Työnhaku hakijan silmin

Työnhaun voisi olettaa olevan melko suoraviivaista puuhaa. Todellisuudessa näin ei kuitenkaan ole, vaan siihen sisältyy monta vaihetta ja käännöstä. Insinööri minussa tykkää erilaisista kaavioista, joten päätin muuttaa myös työnhaun prosessikaavioksi.

Työnhakuhan on loppupelissä hyvinkin simppeli tehtävä, kunhan vaan laittaa hakemuksen menemään ja jää odottelemaan kutsua työhaastatteluun. Tämän jälkeen kirjoitetaan sopimus ja aloitetaan työt uudessa paikassa…

… tai sitten ei.
Ideaalitilanteessahan työnhaku toimisi juuri näin, mutta yleensä yhtä paikkaa saattaa hakea satoja ihmisiä ja haastatteluunkin kutsutaan useampi kuin yksi hakija.  Näin ollen viime aikoina on tullut huomattua, että hakemuksen kirjoittaminen ei pelkästään riitä. Jo haastatteluun pääsemisen eteen on tehtävä kaikkensa ja siltikin tuntuu, että myös onnea on oltava matkassa paljon.

Ensimmäisenä, kun työpaikkailmoituksen huomaa on mietittävä paikasta hyviä kysymyksiä ja soitettava lisätietoja. Itse en ole haastattelukutsua saanut paikoista, joihin en ole ollut yhteydessä. Ennen soittamista kannattaa toki varmistaa, että kysymykset ovat sellaisia joihin vastausta ei ilmoituksesta löydy. Puhelun perusteella olen tehnyt päätöksen, onko paikka sopiva ja aloittanut hakemuksen kirjoittamisen.

Oman kokemukseni perusteella hakemukseen kannattaa panostaa ja ennen kaikkea kirjoittaa paikkaan sopiva hakemus. Siinä kannattaa pyrkiä tuomaan esille osaamista, josta on kyseiselle yritykselle hyötyä. Itse olen pyytänyt miestäni lukemaan hakemuksen ennen lähettämistä, näin matkaan ei pääse hirveästi kirjoitusvirheitä. Olen myös katsonut, että CV on kunnossa ja varmistanut, että siitä löytyy paikan kannalta oleellisimmat tiedot.

Ehdottomasti harmittavinta työnhaussa on ollut se, että yrityksestä ei kuulu enää hakemuksen lähettämisen jälkeen mitään. Edes ”kiitos, mutta ei kiitos” sähköpostia ei monestakaan paikasta tule tai se tulee todella monta viikkoa (tai kuukautta) sen jälkeen, kun hakuaika on päättynyt.

Kun sitten onnistaa ja pääsee haastatteluun asti, kannattaa valmistautua hyvin. Itse olen koittanut miettiä jo valmiiksi muutamia kysymyksiä, joita voin kysyä haastattelussa. Lisäksi olen ottanut yrityksestä selvää muun muassa selailemalla nettisivut läpi ja käyttämällä googlea. Olen myös varmistanut, että vaatteet ovat valmiina jo edellisenä iltana ja että ne sopisivat kyseiseen paikkaan. Haastattelussa yritän olla mahdollisimman rento ja vastailla kysymyksiin parhaani mukaan. Haastattelun jälkeen kannattaa pyytää palautetta, vaikka prosessi ei omalta kohdalta jatkuisikaan.

Viimeksi kuluneen parin kuukauden on tullut myös huomattua miten tärkeää verkostoituminen ja vertaistuki on työnhaun kannalta. Piilo-osaajat on antanut valtavasti uutta puhtia työnhakuun ja oma verkosto on samalla kasvanut mukavasti. Tästä on hyvä jatkaa kohti syksyä ja toivon mukaan jossakin vaiheessa kohti uutta työpaikkaa. Sillä välin jatkan prosessikaavion läpikäyntiä.

Kirjoittaja Mari Talla on kahden lapsen äiti, innokas insinööri ja ikuinen opiskelija, joka etsii uusia tuulia uralleen.