”Hakemus ja CV palkkatoiveineen” – palkkatoiveen määrittäminen

Palkkatoive on välillä kinkkinen kohta hakuprosessissa. Jossain vaiheessa sitä kuitenkin kysytään, joten jonkinlainen mietintä tulee suorittaa ennemmin tai myöhemmin. Itse huomasin, että toiveen määrittäminen on jollain tavalla vaikeampaa, kun kyseessä on pieni tai start up -yritys. Ison yhtiön kohdalla se tuntuu helpommalta. Mutta miksi näin on?

Olen huomannut tämän dilemman omalla kohdallani useamman kerran. Luonnollisesti palkkatoivetta asettaessani vertailen kyseessä olevan tehtäväkuvauksen mukaisia palkkoja sekä tutkin liiton palkkatiedot ja saatavilla olevat taloustiedot. Riippuen tilikaudesta, niitä tuoreimpia taloustietoja vaan ei ole saatavilla. Näin saan oman osaamiseni ja tehtävänkuvan perusteella haarukoitua itselleni palkkatoiveen. Olen huomannut, että yrityksen koko, ikä ja taloustiedot tuovat mietintääni hätkähdyttävän lisän. Mietin, voinko toivoa tällaista summaa vai ylihinnoittelenko itseni heidän näkökulmastaan.

Tiedän, ja järkeni totta vie vakuuttaa, että osaamiseni ja tehtävänkuvaus ovat oikeutettuja ko. korvaukseen työpanoksestani. Sitten tulee tuo tunne, ja alan ajatella työnantajaa. Vaikka yleensä palkkatoivetta asettaessa ei edes tiedä, millaista palkkakehitystä voi odottaa tai mitä muuta mahdollista rahapalkkaan arvotettavaa yritys voi tarjota. Usein pieni yritys voikin näitä muita tarjota joustavammin kuin iso korporaatio.

On hyvä muistaa, myös rekrytoijan puolella, että palkkatoive on toive, josta neuvottelut vasta alkavat. Toki, jos palkkatoive poikkeaa yläkanttiin täysin siitä, mitä rekrytoiva yritys on kaavaillut palkkahaarukaksi, mutta hakija on muuten oikein sopiva, hakijalta kannattanee heti alkuun tiedustella, onko mitään mahdollisuutta päästä yhteisymmärrykseen. Sillä mieluummin kysytään kuin oletetaan ja lätkäistään hakija suoraan ”ei”-pinoon.

Kuvat: Pexels

Olenkin viime aikoina pyrkinyt asettamaan tunnetta taka-alalle ja määrittänyt palkkatoiveeni tilastoihin ja faktoihin sekä omaan osaamiseeni perustuen. Olen tietoisesti pienentänyt yrityksen taloustietojen vaikutusta omaan pohdiskeluuni palkkatoiveesta, jolla palkkaneuvottelu usein aloitetaan. Olen toki miettinyt valmiiksi neuvoteltavia asioita, joita voin arvottaa rahapalkan sijaan. Tässä järjen äänen vahvistamisessa ovat olleet hyödyksi niin Piilareiden yhteisö kuin oman liiton palkkaneuvontakin. Jos lähtökohtaisesti suomalainen diplomi-insinööri on yritykselle halpa sijoitus, niin miksi suoraan arvottaisin oman osaamiseni palkkakuoppaan alan toteutuneisiin suomalaispalkkoihin nähden. Lähtekäämme kuitenkin oletuksesta, että rekrytoiva yritys on palkanmaksukykyinen ja valmis maksamaan osaamisesta, jota se on etsimässä.

Valtion ja kunnan työtehtävien kohdalla tämä on tehty helpoksi, sillä heillä on valmiit palkkataulukot, joiden mukaan palkka määräytyy. Olisiko yksityisten yritysten mahdollista tehdä tämä sama? Se onnistuu esimerkiksi USA:ssa oikein sujuvasti. Suomessa palkasta puhuminen on perinteisesti ollut lähes tabu tai muuten vaan vaikeaa. Olen kuitenkin ollut huomaavinani, että jonkinlaista murtumista on havaittavissa, sillä esimerkiksi LinkedInissä osa puhuu ansioistaan hyvinkin avoimesti, ja toisaalta ihan lähipiirissäni on palkoista puhuttu suhteellisen avoimesti. Piilareistakin tuttu Heidi Haataja kyseli tätä LinkedInissä blogitekstinsä tiimoilta ja sai aikaan hyvää keskustelua.

Palkkatoive kannattaa siis asettaa rohkeasti omaa osaamistaan arvostaen. Mielellään siten, että on jonkin verran neuvotteluvaraa. Ja siitä palkastakin työnkuvineen kannattaa keskustella kollegojen, ystävien ja lähipiirin kanssa, jolloin palkkatoiveidenkin esittäminen helpottuu, kun tietää millaisesta työstä maksetaan tietyn suuruusluokan palkkaa. Palkkatoive on vasta toive, jolla on tarkoitus aloittaa palkkaneuvottelut.

Kirjoittaja Hilla-Maria Zetterman on elämään positiivisesti asennoituva diplomi-insinööri, äiti ja maalta kotoisin oleva martta, joka navigoi itseään kohti uusia haasteita.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *