Viimeinen sammuttaa valot – pelastavatko kotimaan matkailijat Lapin?

Silta joen yli, taustalla laskeva aurinko.

Lapin Kauppakamarin ja Lapin Matkailuelinkeinon liiton toteuttaman kyselyn mukaan jopa 60 prosenttia kyselyyn vastanneista matkailuyrittäjistä ei jatka toimintaansa 10 kuukautta pidempään, jos ulkomaisia matkailijoita ei saada Lappiin talvikaudella 2020–2021 lainkaan. Ennuste on ilman muuta synkkä, ja ratkaisuksi tilanteeseen on esitetty muun muassa palvelujen hintojen laskemista ja markkinoinnin kohdentamista pikaisesti suomalaisille – myös siinä tapauksessa, että lasketteluloma Lapissa ei välttämättä kiinnosta pätkääkään. Mikä näissä ratkaisuehdotuksissa kuitenkin mättää? 

Aloitin kesäkuussa Lapin TE-palveluissa viestintäasiantuntijan tehtävässä. Uudessa työssäni korostuu tietysti eniten viestinnän näkökulma niin sisällä organisaatiossa kuin sen ulkopuolellakin asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa, mutta työ elinkeinoelämän aitiopaikalla on saanut kiinnittämään huomiota aiempaa tarkemmin myös työelämän ilmiöihin. Erityisellä mielenkiinnolla ja jännityksellä seurataan nyt varsinkin matkailualan tilannetta, joka on koronaviruksen vuoksi täällä Lapissa niin sanotusti kyykännyt – ja pahasti. 

Lapin matkailun tilanne kiinnostaa toki muitakin, ja aihetta on kommentoitu myös tavalla, joka osoittaa, ettei ymmärrys asiasta ole välttämättä sillä tasolla kuin sen tulisi olla. Pienimuotoisen kohun sai aikaiseksi Kauppalehden Piritta Palokangas, joka ihmetteli kirjoituksessaan, miksi suomalainen matkailija ei kiinnosta lappilaista matkailuyrittäjää samalla tavalla kuin vaikkapa britti. Palokankaan mukaan matkailuyrittäjien tulisi nyt luopua hinnoittelussaan “eksotiikkalisästä” ja kohdistaa markkinointia myös niihin suomalaisiin, jotka mieluummin viettävät talvensa lämpimässä etelässä kuin hurauttavat laskettelulomalle Lappiin. 

Aiheen ympärillä käytävä keskustelu saa minut pudistelemaan päätäni, sillä monelta keskusteluun osallistuvalta selvästi puttuu laajempi ymmärrys Lapin matkailun vaikutuksista koko työ- ja elinkeinoelämään. Normaalitilanteessa Lappiin virtaa tuhansia ja taas tuhansia matkailijoita useista eri maista talvisesongin aikana. Matkailijat käyttävät varsin laajasti alueen palveluita aina ruokaravintoloista yökerhoihin, ruokakauppoihin ja erilaisiin erikoisliikkeisiin. Tämä luo kysyntää useille eri aloille, mikä puolestaan luo lisää työpaikkoja. Lapin matkailu ei siis ole muusta Suomesta eristetty erillinen lokero, jonka kaatuminen vaikuttaisi vain matkailuun itseensä. 

“Mutta onhan meillä kotimaisiakin matkailijoita!” tuumaa moni silminnähden närkästyneenä siitä, ettei moinen itsestäänselvyys ole selvästikään juolahtanut matkailyrittäjän mieleen aiemmin. “Nyt vain hinnat alas ja markkinointia suomalaisille, niin saadaan Lappi pelastettua!” 

Käydäänpä tätä soppaa läpi oikomalla muutamia harhakäsityksiä, joita olen itse kohdannut matkailukeskustelua seuratessani. 

“Mutta onhan meillä kotimaisiakin matkailijoita!” 

Tätä on tietysti paha kieltää. Heinäkuussa moni matkailuyrittäjä raportoikin tehneensä kaikkien aikojen tuloksen, sillä kotimaisia matkailijoita tuolloin riitti. Looginen päätelmä siis varmaan olisi, että suomalaisia tunturituristeja riittäisi jatkossakin aivan samaan malliin, ja sitä myöten Lappi saataisiin nostettua kaikkien aikojen aallonpohjasta. Kaunis ajatus, mutta käytännössä toimimaton. Kesällä suomalaisia matkailijoita riittää luonnollisestikin enemmän, koska koko Suomi on kesälomalla samaan aikaan. Tuolloin suomalaisilla on aikaa matkustella. Talvi on asia erikseen muun muassa siksi, koska monet todellakin valitsevat mieluummin etelän lämmön kuin monen kymmenen asteen pakkaset. Jos mieli halajaa palmun alle, ei Lappi laskettelukeskuksineen luonnollisesti ole se ykkösvalinta, eikä tämä ihmisryhmä niin ollen sovi Lapin talvimatkailumarkkinoinnin kohderyhmäksi. Näin poikkeusaikana tilanne voi toki olla erilainen. Meitä suomalaisia on lisäksi määrällisesti niin vähän, että me emme yksin pysty korvaamaan tuhansien ulkomaanmatkailijoiden puutteesta syntyviä tappioita. Emme yksinkertaisesti ehdi lomailemaan niin paljoa, siinä missä ulkomailta tulevat matkailijat viettävät lomakohteessa aikaa useita päiviä, viikonkin. 

Ulkomailta tulevat matkailijat mahdollistavat sen, että palveluita pystytään pitämään auki myös suomalaisille muulloinkin kuin suomalaisten loma-aikoina. Tämä olisi tärkeää muistaa. 

“Luopukaa siitä hinnoittelun eksotiikkalisästä, niin olisi varaa matkustaa!” 

Kaikki eivät välttämättä tiedä, mistä matkailu- ja elämyspalvelujen hinnat muodostuvat, joten käytän tässä nyt esimerkkinä husky-retkiä. Aiheen avaamisesta kiitos kuuluu eräälle tutulle matkailuyrittäjälle, joka havainnollisti alan kulurakennetta antoisassa Facebook-keskustelussa. 

Koiravaljakon tarjoama elämys kestää ehkä vain pari tuntia, mutta yrittäjän työ ei lopu siihen. Koiralle tulee taata hyvä elämä ja hyvinvointi ympäri vuoden – silloinkin, kun se ei varsinaisesti työskentele – mikä ei luonnollisesti ole ilmaista eikä halpaa lystiä. Kuluja tulee eläinlääkärikäynneistä, ruuasta, varusteista – puhumattakaan varsinaisista yrittämiseen liittyvistä kuluista, vakuutusmaksuista ja työntekijöiden palkoista. Jos matka ostetaan jonkin matkatoimiston kautta, korkeassa hinnassa voi näkyä sekä palvelun myyjän (matkatoimiston) että palvelun tarjoajan (yrittäjän) hinnat. Tämä ei yleensä riipu palveluntarjoajasta lainkaan, ja tässä kohtaa tulee kuvioihin myös kuluttajan vastuu siitä, mitä ostaa. Aina ei tietenkään voi olla täysin perillä siitä, mitä on ostamassa, ja siksi asia onkin vaikea. Yleistäen voi kuitenkin sanoa, että halvan husky-retken osuessa kohdalle hälytyskellojen on syytä soida, sillä silloin kulisseissa kaikki ei ole kohdallaan. 

Palokankaan mainitsemassa “eksotiikkalisässä” voi siis olla kyse niinkin epäeksoottisesta asiasta kuin palvelun tuottamiseen osallistuvien eläinten ja ihmisten hyvinvoinnin turvaamisesta. Ei niin, etteikö huonolaatuisia ja ylihinnoiteltujakin palveluita voisi olla, mutta kaikkien matkailuyrittäjien leimaaminen eksotiikkalisää turisteilta nyhtäviksi, rahanahneiksi “kelmeiksi” ei vain vastaa todellisuutta. 

“Nyt reippaasti markkinoimaan suomalaisille, niin saadaan Lappi pelastettua!” 

Halusin nostaa tämän markkinointinäkökulman erikseen esille, koska edellä mainittu toteamus osoittaa, että monelta tähän keskusteluun osallistuvalta puuttuu ymmärrys siitä, miten markkinointi toimii. Markkinointia ollaan kyllä suuntaamassa myös kotimaisille matkailijoille, mutta se työ on hidasta ja pitkäjänteistä, eikä se välttämättä tehoa vielä tarpeeksi. Markkinoinnin luonteelle ominaista on se, että sen tulokset näkyvät pitkän ajan kuluessa, ja sellaista asiaa kuin pikainen, “reipas” markkinointi ei ole olemassa. Ei ole ihan helppoa saada ostohousuja jalkaan sellaiselle, jolle Lappia ei ole välttämättä koskaan aiemmin markkinoitu yhtään mitenkään. Voisi tietysti sättiä itseään siitä, ettei tätä markkinoinnin räätälöintiä suomalaisille aloitettu jo aiemmin – mutta kuka olisi osannut ennustaa, että globaali pandemia vesittää koko vuoden suunnitelmat parissa kuukaudessa? 

Tilanne ulkomaan matkailijoiden saamisen suhteen on mikä on. Tuplatestaukset ja turisteille asetetut pitkät karanteeniajat eivät ole saaneet Lapissa kiitosta, mutta “viimeinen Lapissa sammuttaa valot” -kauhuskenaario ei ole vielä toteutunut – eikä yrittäjien sitkeyden ansiosta toivottavasti toteudukaan. Haluaisinkin haastaa kotimaan matkailijat suosimaan tänä vuonna suomalaista! Lappi tuntureineen ja revontulineen on olemassa myös suomalaisille. Emme pysty nyt korjaamaan kaikkia menetyksiä, mutta yhdessä voimme osoittaa tukemme kotimaan matkailulle. Se on nyt tärkeämpää kuin kenties koskaan aiemmin. 

Katri Rantala profiilikuvaKatri Rantala on media-alan generalisti, intohimoinen luovan työn tekijöiden puolestapuhuja ja työelämän ilmiöiden ihmettelijä, joka pyrkii tällä hetkellä työssään tuomaan virkamiesviestintään ihmisläheistä otetta. 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.