humanistin hissipuhe

Kun humanisti pusersi hissipuheen

Olen lukenut hissipuheista aina silloin tällöin milloin missäkin yhteydessä. Humanistina olen pitänyt niitä lähinnä business-ihmisten liioittelevina myyntipuheina, joille minulla ei ole juurikaan käyttöä. Itsensä julkikehuminen on tuntunut ajatukseni jopa vastenmieliseltä. Mieluummin olen halunnut keskustella syvällisesti substanssista ja mainita omista saavutuksistani korkeintaan sivulauseessa.

Vuodenvaihteessa jouduin kuitenkin sen tosiasian eteen, että olin 57-vuotias
viestinnän ja kehittämisen ammattilainen, mutta työtön sellainen, ensimmäistä kertaa
elämässäni.

Työnhaun lomassa päätin hakea mielenkiintoiselta vaikuttavaan valmennukseen, joka oli suunnattu korkeakoulutetuille työttömille tai työttömyysuhan alaisille henkilöille. Näitä valmennuksia moititaan joskus itsestäänselvyyksien toistelusta, mutta itselleni se tuli hyvään saumaan.

Oli aika pysähtyä. Loikka mukavuusalueen ulkopuolelle tapahtui jo valmennuksen alkuvaiheessa, kun muiden osallistujien tavoin sain tehtäväkseni muotoilla oman hissipuheeni.

On olemassa ihmisiä, jotka vakuuttavat puheellaan kuulijansa minuutissa ilman
harjoittelua. Useimmilta meistä napakan hissipuheen laatiminen vaatii harjoittelua. Jo se, että oma osaaminen tulee tiivistää kiinnostavasti noin minuuttiin – kahteen, on haasteellista. Tilanteessa joutuu väkisin miettimään omaa syvintä osaamistaan. Omia arvojaan joutuu myös pohtimaan, samoin todellisia toiveitaan ja tavoitteitaan. Vaikeaa, mutta välttämätöntä. Ja hyödyllistä.

hissipuhe

Hissipuheessa oma osaaminen tiivistetään kiinnostavasti noin minuuttiin – kahteen. Tilanteessa joutuu väkisin miettimään omaa syvintä osaamistaan, omia arvojaan sekä todellisia toiveitaan ja tavoitteitaan.

Oman puheeni rakentamista aloittaessani tunsin lähes fyysistä tuskaa. Yhtäkkiä en osannut mitään enkä ollut hyvä missään. Oudohko johtopäätös, kun työelämässä on vuosia kertynyt lähes kolmekymmentä. Eteenpäin pääsin pilkkomalla puheen palasiin.

Tiedottajana ajattelen nyt hissipuhetta vähän samoin kuin uutista tai tiedotetta. Haluan kertoa kuulijalle jotain uutta. Tässä tapauksessa itsestäni jotain sellaista, jota kuulija ei ole ennen tullut ajatelleeksi ja josta hän voisi hyötyä.

Pilkkomiseen ja puheen rakentamiseen löytyy hyviä vinkkejä esimerkiksi netistä pilvin pimein. Yhden selkeän on esitellyt Loimun urapalvelupäällikkö Suvi Liikkanen.

Yksinkertaistettuna kaava menee niin, että kuvaat ensin itseäsi persoonana ja ammatillisesti, sitten työuraasi sekä kiinnostuksiasi tulevaisuuden suhteen, sitten esittelet omat taitosi. Muista käyttää esimerkkejä! Lopuksi päätät puheen ehdotukseen tai kysymykseen, johon vastapuolesi voi tavalla tai toisella reagoida. Harjoittele puhetta etukäteen, mutta ole oma persoonallinen itsesi. Olet ainutlaatuinen juuri sellaisena.
Omasta hissipuheestani muotoutui lopulta video ohjaaja Kim Saarisen käsissä.

Tarja_Tapaninen
Kirjoittaja Tarja Tapaninen on viestinnän ja kehittämisen konkari, joka rakastaa jäätelöä ja vieroksuu pönöttämistä.

Tietojohtaminen kohtaa HR-ammattilaisen

Mitä tapahtuu kun HR-ammattilainen aloittaa tietojohtamisen opiskelun teknillisessä yliopistossa? Lue blogista ajatuksiani siitä, että kuinka henkilöstö- ja tietohallinto voisivat kulkea käsi kädessä luodakseen lisäarvoa organisaation liiketoimintaan.

Takana kolme kuukautta tietojohtamisen ja data-analytiikan täydennyskoulutusta, ja ajattelin kirjoittaa siitä, että miten tietojohtaminen näyttäytyy HR-ammattilaisen silmin. Kun aloitin opinnot silloisessa Tampereen teknillisessä yliopistossa (1.1.2019 alkaen Tampereen yliopisto) ajattelin, että oman taustani näkökulmasta saan uutta oppia ja käytännön työkaluja siihen, kuinka analysoida tarkemmin poissaolotilastoja, henkilöstön rakennetta ja muita henkilöstöön liittyviä liiketoimintamittareita. Vielä emme ole päässeet data-analytiikan pariin, vaan alussa opinnot ovat keskittyneet tietojohtamisen perusteisiin. Olen kuitenkin huomannut, että tietojohtamisessa ja henkilöstöjohtamisessa on paljon samoja piirteitä sekä mahdollisuuksia yhteistyöhön.

Tietojohtamisella pyritään luomaan lisäarvoa yrityksen liiketoimintaan. Kilpailukykyä haetaan tiedon avulla, sillä perinteiset tuotannontekijät ovat kaikkien saatavilla. Liiketoimintatiedon hallinnan tavoite on saada oikea tieto, oikeaan aikaan, oikeassa muodossa ja oikeaan paikkaan. Tavoitteeseen pyritään pääsemään osittain uusien teknologisten ratkaisujen avulla, mutta lopulta kaikki riippuu ihmisistä ja heidän halustaa ja kyvystään jakaa olennaista tietoa sekä käyttää järjestelmiä. Eräs henkilö koulutuksessa sanoi mielestäni osuvasti teknologian ja ihmisten suhteesta: ”Uusilla teknologioilla puhti ei mene välineisiin”.

B8DE89BF-CB41-467C-9361-4081291CB765

Tietojohtamisen luennolla 19.3.2019

Henkilöstöjohtamisessa tavoitteena on, että oikeat ihmiset ovat oikeassa paikassa, oikeaan aikaan ja oikeilla taidoilla varustettuna. Tämä on vahvassa kytköksissä tietojohtamisen tavoitteeseen. HR-ammattilaiset voivat myös vaikuttaa omalla toiminnallaan siihen, että organisaatiossa on kannustava kulttuuri tiedon jakamiselle ja jalostamiselle, sekä oikeanlainen asenne uusien järjestelmien hyödyntämiseen.

HR voi tukea tietohallintoa uusien järjestelmien käyttöönottoprojektissa: Kun mietitään yhdessä minkälaista järjestelmää tarvitaan, voi HR fasilitoida tilaisuuksia, joissa saadaan laaja-alaista näkemystä järjestelmän tarpeista, sekä kannustaa rajoja ylittävään yhteistyöhön. Kun järjestelmähankinta etenee, voi HR-osasto sparrata tietohallintoa viestinnässä, jotta henkilöstö osaa varautua uuteen järjestelmään. Uuden järjestelmän käyttöönottokoulutuksissa HR on luontainen kumppani tietohallinnolle.

Laajemmin HR:llä on iso vaikutusmahdollisuus siihen, millainen tiedonjakamisen kulttuuri organisaatiossa on. Halutaanko tietoa jakaa ja kehittää avoimesti vai koetaanko oma osaaminen suojeltavaksi kilpailutekijäksi? Luodaanko yrityksessä tilanteita, jossa tietoa voi jakaa, ja asioita voi kehittää yhdessä? Annetaanko ihmiselle aikaa asioiden pähkäilyyn, vai puskeeko esim. tehokkuustavoitteet kaiken edelle? Onko liiketoimintaprosessit ja -järjestelmät siinä kunnossa, että ne mahdollistavat uusien ideoiden synnyn, ja toisaalta tiedon järjestelmällisen tallentamisen ja jakamisen?

Lopuksi haluan korostaa, että yllä oleviin tietohallinnon ja osaamisen kehittämisen asioihin voi vaikuttaa kaikilla organisaation eri osa-alueilla. Nostin esille tieto- ja henkilöstöhallinnon siitä yksinkertaisesta syystä, että olen itse HR-asiantuntija, joka on kiinnostunut tietohallinnon ja data-analytiikan vaikuttavuudesta nykyajan organisaatioissa.

svuorinen1Kirjoittaja Saija Vuorinen on fasilitoiva HR-kumppani ja kehittäjä, jonka osaamisessa yhdistyvät HR-tieto ja liiketoimintaymmärrys. ”Parasta HR-työssä on yhdessä tekeminen ja toiminnan kehittäminen kohti parempaa työelämää.”

Miksi osaamisen kehittäminen työssä on tärkeää? – Kolme näkökulmaa

Olen törmännyt useaan otteeseen seuraavaan kirjoitukseen sosiaalisessa mediassa: ”CFO asks CEO: What happens if we invest developing our people and then they leave us? CEO: What happens if we don’t and they stay? ”. Mielestäni tämä ajatus kiteyttää sen, mistä osaamisen kehittämisessä on kyse.

