Rekryytin vahvuudet
Työhaastattelu – tärkeitä asioita, sananmukainen tulkinta vai ohipuhumista. Eli mikä kaikki voi mennä yhdessäkin kysymyksessä pieleen ja vastaus vie syvemmälle ei-toivottuun suuntaan.
Noin kuukausi sitten oli Twitterissä liikkeellä Pomo ja Väisänen -strippi, jossa pomo esittää kysymyksen haastateltavalleen, joka on ilmeisesti hakemassa työpaikkaa.
Tuo kuvassa ilmenevä haastattelutilanteen kimurallisuus kyllä kutkuttaa mielikuvitustani. Kolme lamppua välähti.
Kotiläksyt ja konkreettiset esimerkit
Ensimmäinen mielikuva on ilmeisin ja täysin tilannekohtainen eli työnantajan halu selvittää hakijan sopivuus haettavan työntekijän osaamisprofiiliin ja mahdollisesti tiimiin. Pystyäkseen vastaamaan tällaiseen kysymykseen on hakijan pitänyt tehdä kotiläksynsä ja ottaa selvää tehtävän vaatimasta osaamisesta ja sen perusteella miettiä, miten omat kokemukset ja taidot sopivat tehtävästä selviytymiseen.
Vastauksena voisi olla jokin selkeä esimerkki tai pari tilanteista, joissa vahvuuttaan on päässyt käyttämään. Esimerkkinä: “Yksi vahvuuksistani on reklamaatioiden käsittely. Ollessani myyntivastaavana sain hoidettua toimitusviiveestä erittäin ärsyyntyneen yrityksellemme merkittävän asiakkaan tyytyväiseksi sopimalla toimituksen jaksotuksesta. Tämä ehdotus oli asiakkaalle alkuperäistä parempikin, koska se säästi heillä varastointitilaa. Samalla itsellemme ei aiheutunut tuotantoon kallista ruuhkapiikkiä.” Näin pääset kertomaan paineensiedosta, ratkaisukyvystä ja tuloksentekoajattelustasi.
Vastauksen tarkkuus
Toiseksi nousi mielikuva hakijan varmuudesta teknisesti tarkassa argumentoinnissa. Haastateltava haluaa antaa itsestään todella asiantuntevan kuvan parantaakseen mahdollisuuksiaan tulla valituksi. Onnistukseen tässä hakija on varautunut tarkkaan substanssikohtaiseen tenttaamiseen ja kenties toistelee mielessään oikeina pitämiään vastauksia sen sijaan että kuuntelisi kysymyksen. Tähän toiminee vinkkinä edellisen kohdan kotiläksyjen lisäksi pyrkimys ymmärtää kysymys.
Tarvittaessa voi pyytää kysyjää toistamaan, jopa selittämään kysymyksensä. Sillä tavalla voi osoittaa jotakin omasta halustaan ja kyvystään ottaa selvää asioista eikä olettamalla kiirehtiä vastaamaan. Myös haastattelijalta voi odottaa kuvan kaltaisessa tilanteessa tarkentavaa kysymystä, miksi hakija kokee näkökykynsä diopteriarvojen olevan tehtävässä olennainen. Konemainen valmiin kysymyslistan käyttö on joskus riski. Jotakin oleellista jää helposti nousematta esiin.
”Voi voi, että voi voi olla vanhaa”
tai
”Hilja sanoi Hiljalle niin hiljaa hiljaa ettei Hiljakaan kuullut kuinka hiljaa Hilja sanoi Hiljalle hiljaa.”
Konteksti
Kolmanneksi lampuksi välähti toistensa ohipuhuminen tilanteessa, jossa sanojen merkitys on moniselitteinen. Tuttuja sanoja. Sanoja, joilla on merkitys, useampikin. Tai sana liittyy moneen asiaan ja toimialaan. Esimerkkinä vaikkapa puhe projektipäällikön osaamisesta, joka yleistasolla on samoihin periaatteisiin sopivaa, mutta täysin erilaiset odotukset kohdistuvat rakennusprojektien ohjaamiseen kuin sovelluskehitykseen. On kovin haastavaa ulkopuolisen tietää kaikki erikoisalojen sanat ja niiden käyttötilanteet.
Monella alalla on oma “kielensä”, ja keskustelijoiden pitää olla tarkkana ymmärryksen syntymisestä. Yleensä asiayhteys paljastaa aiheellaan käytettävän sanaston. Työnhakutilanteessa tietysti auttaa tehtäväkuvaus ja toimialan tuntemus. Ohipuhumisen ja sanallisen väärinymmärryksen välttämisessä auttaa rauhoittuminen ja alaan liittyvä ajatteleminen, lukeminenkin. Silloin asemoi itsensä helpommin samalle aaltopituudelle.
Kirjoittaja Matti Kortteus on Piilo-osaajien aktiivijäsen ja mukana Työmarkkinatorin kehittäjäryhmässä seuraamassa järjestelmän työnhakija- ja sidosryhmäosioiden etenemistä. Matti miettii, miten tulevaa työnhakujärjestelmää käytetään entistä helpommin osaamisen ja osaamistarpeen yhdistämiseksi.