaista hyvinvointia. Yksittäiset tempaukset harvoin luovat pysyviä tuloksia. Työnantajalla, työntekijöillä ja esimerkiksi työterveyshuollolla on kaikilla roolinsa. Jokaisella meistä on vastuu esimerkiksi oman työkykynsä ylläpitämisestä.

Työ on iso osa elämää ja sen pitäisi tukea hyvinvointia eikä syödä turhaa energiaa. Jokaisen kannattaa rohkeasti miettiä millaisessa työpaikassa on helppo olla osa toimivaa ja tuottavaa työyhteisöä.

selfp Kirjoittaja Hanna-Leena Myllärinen on tamperelaistunut valtiotieteilijä ja intohimoinen käsityöharrastaja, jonka mielestä virheitä tekemätön ihminen ei ole uskaltanut kokeilla uusia asioita.