Stressinhallinta osana henkistä suorituskykyä työnhakuaikana

Stressi kuuluu jokapäiväiseen elämäämme. Miten tunnistaa hyvä, eteenpäin vievä stressi haitallisesta stressistä? Entä kuinka pitää tuo haitallinen stressi aisoissa työnhaun tunteiden aallokoissa? Mentaalivalmentajat Mia Kajosmäki ja Jenni Sofia olivat Unelmien työnhakupäivässä kertomassa näistä ja avaavat aihetta nyt myös blogimme lukijoille.

Meillä on useampia stressaavia tekijöitä elämässämme, kuten työnhaku, työ, kiire, sosiaaliset suhteet, taloudelliset vaikeudet. Ne raastavat ja haastavat meitä mutta myös saavat meidät toimimaan jonkin tavoitteemme eteen. Innostuneena koemme eustressiä, hyvänlaatuista stressiä, joka on välttämätöntä henkiselle kasvullemme, kehityksellemme ja erilaisten taitojen hallitsemiselle. Koemme tämän positiivisena eteenpäin vievänä voimana. Usein miellämme kuitenkin stressin kielteiseksi reaktioksi, mutta ilman stressiä emme olisi myöskään elossa.

Stressireaktiota kutsutaan myös taistele tai pakene -reaktioksi, joka saa alkunsa aivoissamme. Stressi on siis elimistön hälytystila. Luolamiesaikoina stressireaktio oli eloonjäämisen ehto. Sen avulla pystyimme toimimaan uhkaavissa tilanteissa, esimerkiksi petoeläimen hyökätessä. Stressireaktio onkin tarkoitettu nopeasti ratkaistaviin ja poistuviin tilanteisiin. Kielteiseksi stressi muuttuu, kun tilanne jatkuu pitkään ja miellämme paineet suuremmiksi kuin mitä pystymme hallitsemaan.

Jos emme huolehdi riittävästä palautumisesta, alkaa pitkittynyt stressi aiheuttaa kielteisiä muutoksia elimistössämme. Kun käymme ylikierroksilla riittävän kauan ja stressi pitkittyy, alkaa immuunipuolustuksemme hiljalleen heiketä, minkä takia jatkuva stressi voi johtaa infektiokierteeseen. Jatkuvan stressihormonien erittymisen on todettu vaikuttavan myös autoimmuunisairauksien puhkeamiseen, sydän- ja verisuonitauteihin sekä syövän syntyyn. Adrenaliinin erittyminen elimistöön rasittaa verisuonia ja nostaa verenpainetta ja voi näin ollen lisätä sydäntautien ja jopa kuoleman riskiä.

Meillä on yksilölliset tapamme reagoida stressiin. Toiset stressaavat helpommin ja eri asioista kuin toiset. Stressin kokemukseen vaikuttaa se, millaisen merkityksen annamme stressin aiheuttajalle. Stressaantuneena kognitiiviset kykymme heikkenevät: ajattelumme kapeutuu, keskittyminen heikkenee, luovuus vähenee, negatiivinen ajattelu lisääntyy, emme ole läsnä. Murheet ja huolet valtaavat mielen, kun alamme tulkita ympäristöämme negatiivisen kautta. Alamme oireilla fyysisesti; esimerkiksi vatsavaivat, päänsäryt ja selkäkivut viestittävät elimistömme epätasapainoisesta tilasta. Minäkuvamme vääristyy, sisäinen puheemme on lannistavaa. Koemme itsemme epäonnistuneiksi ja huonoiksi.

Nämä kokemukset lisäävät stressiä, mikä aktivoi sympaattista hermostoa edelleen, ja noidankehä on valmis. Näin oireilu jatkuu – samalla palautuminen rentoutumalla ja nukkumalla vaikeutuu entisestään.

Jenni Sofia Lapinniemi2

Kuva: Jari Latomaa

Mikä siis avuksi?

Stressi tarkoittaa sitä, että mielemme tulkitsee jonkin tilanteen uhkaavaksi, mihin keho sopeutuu. Stressi on tunne hallinnan menettämisestä eli pelkotila. Koska tunteet kertovat tarpeistamme, pelkotila usein kertoo, että turvan ja hallinnan tunnetta tulisi vahvistaa.  Siihen voi auttaa vaikkapa riittävä uni tai terveellinen ravinto.

