Työmarkkinoilla on liikkeellä paljon alanvaihtajia, jotka syystä tai toisesta haluavat lähteä uudelle työuralle. Kuinka vakuuttaa työnantajat ottamaan töihin ihminen, jolla ei välttämättä ole koulutusta ja työkokemusta uudesta alasta?

Minä olen alalta toiselle ajautuja. Suunnittelin meneväni 9. luokan jälkeen suoraan ammattikouluun kampaamoalalle. Opinto-ohjaaja kuitenkin kehotti minua hakemaan lukioon, koska todistukseni keskiarvo oli hyvä. Vuonna 1993 lukion jälkeen menin Rovaniemen kauppaoppilaitokseen ulkomaankaupan yo-merkonomin linjalle vain siksi, että olin hyvä kielissä. Oikea haaveeni olisi ollut mennä yliopistoon opiskelemaan psykologiaa, mutta ei meidän suvussa ollut ketään, joka olisi yliopistossa ollut. Sen vuoksi en minäkään lopulta uskaltanut hakeutua sinne.

En nyt kuitenkaan kerro koko yli 20-vuotisen työelämäurani kaikkia vaiheita, vaan keskityn viimeisimpään tempaukseeni. Ammattinimikkeitä minulla on ollut seuraavasti vuosien aikana: toimistonhoitaja (2 v. ja 4 v.), sotilasammattihenkilö (12 v.) ja taloushallinnon asiantuntija (3 v.).

Lähes koko ajan olen kaivannut luovuuden ja ihmisten pariin. Rakastan myös uuden oppimista ja verkostoitumista. Päätin irtisanoa itseni töistä vuosi sitten, koska laskutus, reskontranhoito ja perintä alkoivat ahdistaa ihan liikaa. Vapaa-ajallahan olen kirjoittanut runoja, tehnyt savitaidetta ja ollut yhdistysaktiivi. Olen myös jonkinlainen nörtti ja someguru.

Rekrykoulutus avasi uusia mahdollisuuksia

Olin innossani, kun huomasin tänä keväänä digitaalisen markkinoinnin ja myynnin rekrykoulutuksen mainoksen. Koulutuksessa opetettiin juuri niitä asioita, joita olen ihan huvikseni harrastanut. Vihdoinkin saisin alan opetusta ja myös kokemusta työharjoittelupaikassa.

Mikä vakuutti kouluttajat ja yrityksen siitä, että minut kannattaa ottaa koulutukseen ja työharjoitteluun? Todennäköisesti se, että minulla on ollut vuosikausia luontainen halu tehdä digitaalista mainontaa ja myyntiä. Olen aluksi tiedostamattani ja lopulta päämäärätietoisesti brändännyt itseni. Pystyin osoittamaan, että hallitsen jo valmiiksi tarvittavia taitoja.

Harrastakaa jotain, mikä tuo teille iloa ja vaihtelua.

Olen harrastanut aina töiden lisäksi jotain ihan täysin muuta kuin mitä työssäni tein. Sotilasammattihenkilönä ollessani olin monen eri yhdistyksen rahastonhoitajana. Toimistonhoitajana ollessani kirjoitin runoja, toimin eri järjestöissä aktiivisesti ja kävin esiintymässä. Tämä on ylläpitänyt minun työmarkkinakuntoani, henkistä hyvinvointiani ja mahdollisuuksiani edetä urallani, vaikka edelleenkin ponnistan eteenpäin pelkkä 1990-luvun ammattikoulututkinto kansiossani.

Suosittelen muillekin samaa taktiikkaa. Harrastakaa jotain, mikä tuo teille iloa ja vaihtelua. Uskaltakaa hakeutua lyhyisiinkin koulutuksiin, joissa myös juuri harrastuksen kautta tulleesta kokemuksesta on niin suuri hyöty, että se riittää lopulta uudelle alalle työllistymiseen.

Lisäksi verkostoituminen kannattaa aina. Lopulta löytyy jälleen se uusi ovi, jonka voi avata seikkailuun.

Kirjoittaja Heidi Haataja on liminkalainen kulttuuripersoona, joka höpöttää mielellään sosiaalisessa mediassa, kunnanvaltuuston kokouksissa ja esiintymislavoilla.