Vapaaehtoinen – vapaa ehdoista?

Tehtäviä riittää, mutta riittääkö tekijöitä vai kasautuuko kaikki yhdelle ihmiselle?

Huomenna 5.12. on Kansainvälinen vapaaehtoisten päivä. Suomi on erilaisten yhdistysten luvattu maa, ja siksi myös täynnä vapaaehtoistyötä tekeviä. Minun marraskuuhuni mahtui myös paljon vapaaehtoistehtäviä. 

En varmasti ole ainoa, jolla on kalenteri aika täynnä. Jo ylipäätään se, että omistaa kalenterin, puhumattakaan siitä, että säilyttää myös vuosia vanhoja kalentereita voidakseen muistaa, mitä on joskus tullut tehtyä, kertoo elämän hektisyydestä. Elämän ”täyteys” ei kuitenkaan ole yksiselitteisesti hyvä tai huono asia. Ihmiselämässä harva, tuskin mikään, asia on pelkästään myönteinen tai kielteinen. Tässäkin asiassa laatu merkitsee enemmän kuin määrä. 

On tutkitustikin totta, että vapaaehtoistyöt voivat nostaa elämänlaatua. Ne ovat esimerkiksi mahdollisuus auttaa muita, oppia uusia asioita, kehittää itseään ihmisenä ja olla yhteisölle hyödyksi muutenkin kuin veroeurojen muodossa. Itse olen teini-iästä asti kokenut vapaaehtoistyön itselleni tärkeäksi, ja erityisesti tämä on korostunut silloin, kun en ole ollut töissä. Olen voinut kantaa korteni yhteiseen kekoon riippumatta asemastani työmarkkinoilla. 

Tehdään tiliä 

Vapaaehtoistyöt seuraavat usein harrastusten mukana, ja tällä hetkellä palvelenkin partiotoiminnassa, kuoron hallituksessa ja seurakunnassa – unohtamatta Piilo-osaajia. Niinpä marraskuussa paitsi kirjoitin blogiin ja työstin Facebook-päivityksiä, myös organisoin partioryhmän yöretken ja toimin partiolippukuntamme joulukampanjapäällikkönä. Koronatilanteen pahentuessa piti pitää videopalaveria kuoron johtoryhmän kesken, ja valitettavasti joulukonsertti vaihtui ohjelmiston taltiointiin.

Henkilö makaa sohvalla läppärin kanssa.

Muista ergonomia myös vapaaehtoishommissa!

En yhtään usko sanontaan, että laiska töitään luettelee. Sen sijaan on hyödyllistä välillä ihan tosiasioihin pohjautuen miettiä, mihin vuorokauden 24 tuntia kuluvat tai mihin on käyttänyt menneen kuukauden päivät. Vapaaehtoistöistäkin voi tehdä tiliä. Saanko niistä enemmän kuin annan? Jäänkö voitolle? 

Sana vapaaehtoinen tarkoittaa sitä, että ehtoja ei ole määritelty. Tässä on vapaaehtoistoiminnan hienous ja valitettavasti myös sudenkuoppa. Kun ehdot ovat vapaat, kuka ne määrittelee? Minusta tämän asian täytyy aina olla vapaaehtoisen itsensä hallinnassa. Vapaaehtoinen on sanan mukaan myös vapaa ehdoista. Jos vapaaehtoisesta tuntuu, että näin ei ole eikä erilaisille tehtäville voi sanoa ei, on aika kuunnella hälytyskelloja. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteivätkö myös vapaaehtoistehtävät satunnaisesti aiheuttaisi stressiä. Mutta vapaaehtoisen stressin pitäisi erityisesti olla sellaista myönteistä, nostetta aikaansaavaa, lyhytkestoista stressiä. Ja etenkin vapaaehtoistöissä pitäisi korostua yhdessä tekeminen ja toisten tukeminen sekä onnistumisen kokemukset.

Keltainen laskuvarjo sinisellä taivaalla.

Tuleeko vapaaehtoistyöstä hyvä olo? Nostaako se minua ylemmäs vai kuormittaako ja vetää alemmas?

Minä etusijalle

Vapaaehtoistyöt voivat olla antoisia myös työttömälle. Työtön ei kuitenkaan ole mikään auttamisautomaatti, vaikka saattaa näyttää siltä, että hänellä on enemmän ”vapaa-aikaa” kuin työssäkävijällä. Jokaisella on vain se 24 tuntia vuorokaudessa, ja jokaisen pitää myös rohkeasti ja välillä röyhkeästikin asettaa itsensä ja omaa asiaa ajavat toimenpiteet etusijalle elämässään. Sama koskee myös työssäkäyviä, (sairaus)eläkeläisiä, vanhempainvapaalla tai hoitovapaalla olijoita ja vuorotteluvapaalaisia. Saamme jokainen kysyä, mihin haluan vuorokauden tuntini käyttää, ja vastaukseen ei ole kenelläkään oman perheen ulkopuolisella nokan koputtamista. 

Iloisia vapaaehtoishetkiä jokaiselle jatkossa(kin)! 

Anna Vuorinen profiilikuvaKirjoittaja Anna Vuorinen on toimittajataustainen viestinnän ammattilainen, jonka ensi vuoden tavoite on elämän yksinkertaistaminen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *