Työnhaun tunteet

Olen tunneihminen. Työnhaku jos mikä on puolestaan oikea tunteiden vuoristorata. Kirjoitin tästä taannoin myös päivityksen LinkedIniin, ja minun mittakaavallani se sai paljon huomiota. Sain huomata, että en ole tunteideni kanssa todellakaan yksin.

Jokainen työnhaussa ollut tunnistaa suuren joukon tunteita. Parhaat fiilikset ovat toki ne innostuksen tunteet, kun sitä toivoa uudesta mahdollisuudesta on ja alkaa kasaamaan sitä pilvilinnaa. Mitä kaikkea se mahdollistaakaan ja mitä kaikkea käytännön juttuja pitääkään ottaa huomioon. Toki sen parhaista parhaimman fiiliksen onnistumisesta saa silloin, kuin rekrytointiprosessissa tulee se napakymppi, mutta tällä työnhakukierroksella en ole siihen fiilikseen vielä päässyt.

Sitten se yksi soitto tai viesti tai päätelmä radiohiljaisuudesta aloittaa luisun sinne tunneskaalan negatiivisten tunteiden puolelle. Oman kokemukseni mukaan syöksyn jyrkkyys ja tiputuksen syvyys riippuu aika lailla siitä, kuinka pitkälle on päässyt prosessissa ja kuinka paljon juuri sitä paikkaa on itselleen toivonut. Asian käsittelyyn puolestaan itselläni auttaa saatu palaute, eli mikä oli syy siihen, miksi en tullut valituksi, ja onko mahdollisesti jotain, mitä voisin kehittää vastaavia paikkoja hakiessa. Ja sitten se resilienssi. Olen huomannut, että sitä minulta löytyy aika mukavasti, joten märehtiminen monine tunteineen on yleensä aika nopeasti hoidettu, jolloin aletaan taas pikkuhiljaa katsoa leuka pystyssä eteenpäin. Ja tätä nousua ja laskua on vuorotellen, kunnes se napakymppi osuu kohdalle. Syytä pitää hatusta ja vaunun laidoista kiinni.

147_PIILARIT_2019

Kuva: Laura Tammisto / Studio Torkkeli

Sitten se jännä tunne, joka nostaa päätään silloin tällöin. Häpeä. Häpeä siitä, kun ei ole töissä eikä kuulu siihen ahkerien palkansaajien joukkoon. Miksi sitä tuntee, vaikka työttömyydellä ei olisi mitään tekemistä osaamisen tai persoonan kanssa. Joskus on vaan huono tuuri. Itse huomaan, että se nostaa päätään varsinkin silloin, kun tilanne työttömyydestäni tulee ilmi tilanteessa, jossa on läsnä vanhemman sukupolven edustajia. Heillä toki itsellään saattaa olla hieman eri käsitys työelämästä kuin työelämässä tällä hetkellä aktiivisesti olevilla, ja ehkä peilaan omaa tilannettani näissä tilanteissa enemmän heidän normiinsa.

Työ- ja elinkeinoministeriökin julkisti vastikään analyysinsa, jonka mukaan työmarkkinoille tuleva nuori työskentelee runsaat 32 vuotta ja on neljä vuotta työttömänä. Jos työttömyys on siis jo osa työelämässä vietettyjä vuosia, miksi se koetaan häpeällisenä asiana. Sehän tuntuisi analyysin mukaan olevan se kuuluisa vaihe elämässä. Itse koetan päästä pois tuosta häpeän tunteesta; tein työnhausta julkista Piilo-osaajien avulla ja muutenkin pidän tätä työnhakuvaihetta tilanteena, jossa voin vapaasti tarjota osaamistani mielenkiintoisille yrityksille, tutkia omia mahdollisuuksia ja pyrkiä vapaasti kohti unelmaani. Ja tehdä myös hieman sitä mikä huvittaa just sillä hetkellä.

Tässä tunnevuoristoradassa siis keikutaan, pidetään hatusta ja vaunun laidoista kiinni, sillä kyyti tarjoaa varmasti monia tunteita, niin negatiiviselta kuin positiiviseltakin puolelta. Itse keikuin kirjoitushetkellä positiivisten tunteiden puolella, toiveikkuus ja innostus päällimmäisenä. Mitkä tunteet sinulla ovat viime aikoina olleet päällimmäisinä?

Hilla_ZettermanKirjoittaja Hilla-Maria Zetterman on elämään positiivisesti asennoituva diplomi-insinööri, äiti ja maalta kotoisin oleva Martta, joka navigoi itseään kohti uusia haasteita.

Mitkä ihmeen Piilo-osaajat ja minkä ihmeen takia?

Liityin piilo-osaajaksi huhtikuussa 2019 ja jo toukokuussa minut valittiin Piilo-osaajien hallituksen varajäseneksi. Kuluneen 6–7 kuukauden aikana ehdin paitsi löytää urani seuraavan askeleen piilareiden tukemana myös saada itsevarmuutta erilaisten pestien kautta, löytää työnhakuun ilon ja ansaita uuden mahtavan verkoston.

Tänä syksynä ilmestyneessä Työelämän kapinalliset -kirjassa sanotaan näin: ”Tämän kirjan kirjoittajat suosittelevat lämpimästi työnhakusparraajia. — Jos ympärilläsi on useampi työnhakija, voitte muodostaa keskinäisen sparrailupiirin, jossa jaetaan kokemuksia.” Jo ensimmäisten sanojen kohdalla ajattelin, että tätähän Piilo-osaajat ovat!

Liittyessäni Piilo-osaajiin työnhakuni oli suvantovaiheessa. Aiemmin kevättalvella alkanut mentorointiohjelma ei vastannutkaan tarpeisiini ja useimmilla ystävilläni tilanne oli erilainen, sillä he pakersivat vielä opintojen ja gradujen parissa. Perhettäni en enää halunnut kuormittaa työnhaun herättämillä ajatuksillani (ainakaan ihan joka päivä), eikä heillä muutenkaan ollut samaistumispintaa kokemuksiini, sillä hain hyvin erilaista työtä ja hyvin erilaisena aikana.

Hihat ylös ja hommiin

Eräässä Riikka Pajusen pitämässä webinaarissa Piilo-osaajat mainittiin yhtenä keinona löytää piilotyöpaikka. Tutustuin Piilo-osaajien nettisivuihin, ja hetken pohdittuani tajusin, että juuri tätähän minä olin kaivannut. Yhteisöä, tukea, paikkaa ajatuksien vaihtamiselle.

Piilo-osaajat toimivat pääasiassa Slackissa, jonne pääsin kirjautumaan ensimmäisen kerran aprillipäivänä. Muutamaa viikkoa myöhemmin olin jo ottanut vastuulleni Twitterin tiistaivuoron ja koordinoitavakseni Jyväskylän Rekrytointi- ja osaamismarkkinat.

068_PIILARIT_2019

Muun muassa nämä ihanat ihmiset olen saanut verkostooni Piilo-osaajien kautta!
Kuva: Laura Tammisto / Studio Torkkeli

Piilo-osaajien Twitterissä tiistai on osaajaprofiilien päivä. Tehtäväni oli siis lukea toisten piilareiden profiileja, löytää niistä kuumimmat ytimet ja nostaa ne twiiteiksi. Twitter oli minulle lähtökohtaisesti hyvin tuttu (olen livertäjäintoilija, joka on kirjoittanut asiasta jopa gradunsa), mutta ensimmäistä kertaa pääsin käyttämään Twitteriä järjestelmällisesti organisaation jäsenenä. Viestintä- ja markkinointialan töitä etsivänä tämä oli minulle tilaisuus saada lisää työmarkkinoilla hyödyllistä kokemusta. Toisten osaajaprofiilien lukeminen auttoi minua myös sanoittamaan omaa osaamistani: kun asian parissa pyörii ja miettii, miten minä ilmaisisin tämän, sanoitussanasto kasvaa kuin huomaamatta.

Osaamismarkkinoiden järjestäminen puolestaan tarjosi minulle tilaisuuden kasvattaa nimeäni paikallisten rekrytoijien saralla ja levittää tärkeäksi kokemaani Piilari-sanomaa myös Keski-Suomeen. ”Niin sä olet se, joka piti lankoja käsissään toukokuussa Mataralla!” -ahaa-elämys on tullut kevään jälkeen vastaan useammassa paikassa.

Juuri minun kokoiseni vastuu

Olen toiminut Piilo-osaajissa aktiivisena koko jäsenyysaikani, koska olen halunnut saada asioita tapahtumaan sekä itseni että järjestön näkökulmasta. Piilarit tarjosi minulle keinon ottaa niskalenkki työnhausta: osaajaprofiilin kirjoittaminen oli ensimmäinen askel kohti piilotyönhakua ja tuota askelta olin viivytellyt pitkään ennen jäsenyyttäni. Onnistumisen tunteet Twitter-viesteihin tulleista tykkäyksistä ja Osaamismarkkinoille tulleista osallistujista jättivät pian ”Kiitos, ei kiitos” -viestien epäonnistumisen tunteet varjoonsa. Sain merkityksellistä tekemistä, joka antoi motivaatiota nousta aamuisin päivään, ja pystyin edistämään itselleni tärkeitä asioita myös työelämän ulkopuolella. Pääsin käyttämään asiantuntijuuttani ja ottamaan enemmän tuntumaa asiantuntijaroolissa toimimiseen.

Piilo-osaajissa toimiminen on tuntunut siinä mielessä turvalliselta, että aina epätietoisuuden tai hämmennyksen hetkellä olen voinut laittaa Slackiin kysymyksen ja hetken kuluttua olenkin jo saanut asiaan vastauksen ja ratkaisun. On ollut ihanaa auttaa ja tulla autetuksi vertaisryhmässä, jossa kaikilla on sama päämäärä: tehdä osaajien löytämisestä ja osaamisen markkinoinnista kuplivan hauskaa. Ja niitä hauskuuden kuplia on tähän puolivuotiseen toden totta riittänyt!

sinikka-kauhanen-kuva1367Kirjoittaja Sinikka Kauhanen on Piilo-osaajien vuoden 2019 hallituksen varajäsen ja aktiiviosaaja, joka löysi puolessa vuodessa Piilareiden avustamana uransa seuraavan askeleen ja on tästä yhteisölle ikuisesti kiitollinen.

Asenne vai tahto

Olette kuulleet, miten asenne ratkaisee? Tai jokin asia vaatii asennemuutoksen onnistuakseen? Kun asenne puuttuu, mikään ei etene tai se toteutuu vajaana ja alilaatuisena. Hyvin paljon on siis oletusarvoisesti asenteesta kiinni. Minä olen eri mieltä muutamasta asenteeseen liittyvästä oletuksesta. Väitän, että enemmän on merkitystä tahdosta. Tahdosta tehdä ja onnistua.  Tahto mennä eteenpäin, tehdä hyvin, on siellä asenteen takana.

Tahdonvoima on työkalu asennetta rakennettaessa

Esimerkiksi työnhaussa tahto toimii polttoaineena ja veturina. Vanha sanonta toteaa, että kun on tahto, niin keinot kyllä löytyy. Eli tahtoessasi vahvasti jotakin se ohjaa ajatteluasi ja havaintojasi. Huomaat tahtotilaasi liittyviä asioita ympäristössäsi helpommin. Löydät mahdollisuuksia ja näet polkuja, jotka veivät kohti tavoitettasi. Vähitellen tästä tulee tila, jossa mahdollisuuksia on paljon. Ja asenteesi muuttuu positiivisemmaksi sekä avoimemmaksi kuunnella ja havaita tahtotilaasi liittyviä asioita.

Jos tahtotilasi ei ole kohti uutta tai et tahdo jotakin, niin silloin löydät ympäriltäsi paljon sellaista, joka tukee valintaasi olla menemättä sinne uuteen. Asenteesi muuttuu hylkääväksi ja välinpitämättömäksi mahdollisuuksien hyödyntämiseen, et edes näe niitä. Koska et tahdo niiden näkyvän.

Jos tahdot löytää uuden työn?

Tahto siis ohjaa asennetta ja havaintomaailmaa. Kun haluat jotakin tarpeeksi voimakkaasti, niin samalla sinulle syntyy asenne, jolla menet läpi harmaan kiven. Eli olet valmis tekemäänkin jotakin tahtosi toteuttamiseksi.  Saavutat itsellesi mieluisia asioita ja näet vaivaa niiden eteen.

Työn etsimisessä opit katsomaan uutisia miettien, onko siellä jotakin sinulle, sellaista joka toteuttaa tahtosi tai vie askeleilla sitä kohti. Opit kuuntelemaan naapuripöydässä käytävää keskustelua, kun siellä puhutaan uusista haasteista, johon kaverin kaveri on lähtenyt.  Mietit, onko siellä paikka vapaana ja mikä paikka se on. Onko se sinun paikkasi?

027_PIILARIT_2019

Kuva: Laura Tammisto / Studio Torkkeli

Todennäköisesti puhut tahtotilastasi muille tai tuot sen muuten ilmi. Ihmiset ympärilläsi näkevät, että sinulla on asenne saavuttaa jotakin. Vaikutat tahdollasi, saat muut kertomaan siitä edelleen eteenpäin. Mahdollisuutesi paranevat, sinulle syntyy brändinpalasia, jotka edelleen auttavat tahtosi toteutumisessa.

Onko tahto, unelma ja halu sama asia?

On. Ja ei aivan.

Minun mielestäni halu on fyysinen, aistillinen kuten herkkuruoka tai juoma. Unelma on jotakin selkeästi itseään yksilöä isompaa ja henkisempää, kuin lepäävä näkymä.

Tahto on aktiivinen, tekemään vaativa kaveri.

109_PIILARIT_2019.jpg

Kuva: Laura Tammisto / Studio Torkkeli

Mitä mieltä sinä olet? Löydätkö esimerkkejä puolesta tai vastaan? Kerro ja kommentoi.

matti_kortteus_profiilikuvaKirjoittaja Matti Kortteus on Piilo-osaajien aktiivijäsen ja mukana Työmarkkinatorin kehittäjäryhmässä seuraamassa järjestelmän työnhakija- ja sidosryhmäosioiden etenemistä. Matti miettii, miten tulevaa työnhakujärjestelmää käytetään entistä helpommin osaamisen ja osaamistarpeen yhdistämiseksi.

Uudenlainen työnhaku kasvatti mukavuusaluetta

Kävin viime viikolla Duunitorilla Aki Ahlrothin vieraana Työnhakijan ääni -podcastissa, ja siitä innostuneena ajattelin jakaa myös täällä tärkeimmät opit omasta työnhakukokemuksesta ja onnistumisesta. Tiedän, että kaikilla on oma polkunsa, kaikkien tarina ei mene samalla tavalla, mutta uskon kuitenkin siihen, että samat lainalaisuudet toimivat meillä kaikilla. Kaikilla on yhtälaiset mahdollisuudet saavuttaa asioita, kun menee rohkeasti kohti unelmiaan ja nauttii jo matkasta. Eihän se pelkkää myötämäkeä ole, mutta ne vastamäetkään eivät uuvuta, kun mieli on kirkas ja eteenpäin suuntaava.

Minä aloitin uudenlaisen työnhaun oikeastaan jo keväällä 2015, kun osallistuin Jari Sarasvuon verkkokurssille Puolita vitutus, tuplaa tulokset (PVTT). Olin silloin töissä service deskissä, ja aloin kurssin harjoitusten myötä suhtautua pieteetillä työhöni. Erityisesti kiinnitin huomiota asiakaskohtaamisiin. Olin ehkä myös hieman kapinallinen, kun en suostunut tuijottamaan mittareita kovin tarkasti, vaan pyrin hoitamaan asiat niin hyvin kuin pystyin. Opettelin luottamaan siihen, että pitkäjänteinen työ kannattaa. Aloin harjoitella sitä, että jos joku työtehtävä tuntui haastavalta, tartuin siihen silti. Kasvatin itseäni sietämään vihaisten asiakkaiden aiheuttamaa epämukavuutta. Minussa alkoi voimistua ymmärrys siitä, että pystyn, osaan ja kehityn.

Syksyllä 2017 aktivoiduin työnhaussa oikeasti. Määräaikaisuuteni oli päättynyt äitiysloman alkaessa ja olin halukas tekemään muita töitä. Toki minua kyseltiin takaisinkin, mutta halusin muuta. Aloitin työnhaun perinteisin keinoin päivittämällä CV:n ja laittamalla joitain hakemuksia. Jotenkin kuitenkin tiesin, ettei se tule toimimaan minun kohdallani. Koska kylmäsoitot tuntuivat minusta maailman kammottavimmalta asialta, olin varma, että se on se hinta, jonka joudun uudesta työpaikasta maksamaan. Otin haasteen vastaan ja aloin mennä sitä kohti. Pienin tunnustelevin askelein hivutin epämukavuusalueen rajaa kauemmaksi. Pia Koposen kirja Lupa mokata ja sen moninaiset harjoitukset ”elämysalueen” kasvattamiseen oli siinä iso apu.

Jälkeenpäin on hykerryttävää katsoa polkua taaksepäin. Kaikki kokemani toi minut siihen pisteeseen, että sain työn, joka sopii minulle kuin nenä päähän ja jossa tunnen kehittyväni kokoajan. Käytän edelleen niitä oppeja, joita työnhakuaikana keräsin. Yhtä kiitollisena kuin vuosi sitten ensimmäisenä työpäivänä saan astella Tilkanmäellä pääovista sisään ja se tuntuu edelleen yhtä hienolta.

Yksin en olisi kuitenkaan mitään. Kun aloin kurottaa kohti muita ihmisiä, sain tukea ja voimia jaksaa eteenpäin taas yhden askeleen verran. Haluan mainita erityisesti oma valmentajani Marika Lehtosen Valmennuskeskus Publicista, joka johdatti minut kylmäsoittojen maailmaan ja ohjasi minut Piilo-osaajiin. Jaana Saramiehen, jonka avulla uskalsin julkaista profiilini Piilo-osaajien nettisivuilla. Vielä uudelleen Jari Sarasvuon, jonka oppeja kertasin PVTT-kurssilla myös syksyllä 2017. Trestartin ihanat Jenni Santanen, Hannu Hynönen ja Petteri Valonkallio, teette mahtavaa työtä pajojen ja muiden tapahtumien parissa. Unohtamatta Uratehdasta, jonka tapaamiset ja tapahtumat ovat olleet myös merkittäviä matkallani. Tämä lipsahti nyt vähän kiitospuheiden puolelle, mutta menköön. Kiitos te kaikki ihanat piilo-osaajat, kohtaamani ihmiset erilaisissa tapahtumissa ja LinkedInissä(!). Kiitos, kun annoitte minulle aikaanne ja tukeanne. Ilman teitä en olisi onnistunut. Ja erityiskiitokset Aleksi Yrttiaholle mahdollisuudesta näyttää kynteni. Kiitos, kiitos, kiitos!

Virpi Naukkarinen, kuva: Tomi Aho

Kirjoittaja Virpi Naukkarinen harjoittaa elämässään rohkeutta ja elämysalueen kasvattamista. Hän työskentelee tällä hetkellä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella IT-palvelupäällikkönä mutta kokee tärkeäksi olla edelleen mukana Piilo-osaajien toiminnassa tukemassa muita työnhakijoita.

 

 

Virpin aiempia blogitekstejä:
Työnhakuun vipuvoimaa intohimosta
Intohimoa ei voi löytää, se voi vain löytyä
Osaaja pois piilosta – Virpin tarina

Unelmien työnhakupäivä – ”Työnhakijalle hyvin räätälöity kokonaisuus”

Lokakuun ensimmäisenä perjantaina Piilo-osaajat sukelsivat työnhakuhyvinvoinnin saloihin kolmella eri paikkakunnalla. Valtakunnallisen Unelmien työpäivä -tapahtuman pikkusisar Unelmien työnhakupäivä järjestettiin kolmannen kerran.

Stressinhallintaa ja voimavarojen opettelua Tampereella

Unelmien työnhakupäivä 2019 Tampere

Tampereen Unelmien työnhakupäivä järjestettiin valtakunnallisen Work goes happyn Unelmien työpäivän päätapahtuman yhteydessä. Työhyvinvoinnin olohuoneessa päivystivät Piilo-osaajien lisäksi vapaaehtoiset rekrytoinnin ja työnhaun ammattilaiset. Rekryammattilaiset tarjosivat henkilökohtaista sparrausta osallistujien kysymyksiin. Ratkaisukeskeisen coachauksen opiskelija Raisa Aromaa tarjosi yksilöcoachingia neljälle nopeimmalle ilmoittautuneelle.

Päivän aikana saimme kuulla työnhakuhyvinvointia tukevia puheenvuoroja. Puhujat nostivat esiin oman mielen ja muiden kanssa yhteistyössä toimimisen merkitystä. Viesti toistui läpi esitysten: laita itsesi alttiiksi uusille kokemuksille, hakeudu vertaistesi ja työelämässä onnistuneiden seuraan, ole kiinnostunut muista ja innosta toisia. Hengitä! Uudet kokemukset ja muiden tuki lisäävät itsevarmuutta, kun tunne omasta pystyvyydestä kasvaa. Lämmin kiitos puhujillemme: superverkostoituja Noora Luutonen, mentaalivalmentajat Mia Kajosmäki ja Jenni Sofia sekä sosiaalipsykologi Jaana-Piia Mäkiniemi.

Olohuoneessamme piipahtaneet ja viipyneet työnhakijat löysivät innostusta, vertaistukea, inspiraatiota ja uusia suunnitelmia. Tunnelma oli erittäin lämminhenkinen ja saimme hienoa palautetta kävijöiltä. Päivä oli siis oikein onnistunut ja sen kruunasi coach Jaana Roschierin lempeä mindfulness-hetki!

Herättelyä suunhoidon voimaan ja pieniä hyvinvoinnin tekoja Jyväskylässä

Unelmien työnhakupäivä 2019 Jyväskylä

Jyväskylässä Suusi Supervoiman Sara Niilivuo johdatti osallistujat ensin miettimään suutaan. Tuntuuko suu puhtaalta? Miltä tuntuisi, jos yhtenä aamuna heräisikin ilman hampaita? Onko suttuinen suu oma asiani vai vaikuttaako se muihin ihmisiin? Koska huonosti hoidettu suu ja tulehtuneet ikenet voidaan yhdistää yli 50 muuhun kehon sairauteen, on hammaslangalla merkitystä myös uutta työtä etsivän elämässä: suu on paitsi sielun peili, joka voi työhaastattelutilanteessa antaa sinusta tietynlaisen kuvan ja vaikuttaa itsevarmuuteesi, myös keino ylläpitää fyysistä terveyttä, jolla on suuri merkitys työnhakuajan jaksamisessa.

Leukoja loksauttelevan puheenvuoron jälkeen Jyväskylässä siirryttiin sparrauspisteiden pariin. Ohjaamo Jyväskylän ja Jyväskylän kaupungin työllisyyspalveluiden pisteillä keskityttiin työhakudokumenttien hiomiseen ja työnhakuhyvinvoinnin nostattamiseen unelmaduunin askelmerkeillä. Uraverkosto.fi:n pisteellä tapahtuman osallistujat pääsivät pelillistämisen kautta miettimään, ovatko unelmat mukana heidän jokapäiväisessä tekemisessään ja ovatko heidän arvonsa linjassa työnhaun kanssa. Pienin mahdollinen teko -taulu täyttyi lappusista, joihin osallistujat olivat kirjoittaneet kuin lupauksina tekoja, joilla he voivat helposti ja päivittäin parantaa omaa hyvinvointiaan varsinkin niissä hetkissä, joissa työnhaku tuntuu erityisen haastavalta.

”Pitkälle päästiin keskusteluissa osallistujien kanssa”, Uraverkoston pisteeltä kommentoitiin. ”Monille heräsi ajatuksia, jotka he kirjoittivat muistiinpanoiksi viedäkseen ne arkeensa mukanaan.”

Työnhakufiilis nostettiin uudelle tasolle Oulussa

Unelmien työnhakupäivä 2019 oulu

Kuva: Kalle Hautamäki / Neotar Media

Lokakuisen perjantain harmaudesta ei ollut tietoakaan Oulun Unelmien työnhakupäivässä, jossa kävi iltapäivän mittaan viettämässä viitisenkymmentä työnhausta ja hyvinvoinnista kiinnostunutta. Päivä aloitettiin miettimällä, mitä työnhakuhyvinvointi oikein onkaan. Piilo-osaajiin yleisön tutustutti yhdistyksen jäsen Tanja Flygare, joka kertoi myös omista kokemuksistaan yhdistyksen jäsenenä.

Urakoordinaattori Hanna Kela Urasampo-hankkeesta kannusti työnhakijoita oman osaamisen aktiiviseen reflektointiin ja painotti ammatillisen välitilinpäätöksen merkitystä työnhakutilanteen haltuun ottamisessa ja työnhakukunnon ylläpitämisessä. Verkostoitumis- ja sparraustauon aikana osallistujat hyödynsivät innolla mahdollisuutta keskustella keskenään ja saada vinkkejä omaan työnhakutilanteeseensa rekrytoinnin ammattilaisilta. Jonoa muodostui sekä kysy rekrytoijilta -pisteisiin että TE-toimiston ständille – kysyntää siis oli!

Tauon jälkeen Tecinspiren Teemu Kivioja antoi omakohtaisiin kokemuksiinsa perustuvia käytännönläheisiä vinkkejä henkilöbrändäykseen. Hän muistutti siitä, että meillä jokaisella on oma henkilöbrändimme, vaikka emme sitä olisikaan tietoisesti rakentaneet. Kannattaisiko siis ottaa ohjat omiin käsiin?

Iltapäivän esiintymiset viimeisteli Matti Asumaniemi Saranen Consultingilta. Saimme kuulla käytännön esimerkein rikastetun puheenvuoron siitä, miten päästä unelmien työpaikkaan rekrytoivan koulutusohjelman kautta. Tähän aiheeseen oman lisänsä toivat Kiviojan Teemun kommentit onnistuneista rekrytoivan koulutusohjelman kautta tapahtuneista rekrytoinneista.

Kaikilla paikkakunnilla valitsi positiivinen puheensorina ja hyörinä. Haettiin ja saatiin niin vertaistukea muilta samassa tilanteissa olevilta kuin rekrytoinnin ja työnhaun ammattilaisilta. Verkostoitumista unohtamatta! Tärkeää onkin verkostoitua sekä vertaisten että rekryalalla toimivien kanssa; näin parannat omaa työnhakuhyvinvointiasi ja löydettävyyttäsi pitkin vuotta.

unelmien työnhakupäivä tampere voimavarat

Tekstin Unelmien työnhakupäivän tapahtumista ovat koostaneet Tampereen, Oulun ja Jyväskylän tapahtumien järjestämiseen osallistuneet piilo-osaajat.