Yksilön näkökulma osaamisen kehittämisellä on monta arvoa. Työssä kehittymisen on todettu olevan monelle työntekijälle eräs tärkein motivaatiotekijöistä. Jos työssä ei saa oppia uusia asioita, eikä kehittää itseään, voi työpaikan vaihto tulla enemmin tai myöhemmin eteen, riippumatta esimerkiksi rahallisesta palkkiosta. Toisaalta se, että itseään saa kehittää, ja organisaatio panostaa asiaan aikaa ja rahaa, tuo tunteen, että minusta välitetään, ja olen tärkeä organisaatiolle. Oman osaamisen kehittäminen on tärkeä asia myös henkilökohtaisen työmarkkina-arvon näkökulmasta.

Työllistävän organisaation näkökulmasta osaamisen kehittäminen kasvattaa yrityksen tieto- ja osaamisresursseja. Osaava, innovatiivinen ja innostunut henkilökunta on organisaatiolle erittäin tärkeä kilpailutekijä, kun perinteiset tuotannontekijät ovat lähtökohtaisesti kaikkien saatavilla. Osaamisen johtaminen onkin asia, joka jokaisen organisaation johtoryhmän tai muun päättävän elimen tulisi ottaa haltuun, ja nostaa merkittävään asemaan. Vinkkinä aiheesta kiinnostuneille kehotan lukemaan Integratan Rami Setälän kirjoituksen osaamisen johtamisesta.

7882F062-405A-4C17-B78C-C13B31F622C5

Kolmantena näkökulmaan haluan nostaa esille yhteiskunnan osaamisen kehittämisen kentässä. Olin kuuntelemassa MindMill Network:n Marjaana Toimisen esitystä ”Mitä tapahtuu seuraavaksi? Työn ja osaamisen tulevaisuus”, ja haluan mainita muutaman teeman, josta oli puhe tutkimusten pohjalta:

  1. Ihmistyön määrä ei vähene, mutta ammatit vaihtuvat.
  2. Osaajien puute hidastaa kasvua erityisesti IT-, rakennus- ja ravintola-aloilla
  3. Ammattitaito tietyillä aloilla vanhenee nopeasti (esim. hallinto, pankkiala, kirjanpito)

Yhteiskunnalla on monia mahdollisuuksia vaikuttaa ja kannustaa ihmisiä ja organisaatioita kehittymään ja oppimaan (koulutusratkaisut, lait, tukijärjestelmä jne.). Toivoisin, että tämä aihe nousisi esille myös kevään eduskuntavaaleissa.

Lopuksi haluan nostaa vielä esille erään twiitin, johon törmäsin tätä blogia tehdessäni: ”Train people well enough so they can leave, treat them well enough so they don’t want to” – Richard Branson. Olisiko tässä hyvä lähtökohta organisaation henkilöstöjohtamiselle?

 

Kirjoittaja Saija Vuorinen on fasilitoiva HR-kumppani ja kehittäjä, jonka osaamisessa yhdistyvät HR-tieto ja liiketoimintaymmärrys. ”Parasta HR-työssä on yhdessä tekeminen ja toiminnan kehittäminen kohti parempaa työelämää.”

Uskaltaako työttömänä työnhakijana unelmoida?

Puhuin syyskuussa Tampereen Työllisyysviikolla TreStartilla unelmista ja yhteisöllisestä työnhausta. Tämä oli minulle ensimmäinen yksin pitämäni pidempi puheenvuoro, ja askel kohti yhtä omaa unelmaani yltää key note –puhujaksi. Tässä blogikirjoituksessa kerron lyhennetysti puheeni pääpointit ja näkemyksiäni työnhakijana unelmointiin: Miksi unelma kannattaa olla? Miten sellaisen voi löytää ja millä sen saavuttamista voi edistää? Entä kuinka kauan unelmaa kannattaa jahdata?

Tykkään käyttää sanaa unelma, mutta sinulle sopiva sana voi olla tavoite, intohimo, päämäärä, mikä tahansa. Tärkeintä on se, että sinulla on jokin suunta, jota kohti olet menossa. Se auttaa sinua myös työnhaussa: olet vakuuttavampi, kun pystyt sanoittamaan rekrytoijalle, mihin olet suuntaamassa. Miten tämä hakemasi tehtävä tukee sitä?

Oma polkuni työttömästä työnhakijasta unelmaduunin kynnykselle ei ollut suora. Kun aloitin työnhaun, minulla ei ollut uraunelmaa. Edellinen työni oli ollut luonteelleni sopiva, mutta olin ajautunut alalle vahingossa. Nyt en tiennyt mitä lähteä hakemaan, joten hain yhtä aikaa sekä edellisen kaltaisia tehtäviä että etsin uutta suuntaa. Lopulta löysin kiinnostuksen kipinän odottamattomalla tavalla: Eräs graduni lukenut professori suositteli työhyvinvointiaiheista seminaaria minulle. En tuolloin itse nähnyt kytköstä graduni tai urani ja työhyvinvoinnin välillä, mutta menin silti seminaariin, koska se oli maksuton, olin työtön ja olin päättänyt aloittaa aktiivisen verkostoitumisen. Yllätyksekseni löysin sieltä muutaman kiinnostavan aiheen, joita seuraamalla lopulta löysin myös tämän hetkisen unelma-alani: henkilöstöanalytiikan. Joten neuvoni:

Kuva 1. Ei uraunelmaa

Oman unelman löytäminen on kuitenkin vasta ensimmäinen askel. Kun sinulla on suunta ja unelma selvillä, kannattaa siitä muotoilla konkreettisempia tavoitteita. Etsi eri reittejä kohti unelmaasi ja kartoita, mitä vaihtoehtoja sinulla on. Unelmien ja tavoitteiden saavuttamisessa suunta on tärkeämpi kuin vauhti, kuten opin Elevatorin suorituskyvyn ja ajanhallinnan valmennuksessa Mirko Häyriseltä. Joten ole pitkäjänteinen äläkä pelästy ottaa sivuaskelia reitilläsi. Joskus nämä sivupolut ovat eduksi; voit huomata uuden, kiinnostavamman suunnan tai kerryttää hyödyllistä, erilaista työkokemusta, joka tukee unelmaasi.

Kuva 2. Unelma löytyyJoskus työnhaussa tulee vastaan liian monta seinää tai ”ei kiitos” –vastausta, jolloin usko itseen voi olla koetuksella. Minulle vuoden rajapyykki työttömänä tuntui todella suurelta, vaikka käytännössä olin puolet siitä ajasta ollut ensin hoitovapaalla, sittemmin perustamassa Piilo-osaajia ja myös yliopiston täydennyskoulutuksessa. Paljon olin siis tehnyt, mutta työpaikan puuttuminen sai minut epäilemään: Miten kauan saan metsästää unelmaani? Missä kohtaa pitäisi ymmärtää luovuttaa?

Lopulta läheisten ja verkoston tuki auttoi selkiyttämään tilannetta sekä päästämään irti negatiivisista tunteista ja epäilyksistä. Erityisesti Piilo-osaajien yhteisö antoi korvaamatonta kannustusta ja vahvistusta. Tämän avulla jaksoin jatkaa.

Kuva 3. Kuinka kauan

Unelmien todeksi tekeminen vaatii aikaa. Joskus se turhauttaa, mutta loppujen lopuksi juuri se palkitsee. Helpot asiat eivät jaksa motivoida pitkän päälle. Asioiden haastavuus ja uuden oppiminen motivoivat sisäisesti ja siksi myös tarjoavat kestävämpää motivaatiota; tartu siihen, hyödynnä sitä! Ylläpidä motivaatiota huomioimalla edistyksesi, kaikki pienetkin askeleet kohti unelmaa. Kaiva myös sivureiteistä ne hopeareunukset, miten ne tukevat unelmaasi.

Välillä voit joutua tekemään vaikeita päätöksiä. Itse sain vuoden työttömyyden jälkeen lyhyen määäräaikaisen työsopimuksen. Tuo työ ei ollut unelmaani, mutta näin siinä potentiaalia kehittää tiettyjä taitoja, jotka olisivat eduksi unelmassani. Koeajalla sain kuitenkin mahdollisuuden lähteä mukaan hakemaani koulutusohjelmaan ja löysin siihen työharjoittelupaikan tismalleen unelma-alaltani. Olin vaikean päätöksen edessä: jatkanko määräaikaisessa palkkatyössä vai tiputtaudunko käytännössä takaisin työttömäksi ja lähden koulutukseen sekä harjoittelijaksi? Päädyin ottamaan rohkean askeleen ja tartuin harjoittelupaikkaan kiinni – sillä tiellä olen yhä edelleen, onneksi! Joten sanon:

Kuva 4. Etene kohti

Unelmointi ei siis ole haihattelua. Se on tavoitteellista etenemistä kohti tiettyä päämäärää. Oman unelman ja suunnan löytäminen tekee työnhausta helpompaa. Lisäksi se antaa vakuuttavuutta rekryprosesseissa ja haastattelutilanteissa; Sinä tiedät, mitä kohti olet menossa ja miten tämä tehtävä tukisi sitä.

 

dsc_18651Kirjoittaja Jaana Saramies on Piilo-osaajien priimusmoottori ja yhteisökatalyytti, kaupunginvaltuutettu ja ekonomi, joka innostuu paremman työelämän luomisesta sekä työhyvinvoinnin ja tuottavuuden lisäämisestä henkilöstöanalytiikan ja HR-tiedolla johtamisen keinoin.

suunnittelu_paperit

Oppilas ja asenne

Viime vuosituhannella syntynyt ja kiinnostunut tulevaisuudesta, tekoälystä ja opiskelusta. Minä. -Miksi en vain tyydy elämään normaaliarkea eli töihin-kotiin-sohvalle-jääkaapille-uutiset rutiiniin pohjautuvaan elämään?

Olen utelias. Haluan ymmärtää mitä ympärilläni tapahtuu, miksi tapahtuu ja mitä vaikutuksia tapahtumilla on. Olen opiskelija ja teen läksyjä, jotka nykymuodossaan ovat paljolti niitä harjoitustöiden lopussa kysyttyjä omia näkemyksiä ja johtopäätöksiä oppimastani. Tietystikään en tee tätä yksin, vaan pienryhmässä erilaisin kokoonpanoin.

Keskustelemme ja jaamme ajatuksia sekä vaihtelemme näkökulmaa -kuin katselisimme keskellämme olevaa kristallipalloa, jonka heijastama kuva on kaikille vähän erilainen. Yhdessä toisiamme kuunnellen saamme näkemyksistämme yhdessä riittävän tarkan kokonaiskuvan. Ja kuvassa on kaikille jotakin uutta, jota ennen ei ole huomannut.

Oppilaana oleminen on minulle elinikäinen rooli, josta en osaa ja halua luopua. Sillä pidän itseni nuorena ja voin osallistua ympärilläni käytävään keskusteluun. Ajantasallaoloa, mistä Marko Suomi hyvin kirjoitti.

Toinen merkityksellinen ajuri, joka mielestäni vaikuttaa paljon elämänlaatuun on asenne. Ei mitä tahansa asenne yleisesti, vaan etsivä asenne kaikkea pieniäkin mahdollisuuksia kohti. Toistaiseksi en ole törmännyt sellaiseen asiaan, joka olisi kaikilta osin täysin mahdoton. Aina on löytynyt jokin tapa, keino edetä. Minulle itselleni, asiakkaalleni tai verkostoni jäsenelle.

Asennoidun ongelmiin peruslähtökohtaisen positiivisesti ja vahvasti ratkaisuhakuisesti. Pengon uteliaisuuttani ongelman ilmenemän eli sen miltä se näyttää ja miten se vaikuttaa, yritän ymmärtää sen ytimen. Ja TIEDÄN, että siihen on ratkaisu, minulla tai hyvin usein jollakin keskustelukaverillani verkostossa. Joskus ratkaisu on enemmän piilossa ja joskus se on niin näkyvillä ettei sitä tule heti huomanneeksi.

Noista yllämainituista syistä johtuu etten vierasta uusia asioita. Ne kiinnostavat ja niillä on mahdollista ratkaista ongelmia. Esimerkiksi digitalisaatio on monesti ratkaisu tiedonkulun ja johtamiseen liittyvän raportoinnin laadun ongelmiin. IoT auttaa häiriöherkkyyden tunnistamisessa ja huoltoennakoinnissa. Erilaiset AR ja muut visualisoivat järjestelmät tuovat markkinointiin ja myyntiin huomattavan helppouden. Internet kaikkineen ratkaiseen tiedonvälityksen hitauteen liittyviä ongelmia sekä tavoitettavuuden kysymyksiä.

Kun sinulla, lukijani, on jossakin kohdassa epäily antaa nuorempien mennä eteenpäin, niin mieti kuitenkin kahdesti mikset itsekin ole mukana. Tuomassa kokemustasi. Ja pitämässä hauskaa.

Ja minä olen aina valmis keskustelemaan tulevaisuudesta 🙂

MattiKo_2018

Kirjoittaja on Matti Kortteus mahdollisuusbongari, ideoiden kytkijä, onnistumiskapeikkojen hoonaaja. Etsin ongelmia. Olen jumittunut kehittämiseen ja ratkaisunhakuun. Tutkailen palveluita, digitalisaatiota, viestintää. Välillä infraa ja liikennettä. Joskus ärsytän ja härnään. @kortteus