Piilo-osaajien markkinoilla möyhittiin minää

Paperi veden alla

Kuva: Merja Haakana

Rekrytointi- ja osaamismarkkinoita vietettiin toukokuussa teemalla Minä, mää ja meikä. Tapahtumassa myllättiin omaa osaamista oikein olan takaa. Jokainen puhuja tarjosi työkaluja matkalle itsetutkiskeluun. Viikon mittaisen potpurin jälkeen voin sanoa, että ihan yksinkertaista oman mielen tutkimusmatka ei toki ole, mutta kyllä se vaiva kannattaa nähdä. Hyppäämällä osaamisesi ytimeen saatat löytää sisältäsi vaikka timanttia.

Piilo-osaajat ry:n puheenjohtaja Kaisa Selamo avasi viikon kertomalla piilo-osaajien nelivuotisesta taipaleesta. Uudelle jäsenelle tuli selväksi, että yhdistykseen kuuluu porukkaa ympäri Suomea ja he toimivat hyvin monilla eri aloilla. Ihmiset ovat työelämän eri vaiheessa: jotkut hakevat töitä, toiset tukea uudelle uralle tai etsivät vaikkapa ideoita yrittäjän taipaleelle. Yhteisössä tuetaan oman osaamisen näkyväksi tekemistä. – Kaikista eniten saa, kun lähtee aktiivisesti mukaan tekemään, tutustumaan ja verkostoitumaan. Uusia taitojakin oppii, kertoi Kaisa.

Itse tulin mukaan viimeisen Unelmien työnhaku päivän innoittamana. Liityin porukan Slack-alustalle, ja aika pian siitä huomaankin olevani osaamismarkkinoiden suunnittelupalaverissa. Tapahtumaa hiottiin zoomissa leppoisasti muun jutustelun lomassa. Kun sitten myöhemmin kysyttiin blogin tekijää, nostin käteni, vaikka en eläissäni ole sellaista tehnyt. Positiivisella vastaanotolla on siis seurauksensa.

Ytimen ympärillä

Piilo-osaajien Matti Kortteus ja Anna Vuorinen keskustelivat seuraavaksi työstä otsikolla Ytimen ympärillä. Puhetta kaksikolla riitti laajasti oman tarinan ja arvojen ympärillä. Yhdessä he pohtivat suhdettaan työhön, elämän tuomiin vaatimuksiin ja unelmiinsa. Ympäristö voi tuoda paineita tavoitella jotain sellaista, joka eivät ehkä sitten olekaan saavutettavissa. Miten sen ristiriidan sietää? Vaan entä jos omat tavoitteet olisivatkin ihan riittäviä, vaikka saavutukset olisivat ihan tavallisia? Niin kuin Anna sanoo: oma ydin on kuitenkin kaikissa meissä se arvokkain asia. Moni muu asia tulee siihen päälle. Matti kertoo, että moni etappi elämässä on tuonut ihan uudenlaisia kiinnostuksen kohteita. Pitää olla vain avoin uusille asioille, niin muutosta tapahtuu siihen hyvään suuntaan. Joskus työnhaussa tulee mieleen, että työnantaja ei oikein itsekään tiedä, mitä on hakemassa. Haetaan henkilöä, jolla pitäisi on kaksi päätä, neljä jalkaa ja kymmenen kättä. Anna heittääkin ilmoille kysymyksen: pitääkö hakijan olla jotain, mitä muut haluavat hänen olevan? Pitääkö kaikessa vastata työnantajan toiveisiin? Vaikka Matin ja Annan tarinat ovat hyvin erilaisia, heillä on myös paljon yhteistä: halu kehittyä ja oppia uutta. Se on myös tuonut heidät aikoinaan mukaan Piilo-osaajiin.

Muokkaa ajatuksista kannustajasi

Piilo-osaajien Virpi Haavisto herätteli meitä itsetuntemuksen äärelle. Oletko koskaan pohtinut, että se mitä ajattelet itsestäsi ei ole mikään absoluuttinen totuus sinusta? Saattaa kuulostaa ehkä filosofiselta, mutta aika paljon maailman kokemuksemme tapahtuu ihan siellä meidän omassa päässämme. Kuva itsestä ja muista on monen tekijän summa, eikä oikein aina itsekään tiedä, miksi koemme asiat tietyllä tavalla. Työnhaku tai työttömyys voi viedä itsearvostuksen pakkasen puolelle varsinkin, jos haluttua tulosta ei synny. Joskus voi olla ihan siitäkin kiinni, että ei ehkä uskalla sanoittaa muille omaa osaamistaan tai myöntää itselleen omaa arvoaan. Itsetuntemuksen äärelle pysähtymisestä on silloin hyötyä. Virpi kannusti meitä kaikkia itsetuntemuksen kasvattamiseen. Hän on elävä esimerkki siitä, että se todella kannattaa. Osaamismarkkinoilla hän kertoi rohkeasti oman tarinansa. – Sisimmässäni koin, mikä olen, mutta mieli oli luonut väärän kuvan itsestäni. Pienensin itseäni, enkä uskaltanut tuoda esiin sitä, mitä olen ja osaan, hän sanoo. Pikku hiljaa Virpi alkoi tehdä tosissaan työtä itsensä kanssa: luki kirjallisuutta, harjoitteli eri tilanteisiin menemistä, sanoitti omaa osaamista, etsi keskustelukumppaneita ja mentoreita. Askel askeleelta rohkeus kasvoi. Yhtäkkiä hän uskalsi hakea työtä, josta oli aiemmin vain haaveillut. Itseäni Virpin puheenvuoro resonoi vahvasti. Omia pelkoa päin kohti kulkemisesta kun on tullut itsellenikin eräänlainen tienviitta elämässä.

Suosittelen kuuntelemaan Virpin vinkit itsetuntemukseen suoraan hänen itsensä kertomana täältä.

Kukkanen vedessä

Kuva: Merja Haakana

Listaa, mitä sinua motivoi

Kaisan jatkoi oman osaamisen kartoittamista otsikolla Millaista työtä etsin? Hän kertoi, että ensin kannattaa miettiä, mitä työ itselle merkitsee. Mitä siltä oikein haluaa? Sen jälkeen on hyvä pohtia omia arvoja ja kuinka hyvin ne sopivat mahdollisen työnantajan arvoihin. Arvot saattavat kuulostaa joskus vähän himmeältä himmeliltä. Siksipä ne kannattaa aukaista ihan konkretian tasolle. Jos tykkäät avoimesta työilmapiiristä, mitä se sinun tapauksessa sinulle tarkoittaa. Jos perhe on sinulle tärkeä, mitä se tarkoittaa tulevan työsi kannalta. Kaisa kehotti pohtimaan myös motivaatiotekijöitä: mistä innostut ja mikä sinua kiinnostaa. Kaikki pohdinnat  on hyvä kirjoittaa itselle muistiin, tehdä niistä vaikka mind map eli miellekartta. Asiat ovat hyvä pistää myös tärkeysjärjestykseen. Kun paletti on valmis, voit pohtia, millä kärjellä aloitat työnhakusi. Niin, ja kukaan ei kiellä pyörittämästä rulettia uudestaan. Kaikki on ihan itseäsi varten. Kaisa kertoi myös Piilo-osaajien osaajaprofiilista. Profiilin luontiin on olemassa kaikille avoin verkkokurssi.

Ihan yksinkertaista omien tietojen ja taitojen pohtiminen ei välttämättä ole, etenkään silloin, jos elettyä elämää on jo takana ja kokemusta on vaikka millä mitalla ja mistä. Osaaminen kun on paljon muutakin kuin titteleitä ja tehtävänkuvia. Paljon on meissä myös itsessämme sokeita pisteitä, joita on vaikea nähdä. Koskaan ei tiedä, vaikka juuri jostain sellaisesta voisi tulla  lähtölaukaisu uuteen uraan. Hyvä kikka on kertoa oma tarinansa toiselle. Käännellä ja väännellä asioita yhdessä. Rohkeutta se vaatii, mutta syventyminen aiheen äärelle lisää varmasti itsetuntemusta.

Matin juttukaveriksi tuli vastavalmistunut palvelumuotoilija ja toimittaja Piia Pousi. Hänen tarinansa on oiva esimerkki siitä, miten sattuma, ihmisten kohtaaminen ja uskallus tarttua eri tilaisuuksiin on vienyt hänet erilaisiin töihin ja tehtäviin. Hän on myös kääntänyt erityisherkkyyden voimavaraksi ja lähtenyt rohkeasti milloin minnekin, niin Suomessa kuin maailmalla. Jounalistinaisten koulutustyö Afganistanissakin on ollut hänen elämässään yksi vaihe. Piia kertoi, että sattuma on tuonut kohdalle oikeita ihmisiä. Kun on ollut sydän auki, niin on uskaltanut lähteä eri tehtäviin. Samalla osaamisella voi toimia hyvin eri rooleissa. Piian ja Matin juttutunti kannattaa kuunnella tästä linkistä.

Toisessa keskustelussa kuljettiin Matin matkassa zoomin välityksellä Helsinkiin ja Joensuuhun. Työelämätarinoitaan kävivät läpi Anne Liimatainen ja Satu Pasanen. Anne on tehnyt seurakuntayhtymällä toimistotöitä jo pitkään. Sadulla taas on kokemusta ja koulutusta monesta, puusepästä tietotekniikan kouluttajaksi. Molemmat katsovat rohkein silmin tulevaisuuteen ja etsivät uutta suuntaa. Vaikka naiset eivät koskaan olleet tavanneet, keskustelu oli niin hersyvää ja ajatuksia herättävää, että se on oikea helmi. Työelämää he pyörittivät eri näkövinkkeleistä eikä adjektiiveja säästelty. Kuulimme myös, minkälainen urakka on siivota valtavaa hallia, jossa on käsiteltyä kymmeniä tuhansia kiloja mustikkaa.

Tämä oli osaamismarkkinoiden ensimmäinen osio. Toisessa puhutaan piilotyöpaikkojen etsinnästä, itsensä kehittämisestä ja siitä, kuinka kasvattaa rohkeutta kertoa tiedoistaan ja taidoistaan muille.

Osaamismarkkinat

Kirjoittaja Merja Haakana uusi piilo-osaaja, joka hakee töitä asiakaspalvelun ja markkinoinnin parista. Vapaa-ajalla ulkoiluttaa kameraa ja soittaa ukulea.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.