ATK-mies junajärjestelijänä eli tunnelmia tammikuulta

Kuva Shutterbug75  Pixabaystä

Huomenna tulee kuluneeksi neljä viikkoa siitä, kun aloitin uuden työni.

Ensimmäinen päivä sujui lyhyen esittelykierroksen ja perusperehdytysten parissa, ja sitten lähdettiinkin heti asiaan, kun toisen päivän aamuna oli jo ensimmäinen koulutusosio yhdestä itselleni uudesta järjestelmästä, joka osuu omalle tontille.

Näin alussa, kun pitää ottaa kiinni kolme liikkuvaa junaa, jotka osin ajavat samoilla raiteilla, on vauhti ollut varsin vikkelää.

Organisatorisesti työskentelen tietohallinnossa, mutta todellisuudessa olen viettänyt eniten aikaa tiedonhallinnan ja asiakkuuden henkilöiden kanssa, koska he ovat tärkeimmät sisäiset asiakkaani. Tämän lisäksi alan pikkuhiljaa hahmottaa alihankkijoidemme ja kumppaniemme roolia omassa työssäni.

Miltä tämä kaikki on sitten tuntunut? Mikä on ollut aamun fiilis?

Ensimmäisten viikkojen informaatiotulva on ollut uuvuttavaa. Nopeat vaihdot junasta toiseen kesken päivän, tarkoittavat, että kotiin päästyä ei ole enää mitään kapasiteettia vapaana. Aurinkoenergialla käyvälle kesäihmiselle, joka on myös aamu-uninen, tämä on asettanut haasteita. Pikkuhiljaa aurinko alkaa paistaa luonnossakin ja alitajunnassa myllännyt myrsky alkaa tuottaa valideja ajatuksiakin.

Tähän saakka kroppa on suorastaan huutanut kahvia iltapäivällä, mutta olen pitänyt lähes täysin kiinni siitä, että kahvia juon vain aamuisin. Litran. Illalla olen kuunnellut viikon jokaisena iltana saman äänikirjan loppuun, koska olen jokaisena iltana nukahtanut kesken. Aamulla sitten etsitään sellainen kohta, josta on hämäriä muistikuvia.

Silti, yhtenäkään aamuna ei ole tuntunut siltä, että jäisin mieluummin kotiin. Meillä on hyviä tyyppejä joka puolella ja fiilis on väsymyksestä huolimatta ollut pääsääntöisesti positiivinen, koska tunnelin päässä on valoa, joka ei ole vastaantuleva juna, vaan tietotulvan taittuminen tasaiseksi virraksi.

Miten tästä eteenpäin?

Viikonloput eivät enää kulu vain edellisestä viikosta toipuessa ja seuraavan viikon paitoja silittäen. Palautuminen on riittävää ja tasapaino arjen ja työn välillä alkaa olla taas kunnossa.

Käytännön työssä se tarkoittaa, että nyt, kun on perehdytty talon tavoille, tutustuttu henkilöihin ja opiskeltu uudet järjestelmät, alkaa omasta työstä olla konkreettista hyötyä organisaatiolle.

Arjessa se tarkoittaa, että kotiin tultua voi rentoutua ja levätä viikollakin, joten jokainen askel seuraavaan aamuun on aiempaa kevyempi.

Kirjoittaja Tommi Helenius omaa uteliaan mielen ja kokeilee mielellään erilaisia asioita ICT-alaa sivuten. Pelkkä excelien pyörittely ei innosta, joten Tommi toimii mielellään ihmisten ja teknologian välimaastossa, liiketoiminnan ja tekniikan välisenä tulkkina.