Tilkuista täkiksi, pätkätöistä uraksi – oman työuran hallinta pätkätyöviidakossa?

Määräaikaiset työsuhteet, osa-aikaiset työt, sijaisuus, hanke, projekti, työskentely toiminimen kautta, kevytyrittäjyys, toistaiseksi voimassa oleva työsuhde tai ehkäpä uusien YT-neuvottelujen tuloksena esiin putkahtanut uusi työnkuva – you name it!  Uskon, että suurin osa meistä on kokeillut jo montaakin edellä mainituista työsuhdetta määrittävistä tilanteista ja hyvin moni useampaakin versiota ja mahdollisesti yhtäaikaisesti tai limittäin. Aikaisemmin epätyypillisenä pidetystä on tullut tyypillistä.

Muuttuva työelämä haastaa osaamistamme ja ajatteluamme

Työelämä on muutosten vauhdissa ja haastaa meitä työntekijöitä uusin tavoin. Alamme olla jo hyvin kaukana siitä työurien ja työelämän todellisuudesta, jossa ensimmäiseen työtehtävään päästyämme viettäisimme koko työuramme tätä työtä tehden. Yhä useammin uramme koostuu erilaisista työsuhteista, limittäin, lomittain ja yhtäaikaisesti. Ei ole lainkaan epätavanomaista, että työntekijät vaihtavat vakituisesta työsuhteesta määräaikaiseen työsuhteeseen tai yrittäjäksi ammatillisesti hedelmällisempien työtehtävien perässä. Tulevaisuudentutkimuksen professori Markku Wilenius onkin nostanut esiin ns. aktiivitaitojen tarpeellisuuden. Niillä hän tarkoittaa taitoja, joilla oma työpanos tehdään tarpeelliseksi ja joilla sitä myös tarjotaan aktiivisesti. Hänen mukaansa aktiivitaidot korostuvat, koska kiinteitä työpaikkoja, joihin vain mennään säännöllisesti tekemään töitä palkan eteen, on yhä vähemmän, ja meidän tulee ennemminkin luoda itse työpaikkoja.

Työn sisältö, työyhteisö sekä mahdollisuudet kehittyä ja oppia työssä ovat yhä useammalla vaakakupissa painavampia tekijöitä kuin työsuhteen muoto. Ei ole lainkaan sattumaa, että employer branding, työnantajamielikuvan kehittäminen, on noussut monessa organisaatiossa huomion keskipisteeksi: on painetta pohtia, millaisin keinoin voidaan varmistaa parhaiden osaajien sitoutuminen organisaatioon. Mielestäni yrityskulttuurimuotoilutoimisto Leidenschaftin Panu Luukan haastattelussa 6.2.2020 Kauppalehdessä esitetty kommentti kuvaa hyvin tilannetta: ”Talenttia kiinnostaa yrityksessä paitsi palkka ja edut myös esimiestyö ja työkaverit, se, millainen fiilis työpaikalla on. Kyse on yrityskulttuurista.”

Työn sisällöt ja organisaatiokulttuuri puhuttelevat, ja toisaalta yhä useammin työllistyminen tapahtuu erilaisten lyhyempien työsuhteiden, yrittäjyyden tai oman osaamisen myymisen kautta. Väistämättä nämä keskenään kilpailevinakin näyttäytyvät suunnat pistää pohtimaan: kuinka hallita omaa työuraa ja ammatillisia tavoitteita sekä oman asiantuntijuuden syventämistä ja oppimista epätyypillisten työsuhteiden tahdittamalla työuralla? Mitä se meiltä työnhakijoina ja työntekijöinä vaatii? Kuinka pitää ammatilliset tavoitteet kirkkaana mielessä, kun arkea rytmittävät eripituiset työsuhteet vaihtelevin työn sisällöin? Kun huoli seuraavasta työuran askeleesta leijuu ilmassa ja on vielä ratkaisematon mysteeri?

Millaiset taidot auttavat meitä navigoimaan muuttuvien työsuhteiden viidakossa?

