Paras ystäväsi – sinä

Kuva: Unsplash / Nico Meier

Itsemyötätunto sanoo: ”Minä riitän.”

Kun tärkeä sähköposti menee väärään osoitteeseen. Kun jää kakkoseksi työnhaussa tai ei saa vastausta ollenkaan. Kun sanoo jotain noloa pomolle. Kun myöhästyy palaverista. Kun työkiireen vuoksi tärkeä tehtävä unohtuu ja saa huomautuksen kollegalta. Kun työhakemuksen kirjoittaminen tahmaa ja tuntuu, ettei varmasti ole riittävän hyvä hakemaansa työhön.

Kun nolottaa, lannistaa tai ahdistaa tai kun tuntee musertuvansa taakan alle. Varsinkin vaikeissa tilanteissa tarvitsee itsemyötätuntoa.

Itsemyötätunto on ystävällisyyttä itseä kohtaan, ymmärrystä siitä, että kaikki ihmiset ja jokaisen elämä ovat epätäydellisiä, sekä omien tunteiden kohtaamista aidosti ja rohkeasti. Itsemyötätunto sanoo: ”Minä riitän. Onpa ikävää, että juuri nyt joudun olemaan vaikeassa tilanteessa ja että se saa minut ahdistuneeksi.” Vaikeiden tilanteiden lisäksi itsemyötätunnolle on paikkansa jokaisessa päivässämme. Se on voima, joka kannattaa ottaa mukaan kaikkialle, mitä tekeekään. Tätä kirjoittaessanikin jouduin ja ennen kaikkea sain olla myötätuntoinen itseäni kohtaan, kun blogiteksti syntyi niin sanotusti vaikeimman kautta pienissä palasissa. Ilman itsemyötätuntoa teksti olisi voinut jäädä kokonaan jumiin ja syntymättä.

Itsemyötätunnon puutteen kanssa kamppailevat useimmiten sellaiset ihmiset, joilla on muutenkin tapana kelailla ja analysoida paljon asioita ja tarkkailla itseään. Mutta itsemyötätunto on varmasti ajoittain vaikeaa kaikille! Huomaamattaan voi tukahduttaa tunteitaan ja haudata ne, kun ne kannattaisi mieluummin hyväksyä ja kohdata. Toisaalta esimerkiksi työnhaussa moni hyötyy siitä, että laittaa aivot (sopivasti) narikkaan ja antaa vain mennä sen enempiä miettimättä (kerron tämän kokemusasiantuntijana). Itsemyötätunto onkin myös itsensä tuntemista ja itseä parhaiten palvelevan toiminta- ja ajattelutavan valitsemista. Jokainen voi löytää itselleen sopivimman tavan nostaa omat parhaat puolet esiin vaikkapa työhakemuksessa tai -haastattelussa. Saamme kuunnella itseämme herkällä korvalla.

Minulle itsemyötätunnon opettelu on ollut pitkä prosessi, joka jatkuu edelleen. Se on ollut osa aikuiseksi kasvamista myös työntekijänä. Olen ymmärtänyt, että minun on syytä arvostaa itseäni myös alani asiantuntijana ja että olen itse tärkein puolieni pitäjä – sekä paras ja varmasti pysyvin ystäväni.

Sydämessä kiinni

Itsemyötätuntoa voi opetella pienin askelin – vaikkapa sanoa itselleen yksi kaunis sana moitteen sijaan. Kuva: Unsplash / Nick Fewings

Usko hyvät sanat

Kenties yleisin itsemyötätuntoharjoitus on miettiä, miten puhuisi ystävälleen, ja peilata sitä siihen, miten puhuu itselleen. Itse jään hyvin usein kiinni siitä, että puhun itselleni armottomasti. Erehdykset saavat ajatuksissani suhteettomat mittasuhteet.

Rakentavat ja rohkaisevat ihmissuhteet ovatkin itsemyötätunnon kasvualustaa. Niistä saa mallia ja ihan konkreettistakin sanastoa itselleen puhumiseen. Jos joskus tuntuu vaikealta sanoa itselleen hyviä asioita, voi vedota siihen, että ”Kirsi sanoi, että olen hyvä tässä ja muutenkin hyvä tyyppi”. Tiedän, että vaikealla hetkellä ystäväni halaisi minua ja sanoisi, että ensi kerralla menee varmasti paremmin. Miksi en siis itse tekisi itselleni samoin? (Kyllä, itseäänkin voi halata!)

Jokainen meistä voikin auttaa toisia olemaan myötätuntoisia itseään kohtaan. Valitettavasti Suomessa ei ole perinteisesti kunnostauduttu tässä. Ainoa palaute on helposti ollut korjaavaa tai pahimmillaan parjaavaa. Emmehän jätä sanomatta hyvää toisesta, kun sellaista huomaamme?

Myös korjaavaa palautetta tarvitsevat kaikki, mutta on hyvin merkityksellistä, miten kehityskohdat tuodaan esiin. Jokainen meistä tekee joskus virheitä eikä varmasti ole jokaisena työpäivänä parhaimmillaan – se on ihmisyyttä. Haastavat hetket ja tahmeat päivät ovat yksilölle ja työyhteisölle oikeastaan paljon merkittävämpiä oppimisen hetkiä kuin ne, jolloin kaikki on mennyt putkeen. ”Moka on lahja” ei turhaan ole noussut klassikkosanonnaksi. Itsemyötätuntoiselle työntekijälle ja työyhteisölle avautuu paljon enemmän kehittymisen mahdollisuuksia kuin armottomuutta viljelevälle.

Huonoista hetkistä tulee kasvun alustaa, kun niitä katsotaan uusin, armollisin silmin.

Kukka kedolla

Kuva: Unsplash / Will

Työyhteisöt täynnä diivoja?

Mutta voivatko itsemyötätunto ja työelämä olla oikeastaan myös vähän huono match? Näyttäytyykö itsemyötätunto työpaikalla turhana nössöilynä, tunteiluna – ja jopa diivailuna? Voiko itsemyötätuntoiseksi opetelleesta kollegasta tulla hankala kollega, joka ymmärtää vain itseään ja unohtaa muut? Päinvastoin, sillä itseä kohtaan osoitettu myötätunto ei ole pois toisia kohtaan tunnetusta ja osoitetusta myötätunnosta. Samalla tavalla kuin itsemyötätuntoa voi oppia miettimällä, miten toiset ihmiset suhtautuvat minuun, itsemyötätunnosta voi ammentaa suhteisiin toisten ihmisten kanssa. Itsemyötätunto ei myöskään tarkoita tuottavuuden laskua, sillä tiedämme, että hyvinvoiva työntekijä on luovempi ja jaksavampi työntekijä.

Itsemyötätuntoa voisi kuvailla myös realistiseksi mutta hyväksyväksi katseeksi. Itseään kohtaan myötätuntoinen hyväksyy itsensä, ajatuksensa ja tunteensa. Hän näkee ja uskaltaa näyttää itsensä kokonaan. Se on valttia nykytyömarkkinoillakin.

Kirjoittaja Anna Vuorinen on toimittajan identiteettiä sydämessään vaaliva viestinnän ammattilainen, joka työskentelee nykyään koulutussihteerinä.

Lähteet:

www.nyyti.fi/itsemyotatunto/

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.