Palvelut uivat verkkoon – jäävätkö asiakkaat rannalle?

Kun palvelut ovat yhä enemmän siirtymässä verkkoon, asiakkaat saatetaan tavoittaa helpommin ja tehokkaammin, mutta usein anonyymisti. Asiakaspalvelun ajatellaan olevan tasalaatuista ja helpommin tuotettavaa. Asiakasta vaaditaan tekemään paljon myös itse. Asiakkaat ovat kuitenkin edelleen ihmisiä ja me ihmiset muodostamme edelleen kokemuksemme tuotteista ja palveluista samalla tavalla kuin ennenkin. Tyydytettiinkö tarpeemme? Saimmeko mitä meille luvattiin vai ehkä jopa enemmän? Yllätyinkö kenties positiivisesti ja haluan suositella kokemaani?

Oman kokemukseni mukaan perinteiset asiakaskohtaamiset ovat kärsineet digitaalisaatiosta. Pizza tunnin myöhässä, koska kuski ei löydä perille tai myöhästynyt päätös lapsen päivähoitopaikasta – omakohtaisia asiakaskokemuksia viime viikoilta. Vastaavanlaisia tilanteita on tapahtunut varmasti aina, mutta nykyajan digimaailmassa nämä jaksavat hämmästyttää entistä enemmän. Tuskin millään yrityksellä on varaa tahallaan palvella huonosti ja virheitä kuitenkin sattuu kaikille, kun ihmiset tekevät töitä. Tällaisissa tilanteissa yrityksen laatu mitataankin virheen korjaamisen taidossa. Edellä mainitut tilanteet olisi korjattu penellä vaivalla. Navigaattori käyttöön, yhteissähköposti päivähoitopaikkaa vielä odottaville ja joka tapauksessa edes ne tärkeät pahoittelut asiakkaalle.

Piilo-osaajat, Studio Torkkeli Oy, Laura Tammisto

Kuva: Laura Tammisto / Studio Torkkeli Oy

Asiakaskohtaamisia kaikissa kanavissa

Kasvokkain tapahtuvan asiakaspalvelun väheneminen on tuonut yrityksille uudenlaisia haasteita. Selkeimpänä esimerkkinä tästä ovat pankkipalvelut, kun kaikkea asioimista ei enää hoidakaan se tuttu ja turvallinen virkailija omassa lähikonttorissa. Asiakaskokemus muodostuu tänä päivänä kaikissa asiakaskohtaamisissa ja kaikissa kanavissa, niin verkossa kuin kasvokkainkin. Asiakaskohtaaminen voi olla verkkolomakkeen täyttöä tai tavaran ottamista hyllystä. Epäselvät ohjeet tai tökkivät nettisivut, kaikki vaikuttavat osaltaan asiakkaan kokemukseen ja mielikuvaan koko yrityksestä.  Mikäli yritys toimii pelkästään verkossa, saattaa asiakaskohtaamisista puuttua kokonaan livekontakti. Tällöin asiakkaan huomioimisen välineinä voivat olla esimerkiksi personoidut uutiskirjeet tai hyvä tavoitettavuus puhelimen ja chatin kautta. Pääasia, että asiakas kokee olevansa arvokas ja häntä ei aliarvioida tai mikä ehkä yleisempää digiaikana – yliarvioida. Kaikille sukupolville digipalveluiden käyttäminen ei ole yhtä luontevaa ja kaikki eivät välttämättä osaa toimia kuten yritys haluaa.

Asiakaspalvelu on asenne

Yrityksen näkökulmasta asiakas ei välttämättä ole aina oikeassa. Monesti myyjä tietää paremmin mitä asiakas tarvitsee. Myyntityötä ja asiakaspalvelua parhaimmillaan on, kun asiakas saadaan tiedostamaan mitä tarpeita hänellä on ja pystytään tyydyttämään ne. Tämä edellyttää, että koko yrityksessä on yhteinen asenne ja tahtotila toteuttaa yhteistä päämäärää, eli saada tyytyväisiä asiakkaita.

Tämän päivän termi voisi olla luksuspalveluasenne. Kristiina Palmgren ja Satu Väkiparta  määrittelevät sillä tarkoitettavan asennetta, jolla pyritään tarjoamaan asiakkaalle aina parasta luksusta. He pohtivat myös onko ihmiskontakti tulevaisuuden luksusta. Joka tapauksessa menestyville yrityksille yhteistä on halu korkeaan laatuun ja huippusuoritukseen. Tällöin yrityksistä löytyy myös aito halu palvella asiakkaita mahdollisimman hyvin. Esimiesten rooli tämän päivän palvelujohtamisessa on edistää palvelun tason kehittämistä ja palvelun laadun ylläpitämistä.

Ihmiskontaktit, tunteet ja kokemukset säilyttävät arvonsa ainakin vielä toistaiseksi. Haluankin uskoa, että digimaailma ja tekniikka mahdollistavat paljon asioita ja ne pystyvät kulkemaan käsi kädessä perinteisen face-to-face -palvelun kanssa. Empatia ja huomaavaisuus ovat halpoja keinoja erottautua digimaailman massassa ja niistä seuraa aina jotain hyvää. Tämän pyrin pitämään mielessä olin sitten itse myyjän tai ostajan puolella.

 

 

Kuva_Elina JortikkaKirjoittaja Elina Jortikka on käytännönläheinen kauppatieteiden maisteri ja 1,5-vuotiaan pojan äiti, jonka sydän sykkii asiakaspalvelulle etsiessään seuraavaa askelta työelämän poluilla.

 

 

 

 

 

Työnhaku hakijan silmin

Työnhaun voisi olettaa olevan melko suoraviivaista puuhaa. Todellisuudessa näin ei kuitenkaan ole, vaan siihen sisältyy monta vaihetta ja käännöstä. Insinööri minussa tykkää erilaisista kaavioista, joten päätin muuttaa myös työnhaun prosessikaavioksi.

Työnhakuhan on loppupelissä hyvinkin simppeli tehtävä, kunhan vaan laittaa hakemuksen menemään ja jää odottelemaan kutsua työhaastatteluun. Tämän jälkeen kirjoitetaan sopimus ja aloitetaan työt uudessa paikassa…

yksinkertainen_työnhaku

 

… tai sitten ei.
Ideaalitilanteessahan työnhaku toimisi juuri näin, mutta yleensä yhtä paikkaa saattaa hakea satoja ihmisiä ja haastatteluunkin kutsutaan useampi kuin yksi hakija.  Näin ollen viime aikoina on tullut huomattua, että hakemuksen kirjoittaminen ei pelkästään riitä. Jo haastatteluun pääsemisen eteen on tehtävä kaikkensa ja siltikin tuntuu, että myös onnea on oltava matkassa paljon.

Ensimmäisenä, kun työpaikkailmoituksen huomaa on mietittävä paikasta hyviä kysymyksiä ja soitettava lisätietoja. Itse en ole haastattelukutsua saanut paikoista, joihin en ole ollut yhteydessä. Ennen soittamista kannattaa toki varmistaa, että kysymykset ovat sellaisia joihin vastausta ei ilmoituksesta löydy. Puhelun perusteella olen tehnyt päätöksen, onko paikka sopiva ja aloittanut hakemuksen kirjoittamisen.
työnhaku, prosessikaavio, hakuprosessi

Oman kokemukseni perusteella hakemukseen kannattaa panostaa ja ennen kaikkea kirjoittaa paikkaan sopiva hakemus. Siinä kannattaa pyrkiä tuomaan esille osaamista, josta on kyseiselle yritykselle hyötyä. Itse olen pyytänyt miestäni lukemaan hakemuksen ennen lähettämistä, näin matkaan ei pääse hirveästi kirjoitusvirheitä. Olen myös katsonut, että CV on kunnossa ja varmistanut, että siitä löytyy paikan kannalta oleellisimmat tiedot.

