Unelmaduunin ja -arjen elementit

Sanonnasta huolimatta kaksi lasta ei mene siinä kuin yksi. Tämän totuuden hyväksyminen on saanut minut ajattelemaan tarkemmin sitä, mitä haluan uraltani ja työelämältä. Ja sitä, mitkä tekijät tukisivat mahdollisimman hyvin sekä perhe-elämää että työntekoa.

Unelmaduuni vai vain duuni?

Samalla, kun olen nauttinut kotona olosta, nämä ajatukset ovat nousseet entistä useammin esille. Varsinkin, kun olen pienen tauon jälkeen taas jatkamassa työnhakua. Vanhempainvapaa päättyy kesällä, ja silloin olisi jo toivottavasti uusi duuni alla.

Kaikkein väsyneimpinä hetkinä tuntuu siltä, että mikä tahansa duuni riittäisi. Olisi paikka, jossa pääsee välillä pois kotoa ja aikuisten pariin. Tekemään jotain ihan muuta kuin kotona ja lasten kanssa touhutaan. Ja josta saisi riittävästi palkkaa perheen elämiseen.

Onneksi noita hetkiä on kuitenkin harvakseltaan. Useimmiten olen edelleen sitä mieltä, että kyllä sitä unelmaduunia silti kannattaa tavoitella. Sekä sisällöllisesti että uralla etenemisen ja kehittymisen kannalta.

Unelmaduunin elementit

Minulle unelmaduunin elementit liittyvät työn sisältöön, haastavuuteen ja työtehtäviin. Siihen, mitä kuuluu päivittäisiin työtehtäviin. Näitä ovat ainakin:

  • Ympäristön ja ihmisten hyvinvoinnin edistäminen
  • Ympäristöjohtaminen, ympäristöteknologia, hyvinvointiteknologia
  • Riittävän vaativat ja vaihtelevat tehtävät
  • Mahdollisuus oppia uutta ja kehittyä asiantuntijana
  • Tutkimus ja kehitys
  • Yrityksen ja omien arvojen kohtaaminen

Kuvat: Laura Tammisto / Studio Torkkeli

Pienten lasten äidin toiveet

Työn sisällön lisäksi on tekijöitä, jotka vaikuttavat paljon sekä työn tekoon että työn ja perheen yhteensovittamiseen. Nämä ovat niitä asioita, jotka liittyvät palautumiseen työssä ja työntekijän – minun – hyvinvointiin ja jaksamiseen. Sekä töissä että kotona.

  • Joustava työaika – perheen menot ja rytmi
  • Etätyömahdollisuus – arvostan silti myös sitä, että pääsen pois kotoa työpaikalle
  • Tarvittaessa mahdollisuus tehdä alkuun esim. 80 % työaikaa
  • Kohtuullinen työmatka – sujuvasti julkisilla tai pyöräily/juoksumatkan päässä plussaa
  • Virkatyöaika – ilta- ja viikonlopputöitä sekä matkustamista vain satunnaisesti
  • Mahdollisuus tehdä selkeä ero työ- ja vapaa-ajan eli perheajan välillä

Mistä en halua luopua

Mitkä näistä sitten ovat ne tärkeimmät kriteerit, jos kaikkea ei voi saada? Tavoitella toki kannattaa. Ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä, että tärkeimmäksi nousee työ- ja työmatka-aika. Niin, että jää riittävästi aikaa myös perheelle ja itselle. Ja se, että työ ei ainakaan kovin paljon tunkeudu sinne vapaa-ajalle. Toisena ehdottomasti on se, että työtehtävät ovat tarpeeksi vaativia ja vaihtelevia. Sekä sellaisia että voin kokea, että työni auttaa jotakin – ympäristöä tai ihmisiä. Viimeisenä vielä mahdollisuus kehittyä työssäni paremmaksi.

Inspiraationa tälle pohdinnalle niin nyt kuin monesti aiemminkin on toiminut Mari Tallan kirjoitus ”Millainen on unelmien työpaikka?”

Kaisa_Selamo_profiilikuvaKirjoittaja Kaisa Selamo on ympäristöstä, hyvinvoinnista, viestinnästä ja valmentamisesta kiinnostunut diplomi-insinööri, joka jakaa aikansa perheen, työnhaun ja itsensä kehittämisen kesken. Suunnitelmissa on uusi suunta uralle.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *