Työnhaku vanhempainvapaalla – ensimmäiset kuukaudet
Perhe sohvalla. Kuva: Kaisa Selamo.
Kun istuin kirjoittamaan ensimmäistä työhakemustani vauvan syntymän jälkeen, vaikeinta ei ollut kirjoittamisen aloittaminen. Vaikeinta oli sulkea korvat vauvan ääniltä ja antaa miehelle aikaa hoitaa tilanne. Ja ennen kaikkea sulkea korvat 3 v:n jatkuvalta pälpätykseltä selän takana. Muutaman lyhytsanaisen vastauksen (“Ei nyt. Ole hiljaa. Mene isin luo.”) jälkeen sain vähän kirjoitusrauhaa.
Kohti rutiineja vauva-arjessa
Ensimmäisinä kuukausina vauvan kanssa unohdin koko työnhaun ihan tietoisesti. Ja viisaasti. Oli ihan riittävästi tekemistä siinä, että opettelimme elämään kaksilapsisena perheenä. Elämä pyöri nukkumisen, syömisen, vaipanvaihdon ja esikoisen huomioimisen ympärillä.
Vuodenvaihteessa esikoinen aloitti osa-aikaisesti päiväkodissa ja aloin suunnata ajatuksia enemmän myös työnhakuun. Ongelmaksi muodostui pian se, että olin kehittänyt vauvan kanssa rytmin, jossa menimme nukkumaan puolilta öin ja aamutoimet kestivät lähemmäs puolta päivää. Käytännössä siis esikoisen hoitopäivistä yli puolet meni johonkin ihan muuhun kuin työnhakuun. Ei auttanut muu kuin ottaa itseään niskasta kiinni. Rutiineista kun on hyötyä sekä työnhaussa että lapsien kanssa.
Nyt puolitoista kuukautta myöhemmin olemme paljon paremmassa tilanteessa. Vauvan nukkumaanmenoaika on saatu siirrettyä samaan esikoisen kanssa. Esikoisen kanssa herätään kurinalaisesti samaan aikaan joka päivä. Ja kuin ihmeen kaupalla vauva on jo viikon päivät nukkunut yöt ilman heräämisiä. Lapset myös nukkuvat nyt samassa huoneessa, joten toivottavasti myös minun unenlaatuni paranee, kun en herää ihan jokaiseen äännähdykseen.
Lisäksi olemme vauvan kanssa aloittaneet kiinteiden ruokien maistelun. Tämän toivon ajan kanssa johtavan entistä parempaan vuorokausirytmiin, kun myös ruokailuihin alkaa tulla säännöllisyyttä. Pyrin myös käymään jonkinlaisella lenkillä päivittäin, jos mahdollista valoisan aikaan. Tämä vie aikaa tietokoneella istumiselta, mutta edistää hyvinvointiani huomattavasti.
Kuva: Laura Tammisto / Studio Torkkeli
Oikea aika ja paikka työnhaulle
En vieläkään saa käytettyä hoitopäiviä niin tehokkaasti kuin haluaisin, mutta kehityn tässä koko ajan. Olen myös tukijoukkojeni kanssa ideoinut erilaisia tukitoimia ajankäyttööni. Seuraavaksi aion keskittyä:
- Piilotyöpaikkojen etsimiseen ja hakemiseen
- Verkostoitumiseen ja ihmisiin tutustumiseen
- Aktivoitumaan LinkediInissä ja osin muuallakin somessa
Apukeinoiksi ajankäyttöön olemme miettineet muun muassa näitä:
- Äitini käy meillä säännöllisen epäsäännöllisesti apuna.
- Menen välillä vanhemmilleni vauvan kanssa yökylään ja voin tällöin keskittyä työnhakuun, kun vauvalla on hoitaja. Samalla mieheni ja esikoinen saavat välillä olla rauhassa kaksistaan.
- Voin mennä siskoni luokse kirjoittamaan ja soittelemaan ja hän vie samalla vauvan vaunulenkille.
- Käytän erityisesti esikoisen hoitopäivinä vauvan päiväuniajoista ainakin osan työnhakuun.
Lisäksi tavoitteenani on saada järjestettyä Piilo-osaajien toimintaa myös Kuopioon ja löytää myös siihen kavereita ja yhteistyökumppaneita.
Kun olin saanut ensimmäisen työhakemuksen kirjoitustuokioni pidettyä, minua odotti tiukkailmeinen 3 v. “Sinun pitää pyytää minulta anteeksi, kun sanoit minulle pahasti.”
Pyysin anteeksi, sain anteeksi ja sittemmin olemme kaikki alkaneet tottua siihen, että äiti ajoittain tekee töitä tietokoneella ja silloin ei ainakaan koko ajan häiritä. Ja kun äiti on saanut hommansa tehtyä, voidaan taas touhuta yhdessä.
Kirjoittaja Kaisa Selamo on ympäristöstä, hyvinvoinnista, viestinnästä ja valmentamisesta kiinnostunut diplomi-insinööri, joka jakaa aikansa perheen, työnhaun ja itsensä kehittämisen kesken. Suunnitelmissa on uusi suunta uralle.