Ehdottomasti harmittavinta työnhaussa on ollut se, että yrityksestä ei kuulu enää hakemuksen lähettämisen jälkeen mitään. Edes ”kiitos, mutta ei kiitos” sähköpostia ei monestakaan paikasta tule tai se tulee todella monta viikkoa (tai kuukautta) sen jälkeen, kun hakuaika on päättynyt.

Kun sitten onnistaa ja pääsee haastatteluun asti, kannattaa valmistautua hyvin. Itse olen koittanut miettiä jo valmiiksi muutamia kysymyksiä, joita voin kysyä haastattelussa. Lisäksi olen ottanut yrityksestä selvää muun muassa selailemalla nettisivut läpi ja käyttämällä googlea. Olen myös varmistanut, että vaatteet ovat valmiina jo edellisenä iltana ja että ne sopisivat kyseiseen paikkaan. Haastattelussa yritän olla mahdollisimman rento ja vastailla kysymyksiin parhaani mukaan. Haastattelun jälkeen kannattaa pyytää palautetta, vaikka prosessi ei omalta kohdalta jatkuisikaan.

Viimeksi kuluneen parin kuukauden on tullut myös huomattua miten tärkeää verkostoituminen ja vertaistuki on työnhaun kannalta. Piilo-osaajat on antanut valtavasti uutta puhtia työnhakuun ja oma verkosto on samalla kasvanut mukavasti. Tästä on hyvä jatkaa kohti syksyä ja toivon mukaan jossakin vaiheessa kohti uutta työpaikkaa. Sillä välin jatkan prosessikaavion läpikäyntiä.

 

CV-kuva-tallaKirjoittaja Mari Talla on kahden lapsen äiti, innokas insinööri ja ikuinen opiskelija, joka etsii uusia tuulia uralleen.

 

 

Unohda henkilöbrändisi ja tee sen sijaan muista fiksumpia

Työnhakijoita, työuransa alkutaipaleella olevia tai muuten vain ammatillista identiteettiään pohtivia henkilöitä yhdistää usein sama asia: henkilöbrändi, siitä puhuminen ja sen rakentaminen. Yhdeksän kertaa kymmenestä keskustelukumppani kertoo tuskastuneensa koko termiin ja kieltäytyvänsä brändäämästä itseään. Henkilöbrändi yhdistetään päälleliimattuun ja markkinointiteksteillä kuorrutettuun roolileikkiin, jolla ei ole totuuden kanssa mitään tekemistä.

Valitettavasti mielikuva ei ole syntynyt tyhjästä. Usein henkilöbrändäys keskittyy vain oman osaamisen ja erinomaisuuden korostamiseen. Me naiset olemme perinteisesti olleet tässä vähän huonoja: kärsimme huijarisyndroomasta, vähättelemme tekemisiämme ja valvomme öitä miettien, milloin joku tajuaa etten osaakaan mitään. Erityisesti perhevapailta töihin palatessa oma osaaminen tuntuu olevan nollassa ja pelkkä henkilöbrändin ajatteleminen saa googlaamaan kiinalaisten verkkokauppojen keijupölyvalikoimia.

Onneksi henkilö- tai asiantuntijabrändin luomisessa ei tarvitse keskittyä oman navan kaiveluun. Päinvastoin! Voit huoletta unohtaa koko brändin ja sen rakentamisen ja keskittyä sen sijaan pohtimaan, miten juuri sinä voisit olla verkostoillesi hyödyksi.

1. Tunnista osaamisesi ja pilko se pienempiin osiin

Työ ja osaaminen muuttuvat jatkuvasti. Kun vielä kymmenen vuotta sitten työpaikkailmoituksissa etsittiin työntekijää, joka soveltuu työpaikkaan parhaiten, etsitään nyt hyvää tyyppiä, monimuotoista osaamista ja henkilöä, joka haluaa vaikuttaa oman työn sisältöön.

Ammattitaitoaan sanallistaessa ja töitä etsiessä oma osaaminen pitää paketoida siten, että sillä erottuu muista työnhakijoista. Jokainen työnhakija on dynaaminen tiimipelaaja, mutta mitä sitten? Se ei vielä kerro hakijan osaamisesta mitään. Oikoluen silloin tällöin ansioluetteloita ja hyvin usein niistä puuttuu osaamisen ydin. Myynti, markkinointi, viestintä tai HR ei riitä. On ymmärrettävä työhyvinvoinnin merkitys yrityksen tulokselle, hanskattava myynnin ja markkinoinnin automaatio tai osattava tuottaa kiinnostavia videoita Facebookiin. Mikään taito ei ole liian mitätön kerrottavaksi: tulevaisuuden työpaikassasi voi olla juuri sinun osaamisesi kokoinen aukko täytettäväksi.

2. Millaisella äänellä puhut?

Yritysten markkinoinnissa ja viestinnässä puhutaan tone of voicesta eli äänestä, sanoista, sävyistä ja termeistä joita yritys käyttää. Oletko koskaan miettinyt, mikä oma tone of voicesi on? Miten keskustelet somessa tai livenä, mitä termejä käytät tai miten puhuttelet keskustelukumppaniasi? Toimittaja Rakel Liekki on tullut somessa tunnetuksi hyväksyvästä ja ystävällisestä keskustelutyylistään, Anu Saagim taas räksyttävästä ja kritisoivasta tyylistään. Näiden väliin mahtuu lukematon määrä sävyjä joista voit valita omasi. Mikä on se sana, jolla haluat tulla kuvailluksi keskustelijana tai asiantuntijana?

piilo-osaajat_emminuorgam

Mieti myös millaisia taitoja työpersoonaasi kuuluu? Oletko hyvä työskentelmään itsenäisesti tai osaatko johtaa omaa työtäsi? Kaipaatko ympärillesi ihmisiä, joiden kanssa työskennellä? Pystytkö päästämään työasioista irti työajan ulkopuolella, omaksutko nopeasti uusia asioita tai onko jotain, mitä et ehdottomasti halua tai osaa tehdä? Kaikki me olemme “innokkaita oppimaan uutta” mutta voisitko sinä tuoda työyhteisöön jonkin sellaisen työelämätaidon, jota muilla ei ole?

3. Jaa osaamistasi ja auta muita

Tämä kohta on kaikista tärkein. Kun ymmärrät oman osaamisesi ja tiedät, miten haluat siitä viestiä, on aika päättää mihin näitä käytät. Teoilla ei tässä tapauksessa tarkoiteta vain CV:n ulkolukua peruskoulun luokkakokouksessa tai äänekästä huutamista Twitterissä. Teot ovat turhia, jos ne eivät tue tavoitteitasi. Miten siis voit muuttaa osaamisesi toiminnaksi, josta on verkostoillesi apua ja hyötyä?

Sosiaalinen media on nopea ja helppo tapa osallistua keskusteluun, mutta kenenkään ei tarvitse olla aktiivinen jokaisessa kanavassa. Valitse ympäristö, jossa haluat toimia ja osallistu keskusteluihin, jotka tukevat tavoitettasi. Voisitko esimerkiksi kirjoittaa artikkelin tai blogikirjoituksen osaamiseesi liittyen? Tai ehkä voisit tarjoutua puhujaksi oman alasi tapahtumaan, mentoroida opiskelijoita tai liittyä verkostoon, jossa osaamisesi pääsee esille. Somen lisäksi kannattaa nimittäin tutustua ihmisiin myös sen ulkopuolella. LinkedInin tai Facebookin tuhat kontaktia muuttuvat arvottomiksi sillä hetkellä, kun palvelu päätetään ajaa kokonaan alas.

Kun käytät osaamistasi ja ääntäsi tehdäksesi ihmisistä fiksumpia, jäät takuuvarmasti mieleen. Se ei tarkoita joka asiaan besserwisseröintiä tai itsestäänselvyyksien toistamista, vaan aidon lisäarvon tuomista keskusteluun.

Ja kas, pian sinulla onkin vahva (henkilö)brändi, jonka syntymiseen ei tarvittu lainkaan keijupölyä.

emminuorgam_katarinakirvesmakiphotography_web-2Emmi Nuorgam on sisältöammattilainen, tapahtumantekijä ja markkinoinnin jokapaikanhöylä, joka harrastaa ravintoloissa syömistä ja Twitterissä vänkäämistä.

Työpaikan perheystävällisyys on kaikkien etu

Jokainen vanhempi on varmasti joutunut pohtimaan työn ja perheen yhdistämisen haastetta jokapäiväisessä arjen pyörittämisessä: miten hoitaa esimerkiksi lapsen vasu-keskusteluun, hammaslääkärikäyntiin tai joulujuhlaan osallistuminen kesken työpäivän tai kuka jää kotiin hoitamaan sairastunutta lasta. Eri elämänvaiheessa olevilla on vaihtelevia perheeseen liittyviä tilanteita, jotka voivat heijastua työntekemiseen. Pikkulapsiperheillä, kouluikäisten tai teini-ikäisten vanhemmilla, tai omia ikääntyviä vanhempiaan hoitavilla on omat haasteensa. Työntekijä voi tarvita lyhyt- tai pitkäaikaista joustoa myös perhettä kohdanneen kriisin tai sairauden takia.

Eri elämänvaiheessa olevilla on erilaisia perheeseen liittyviä tilanteita, jotka voivat heijastua työntekemiseen.

_5003777_1

Miten työntekijää sitten voi auttaa ja tukea työn ja perheen ristipaineessa? MiB ry:n seminaarissa toukokuussa osallistujilta kysyttiin, minkä he kokivat tärkeimpänä helpottavana tekijänä perheen ja työn yhdistämisessä. Selvästi tärkeimmäksi keinoksi nousi työnantajien asenne ja neuvotteluvalmius ennen työaikajoustoja ja etätyön mahdollisuutta. Tämä voidaan tulkita siten, että avoin asennoituminen ja valmius neuvotella asioista mahdollistavat monipuolisemmat keinot työn ja perheen yhdistämisen helpottamiseksi kuin mikään yksittäinen käytäntö. Ja kääntäen, pelkkä yksittäinen käytäntö ei välttämättä tee työpaikasta perheystävällistä.

Perheystävällisessä työpaikassa luodaan yhteiset pelisäännöt ja käytännöt, joiden puitteissa työntekijät voivat toimia omaan tilanteeseensa sopivalla tavalla. Esimiesten ja henkilöstöhallinnon kannattaa seurata, miten luodut toimintatavat toimivat käytännössä, ja kehittää niitä edelleen yhdessä työntekijöiden kanssa. Samassa tilanteessa olevia työntekijöitä tulee kohdella mahdollisimman yhdenmukaisesti. Asioista kannattaa tiedottaa ja keskustella avoimesti, jotta joustot ja erilaiset työntekemisen tavat tulisivat osaksi työpaikan kulttuuria, eivätkä aiheuttaisi turhaan kateutta tai epäreiluuden tunnetta työyhteisössä. Työaikajoustot, etätyömahdollisuus, osa-aikatyön mahdollisuus, joustavat lomajärjestelyt, yhteydenpito vanhempainvapaiden aikana ja hyvin suunniteltu paluu vanhempainvapaalta työhön lukeutuvat perheystävällisiin käytäntöihin.

Joustavista työnteon tavoista voi olla hyötyä koko työyhteisölle. Monesti poissaolijan työt jaetaan kollegoille, mikä lisää heidän työtaakkaansa. Esimerkiksi lapsen sairastaessa etätyö voi kuitenkin onnistua lapsen toipilaspäivinä, jolloin työtovereiden ylimääräinen kuormitus lyhenee. Jo se, että saa hoidettua kiireellisimmät työasiat ja sähköpostit kotoa käsin, voi lisätä hallinnantunnetta ja helpottaa paluuta työhön. Tässä tulee toki olla tarkkana, ettei mahdollisuutta etätyöhön aleta tulkitsemaan vaatimukseksi työskennellä lakisääteisen lapsen tilapäisen hoitovapaan aikana.

Perheen ja työn yhteensovittamisessa on kyse sekä asenteista että teoista, joilla mahdollistetaan työnteon ja perhe-elämän sujuvuus arjessa.

Väestöliiton mukaan perheen ja työn yhteensovittamisessa on kyse sekä asenteista että teoista, joilla mahdollistetaan työnteon ja perhe-elämän sujuvuus arjessa. Väestöliiton Perheystävällinen työpaikka -ohjelma on tällä hetkellä pilotointivaiheessa. Tavoitteena on luoda ohjelma, johon osallistumalla yritykset ja organisaatiot voivat kehittää perheystävällisiä käytäntöjään ja saada itselleen Perheystävällinen työpaikka -sertifikaatin. Täällä voit testata, kuinka perheystävällinen työpaikkasi on. Perheystävällisen yrityskulttuurin luomiseen saa työkaluja myös esimies- ja työyhteisövalmennuksista, joita järjestää esimerkiksi MiB ry:n spinnoff-yritys Fambition.

Arjen sujuvuus tukee työntekijän työkykyä ja jaksamista sekä parantaa työmotivaatiota. Nämä taas vähentävät turhia irtisanoutumisia ja sairauspoissaoloja, mikä osaltaan auttaa työnantajaa huolehtimaan työpaikan ydintehtävistä eli työnteon jatkuvuudesta ja henkilöstön hyvinvoinnista. Onnistunut työn ja perheen yhteensovittaminen hyödyttää kaikkia – työtekijää, tämän perhettä, työnantajaa ja viimekädessä koko yhteiskuntaa.

Lue lisää aiheesta täältä:

www.vaestoliitto.fi/perhe-ja-tyo/

www.parassyy.fi

www.stm.fi/perhe-elama-ja-tyo

www.fambition.fi/valmennukset/

www.ttl.fi/tyoyhteiso/ikajohtaminen/

Valmis_kuva_2Kirjoittaja Anu Tengvall on valoisa persoona, ekonomi ja kolmen lapsen äiti, joka haluaa jatkossa keskittyä numeroiden sijaan ihmisiin.

 

 

 

 

 

Kuva ”Perhe ja Työ”: Studio Torkkeli Oy / Laura Tammisto

LOPETIN PIILOTYÖPAIKOISTA PUHUMISEN JA HAASTAN SINUTKIN MUKAAN

Kun asiaa tarkemmin miettii, eikö olekin hassua että puhumme Suomessa “avoimista työpaikoista” ja “piilotyöpaikoista”? Yritin hiljattain selittää asiaa Suomeen muualta muuttaneelle ammattilaiselle ja hän hämmentyi sanastostamme.

“Hidden jobs, that’s really what you call them? I’ve only ever found hidden jobs”, hän totesi.

Kun olemme valinneet tällaisen sanan kuvaamaan kaikkia muita kuin ilmoitettuja työpaikkoja, ei ole ihme että työnhaku tuntuu usein lannistavalta ja piilotyöpaikat kuulostavat sadulta, jolla ei ole totuuspohjaa. Sanoilla on iso vaikutus siihen miten hahmotamme todellisuutta – oikeastaan sanat rakentavat todellisuutta, eivät ainoastaan kuvaile sitä.

Monissa työnhaun oppaissa on puhuttu jopa avoimista työmarkkinoista ja piilotyömarkkinoista, mikä saa jaon kuulostamaan vieläkin masentavammalta. Ihanko totta haluamme kertoa aina vain uusille työelämään siirtyville sukupolville että avoimia ovat vain ne paikat, jotka ilmoitetaan pitkällisen prosessin päätteeksi ja joihin tulee satoja hakemuksia? Onko suurin ero näiden kahden työpaikan arkkityypin välillä tosiaan avoimuus verrattuna piilottamiseen? Kumouksessa haluamme auttaa sinua hahmottamaan työmarkkinat totuudenmukaisemmin, koska käsityksesi työmarkkinoista vaikuttaa suoraan siihen miten haet töitä. Tämä ei tarkoita, että väitän työmarkkinoiden ongelmien katoavan jos päivitämme sanoja, mutta ainakin voimme lopettaa ongelmien vahvistamisen sanavalinnoillamme.

Ehdotan tilalle uusia käsitteitä, jotka kuvaavat mielestäni paljon paremmin todellista tilannetta. Vuonna 2017 puhutaan siis ilmoitustyöpaikoista ja tarvetyöpaikoista:

Ilmoitustyöpaikka (vanha “avoin työpaikka”): työpaikka, jonka avoinna olemisesta on ilmoitettu julkisesti

Tarvetyöpaikka (vanha “piilotyöpaikka”): työpaikka, jossa tarve uuden henkilön palkkaamisesta on jo ajatuksen tasolla itämässä, mutta asialle ei ole vielä ehditty tehdä mitään, tehtävänkuva ei ole vielä muotoutunut ilmoitukseksi tai työpaikassa pohditaan löytyisikö uusi työkaveri ilman työlästä hakemusvyöryä.

Tarvetyöpaikka siis vaatii sinua ottamaan ensimmäisen askeleen, mutta ei ole sen enempää piilossa kuin ilmoitustyöpaikkakaan, ja sellaiseen hakiessasi sinun on helpompi erottua massasta.

Sekä ilmoitustyöpaikkoja että tarvetyöpaikkoja kannattaa hakea, mutta kokemukseni mukaan suomalaiset työnhakijat painottavat edelleen liikaa ilmoitustyöpaikkojen hakemista työnhaussaan. Ilmoitustyöpaikkoihin on tunkua, koska muutkin työnhakijat suosivat samaa työnhakustrategiaa. Tähän voi olla monta syytä, jokainen niistä täysin inhimillisiä:

  1. TE-toimisto vaatii hakemaan avoimia työpaikkoja, joten niitä haetaan
  2. Työttömänä työnhakijana arkeen voi olla haastavaa saada rytmiä, ja tilanteeseen auttaa kun voi kertoa itselleen tehneensä kaikkensa ja yrittäneensä saada töitä. Tässä tilanteessa ilmoitustyöpaikkoihin vastaaminen voi tuntua konkreettisemmalta tekemiseltä: kukaan ei voi väittää etten olisi yrittänyt, kun olen lähettänyt 150 hakemusta! Tässä käy helposti niin, että työnhakija ei ehdi pysähtyä miettimään onko valittu työnhaun strategia hänelle oikea ja tuottaako se toivottuja tuloksia.
  3. Uusia kiinnostavia ilmoituksia ilmaantuu päivittäin, ja päivät täyttyvät ilmoitustyöpaikkoja selaillessa ja pienillä muutoksilla höystettyjä hakemuksia lähettäessä. Tuntuu liian isolta riskiltä jättää ilmoitukseen reagoimatta: entä jos nyt kuitenkin tärppäisi?
  4. Jos töissä tällä hetkellä oleva haaveilee syystä tai toisesta uusista haasteista, työpaikkailmoitukset tarjoavat mielenkiintoisen kurkistusikkunan muihin mahdollisuuksiin. Voi tuntua liian isolta askeleelta kontaktoida uutta työnantajaa vanhan työsuhteen ollessa vielä voimassa, ilman varmuutta siitä haluaako työpaikkaa ylipäätänsä vaihtaa.

Kaikki yllä mainitut syyt ovat yleisiä tekijöitä, jotka ohjaavat meitä lukemaan työpaikkailmoituksia. Muitakin tapoja hakea töitä voidaan harkita, mutta niille omistetaan yleensä korkeintaan 10-20% työnhakuun käytettävästä ajasta.

Tarvetyöpaikkojen hakemiselle kannattaisi kuitenkin omistaa vähintään puolet (jos minä saan päättää, enemmänkin) työnhakuun käytämästään ajasta. Niihin hakiessasi sinun on helpompi erottua massasta, keskittää työnhaku juuri sinua kiinnostaviin organisaatioihin ja olla oikeaan aikaan oikeassa paikassa.

 

Kirjoittaja Minna Rantama (VTM) on työnhakusparraaja yrityksessään Kumous – Uusi Työnhaku. Blogitekstin aikaisemmat julkaisut: Kumouksen blogi  ja Mothers in Business MiB ry:n blogi.