Kun humanisti pusersi hissipuheen

Olen lukenut hissipuheista aina silloin tällöin milloin missäkin yhteydessä. Humanistina olen pitänyt niitä lähinnä business-ihmisten liioittelevina myyntipuheina, joille minulla ei ole juurikaan käyttöä. Itsensä julkikehuminen on tuntunut ajatukseni jopa vastenmieliseltä. Mieluummin olen halunnut keskustella syvällisesti substanssista ja mainita omista saavutuksistani korkeintaan sivulauseessa.

Vuodenvaihteessa jouduin kuitenkin sen tosiasian eteen, että olin 57-vuotias viestinnän ja kehittämisen ammattilainen, mutta työtön sellainen, ensimmäistä kertaa elämässäni.

Työnhaun lomassa päätin hakea mielenkiintoiselta vaikuttavaan valmennukseen, joka oli suunnattu korkeakoulutetuille työttömille tai työttömyysuhan alaisille henkilöille. Näitä valmennuksia moititaan joskus itsestäänselvyyksien toistelusta, mutta itselleni se tuli hyvään saumaan.

Oli aika pysähtyä. Loikka mukavuusalueen ulkopuolelle tapahtui jo valmennuksen alkuvaiheessa, kun muiden osallistujien tavoin sain tehtäväkseni muotoilla oman hissipuheeni.

On olemassa ihmisiä, jotka vakuuttavat puheellaan kuulijansa minuutissa ilman harjoittelua. Useimmilta meistä napakan hissipuheen laatiminen vaatii harjoittelua. Jo se, että oma osaaminen tulee tiivistää kiinnostavasti noin minuuttiin – kahteen, on haasteellista. Tilanteessa joutuu väkisin miettimään omaa syvintä osaamistaan. Omia arvojaan joutuu myös pohtimaan, samoin todellisia toiveitaan ja tavoitteitaan. Vaikeaa, mutta välttämätöntä. Ja hyödyllistä.

Hissipuheessa oma osaaminen tiivistetään kiinnostavasti noin minuuttiin – kahteen. Tilanteessa joutuu väkisin miettimään omaa syvintä osaamistaan, omia arvojaan sekä todellisia toiveitaan ja tavoitteitaan.

Oman puheeni rakentamista aloittaessani tunsin lähes fyysistä tuskaa. Yhtäkkiä en osannut mitään enkä ollut hyvä missään. Oudohko johtopäätös, kun työelämässä on vuosia kertynyt lähes kolmekymmentä. Eteenpäin pääsin pilkkomalla puheen palasiin.

Tiedottajana ajattelen nyt hissipuhetta vähän samoin kuin uutista tai tiedotetta. Haluan kertoa kuulijalle jotain uutta. Tässä tapauksessa itsestäni jotain sellaista, jota kuulija ei ole ennen tullut ajatelleeksi ja josta hän voisi hyötyä.

Pilkkomiseen ja puheen rakentamiseen löytyy hyviä vinkkejä esimerkiksi netistä pilvin pimein. Yhden selkeän on esitellyt Loimun urapalvelupäällikkö Suvi Liikkanen.

Yksinkertaistettuna kaava menee niin, että kuvaat ensin itseäsi persoonana ja ammatillisesti, sitten työuraasi sekä kiinnostuksiasi tulevaisuuden suhteen, sitten esittelet omat taitosi. Muista käyttää esimerkkejä! Lopuksi päätät puheen ehdotukseen tai kysymykseen, johon vastapuolesi voi tavalla tai toisella reagoida. Harjoittele puhetta etukäteen, mutta ole oma persoonallinen itsesi. Olet ainutlaatuinen juuri sellaisena.

Omasta hissipuheestani muotoutui lopulta video ohjaaja Kim Saarisen käsissä.

Kirjoittaja Tarja Tapaninen on viestinnän ja kehittämisen konkari, joka rakastaa jäätelöä ja vieroksuu pönöttämistä.