Miksi?

tulevaisuuden_pohdiskelu

Kuva: Laura Tammisto / Studio Torkkeli

Paljon melua merkityksestä. Siitä syystä, mikä saa ihmisen tekemään jotakin työtä, harrastamaan, johtamaan tiimiä, organisaatiotaan. Merkityksessä ei useinkaan ole olennaista palkka. Se on jotakin syvempää, ns. itseään isompaa asiaa, jota halutaan ajaa eteenpäin, jonka vuoksi taistella. Joillekin se on perhe, itsensä kehittäminen, maailmanparannus tai vaikka innostavassa porukassa toimiminen.

Merkityksellinen tekeminen auttaa nauttimaan tekemisestä. Siitä saa motivaatiota ja pääsee osalliseksi kuulumisesta isompaan yhteisöön kuin yksin puurtaessa. Avaan seuraavassa vähän tarkemmin omaa merkityksellisyyden etsimisen polkuani ja omia ajatuksiani siitä miten itse suhtaudun omaan rooliini osana ”jotakin isoa”.

Nuoruus meni osittain hukkaan

Eihän sitä nuorena ymmärtänyt kuin koulunkäynnistä ja ammatinhankkimisesta, että saisi työn ja palkkaa. Piti kasva hyväksi työmieheksi ja käydä sen verran kouluja ettei tarvitse eväitään repulla kuljettaa. Siis vähintään joksikin pikkupomoksi pitäisi päätyä. Mitään erityistä merkityksellisyyttä tähän ei sisältynyt ellei lasketa mukaan lähiyhteisön odotusten täyttämistä. 

Oikeastaan lievä herätys tapahtui vasta armeijassa. Ajattelin, että vuosi on kuitenkin pilalla, niin sama on ottaa sieltä kaikki mahdollinen oppi mitä irti saan. Ja siksi se menikin sitten 330 päivän palvelusajaksi. Ja opin ryhmänjohtamisesta, erikoisaseista ja sääilmiöistä. Ja viihdyin siellä hetikin peruskoulutuskauden jälkeen paremmin. Löysin siis itselleni sieltä merkityksen, joka liittyi uuden oppimiseen ja sen osaamisen mahdollistamaan hyötyyn myöhemmässä elämässäni. Tärkeimpänä näin jälkikäteen ajatellen sieltä jäi ennakointi, suunnitelmallisuus ja varautumisen sekä omista huolehtiminen.

Kaksi henkilöä istuu lattialla, etualalla kummankin kohdalla kasa nallekarkkeja. Toisen kasassa on paljon karkkeja ja toisella vain pari.

Kuva: Laura Tammisto / Studio Torkkeli

 

Alkutaivalta kohti merkitystä

Työurani alussa olin melkoinen ummikko. Utelias ja kärkäs kommentoimaan, monesti varmaan vaikutin hankalalta enkä ymmärtänyt kyseenalaistavani toiminnallani entisiä hiearkisia tapoja ja totuttuja työmenetelmiäkin. Siksi usein sain tehtäväkseni kaikkea hankalaa, ”kun kerran tuo asia sinua niin vaivaa, niin mene ja tee”. Ja yllätyksekseni se oli juuri se mitä sitten halusinkin. Innostuin hankalista keikoista, monisäikeisistä ongelmista ja uudistamisesta. Uusien toimijoiden etsimisestä, pieleenmenneiden korjaamisesta. Olin löytänyt osan, jossa viihdyin ja koin merkitykselliseksi saada asiat sujumaan paremmin.

Asioiden, projektien ja prosessien kehittäminen, parantamisen oli sitten hyvin pitkään oma toimintani sisältö.

Ja sitten menin naimisiin. Siitä lähtien elämäni ja työni sisällön merkitys löytyi perheen kanssa elämisestä, kasvun ja oppimisen seuraamisesta ja erilaisten asioiden opettamisesta. Työntekemiselle löysin uuden vaihteen ja vapaa-ajalle hyvin tärkeää olemista.

Missä nyt olen?

Nyt olen vanhemmiten löytynyt uudelleen merkityksen tekemiselleni asioiden sujumisesta ja maailmanparantamisesta. Teen kaikenlaista virittelyä, jotta ihmisten elämä olisi sujuvaa ja mielekästä. Itselleni riittää, että asiat etenevät ja verkostoni ihmisillä on mahdollisuuksia ja he löytävät oman suuntansa elämässä, opinnoissa ja maailmaan suhtautumisessaan. Erityisesti pyrin tuomaan tulevaisuudesta valoisaa ja parempaa kuva ympärilleni.

Miten sinä ole löytänyt merkityksen itsellesi.

Matti Kortteus, profiilikuvaKirjoittaja Matti Kortteus on Piilo-osaajien aktiivijäsen ja mukana Työmarkkinatorin kehittäjäryhmässä seuraamassa järjestelmän työnhakija- ja sidosryhmäosioiden etenemistä. Matti miettii, miten tulevaa työnhakujärjestelmää käytetään entistä helpommin osaamisen ja osaamistarpeen yhdistämiseksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.