Millainen insinööri minä olen?


Paransimme maailmaa ystäväni kanssa, ja keskustelun lomassa hän totesi jotenkin siihen tapaan, että kun minä en ole semmoinen tyypillinen insinööri. Millainen on tyypillinen insinööri? Entä millainen minä sitten olen?

Kaikilla meillä on varmaan jonkinlainen mielikuva siitä, millainen on insinööri tai saati sitten diplomi-insinööri. Jokainen on vähintään joskus kuullut insinöörivitsin, joissa mielestäni karrikoiden kyllä nousee pintaan stereotyyppisiä insinöörien piirteitä. Ja myönnän, löydän itseäni myös niistä vitseistä. Päätöstenteko nojaa itselläni hyvin pitkälti tosiasioihin, vaikka minua vievätkin monesti myös tunteet. Ajattelen asioista pääasiassa tietyllä tavalla teknisen suoraviivaisesti, mutta toisaalta ihmissuhteissa tunteet tulevat isompaan rooliin. Olen myös tehnyt kipeitä päätöksiä, koska ne ovat olleet tosiasioiden perusteella mielestäni ”paras” vaihtoehto.

Tyypillisesti insinööriä ei mielletä välttämättä kovin supliikiksi verrattuna esimerkiksi myyjään. Mutta väitän, että tässä vaikuttaa enemmän henkilön luonne ja temperamentti kuin ammatti. Toki mututuntumalla voisin arvata, että enemmän myyjiksi suuntaa ekstroverttejä ihmisiä kuin introvertteja. Miellän itseni ambivertiksi, eli johonkin välimaastoon. En ole palavereissa välttämättä äänessä muulloin kuin silloin, kun minulla on faktat hallussa, ja minun on vaikea heitellä ajatuksia ilmoille, jos minulla ei ole yhtään tosiasioihin pohjautuvaa tausta-ajatusta. Tutummassa seurassa spekuloin ja pallottelen erilaisia vaihtoehtoja helpommin ilman faktapohjaa, mutta silloinkin tarpeen tullen tarkistelen ystävältäni Googlelta asianlaitaa tuekseni. Näin ollen perheelleni ja ystävilleni näyttäydyn todennäköisesti enemmän papupatana. Sellaisena, joka kuitenkin kuuntelee ja pohtii, joskin aika analyyttisesti, vaihtoehtoisia ratkaisumalleja.

Somessa, varsinkin LinkedInissä, kynnys päivityksiin on välillä aika suuri, ja muistan kun kirjoitin Piilareiden ensimmäistä blogitekstiä; se oli ihan kauheaa! Tai ei kirjoittaminen, mutta se ajatus, että se menee julkiseksi. Näissä olen huomannut, että se on pikkuhiljaa helpompaa, vaikken vieläkään ole mukavuusalueellani. Ja aina se on silloin helpompaa, kun voin kirjoittaa ns. asiaa ja lisätä lähdeviitteet tekstin perään. Mutta on tästä ollut se hyöty, että voin nyt kertoa työhakemuksessa, että minulla on kokemusta viestinnästä. Tästä on kiittäminen juurikin Piilareiden blogia ja some-vastuuta.

Kuvat: Pexels

Tietyllä tapaa epätyypillistä lienee myös se, että olen kiinnostunut terveysteknologiasta, kun stereotyyppisesti insinöörit mielletään IT-, kone- tai rakennuspuolen osaajiksi. Johtuen ehkä siitä, että heitä on paljon. Mutta niin on paljon myös näitä muita insinöörialoja, joista esimerkiksi terveysteknologian alalla on Suomessa huippuosaamista. Terveysteknologiassa kiehtoo eniten se, että pääsen hyödyntämään omaa osaamistani teknisissä ratkaisuissa, jotka edistävät ihmisten hyvinvointia ja terveyttä. Erityisesti minua kiinnostavat erilaiset kuvantamislaitteet, ehkäpä siksi, että useassa laitteessa hyödynnetään säteilyä, joka on mielestäni yksi kiinnostavimmista fysiikan alueista.

Mutta olenko sittenkään mitenkään erityisen epätyypillinen insinööri? Tunnistan itse itsessäni useita insinöörimäisiä piirteitä, mutta ehkäpä ne ovat erilaiset roolit, perhe ja ystävät, jotka ovat osaltaan muokanneet minuun niitä humanistisempia ja pehmeämpiä kulmia. Eli se ammattiala ei määritä minua kokonaan, vaan on osa minua. Tilanteen mukaan sitten näkyy enemmän tarvittu kulma. Jo opiskeluaikana tuli ainakin itselleni kuva, että meitä tulevia diplomi-insinöörejä oli juurikin niin monta erilaista kuin oli meitä henkilöitäkin. Omassa kaveriporukassa isoimpana yhdistävänä tekijänä oli kiinnostus luonnontieteisiin ja tekniikkaan. Eli ei meistäkään kukaan ole täysin sellainen mielikuvien perinteinen insinööri, ainakaan minun mielestäni.

Jokaisesta ammatista lienee olemassa jokin stereotyyppinen mielikuva, joka voi tahattomasti määritellä ko. ammatin edustajan niin muille kuin henkilölle itselleenkin. On hyvä kuitenkin muistaa, että me olemme paljon muutakin kuin ammattimme, ja kokonaisuuteen vaikuttavat kaikki muutkin ihmisen elämän osa-alueet ja roolit. Se, minkä kulman antaa itsestään enemmän näkyä, voi riippua täysin myös tilanteesta, ja ystävälle on helppo näyttäytyä juuri sellaisena kuin olet.

Kirjoittaja Hilla-Maria Zetterman on elämään positiivisesti asennoituva diplomi-insinööri, äiti ja maalta kotoisin oleva Martta, joka navigoi itseään kohti uusia haasteita.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *