Kohtaantopohdintaa

Kuva: Karoliina Nurmi

Suomessa on paljon hyviä osaajia vailla työtä. Meillä on myös paljon avoimia työpaikkoja. Oppilaitokset työntävät osaajia työmarkkinoille laumoittain.

Työnantajat ja yrittäjät kertovat etteivät saa tarpeeksi osaavaa väkeä heillä avoinna oleviin työpaikkoihin. –Mikä tässä mättää?

Eivätkö työnhakijat osaa tehdä työhakemuksia oikein? Miksi oppilaitokset eivät tuota osaajia aloille, joille on kysyntää? Onko työnantajilla epärealistiset odotukset uudelle työntekijälle?

Kysymyksiä on paljon, vastauksia tai ratkaisuehdotuksia vähemmän. Toiveita kyllä. Ja CV:n tekovalmennusta työttömien aktivoimiseksi.

Entä jos kyse onkin näkökulmavirheestä? –Pitäisikö katsoa tarkemmin yrityksiä ja heidän strategioitaan henkilöstösuunnittelun näkökulmasta? Mitä siellä on kolmen-viiden vuoden päästä tarpeina? Millainen on yrityksen eli työpaikan perehdytyskulttuuri?

Miten oppilaitokset suunnittelevat tarjontansa? Yrityksiltä saamiensa tulevien osaamistarpeiden mukaan vaiko nyt tällä hetkellä olevien ad-hoc paniikin perusteella?

Itse lähtisin hakemaan kohtaanto-ongelmaan ratkaisua ennakoivasta imuohjauksesta pidemmän koulutuksen vaatimaan osaamistarpeeseen. Akuuttiin työvoimatarpeeseen etsisin apua lyhytaikaisesta muuntokoulutuksesta ja työpaikalla tapahtuvaa perehdytystä kehittämällä.

Työllisyyden hoidossa katse on kiinnitettävä työpaikkoihin ja työpaikoille, pois työttömistä.

Kirjoittaja Matti Kortteus on mahdollisuusbongari, ideoiden kytkijä, onnistumiskapeikkojen hoonaaja. Etsin ongelmia. Olen jumittunut kehittämiseen ja ratkaisunhakuun. Tutkailen palveluita, digitalisaatiota, viestintää. Välillä infraa ja liikennettä. Joskus ärsytän ja härnään. @kortteus