Tiimien ”pelastusrenkaat” pois piilosta!

Photo by Mikka on Pexels.com

Sanotaan, että tiimi toimii parhaiten, jos siinä on osallisena monenlaisia ihmisiä. Esille tiimeistä nousevat helpoimmin ne jäsenet, jotka ottavat voimakkaan suorittaja-roolin ja mahdollisesti puskevat omia ideoitaan eteenpäin. Tiimeissä tarvitaan kuitenkin myös muunlaisia rooleja. Lue blogista lisää ajatuksia niistä tiimien jäsenistä, jotka hitsaavat tiimejä yhteen, tsemppaavat muita eteenpäin ja luovat mahdollisuuksia tiimin muille jäsenille. Löytyykö sinun tiimissäsi joku tällainen henkilö?

Piilo-osaajien Saija Vuorinen nosti viime vuoden puolella esille fasilitointitaidot ja niiden merkityksen tiimityön tehostamisessa ja sujuvoittamisessa. Fasilitointia hyödynnetään myös palvelumuotoilussa, jota voi varmasti kutsua aikamme suosituimmaksi kehittämismenetelmäksi. Palvelumuotoilun avulla pyritään tavallisesti kehittämään asiakaskeskeisiä palveluita. Asiakaskokemuksen kehittäminen edellyttää uusien ideoiden ja ratkaisumallien tuottamista, jossa ryhmissä tapahtuva ideointi on suureksi avuksi.

Jotta tiimi toimisi tehokkaasti, se tarvitsee usein avukseen fasilitaattorin. Fasilitaattorin tehtävänä on auttaa ryhmää eteenpäin epäselvissä tai ristiriitaisissa tilanteissa. Auttaa asettamaan tavoitteita, valitsemaan sopivia työskentelymuotoja ja tasapainottaa ryhmän toimintaa esimerkiksi vuorovaikutusta ohjaamalla. Hyvä fasilitaattori luo ryhmään vapautuneen ilmapiirin, jossa jokainen saa loistaa omalla persoonallaan. Mutta minkälaisia vahvuuksia on hyvällä fasilitaattorilla?

Oman kokemukseni mukaan parhaimpia fasilitaattoreita ovat he, jotka kokevat tehtäväkseen muiden nostamisen, kannattelemisen ja empaattisen kuuntelemisen. He jotka tarkkailevat ryhmää ja antavat sille työrauhan, mutta ovat aidosti ryhmän käytettävissä. Omilla jaloillaan seisovat, muille tilaa antavat empaattiset kuuntelijat ovat usein myös työyhteisön tukirankoja. Niitä, jotka hitsaavat moninaista tiimiä yhteen, kohti yhteisiä tavoitteita.

Mistä nämä tiimien pelastusrenkaat parhaiten löytää? Miten osata rekrytoida se, joka ei pidä melua itsestään vaan tekee kaikkensa muiden hyväksi? Oman kokemukseni mukaan he eivät välttämättä loista sosiaalisessa mediassa poseeraamassa ja esittelemässä itseään. He eivät välttämättä ymmärrä edes hakea tehtäviä, joihin he parhaiten sopisivat. Miten auttaa heidät pois piilosta? Onko muita uuden ajan ammatteja, joihin parhaiten eivät välttämättä sovi ne, jotka siivoavat muut pois omalta tieltään, vaan siivoavat tien tasaiseksi muille?

leppanen_miiaMiia Leppänen on palvelumuotoileva osaamiskiihdytin, joka on kiinnostunut asiakaskokemuksen kehittämisen tehtävistä. Miia kokee olevansa parhaimmillaan, kun hän saa osallistaa ihmisiä kehittämistyöhön, jossa kehittämisen kohteena voi olla niin ulkoinen kuin sisäinenkin palvelu.

2 Responses

  1. jormap sanoo:

    Kiinnostava keskustelunavaus. Tiimi kuitenkin toimii parhaiten, kun siinä on mahdollisimman samankaltaisia ja samanlaisesti ajattelevia ihmisiä. Yhteistyö on sujuvaa, ajatukset pysyvät samansuuntaisina ja tiimityön arki rullaa ilman ristiriitoja.

    Mutta samankaltaisuus tuottaa myös tylsiä, samanlaisia ja yksinkertaisia ratkaisuita. Samankaltaisista ajatuksista syntyy vain samankaltaisia ratkaisuita ja innovaatio loppuu. Samanlaisuus tappaa innovaation.

    Tehokas ja toimiva innovatiivinen tiimi taas edellyttää erilaisten ajattelytyylien mukanaoloa. Tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, että yhteistyö ei – varsinkaan tiimin alkuvaiheessa, muotoutumis- ja myrskyämisvaiheissa – ole sujuvaa. Voi syntyä rankkojakin yhteentörmäyksiä erilaisten ajattelutyylien kohdatessa toisensa, usein syvemmillä tietoisuuden tasoilla, näkymättömissä. Tällaisesta kertovat ”en todellakaan ymmärrä, mitä tuonkin päässä liikkuu”-tyyliset huomiot tiimin jäsenistä.

    Myrskyämisvaiheen kesto ja vaikutukset riippuvat varsin paljon tiimin jäsenten itsetuntemuksesta, erilaisuuden ymmärtämisestä ja tehtävien selkeästä asetannasta. Tiimin vetäjälle monimuotoisen tiimin johtaminen muodostaa vaativamman tehtävän, kuin yhdenmukaisen.

    Kirjoituksessa puhutaan tiimien pelastusrenkaista. Ajattelutyyliteorian mukaan ne henkilöt löytyvät tiettyjen sosiaalisia ja tunnepuolen taitoja luontaisesti omaavista ajattelutyyleistä. Jokaisella meistä on oma tapamme – ajattelutyylimme puitteissa – toimia tiimissä ja olemme jossain vaiheessa tiimin työskentelytilaa niin sanotusti ’parhaassa vedossa’. Jotkut meistä tunnistavat tämän ’luontaisesti’, toisille oma vahvuusalue ei valkene työllä eikä tuskallakaan.

    Kirjoitin tiimin muodostamisen haasteista Luontaset Taipumukset-blogiin kaksiosaisen jutun, missä käsittelen asiaa hieman syvemmin. Ryhmädynamiikasta: http://bit.ly/ltdynamiikka ja myrskyämisvaiheen selättämisestä: http://bit.ly/myrskynlapi

    Keskustelen asiasta mielelläni lisää! Terveisin, Jorma Pesonen, Luontaiset Taipumukset lisenssivalmentaja.

  1. 20.3.2020

    […] Moninaisuus ja erilaiset tiimiläiset voivat hyödyn lisäksi olla myös riski, joka lamauttaa tiimin toiminnan, aivan kuin liian samantyyppiset tiimiläisetkin. Jos erilaiset tiimiläiset toimivat erilaisten ominaisuuksiensa mukaan ilman, että kukaan pitää hommaa kasassa, ei tule valmista. Työ lähtee helposti rönsyilemään moneen suuntaan ja yhteistyö unohtuu. Tiimi tarvitsee johtajan. Jonkun, joka pitää langat käsissään sekä tavoitteet ja niiden toteuttamisen kaikkien mielessä. Kullanarvoista on, jos tällä henkilöllä on fasilitointitaitoja. Näiden taitojen avulla tiimi hitsaantuu yhteen ja tsemppaa eteenpäin ja jokainen tiimin jäsen saa mahdollisuuksia onnistua. […]

Vastaa käyttäjälle jormap Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *