Elinikäinen oppiminen – tärkeä työelämätaito

Kuva : Pixabay / Gerd Altmann

Elinikäisestä oppimisesta puhutaan paljon, ja se nähdään yhtenä tärkeänä taitona, työelämätaitona. Ammatti, johon nyt valmistutaan on todennäköisesti kadonnut siinä vaiheessa, kun työelämän nyt aloittavan eläkeikä lähestyy, todennäköisesti paljon aikaisemmin. Uuden oppimisen haaste koskee meitä kaikkia, ja osaamisvaatimukset muuttuvat yhä nopeutuvalla tahdilla. Oppiva ja utelias organisaatio tuo ja ylläpitää tuottavuutta ja kilpailukykyä.

Tiedätkö miten sinä opit, millaiset oppimisen strategiat auttavat sinua oppimaan parhaiten ja tehokkaasti? Työntekijöiden on tärkeä tiedostaa omat tapansa ja motivaationsa oppia. Johtajan tulee tuntea työntekijänsä ja tukea oppimista. Työyhteisöistä olisi hyvä löytyä pedagogista osaamista, jotta työpaikoilla tapahtuva elinikäinen oppiminen olisi suunniteltua, tarkoituksenmukaista, sekä yrityksen missiota ja strategiaa tukevaa.

Kokemuksellinen oppiminen on tehokas ja mukava tapa oppia. Mutta miten me opimme kokemuksistamme?

Kokemuksellinen oppiminen ja reflektio

Omakohtaiset kokemukset ovat parhainta oppimismateriaalia. Mikään kokemus ei kuitenkaan opeta, jos kokemuksia ei pysähdytä tarkastelemaan. Pysähtymistä ja oman toiminnan tarkastelua kutsutaan oppimisen yhteydessä reflektoinniksi.

Omakohtainen kokemus syventää oppijan kokonaisvaltaista oppimista. Abstraktion ja teorian tasolla tapahtuva oppiminen ei ole niin tehokasta, koska siitä puuttuu omakohtainen käytännön kokemus. Voimme pyöritellä kompleksisia teorioita, mutta mitä hyöytä niistä on, jos emme kuitenkaan pysty ratkaisemaan käytännön tason ongelmia näiden teorioiden pohjalta.

Reflektio on välttämätön sekä yksilön että organisaation oppimiselle. Syvällinen oppiminen edellyttää teorian ja käytännön sisäistämistä, ymmärtämistä ja omakohtaista kokemista. Reflektiivisessä prosessissa pyritään tähän tietoiseen ymmärtämiseen.

Pysähtyminen ja kokemusten pohtiminen, eli reflektio toimivat oppimisen sisäistymisprosessissa tietynlaisena siltana, joka yhdistää käytännön kokemusta ja teoreettisia malleja.

Kuva: Pixabay / GLady

Omien kokemusten reflektointi ei tapahdu automaattisesti, vaan se vaatii siis pysähtymistä asian äärelle, sekä oppimistyötä. Tämä oppimistyö voi olla myös vaivalloista ja tehdä kipeääkin. Reflektointi voi kohdistua omaan toimintatapaan, omiin ajatusmalleihin tai tunteisiin. Reflektoinnin kohteena voi olla myös yhteisö, jossa toiminta tapahtuu esim. opiskelu- tai työyhteisö.

Reflektiossa olennaista on pysähtyminen ja asioiden tarkastelu monesta eri näkökulmasta. Välillä reflektio vaatii myös rohkeutta tarkastella itsestään selvinä pidettyjä asioita ja uskallusta katsoa tuttua asiaa aivan uudesta näkökulmasta ja asettumista toisen ihmisen asemaan.

Reflektiivinen toiminta

Reflektiivinen toiminta on kaksiosaista toimintaa. Toisaalta reflektiossa syvennytään perusteellisesti omien tunteiden, ajatusten, asenteiden, ja toimintojen tarkasteluun, ja toisaalta taas otetaan etäisyyttä ja vaihdetaan näkökulmia omiin jokapäiväisiin käytännön tilanteisiin ja rutiineihin. Tavoitteena on saada perusteellisempia valmiuksia omien toimintatapojen suunnitteluun ja muuttamiseen, ja uusien toimintatapojen oppimiseen.

Reflektioon liittyy avoimuus, halukkuus ja sitoutuminen uusiin konkreettisiin kokemuksiin. Näissä kokemuksissa kerätään reflektiossa tarvittavaa materiaalia kokemuksen muodossa. Seuraavaksi kokemusta tarkastellaan erilaisista näkökulmista, kokemusta havainnoidaan reflektiivisesti. Havainnoista syntyy ideoita ja käsitteitä, jolloin tapahtuu abstraktia käsitteellistämistä. Viimeisessä vaiheessa uudet ideat ja käsitteet sovelletaan käytäntöön, suoritetaan aktiivista kokeilua.

Kuva: Tarja Laiho

Reflektointiin valmiit ihmiset ovat sitoutuneet etsimään ja ratkaisemaan ongelmia. Ongelmat voivat olla hyhmäisiä ja epämääräisiä, siksi tulee olla kyky katsoa asiaa uusista näkökulmista. Reflektoinnissa arvioidaan niitä toimenpiteitä, joihin kussakin erityisessä tilanteessa on syytä ryhtyä. Reflektion tuloksena syntyy aina jonkinlaista toimintaa, joka voi olla myös tarkoituksellinen valinta olla muuttamatta mitään.

Oppiminen syklisenä prosessina

Oppiminen nähdään syklisenä prosessina, jossa omakohtainen kokemus, sen pohtiminen ja käsitteellistäminen ja aktiivinen soveltava toiminta aikaansaavat jatkuvasti kehittyvän prosessin. Reflektio on tätä omakohtaisen kokemuksen, toiminnan, toiminnan perusteiden ja seuraamusten kriittistä analysointia ja pohdintaa. Reflektoinnilla pyritään toiminnan edelleen kehittämiseen.

Reflektio on siis oppimisen peruselementti, jossa palataan omaan tekemiseen. Reflektoidessa pohditaan omaa toimintaa, onnistumisia ja epäonnistumisia etsimällä syy- ja seuraussuhteita. Reflektiota voi tehdä sopivalla tavalla esimerkiksi kirjoittamalla, valokuvaamalla tai piirtämällä.

Työelämässä reflektiota voidaan käyttää monipuolisesti organisaation oppimisen välineenä. Tiimit voivat yhdessä ratkaista käsillä olevia ongelmia reflektiivisen keskustelun avulla.

Tarja on Otaniemestä valmistunut sähköosaston diplomi-insinööri ja johdon työnohjaaja ja coach (Sued Management Oy). Tällä hetkellä Tarja opiskelee ammatillisen opettajan pätevyyttä HAMK:ssa. Elinikäinen oppiminen ja itsensä kehittäminen ovat Tarjalle tärkeitä teemoja työssä ja elämässä yleensäkin. Esihenkilönä Tarja on valmentava johtaja. Tarjan missio on auttaa yrityksiä kasvattamaan liikevaihtoa lisäämällä aitoa tiimityötä ja yhdessäohjautuvuutta yrityksissä, sekä tukemalla elinikäistä oppimista. Tarja tarjoaa esihenkilövalmennusta ja johdon työnohjaaja ja coach-palveluita oman yrityksensä kautta.

Lähteet:

Kupias, P. Peltola, R. 2019. Oppiminen työssä. Gaudeamus

Pruuki, L. 2008. Ilo opettaa- Tietoa, taitoa ja työkaluja. Edita

Ruohotie, P. 2002. Oppiminen ja ammatillinen kasvu. WSOY

Sitra. 2019. Sitran selvityksiä 146. Luettu 4.9.2022 https://www.sitra.fi/app/uploads/2019/02/kohti-osaamisen-aikaa.pdf