Kun stressi iskee, aivojemme vaaratutka, mantelitumake, kaappaa tunteemme ja keskittymisemme. Tällaisessa tilassa emme pysty oppimaan uutta, vaan toimimme vanhan tapamme mukaan. Emme pysty joustamaan emmekä innovoimaan. Tunnekaappauksen aikana elimistö alkaa tuottaa stressihormoni kortisolia. Mikäli tunnekaappauksia tulee jatkuvalla syötöllä, mantelitumake pysyy jatkuvasti ylivirittyneenä ja vähitellen stressi muuttuu ahdistukseksi ja jopa masennukseksi.

Mantelitumaketta voi auttaa rauhoittumaan vain nimeämällä ja hyväksymällä sen, mikä tunne on kyseessä. ”Minua pelottaa / ahdistaa / jännittää ja se on ok.” Nimeämällä tunteen otamme enemmän aivoalueita käyttöömme ja mantelitumakkeen hälytys laimenee.

Kortisolin vastahormoneja ovat oksitosiini ja etenkin miehillä testosteroni. Kun teet jotain, joka nostaa oksitosiinia (mm. kosketus, halaus, silitys, tunteiden jakaminen, luonnossa liikkuminen, hieronta, jooga jne.) tai etenkin miehillä testosteronia (lyhyt voimakas treeni, halkojen hakkaaminen jne), lasket stressihormoni kortisolin tasoa.

Hermoston tehtävänä on elimistömme tasapainottaminen. Hermoston toimintaan on helppo vaikuttaa myös itse, ja eri stressinhallintakeinot pyrkivät juuri rauhoittamaan hermostoa. Monet näistä keinoista ovat hyvin yksinkertaisia.

Esimerkiksi hengitys on yksinkertainen työkalu, jonka avulla voimme viestittää kehollemme, että ”ei hätää, nyt voi rentoutua ja palautua”. Etenkin pidennetty uloshengitys vapauttaa hermostoa taistele tai pakene -tilasta, laskee kortisolia ja antaa jokaisella hengityksellä mahdollisuuden päästää irti stressistä. Stressi syntyy mielessämme, ja kun pääsemme laskeutumaan mielen mölinästä kehoon, vapaudumme myös stressistä.

Kokeile harjoitusta, jossa hengität sisään laskien neljään ja ulos laskien kahdeksaan. Toista muutaman minuutin ajan ja huomaa vaikutukset.

Jenni Sofia Lapinniemi

Kuva: Jari Latomaa

Vapauttamalla kehoa stressireaktiosta voimme päästä selviytymisen tilasta kohti olemisen tilaa

Tunteiden tai tapahtumien vastustaminen tai liika ahnehtiminen vie elämässä todella paljon energiaa: nykyhetkeen ei osata olla tyytyväisiä, vaan aina kaivataan jotain uutta tai jotain muuta. Mielenrauhan kannalta keskeistä on pystyä hyväksymään olemassa olevat tunteet, asiat ja tilanteet, jolloin siirrytään selviytymisen tilasta olemisen tilaan.

Olemisen tilassa koko potentiaalimme on käytössämme, kun energiaa ei kulu asiantilojen turhaan vastustamiseen vaan hyväksymme itsemme, tunteemme ja tarpeemme sellaisina kuin ne ovat. Olemisen tilassa olemme läsnä, pääsemme helposti flow-kokemukseen ja olemme tuottavampia, luovempia, karismaattisempia ja jopa onnellisempia.

Helpoin tie laskeutua läsnäoloon on tehdä se aistien kautta. Kokeile seuraavaa harjoitusta missä tahansa, vaikka bussipysäkillä odotellessasi tai irtiottona kiireen keskellä: nimeä neljä asiaa, jotka näet ympärilläsi, nimeä neljä ääntä, jotka kuulet ympäristöstäsi ja nimeä neljä asiaa, jotka tunnet tuntoaistillasi. Huomaa tämän jälkeen parempi läsnäolosi hetkessä.

Mitkä sinun arjessasi ovat asioita, jotka palauttavat ja tuovat hyvää oloa? Tee niistä itsellesi lista ja tutki, onko niille tarpeeksi tilaa kalenterissasi.

jennisofiamiakooJenni Sofia on mentalisti ja mentaalivalmentaja. Mentalistina Jenni luo mieleenpainuvia illuusioita ja valmentajana auttaa löytämään henkistä suorituskykyä ja täyttä potentiaalia. 

Mia Kajosmäki on työyhteisö- ja mentaalivalmentaja sekä tuore yrittäjä. Mia levittää (työ)hyvinvoinnin sanomaa ja tuo toivoa elämään haastavissakin tilanteissa. 

Haussa unelmatyö

Työnhakua on helppo omalla tavallaan verrata kokopäivätyöhön. Se vie paljon aikaa, se on usein stressaavaa, eikä lopputulos välttämättä aina ole se, mitä itse haluat. Raastavinta työnhaku taitaa olla silloin, kun sitä omaa osaamista tai toivetta vastaavaa työpaikkaa ei yksinkertaisesti löydy.

Jännityksen ja innostuksen määrää on vaikea kuvailla, kun pitkän ajan jälkeen löydät juuri itsellesi sopivan työpaikkailmoituksen. Kaikki toivotut ominaisuudet löytyvät niin sinulta kuin mahdolliselta työnantajaltakin. Laitat hakemuksen ja pääset haastatteluun. Sitten koittaa viikon-kahden mittainen hiljaisuus, jonka jälkeen vaivaantunut rekrytoija kilauttaa kertoakseen huonoja uutisia. Harmi juttu, no ehkä ensi kerralla sitten.

Mutta, mitä sitten, kun sama tilanne toistuu useita kertoja? Pääset haastatteluun, toiseen ja kolmanteen, mutta mikään näistä ei kuitenkaan tärppää. Millä nostat motivaation jatkaa hakua, kun lause ”no mutta ainakin pääsit haastatteluun” on jo kulutettu niin puhki, ettei sitä paikata enää millään? Tällöin negatiiviset ajatukset hiipivät väkisin sen lujankin motivaation omaavan mieleen. Tätä aihetta käsiteltiin myös edellisessä blogikirjoituksessa.

Usein haastatteluja ja mahdollisuuksia päästä hakemaansa työpaikkaan peilaa omaan osaamiseen ja kokemukseen. Monesti haastattelun ja varsinkin kielteisen päätöksen jälkeen saattaa pohtia, mitä olisi pystynyt tekemään paremmin. Itse olen päätynyt siihen tulokseen, että henkilökemiat vaikuttavat kasvavassa määrin rekrytointipäätöksiin. Erityisen hankalan tästä tekee se, että monet yritykset käyttävät rekrytoinnin alkuvaiheessa rekrytointiyrityksiä. Tällöin saatat tipahtaa kilpailusta jo ennen kuin edes pääset näyttämään itseäsi palkkaavaan yritykseen. Tässä siis taas yksi uusi sudenkuoppa täytettäväksi, tähän jo valmiiksi melko kuoppaiseen työnhaun maailmaan.

Koskaan ei kuitenkaan saa luovuttaa, ja jostain se motivaation kipinä täytyy aina vain uudestaan löytää. Mikäli taistelijan tahto kuitenkin hiipuu, voi joskus tehdä hyvää hengähtää työnhausta hetkeksi ja ottaa aikaa muille asioille, jonka jälkeen on taas enemmän energiaa keskittyä työnhakuun!

jutta2Kirjoittaja Jutta Niemi on MBA:ta opiskeleva markkinoinnin, viestinnän ja liiketoiminnan kehittämisen multitäskeri, joka saa energian tekemiseensä urheilusta ja äitinä olemisesta.

Asenne vai tahto

Olette kuulleet, miten asenne ratkaisee? Tai jokin asia vaatii asennemuutoksen onnistuakseen? Kun asenne puuttuu, mikään ei etene tai se toteutuu vajaana ja alilaatuisena. Hyvin paljon on siis oletusarvoisesti asenteesta kiinni. Minä olen eri mieltä muutamasta asenteeseen liittyvästä oletuksesta. Väitän, että enemmän on merkitystä tahdosta. Tahdosta tehdä ja onnistua.  Tahto mennä eteenpäin, tehdä hyvin, on siellä asenteen takana.

Tahdonvoima on työkalu asennetta rakennettaessa

Esimerkiksi työnhaussa tahto toimii polttoaineena ja veturina. Vanha sanonta toteaa, että kun on tahto, niin keinot kyllä löytyy. Eli tahtoessasi vahvasti jotakin se ohjaa ajatteluasi ja havaintojasi. Huomaat tahtotilaasi liittyviä asioita ympäristössäsi helpommin. Löydät mahdollisuuksia ja näet polkuja, jotka veivät kohti tavoitettasi. Vähitellen tästä tulee tila, jossa mahdollisuuksia on paljon. Ja asenteesi muuttuu positiivisemmaksi sekä avoimemmaksi kuunnella ja havaita tahtotilaasi liittyviä asioita.

Jos tahtotilasi ei ole kohti uutta tai et tahdo jotakin, niin silloin löydät ympäriltäsi paljon sellaista, joka tukee valintaasi olla menemättä sinne uuteen. Asenteesi muuttuu hylkääväksi ja välinpitämättömäksi mahdollisuuksien hyödyntämiseen, et edes näe niitä. Koska et tahdo niiden näkyvän.

Jos tahdot löytää uuden työn?

Tahto siis ohjaa asennetta ja havaintomaailmaa. Kun haluat jotakin tarpeeksi voimakkaasti, niin samalla sinulle syntyy asenne, jolla menet läpi harmaan kiven. Eli olet valmis tekemäänkin jotakin tahtosi toteuttamiseksi.  Saavutat itsellesi mieluisia asioita ja näet vaivaa niiden eteen.

Työn etsimisessä opit katsomaan uutisia miettien, onko siellä jotakin sinulle, sellaista joka toteuttaa tahtosi tai vie askeleilla sitä kohti. Opit kuuntelemaan naapuripöydässä käytävää keskustelua, kun siellä puhutaan uusista haasteista, johon kaverin kaveri on lähtenyt.  Mietit, onko siellä paikka vapaana ja mikä paikka se on. Onko se sinun paikkasi?

027_PIILARIT_2019

Kuva: Laura Tammisto / Studio Torkkeli

Todennäköisesti puhut tahtotilastasi muille tai tuot sen muuten ilmi. Ihmiset ympärilläsi näkevät, että sinulla on asenne saavuttaa jotakin. Vaikutat tahdollasi, saat muut kertomaan siitä edelleen eteenpäin. Mahdollisuutesi paranevat, sinulle syntyy brändinpalasia, jotka edelleen auttavat tahtosi toteutumisessa.

Onko tahto, unelma ja halu sama asia?

On. Ja ei aivan.

Minun mielestäni halu on fyysinen, aistillinen kuten herkkuruoka tai juoma. Unelma on jotakin selkeästi itseään yksilöä isompaa ja henkisempää, kuin lepäävä näkymä.

Tahto on aktiivinen, tekemään vaativa kaveri.

109_PIILARIT_2019.jpg

Kuva: Laura Tammisto / Studio Torkkeli

Mitä mieltä sinä olet? Löydätkö esimerkkejä puolesta tai vastaan? Kerro ja kommentoi.

matti_kortteus_profiilikuvaKirjoittaja Matti Kortteus on Piilo-osaajien aktiivijäsen ja mukana Työmarkkinatorin kehittäjäryhmässä seuraamassa järjestelmän työnhakija- ja sidosryhmäosioiden etenemistä. Matti miettii, miten tulevaa työnhakujärjestelmää käytetään entistä helpommin osaamisen ja osaamistarpeen yhdistämiseksi.

Uudenlainen työnhaku kasvatti mukavuusaluetta

Kävin viime viikolla Duunitorilla Aki Ahlrothin vieraana Työnhakijan ääni -podcastissa, ja siitä innostuneena ajattelin jakaa myös täällä tärkeimmät opit omasta työnhakukokemuksesta ja onnistumisesta. Tiedän, että kaikilla on oma polkunsa, kaikkien tarina ei mene samalla tavalla, mutta uskon kuitenkin siihen, että samat lainalaisuudet toimivat meillä kaikilla. Kaikilla on yhtälaiset mahdollisuudet saavuttaa asioita, kun menee rohkeasti kohti unelmiaan ja nauttii jo matkasta. Eihän se pelkkää myötämäkeä ole, mutta ne vastamäetkään eivät uuvuta, kun mieli on kirkas ja eteenpäin suuntaava.

Minä aloitin uudenlaisen työnhaun oikeastaan jo keväällä 2015, kun osallistuin Jari Sarasvuon verkkokurssille Puolita vitutus, tuplaa tulokset (PVTT). Olin silloin töissä service deskissä, ja aloin kurssin harjoitusten myötä suhtautua pieteetillä työhöni. Erityisesti kiinnitin huomiota asiakaskohtaamisiin. Olin ehkä myös hieman kapinallinen, kun en suostunut tuijottamaan mittareita kovin tarkasti, vaan pyrin hoitamaan asiat niin hyvin kuin pystyin. Opettelin luottamaan siihen, että pitkäjänteinen työ kannattaa. Aloin harjoitella sitä, että jos joku työtehtävä tuntui haastavalta, tartuin siihen silti. Kasvatin itseäni sietämään vihaisten asiakkaiden aiheuttamaa epämukavuutta. Minussa alkoi voimistua ymmärrys siitä, että pystyn, osaan ja kehityn.

Syksyllä 2017 aktivoiduin työnhaussa oikeasti. Määräaikaisuuteni oli päättynyt äitiysloman alkaessa ja olin halukas tekemään muita töitä. Toki minua kyseltiin takaisinkin, mutta halusin muuta. Aloitin työnhaun perinteisin keinoin päivittämällä CV:n ja laittamalla joitain hakemuksia. Jotenkin kuitenkin tiesin, ettei se tule toimimaan minun kohdallani. Koska kylmäsoitot tuntuivat minusta maailman kammottavimmalta asialta, olin varma, että se on se hinta, jonka joudun uudesta työpaikasta maksamaan. Otin haasteen vastaan ja aloin mennä sitä kohti. Pienin tunnustelevin askelein hivutin epämukavuusalueen rajaa kauemmaksi. Pia Koposen kirja Lupa mokata ja sen moninaiset harjoitukset ”elämysalueen” kasvattamiseen oli siinä iso apu.

Jälkeenpäin on hykerryttävää katsoa polkua taaksepäin. Kaikki kokemani toi minut siihen pisteeseen, että sain työn, joka sopii minulle kuin nenä päähän ja jossa tunnen kehittyväni kokoajan. Käytän edelleen niitä oppeja, joita työnhakuaikana keräsin. Yhtä kiitollisena kuin vuosi sitten ensimmäisenä työpäivänä saan astella Tilkanmäellä pääovista sisään ja se tuntuu edelleen yhtä hienolta.

Yksin en olisi kuitenkaan mitään. Kun aloin kurottaa kohti muita ihmisiä, sain tukea ja voimia jaksaa eteenpäin taas yhden askeleen verran. Haluan mainita erityisesti oma valmentajani Marika Lehtosen Valmennuskeskus Publicista, joka johdatti minut kylmäsoittojen maailmaan ja ohjasi minut Piilo-osaajiin. Jaana Saramiehen, jonka avulla uskalsin julkaista profiilini Piilo-osaajien nettisivuilla. Vielä uudelleen Jari Sarasvuon, jonka oppeja kertasin PVTT-kurssilla myös syksyllä 2017. Trestartin ihanat Jenni Santanen, Hannu Hynönen ja Petteri Valonkallio, teette mahtavaa työtä pajojen ja muiden tapahtumien parissa. Unohtamatta Uratehdasta, jonka tapaamiset ja tapahtumat ovat olleet myös merkittäviä matkallani. Tämä lipsahti nyt vähän kiitospuheiden puolelle, mutta menköön. Kiitos te kaikki ihanat piilo-osaajat, kohtaamani ihmiset erilaisissa tapahtumissa ja LinkedInissä(!). Kiitos, kun annoitte minulle aikaanne ja tukeanne. Ilman teitä en olisi onnistunut. Ja erityiskiitokset Aleksi Yrttiaholle mahdollisuudesta näyttää kynteni. Kiitos, kiitos, kiitos!

Virpi Naukkarinen, kuva: Tomi Aho

Kirjoittaja Virpi Naukkarinen harjoittaa elämässään rohkeutta ja elämysalueen kasvattamista. Hän työskentelee tällä hetkellä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella IT-palvelupäällikkönä mutta kokee tärkeäksi olla edelleen mukana Piilo-osaajien toiminnassa tukemassa muita työnhakijoita.

 

 

Virpin aiempia blogitekstejä:
Työnhakuun vipuvoimaa intohimosta
Intohimoa ei voi löytää, se voi vain löytyä
Osaaja pois piilosta – Virpin tarina

Unelmien työnhakupäivä – ”Työnhakijalle hyvin räätälöity kokonaisuus”

Lokakuun ensimmäisenä perjantaina Piilo-osaajat sukelsivat työnhakuhyvinvoinnin saloihin kolmella eri paikkakunnalla. Valtakunnallisen Unelmien työpäivä -tapahtuman pikkusisar Unelmien työnhakupäivä järjestettiin kolmannen kerran.

Stressinhallintaa ja voimavarojen opettelua Tampereella

Unelmien työnhakupäivä 2019 Tampere

Tampereen Unelmien työnhakupäivä järjestettiin valtakunnallisen Work goes happyn Unelmien työpäivän päätapahtuman yhteydessä. Työhyvinvoinnin olohuoneessa päivystivät Piilo-osaajien lisäksi vapaaehtoiset rekrytoinnin ja työnhaun ammattilaiset. Rekryammattilaiset tarjosivat henkilökohtaista sparrausta osallistujien kysymyksiin. Ratkaisukeskeisen coachauksen opiskelija Raisa Aromaa tarjosi yksilöcoachingia neljälle nopeimmalle ilmoittautuneelle.

Päivän aikana saimme kuulla työnhakuhyvinvointia tukevia puheenvuoroja. Puhujat nostivat esiin oman mielen ja muiden kanssa yhteistyössä toimimisen merkitystä. Viesti toistui läpi esitysten: laita itsesi alttiiksi uusille kokemuksille, hakeudu vertaistesi ja työelämässä onnistuneiden seuraan, ole kiinnostunut muista ja innosta toisia. Hengitä! Uudet kokemukset ja muiden tuki lisäävät itsevarmuutta, kun tunne omasta pystyvyydestä kasvaa. Lämmin kiitos puhujillemme: superverkostoituja Noora Luutonen, mentaalivalmentajat Mia Kajosmäki ja Jenni Sofia sekä sosiaalipsykologi Jaana-Piia Mäkiniemi.

Olohuoneessamme piipahtaneet ja viipyneet työnhakijat löysivät innostusta, vertaistukea, inspiraatiota ja uusia suunnitelmia. Tunnelma oli erittäin lämminhenkinen ja saimme hienoa palautetta kävijöiltä. Päivä oli siis oikein onnistunut ja sen kruunasi coach Jaana Roschierin lempeä mindfulness-hetki!

Herättelyä suunhoidon voimaan ja pieniä hyvinvoinnin tekoja Jyväskylässä

Unelmien työnhakupäivä 2019 Jyväskylä

Jyväskylässä Suusi Supervoiman Sara Niilivuo johdatti osallistujat ensin miettimään suutaan. Tuntuuko suu puhtaalta? Miltä tuntuisi, jos yhtenä aamuna heräisikin ilman hampaita? Onko suttuinen suu oma asiani vai vaikuttaako se muihin ihmisiin? Koska huonosti hoidettu suu ja tulehtuneet ikenet voidaan yhdistää yli 50 muuhun kehon sairauteen, on hammaslangalla merkitystä myös uutta työtä etsivän elämässä: suu on paitsi sielun peili, joka voi työhaastattelutilanteessa antaa sinusta tietynlaisen kuvan ja vaikuttaa itsevarmuuteesi, myös keino ylläpitää fyysistä terveyttä, jolla on suuri merkitys työnhakuajan jaksamisessa.

Leukoja loksauttelevan puheenvuoron jälkeen Jyväskylässä siirryttiin sparrauspisteiden pariin. Ohjaamo Jyväskylän ja Jyväskylän kaupungin työllisyyspalveluiden pisteillä keskityttiin työhakudokumenttien hiomiseen ja työnhakuhyvinvoinnin nostattamiseen unelmaduunin askelmerkeillä. Uraverkosto.fi:n pisteellä tapahtuman osallistujat pääsivät pelillistämisen kautta miettimään, ovatko unelmat mukana heidän jokapäiväisessä tekemisessään ja ovatko heidän arvonsa linjassa työnhaun kanssa. Pienin mahdollinen teko -taulu täyttyi lappusista, joihin osallistujat olivat kirjoittaneet kuin lupauksina tekoja, joilla he voivat helposti ja päivittäin parantaa omaa hyvinvointiaan varsinkin niissä hetkissä, joissa työnhaku tuntuu erityisen haastavalta.

”Pitkälle päästiin keskusteluissa osallistujien kanssa”, Uraverkoston pisteeltä kommentoitiin. ”Monille heräsi ajatuksia, jotka he kirjoittivat muistiinpanoiksi viedäkseen ne arkeensa mukanaan.”

Työnhakufiilis nostettiin uudelle tasolle Oulussa

Unelmien työnhakupäivä 2019 oulu

Kuva: Kalle Hautamäki / Neotar Media

Lokakuisen perjantain harmaudesta ei ollut tietoakaan Oulun Unelmien työnhakupäivässä, jossa kävi iltapäivän mittaan viettämässä viitisenkymmentä työnhausta ja hyvinvoinnista kiinnostunutta. Päivä aloitettiin miettimällä, mitä työnhakuhyvinvointi oikein onkaan. Piilo-osaajiin yleisön tutustutti yhdistyksen jäsen Tanja Flygare, joka kertoi myös omista kokemuksistaan yhdistyksen jäsenenä.

Urakoordinaattori Hanna Kela Urasampo-hankkeesta kannusti työnhakijoita oman osaamisen aktiiviseen reflektointiin ja painotti ammatillisen välitilinpäätöksen merkitystä työnhakutilanteen haltuun ottamisessa ja työnhakukunnon ylläpitämisessä. Verkostoitumis- ja sparraustauon aikana osallistujat hyödynsivät innolla mahdollisuutta keskustella keskenään ja saada vinkkejä omaan työnhakutilanteeseensa rekrytoinnin ammattilaisilta. Jonoa muodostui sekä kysy rekrytoijilta -pisteisiin että TE-toimiston ständille – kysyntää siis oli!

Tauon jälkeen Tecinspiren Teemu Kivioja antoi omakohtaisiin kokemuksiinsa perustuvia käytännönläheisiä vinkkejä henkilöbrändäykseen. Hän muistutti siitä, että meillä jokaisella on oma henkilöbrändimme, vaikka emme sitä olisikaan tietoisesti rakentaneet. Kannattaisiko siis ottaa ohjat omiin käsiin?

Iltapäivän esiintymiset viimeisteli Matti Asumaniemi Saranen Consultingilta. Saimme kuulla käytännön esimerkein rikastetun puheenvuoron siitä, miten päästä unelmien työpaikkaan rekrytoivan koulutusohjelman kautta. Tähän aiheeseen oman lisänsä toivat Kiviojan Teemun kommentit onnistuneista rekrytoivan koulutusohjelman kautta tapahtuneista rekrytoinneista.

Kaikilla paikkakunnilla valitsi positiivinen puheensorina ja hyörinä. Haettiin ja saatiin niin vertaistukea muilta samassa tilanteissa olevilta kuin rekrytoinnin ja työnhaun ammattilaisilta. Verkostoitumista unohtamatta! Tärkeää onkin verkostoitua sekä vertaisten että rekryalalla toimivien kanssa; näin parannat omaa työnhakuhyvinvointiasi ja löydettävyyttäsi pitkin vuotta.

unelmien työnhakupäivä tampere voimavarat

Tekstin Unelmien työnhakupäivän tapahtumista ovat koostaneet Tampereen, Oulun ja Jyväskylän tapahtumien järjestämiseen osallistuneet piilo-osaajat.