Innostu muiden innostumisesta!

Myötäinto on toisen iloon ja innostukseen vastaamista – innostuksen jakamista esimerkiksi työyhteisössä. Toisen ilossa ja innostumisessa mukana eläminen on erittäin tärkeää työelämässä ja voi lisätä myös työniloa. Työyhteisön merkitys hyvinvoinnille on suuri ja myötäinto löytyykin hyvinvoivien yhteisöjen voimavarojen ytimestä. Myötäintoa löytyy erityisen paljon Piilo-osaajien yhteisöllisestä työnhausta, jossa innostutaan muiden innostumisesta!

Toimiva työyhteisö on yleensä ihmisille  positiivinen sosiaalisen pääoman lähde mutta työtä hakeva henkilö voi löytää vastaavanlaisen tuen esimerkiksi yhteisöllisen työnhaun verkostosta. Piilo-osaajien verkostossa on luottamusta, yhteenkuuluvuuden tunnetta, sparraustukea ja vastavuoroisuutta. Jaetut tavoitteet ja arkiset myötätunnon osoitukset saavat myös myötäinnon kuplimaan! Toisen onnistumisesta iloitseminen ja tunnuksen antaminen ja kehuminen on juurikin myötäintoa. Muiden menestyminen voi siivittää myös minut onnistumiseen! Rohkeita esimerkkejä seuraamalla on helpompi uskoa oman yksilöllisen urapolun löytymiseen.

Läheisen ihmisen iloissa ja suruissa elää herkemmin mukana. Myötäinnon tulee kuitenkin olla aitoa sillä teeskentely vain syö voimavaroja ja tuottaa kaikille pettymyksen. Aina toisen menestymisestä iloitseminen ei ole välttämättä helppoa, mutta jonkun muun onnistuminen ei ole pois minulta! Maailmassa ei ole vain tiettyä rajattua määrää onnistumisia vaan haluan uskoa, että kaikki voivat löytää unelmiensa työn. Oman onnistumisen kohdalla tuntuu myös hyvältä tietää, että joku aidosti iloitsee puolestani ja kanssani.

Myötätunto ja myötäinto ovat toisen tunteissa mukana elämistä. Myötätuntoisuus työelämässä ei ole kevyttä höttöä vaan tulevaisuuden työelämän menestymistekijä, josta on esimerkiksi julkaistu tänä vuonna kirja Myötätunnon mullistava voima. Monien tutkimusten mukaan sosiaalisella pääomalla on vaikutusta myös terveyteen ja työyhteisön korkea sosiaalinen pääoma (kuten luottamus ja yhteistyötä edistävät verkostot) todistetusti myös edistää terveyttä. Ei siis ole yhdentekevää innostaako työ ja jaksanko itse innostua muiden onnistumisista.

Myötäinto ja innostus voivat uudistaa laajemminkin työelämää ja esimerkiksi johtamista. Ainakin minä haluan olla osa innostuvaa työyhteisöä, jossa muut iloitsevat onnistumisestani. Muuttuvassa ja monimutkaisessa työelämässä tarvitaan innostumista ja erityisesti innostuksen johtamista.  

Yhteisöllinen työnhaku ja tästä verkostosta saatu tuki eivät pelkästään lisää työnhaun onnistumista ja myötäinnon kokemuksia vaan myös sosiaalista pääomaa ja terveyttä! Toisten innostumisesta kannattaa todellakin innostua.

Linkkejä:

Myötäintoa johtamiseen seminaari 9.9.2016
www.leadingpassion.fi

selfp


Kirjoittaja
Hanna-Leena Myllärinen on tamperelaistunut valtiotieteilijä ja intohimoinen käsityöharrastaja, jonka mielestä virheitä tekemätön ihminen ei ole uskaltanut kokeilla uusia asioita.

Onnellisuus + työnhaku = mahdoton yhtälö?

Harva mieltää työnhakuajan onnelliseksi. Voiko näitä kahta asiaa edes yhdistää samaan lauseeseen? Väitän, että voi ja tämä kirjoitus kertoo miten. Ottamalla oppia Mohammad ”Mo” Gawdatin  insinöörilähtöisestä onnellisuuden yhtälöstä voit ammentaa lisää onnellisuutta työnhakuun ja työnhakuaikaasi.

Työnhakuaika voi olla stressaavaa ja stressi karkottaa hyvin onnellisuutta. Me Piilo-osaajat olemme ottaneet tähän lääkkeeksi yhteisöllisen lähestymistavan ja iloisena kuplivan tsemppiasenteen. Mutta mitä jokainen työnhakija – yhteisössä tai yksin – voi tehdä karkottaakseen negatiivista stressiä ja lisätäkseen onnellisuuttaan?

Kuulin HRx 2017 -tapahtumassa Mo Gawdatin inspiraatiopuheenvuoron, ja se todellakin oli inspiroiva. Haluan nyt jakaa siitä edes hippusen siitä teille ja suosittelen myös tutustumaan Mon kirjaan Solve for Happy (suomennos: Onnellisuuden yhtälö) sekä hänen missioonsa onnellisuuden levittämisestä.

Mo lähti tutkimaan onnellisuuden muodostumista insinöörimäisesti. Myös ratkaisu on insinöörimäisesti esitetty onnellisuuden yhtälö. Sen mukaan onnellisuus on yhtä suuri tai suurempi kuin tosielämän tapahtumien ja omien odotusten erotus. Tosielämän tapahtumalla ei ole juurikaan merkitystä tai arvoa itsessään. Se arvottuu vasta, kun peilaamme sitä omiin odotuksiimme. Jos odotuksemme ylittyvät, olemme iloisesti yllättyneitä – onnellisia. Jos odotuksemme kohtaavat, olemme tyytyväisiä – yhä onnellisia. Jos taas odotuksemme pettyvät, tunnemme epäonnea.

20171121_171405

Miten tämä kääntyy työnhakuun? Hyvin helposti. Työnhaku on täynnä korkeita odotuksia, mutta vain harvaan asiaan (tosielämän tapahtumaan) työnhakija voi itse rekryprosesseissa vaikuttaa. Tämän vuoksi työnhaku voi helposti alentaa mielialaa ja aiheuttaa kokemusta onnellisuuden puuttumisesta elämässä.

Yllä olevan selityksen valossa voisi kuvitella, että kannattaa siis laittaa mahdollisimman alhaisia odotuksia itselleen. Näin ei koskaan pety, jolloin voisi kuvitella olevansa onnellinen. Tämä ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista. Liian alhaiset odotukset eivät tuota mielihyvää tai onnellisuutta edes toteutuessaan.

Sen sijaan kannattaakin kiinnittää huomiota siihen, mihin omia odotuksiaan asettaa. Onko sinulla korkeat odotukset, että pääset hakemuksen lähetettyäsi haastatteluun? Vai onko sinulla odotuksia, että kontaktoit viikossa tietyn määrän yrityksiä? Odotatko headhuntterin soittoa kieli pitkällä, vai edellytätkö itseltäsi työnhakusuunnitelman  noudattamista? Asetatko siis odotuksia sellaiseen asiaan, johon voit itse vaikuttaa? Tällöin pidät oman onnellisuutesi paremmin hyppysissäsi, etkä anna onneasi muiden päätettäväksi.

Odotuksien lisäksi tärkeä osa Mo Gawdatin onnellisuusteoriaa on aivoilla. Aivot ovat elin, jonka lopputuote on ajatuksesi. On tärkeää pystyä erottamaan nuo ajatukset todellisuudesta ja faktoista. Monesti miellämme ajatuksiemme olevan tosia emmekä kyseenalaista niitä. Joten jos saamme ajatuksen ”olen huono, en kelpaa”, uskomme sen ja annamme sen vaikuttaa itseemme. Tällöin luonnollisesti emme voi tuntea itseämme onnelliseksi.

20171121_172746

Mon mukaan aivomme ohjelmoidaan epätuottaviin odotuksiin ja siten tuottamaan negatiivisia ja epäluuloisia ajatuksia kasvatuksen ja ulkoa syötettyjen odotusten myötä. Sen sijaan vauvoina, ennen ulkopuolista vaikutusta, aivojemme oletustila on tyytyväisyys ja onnellisuus. Vauvat ovat onnellisia, ellei jokin ole vialla. Kun vaippa on vaihdettu puhtaaksi tai masu täynnä maitoa, on vauva jälleen tyytyväinen ja unohtaa harminsa nopeasti. Ja tämä olisi se tila mitä kohti Mo kehottaa pyrkimään: antaa luontaisen tyytyväisyyden ajaa ohi negatiivisista ajatuksista.

20171121_170448

Omaa onnellisuutta voikin lisätä tiedostamalla ajatukset vain aivojen tuotteiksi, eikä tosielämän faktoiksi. Aivoja voi myös harjoittaa. Mo kertoi sallivansa itselleen vain iloiset tai hyödylliset ajatukset. Negatiiviset ajatukset hän pyrkii kääntämään pois, koska niistä ei ole mitään hyötyä. Niiden ainoa tuotos on epäonnellisuus. Toki tunteiden tukahduttamiseen ei kannata ryhtyä, mutta eräänlainen mindfulness toiminee tässäkin. Tärkeintä on erottaa negatiiviset ajatukset todellisuudesta sekä olla jäämättä vellomaan niihin.

Työnhaussa jokainen pettyy varmasti joskus. Työnhakuajan ei kuitenkaan tarvitse olla pettymyksestä toiseen juoksemista. Oikein kohdennetuilla odotuksilla ja treenaamalla aivojesi ääntä lisäät henkistä hyvinvointiasi ja onnellisuuttasi.

DSC_1865Kirjoittaja Jaana Saramies on toinen Piilo-osaajien vetäjistä, kolmen lapsen äiti, kaupunginvaltuutettu ja ekonomi kiipeämässä uransa kiipeilytelineellä kohti henkilöstöanalytiikkaa ja tiedolla johtamista.

Projektina työnhaku

Työnhakua voi tehdä päivästä ja viikosta toiseen, kunnes saa työpaikan. Olen huomannut, että tämä lähestyminen työnhakuun johtaa turhautumiseen ja harhailuun. Voisiko työnhakua tehdä projektina? Luoda sille tavoitteet ja aikataulun ja projektin lopussa pysähtyä katsomaan, kuinka kävi ja mitä seuraavaksi? Tätä lähdin tällä kertaa selvittämään.

Kun työnhaku puuduttaa ja ahdistaa

Kun työnhaku jatkuu pitkään, alkaa optimistisintakin osaajaa jo vähän puuduttaa. Kerta toisensa jälkeen huomaa uppoavansa työnhakusuohon, jossa kaikki vähänkin liikenevä aika käytetään Indeedin ja LinkedInin syövereissä tai kiinnostavia yrityksiä googlaillessa. Ja koska tämä ohimennen tekeminen on kuitenkin vähän puolittaista, sen tulokset ovat monesti aika laihoja. Seuraavana päivänä muistaa, että löysi jotain kiinnostavaa, muttei välttämättä firman nimeä tai tehtävän titteliä. Osaajien Anu onkin kirjoittanut työnhakustressistä ja nosti esiin tärkeän ajatuksen siitä, kuinka muutama tehokas työskentelypätkä viikossa onkin ehkä parempi tekniikka kuin päivästä toiseen jatkuva surffaaminen.

Lähestyvä vanhempainvapaan loppu herätti takaraivossani työnhakupaniikin, koska sitten olisin oikeasti työtön enkä enää vanhempainvapaalla uusia töitä etsivä henkilö. Koska takana oli jo pitkä rupeama työnhakua, ajattelin nollata laskurin ja ottaa uuden startin. Päätin muuttaa työnhakuni rakennetta projektimaisempaan suuntaan ja kun elämässä samaan aikaan on käynnissä muun muassa remppaprojekti, päätin kokeilla olisiko työnhaun ja muun elämän yhteensovittaminen projektipalasina helpompaa. Suvi ”Sunnu” Melakosken työnhakuprojekti on yksi esimerkki työnhaun uudelleen ajattelusta. Lisäksi kannattaa pitää mielessä Jaanan teesit energiseen työnhakuun.

Projektit haltuun sopivilla työkaluilla

Projektilla on suunnitelma, tavoite, erikseen määrättyjä resursseja sekä alku ja loppu. Projektia hallitaan siihen sopivalla tavalla, sen etenemistä seurataan ja tarvittaessa sille voidaan määrätä lisää resursseja ja jopa muokata aikataulua. Ja projekteja voi toki olla käynnissä useampia samaan aikaan. Marjaana kirjoitti osaajablogissa näppäristä työkaluista, joilla pystyy hallitsemaan tapaamisia, sisällöntuotantoa, tehtäviä ja yhteystietoja. Lähdin etsimään niiden joukosta käyttööni työkalua, jolla pystyisin hallitsemaan sekä työnhaun että remontin etenemistä. Lopulta päädyin kahden yhdistelmään. Trello ja Airtable muodostavat yhdistelmän, joiden avulla uskon meidän saavan projektit hallintaan.

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty

Kvartaalitalous ei pääse työ- ja yrityselämän ilmiönä suosikkilistalleni ehkä koskaan. Sen sijaan näissä nyt käsilläni olevissa projekteissa kvartaaliajattelulla on paikkansa. Vuoden 2018 ensimmäisen kvartaalin lopussa on vessan syytä olla valmis ja jos maaliskuun 2018 loppuun mennessä en ole löytänyt töitä, pitää tarkkaan harkita mitä lasten kesäloman kanssa tehdään. Aikaraamiksi siis vuoden 2018 ensimmäinen kvartaali.

Seuraavaksi on syytä paneutua resursseihin ja työnhaussa ennen kaikkea ajallisiin resursseihin. Kun tekee työnhakua kolmen alle kouluikäisen kanssa, päiviä rytmittää ruokailut, nukkuminen ja päiväkoti-ikäisten arkivapaat. Tehokasta työaikaa, siis näitä hetkiä, kun lapsi nukkuu päiväunia, on loppujen lopuksi aika vähän. Ne pitää valjastaa hyvään käyttöön.  Siispä olen koonnut itselleni rutiinilistan.

Joka päivä tehtävät asiat:

  • tarkista Indeed-posti
  • kurkkaa LinkedIn, maks 15 minuuttia (voi tehdä puistossa)
  • pidä yhteyttä ystäviin ja verkostoihin
  • lue jotain lehteä. Tai edes silmäile otsikot. Tai jos on ollut oikein haastava päivä, keskity miehen illalla kertomaan uutiskoosteeseen.

Sunnuntaisin:

  • Käy läpi seuraavan viikon kalenteri, tulevat tapahtumat ja tärkeät asiat
  • Valmistele alkavan viikon ruoat

Ja samaan tapaan on omat rutiinit niille päiville, kun isommat lapset ovat kotona ja kun he ovat päiväkodissa. Kirjoitustyöt, puhelut, uusien asioiden opiskelu ja kiinnostavien yritysten etsiminen limittyvät arjen sekaan.

Nämä yksistään eivät kuitenkaan vielä tuo riittävästi runkoa ja tavoitteellisuutta projektilleni. Tarvitaan tavoitteita, joita pystyy mittaamaan. Otetut kontaktit, kirjoitetut hakemukset, sovitut tapaamiset, saadut työpaikkatarjoukset, kirjoitetut blogitekstit, LinkedIn-näkyvyyden kasvu. Luomalla näille tavoitteet ja suunnitelman saanen työnhaun tilanteeseen, jossa lopulta saan töitä. Ja jotta projekti etenee kaiken aikaa, tulee toteutuneita asioita arvioida esimerkiksi kahden viikon välein.

Projektin arviointi

Työnhaussa ensisijainen onnistumisen mittari on työpaikkatarjouksen saaminen. Vaikka työtä ei projektin aikana löytyisikään, voi projekti silti olla onnistunut muilla mittareilla. Parhaassa tapauksessa projektin päätteeksi minulla on kasassa läjä yhteyshenkilöitä, joiden kanssa voin palata asiaan myöhemmin, olen pitänyt yhteyttä verkostoni kanssa, parantanut työnhakutaitojani, opetellut uusia taitoja tai verestänyt vanhoja ja pystynyt elämään myös normaalia arkea. Lisäksi pystyn tuolloin arvioimaan projektiani, jotta pystyn tekemään muutoksia mahdollista seuraavaa projektia varten.

 

cvkuvaAnnamaija Åhman on tamperelainen tiedonjanoinen diplomi-insinööri ja kolmen lapsen äiti, joka etsii itselleen seuraavaa haastetta matkalla kohti unelmia.

Työnantajamielikuva ratkaisee

Työnantajamielikuvalla tarkoitetaan yrityksen brändiä työnantajana. Esimerkiksi avoimiin asiantuntija- ja esimiestehtäviin on kokemukseni mukaan kaupungista riippuen ollut hakijoita 80-150 henkilöä. Miksi työnantajan tulisi välittää työnantajamielikuvasta, kun työntekijöitä on tulossa kuitenkin jonoksi asti?

Aktiiviset työnhakijat näkevät paljon vaivaa miettiessään miten vakuuttaa työnantajat ja miten myydä omaa osaamistaan. Mikäli yritys haluaa parhaat osaajat joukkoonsa, sen olisi samoin hyvä miettiä, miksi työntekijä valitsisi juuri meidän yrityksen kilpailijan sijaan. Tietyillä aloilla, kuten IT-ala, käydään tällä hetkellä kovaa kilpailua osaavista ammattilaisista ja juuri mielikuva yrityksestä työpaikkana voi ratkaista mihin parhaat työntekijät päätyvät. Työnantajamielikuvaa on hyvä miettiä yrityksen johtotasolla, koska kaikki yritykseen liittyvä viestintä ja informaatio vaikuttavat siihen, millaisena työnantajana nykyiset ja tulevat työntekijät pitävät yritystä.

Toinen syy miksi työnantajamielikuvalla on väliä, on yksinkertaisesti yrityksen asiakkaat. Tyytyväiset ja parhaat työntekijät tuottavat parhaita asiakaskokemuksia. Ennen kuin yritys voi kuunnella asiakasta, kannattaa siis kuunnella työntekijöitä. Kun työntekijän mielikuva työnantajasta on positiivinen, on aidosti hyvän asiakaspalvelun ja asiakaskokemuksen tuottaminen huomattavasti helpompaa.

Myös työnhakijat vievät viestiä työnhakukokemuksesta verkostolleen samoin kuin asiakkaat kertovat omista kokemuksistaan. Jos työnhakuprosessin jälkeen yrityksestä jää negatiivinen mielikuva, se leviää työnhakijan verkoston mukana pitkälle. Jos esimerkiksi 100 työnhakijaa levittää jokainen sanaa kymmenelle tuttavalleen, on kokemus levinnyt 1000 henkilölle, jotka jossain tapauksessa saattavat kaikki olla yrityksen asiakkaita tai ainakin potentiaalisia sellaisia.

Entä miten työnantajamielikuvaa voi kehittää? Kuten todettu, nykyisistä työntekijöistä huolehtiminen on yksi tärkeimmistä työnantajamielikuvaan vaikuttavista tekijöistä. Lisäksi työnhakijan näkökulmasta työnantajamielikuvaan vaikuttavat mm. näkyminen sosiaalisessa ja muussakin mediassa, verkoston kokemukset, työsuhde-edut ja rekrytointiprosessin viestintä. Myös piilo-osaajissa jaamme työnhakukokemuksiamme ja valitettavan usein kuulee puutteita viestinnässä ja työnhakijoiden huomioinnissa.

Osa työnantajista on kuitenkin selvästi huomannut, että työpaikkailmoitukseen kannattaa panostaa. Pelkän tehtävän ja vaatimusten kertomisen lisäksi kannattaa myös kertoa itse yrityksestä ja kulttuurista. Monesti työnantaja hakee tiimiinsä soveltuvaa persoonaa ja sitä kuuluisaa hyvää tyyppiä. Sopivan persoonan löytymistä helpottaa, jos myös yritys antaa oman persoonansa näkyä ilmoituksessa. Itse yritän löytää ilmoituksista ja rivien välistä merkkejä ketteristä ja kehittyvistä yrityksistä, joissa pääsisi tekemään monipuolisia tehtäviä. Lisäksi oman verkostoni kokemukset työnantajasta, tai yrityksestä muuten, ovat avainasemassa, kun muodostan mielikuvaa mihin yritykseen haluaisin töihin.

 

Kuva_Elina JortikkaKirjoittaja Elina Jortikka on käytännönläheinen kauppatieteiden maisteri ja 2-vuotiaan pojan äiti, jonka sydän sykkii asiakaskokemuksille etsiessään seuraavaa askelta työelämän poluilla.

Työhaastatteluun valmistautuminen – miten eroaa avoimen tehtävän ja piilotyöpaikan haastattelutilanteet?

Työhaastatteluun valmistautuminen on tärkeä vaihe työnhakuprosessia. Tutustutaan vielä uudestaan yritykseen, pohditaan omia vahvuuksia ja heikkouksia, osaamista ja palkkatoivetta. Mutta eroaako haastatteluun valmistautuminen jotenkin avoimen tehtävän ja piilotyöpaikan välillä?

Kävin taannoin läpi työnhakuhistoriaani ja tajusin, että itseasiassa yli puolet kaikista työtehtävistäni on ollut niin sanottuja piilotyöpaikkoja. Kävelin lähikauppaan kysymään olisiko siellä tarvetta työntekijälle, soitin erääseen tuotantofirmaan ja kysyin, mikä heidän kesätyötilanteensa on, laitoin kaverin vinkkaamana viestiä suoraan esimiehelle, juttelin professorin kanssa ihan muissa asioissa ja samalla tulin kysäisseeksi olisiko heillä diplomityöaiheita jne.

Samalla tulin käyneeksi läpi haastattelukokemukset sekä avoimien tehtävien että piilopaikkojen osalta mutta myös niiden rekrytointien näkökulmasta, joissa olenkin istunut pöydän toisella puolella. Havaitsin, että piilopaikkojen haastattelut ovat olleet aivan erilaisia kuin avoimien tehtävien haastattelut. Ja että niihin valmistautuminen olisi jälkikäteen ajateltuna ollut hyvin erilaista kuin avoimien tehtävien haastatteluihin.

Molemmissa tapauksissa tavoitellaan tilannetta, jossa hakija tunnetaan paremmin, hänen taustastaan, osaamisestaan ja motivaatiostaan tiedetään riittävästi ja pystytään arvioimaan olisiko juuri tämä henkilö sopiva tehtävään ja työyhteisöön. Haastateltavan on suhteellisen helppo valmistautua työpaikkailmoituksen pohjalta, kun hän tietää haettavan tehtävän ja siinä vaadittavat taidot. Tämän lisäksi, kun muistaa käydä läpi omat tähtihetket, heikkoudet ja vetristää aivot vastaamaan yllättäviin aivopähkinöihin, on työhaastattelu hyvin hanskassa.

Piilotyöpaikkaa hakiessa olen päätynyt haastatteluihin, joissa on puhuttu lähes kaikesta maan ja taivaan väliltä, käyty lounaalla koko yrityksen henkilökunnan kanssa tai lykätty eteen tuotteen piirustukset. Edes haastattelija ei välttämättä vielä ole tiennyt mihin tehtävään minut voisi laittaa ja keskustelun tavoitteena onkin ollut lähinnä oppia tuntemaan toisiamme paremmin ja löytää jokin kärki, jolla tehtävää voitaisiin lähteä muodostamaan.

Piilotyöpaikan haastatteluun mennessä onkin hyvä olla kirkkaana omassa mielessä, että millaista työtä tahtoo tehdä, millaisten asioiden parissa, miksi juuri kyseisessä yrityksessä ja miten voisi auttaa yritystä menestymään paremmin. Kun tämä on pohdittu, on haastattelussa helpompi keskustelun kautta löytää ne asiat, joiden pariin yrityksessä voitaisiin tarvita uutta työntekijää.

Ja se kaikkein erikoisin piilotyöpaikkahaastattelukokemukseni? Kävin kysymässä töitä lähikaupasta, sain soiton mennä käymään, sain sopimuksen nenän eteen ja esimies totesi, että kyllä tuota sinun palkkatoivetta vähän voidaan korottaakin. No ei kai siinä – nimi paperiin ja avainlätkä kouraan!

Miten sinä valmistaudut piilotyöpaikan haastatteluun?

cvkuva


Annamaija Åhman
on tamperelainen tiedonjanoinen diplomi-insinööri ja kolmen lapsen äiti, joka etsii itselleen seuraavaa haastetta matkalla kohti unelmia.