Mitä otan työnhakuajalta mukaani työelämään?
Mitä mahtaa olla mutkan takana edessä? Kurkkaa ennakkoluulottomasti, sillä ei ole mitään menetettävää! Kuva: Pixabay
Suomen kielestä puuttuu englannin näppärä ilmaus “be between jobs” (olla töiden välissä) – suomeksi ollaan ihan rehellisesti (ja vähän lannistavasti) työttömiä. Voisiko työnhakuaika olla täälläkin enemmän mahdollisuus kuin uhka?
“Työtön työnhakija”. Kuulostaako pelottavalta sanaparilta? Viiden kuukauden kokemuksella voin kertoa, että tuohon nimikkeeseenkin tottuu, mutta ei se silti mukavalta tunnu tai kuulosta sellaiselta titteliltä, johon haluaisi identifioitua loppuelämäkseen. Tuskin tarvitseekaan.
Olisiko meidän kuitenkin aika tuulettaa käsityksiämme, puhetyyliämme ja sanavalintojamme työsuhteiden välisestä ajasta? Toki on saatavilla kaikenlaista faktaa esimerkiksi siitä, miten työpaikkojen ulkopuolelta on vaikeampaa työllistyä kuin siirtyä työstä toiseen. Kuitenkin ihmisiä työllistyy niin työstä toiseen, vanhempain- ja hoitovapaalta kuin myös kokonaan työmarkkinoiden ulkopuolelta. Ja miksi edes ajatellaan, että työnhakuaika olisi enemmän uhka kuin mahdollisuus; aika, jolloin unohdetaan taitoja ennemmin kuin kehitytään; tai ammottava musta aukko CV:ssä, josta joutuu työhaastattelussa tilille?
Työttömäksi työnhakijaksi joutuminen on pelottavaa, kyllä, mutta ei maailmanloppu. Olen hiljalleen opetellut näkemään myös tämän ajan mahdollisuudet, ja välillä pystyn jopa ajattelemaan, että hyödyt ylittävät sen, mikä tässä ajassa ahdistaa, pelottaa ja masentaa. Työssä ollessa kolmasosa vuorokaudesta täyttyy työnantajan tavoitteista, ja vastineeksi tästä saa ainakin palkan, toivottavasti myös muita etuja ja ennen kaikkea tunteen, että siinä samalla kehittyy itsekin ihmisenä ja oppii uutta. Nyt minulla on käsissäni kokonainen vuorokausi – se, millä sen täytän, on ihan minusta itsestäni kiinni. Periaatteessahan tässä on 24/7-mahdollisuudet itsensä kehittämiseen. Hyvällä tavalla vaativa mutta ehkä myös huonolla tavalla vaarallinen ajatus.
Aina valmiina (töihin) lähtöön! Matkakassiin on kertynyt jo enemmän kallisarvoista kannettavaa kuin raskasta raahattavaa. Kuva: Pixabay
En halua, että työnhakuajasta (tai -ajoista, ollakseni realisti – onhan niitä jo nyt takana useita) tulee elämänhistoriaani jakso, jonka haluan vain unohtaa. Siksi kirjasin ylös, mitä olen viiden viime kuukauden aikana oppinut ja minkä haluan muistaa vielä silloinkin, kun olen taas työssä.
1) Kuuntele sydäntäsi. Muista, kuka olet. Olen yrittänyt työnhakuaikanani ja työhakemuksia kirjoittaessa tavoittaa mahdollisimman aidosti sen, kuka ja millainen olen. Minun on pitänyt myös tutustua itseeni uudelleen. Uskon, että kun menen minä ja persoonani edellä seuraavaan työpaikkaani, pystyn olemaan tehtävässä paras itseni. Ja löydän juuri sen minulle sopivimman työpaikan, jossa kohtaavat sekä työnantajan että oma etuni.
2) Liiku, nuku ja syö säännöllisesti. Tee vapaapäivinä jotain ihan muuta (ja pidä niitä vapaapäiviä!). Jos jotain on työnhakijana oleminen opettanut, niin sen, että olen itse vastuussa paitsi omista aikatauluistani ja tavoitteideni asettamisesta, myös omasta hyvinvoinnistani ja rajoistani. Kukaan ei voi touhuta vuorokauden ympäri 365 päivää vuodessa, ei edes työnhakija, vaikka tuntuisikin siltä, että levätessä menee jotakin tärkeää ohi. Ei mene. Uskon, että mitään oikeasti tärkeää ei koskaan mene ohi.
3) Arvosi ei riipu siitä, mitä saat aikaiseksi. Kaikki saavutukset, etapit ja oivallukset eivät näy ulospäin, ja osa valkenee itsellekin vasta ajan kuluessa. Kaikki ei ole edes kovin helposti mitattavissa. Omalla kohdallani esimerkiksi pidän juuri tätä oivallusta tärkeimpänä oppimani asiana viiden viime kuukauden ajalta, ja uskon, että se vapauttaa paineista ja tekee itse asiassa minusta lopulta tehokkaamman työntekijän.
4) Ota ja anna aikaa oppimiselle. Suhtaudu uteliaasti asioihin ympärilläsi ja kurkkaa kulmankin taakse ennakkoluulottomasti. Entä jos onkin aika suunnata hieman uuteen suuntaan työuralla? Pyydä tukea omalle kehittymisellesi. Suomalaisetkin ovat yllättävän avuliaita jopa ventovieraita kohtaan ja halukkaita tukemaan toisia, kun sitä heiltä pyydetään. Minusta on tullut viime aikoina rohkeampi lähestymään muita ja kysymään palautetta kuin olen koskaan työurani aikana vielä ollut.
5) Arvosta sitä, mitä juuri nyt teet – mitä se onkin. Ei ole sattumaa, että tällä hetkellä kirjoitan tätä blogia Piilo-osaajien verkkosivuille. Älä vähättele omia tekemisiäsi itsellesi tai muille – älä edes sitä työttömyysjaksoa. Nojaa faktoihin: mitä olet saanut aikaiseksi? Kiitä itseäsi pienimmistäkin saavutuksista. Tee täysillä se, mitä olet tekemässä, niin, että voit sanoa tehneesi parhaasi ja olevasi ylpeä itsestäsi. Ja muuten, kaikki ne lauseet, jotka olet hakemuksiin ja ansioluetteloihin kirjoittanut ja videoissa sanonut itsestäsi, ovat totta – usko niihin edelleen.
BONUS: Vaikka suomalaisessa kulttuurissa on aina yhtä rohkeaa puhua rahasta, kirjaan tämän tähän kuitenkin: elä edelleen niin kuin et saisi palkkaa. Sijoita säästyneet varat järkevästi. Kiität itseäsi siitä vielä.
Kirjoittaja Anna Vuorinen on toimittajataustainen viestinnän osaaja, joka on viime kuukausina muun muassa opetellut jälleen nauttimaan kirjojen lukemisesta ja käyttämään ruoanlaittoon aikaa.