Muuttuva työelämä ja työsuhdeviidakko vaativat meiltä uudenlaisia taitoja ja ominaisuuksia. Ensimmäiseksi mieleeni nousee ammatillisten tavoitteiden kirkastamisen taito ja se vahvuus ja päättäväisyys, jolla niihin täytyy olla sitoutunut. Toisaalta samaan aikaan tärkeä on myös oivaltamisen kyky niissä tilanteissa, kun täytyy olla valmis tarkistamaan omia ammatillisia tavoitteitaan muuttuvan tehtäväkentän niin vaatiessa. Tavoitteiden kirkastaminen vaatii pohdintoja siitä polusta, millaiset askeleet vievät kohti näitä toivottuja tavoitteita. Se vaatii myös hyvää itsensä tuntemusta, omien vahvuuksien sanoittamista ja omiin kehittymisen paikkoihin ja taitojen kerryttämiseen liittyvien keinojen selvittämistä. Oman uran hallinta työsuhteiden pätkätyöviidakossa vaati pitkäjänteistä itsensä johtamista, avoimuutta ja kykyä uuden oppimiselen sekä kykyä reflektoida omaa osaamista.

Oman ammatillisen kasvun syventäminen vaatii usein omien epämukavuusrajojen koettelemista. Vaikka ammatilliset tavoitteet ovatkin kirkkaina mielessäsi, uudet polut löytyvät vain rohkeasti kokeilemalla. Jos et ole koskaan maistanut tomaattia, kuinka voit tietää, pidätkö sen mausta tai koostumuksesta ja kuinka se sinulle sopii? Samat lainalaisuudet pätevät mielestäni myös suhtautumiseen uusiin asioihin muutoinkin. Hyppäämällä rohkeasti kokeilemaan myös itselle uudenlaisia työtehtäviä voit löytää mieleisiä tehtäväkokonaisuuksia ja osaamisen ulottuvuuksia sinua yllättävistäkin paikoista. Toisaalta rohkean kokeilemisen kautta voit saada myös tärkeää tietoa siitä, millaiset työyhteisöt tai tehtäväkokonaisuudet eivät tue ammatillista matkaasi ja tavoitettasi. On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että jatkuvasti omalla epämukavuusalueella toimiessaan työn arki muuttuu raskaaksi ja kuluttavaksi, ei kasvuasi tukevaksi. Kirkasta siis ajatustasi tasaisin välein reflektoimalla osaamistasi ja vahvuuksiasi suhteessa tavoitteisiisi, ja tartu rohkeasti testaamaan taitojasi myös uusille aluevaltauksille, haasta mahdollisesti urautunutta ajatteluasi ja pallottele ajatuksia lähipiirisi ja verkostojesi kanssa.

Kuva: Laura Tammisto / Studio Torkkeli

Näen moninaisten työurien viidakossa seikkailussa monia ammatillista kasvua tukevia asioita. Se pakottaa aika ajoin kalibroimaan omaa osaamista suhteessa avoimiin positioihin ja työnteon mahdollisuuksiin. Se haastaa omien ammatillisten tavoitteiden tarkistamista ja vaatii omien kehittymispaikkojen vahvaa tunnistamista. Aikaisemmin historian saatossa pitkien työurien raamittamassa työelämässä ei ole ollut tarvetta niin usein tarkastella kriittisesti omaa osaamista ja omia ammatillisia tavoitteita. Asettuminen omalle mukavuusalueelle on ollut helpompaa. Nyt edessämme on useammin tilanteita, joissa uutta työtä etsiessä ja omaa osaamista markkinoidessa korostuvat oman osaamisen kirkastamisen ja sanoittamisen tärkeys, itsensä ja osaamisensa tunteminen, itsensä johtaminen kohti eteenpäin vieviä uusia tehtäviä sekä omien kehittymis- ja kasvunpaikkojen tunnistaminen ja tunnustaminen. Ei ennen puhuttu oman osaamisen ja itsensä nk. ”brändäämisestä”; nyt se on arvokas taito oman osaamisen markkinoinnissa työnhakijakentällä.

Viime aikoina on paljon puhuttu myös työntekijän ja työnhakijan resilienssistä, jolla tarkoitetaan työntekijän selviytymis- ja sopeutumiskykyä muuttuvissa tilanteissa. Ominaisuutta pidetään erilaisten työsuhteiden viidakossa seikkailevalle elintärkeänä ominaisuutena. Nostaisin itsekin tämän ominaisuuden nk. tärkeiden listalle. Muuttuvalla työnteon tapojen kentällä on tärkeää suunnata katse vahvasti tulevaisuuteen ja kohti niitä asioita, jotka vievät omaa osaamista eteenpäin. Nopeasti muuttuvassa työarjessa sekä organisaatioiden rakenteiden ja tehtävänkuvien elävillä pinnoilla on tärkeää olla jumiutumatta tilanteisiin, joihin et voi itse vaikuttaa.

Toisaalta näen työntekijän selviytymistaitoja korostavassa puheessa myös sen, että organisaation vastuuta hyvästä ja pitkäjänteisestä henkilöstöjohtamisesta ja pitkäjänteisestä osaamisen kehittämisestä siirretään yksilön harteille. Peräänkuuluttaisin resilienssipuheessa myös organisaation kykyä ottaa koppia muutoksen tuulista: hyvän ja oppimishaluisen ja vahvasti eteenpäin katsovan työntekijän ei tarvitsisi lähteä organisaatiosta, jos osaamisen johtamiselle ja osaamisen kehittämiselle organisaation sisällä annettaisiin sille kuuluva arvonsa. Kipuilu muutoksen mukana pysymisestä ei ole pelkästään yksilön, vaan myös yhteisön. Muutoksen tuuliin vastaamiseksi yksi tärkeimmistä totuuden hetkistä piilee myös uusien työntekijöiden rekrytoinneissa: onko organisaatiossa rohkeutta palkata potentiaalia vai rekrytoidaanko yritykseen sellaisia osaajia, joita on aina ennekin palkattu. Olisi tärkeää huomata, että myös potentiaali on pätevyyttä, ei vain pitkä työhistoria.

Työsuhdeviidakossa seikkailusta myös eväitä työelämäreppuun

Tarttuuko pätkätyöviidakossa seikkailijalle jotakin muutakin arvokasta matkaan kuin oman osaamisen kalibrointiin ja tavoitteiden selkiyttämiseen liittyviä taitoja? Itse vastaisin, että kyllä, paljokin. Näen erityisen arvokkaana sen, että erilaisissa työyhteisöissä toimiessaan pääsee näkemään erilaisia tapoja toimia, erilaisten johtamis- ja organisaatiokulttuureiden toimivuutta ja erilaisten tiimien toimintaa sekä, mikä minun mielestäni arvokkainta, toimimaan erilaisten ihmisten kanssa ja tapaamaan uusia ihmisiä. Koen, että olen erilaisissa toimintaympäristöissä niin yksityisellä kuin julkisella sektorilla ja niin isoissa kuin pienemmissäkin organisaatioissa päässyt testaamaan ja näkemään erilaisia toimintatapoja. Olen siis saanut upeita eväitä oman ammatillisen kasvuni reppuun työsuhteiden viidakossa seikkaillessani. Ja mikä mahtavinta, olen päässyt kasvattamaan verkostojani erilaisissa yhteisöissä, ja onpa elämänmatkalleni tarttunut useita upeita tuttavuuksia ja ystäviäkin.

Näen, että etukäteen työnhaun eteen tehty työ ja pätkätyöviidakossa seikkailu palkitsee kaksin verroin: olet tehnyt matkaasi syvälle itseesi, tunnet omat vahvuutesi ja voimavarasi, ammatillinen tavoitteesi on kirkas, ja tiedät, millaiset tehtävät vievät sinua eteenpäin, millaisissa tehtävissä pääset syventämään osaamistasi ja millaisissa työyhteisöissä koet olevasi parhaimmillasi. Nämä työnhaun ja erilaisten työsuhteiden viidakossa seikkaillessa haastetut tiedot ja taidot kasvattavat meitä siis monellakin tapaa. Viidakossa seikkailu voikin olla samalla todellinen matka omaan itseen ja osaamiseen sekä ammatillisen kasvun ja uuden oppimisen mahdollisuus, eikö totta?

Kirjoittaja Veera Paara on työelämän ajankohtaisista aiheista kiinnostunut palvelujen kehittäjä ja valmentaja, joka inspiroituu ihmisistä ja erilaisista palvelumuotoilun, työhyvinvoinnin ja HR-kentän kehittämisen aihepiireistä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *