Työnhakijasta rekrytoijaksi – mitä kertoisin työnhakuajan itselleni?

Kaksi ihmistä kättelee ja pöydällä on puhelin.

Kuva: Pexels / Polina Zimmerman

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sanni aloitti syksyllä työt viestintätoimistossa ja pääsi pitkän työnhaun jälkeen hyppäämään rekrytoijan puikkoihin. Mitä kokemus opetti?

Työskentelen viestintätoimistossa, jossa hommat tehdään usein yhdessä. Pienehkössä yrityksessä on mahdollista päästä kokeilemaan monenlaisia juttuja. Tämä viestintäassistentti on saanut kokeilla nyt myös rekrytoijan saappaita. Tähän mennessä olen päässyt osaksi jo kahta rekryä, viestintäkonsultin ja harjoittelijoiden rekryä.

Noin vuosi sitten olin työnhaussa ja tuskailin ties kuinka monien työhakemusten kanssa. Mietin moneen kertaan, että mitäköhän rekrytoijien mielessä liikkuu. Olisin kovasti halunnut nähdä myös muiden työnhakijoiden hakemuksia ja CV:itä. Välillä nimittäin heräsi epäilys, että ovatko omat hakudokumenttini ihan eri planeetalta, kuin muiden.

Nyt roolit viimein vaihtuivat, kun pääsin osaksi rekrytointitiimiä. Viestintäkonsultin rekryssä olin mukana haastatteluvaiheessa, kun kaksi hakijaa oli jäljellä. Harjoittelijoita yrityksemme oli rekrytoimassa useamman samalla kertaa, ja tässä rekryssä olin mukana jo ihan alusta alkaen. Molemmat rekrytoinnit olivat anonyymejä, eli hakijat syöttivät tietonsa ja hakupaperinsa järjestelmään, joka automaattisesti peitti heidän nimensä, kuvansa ja henkilötietonsa.

Kuva: Unsplash /  Raquel Martínez

Miltä tuntui päästä käsiksi työhakemuksiin?

Pääsin lukemaan hakijoiden työhakemuksia, CV:itä ja ennakkotehtäviä. Teimme tiimin kanssa esivalinnan yhdessä antamalla hakijoille pisteitä järjestelmässä. Porukalla työskentely oli toimivaa: eri rekrytoijat saattavat kiinnittää eri seikkoihin huomiota, vaikka kaikilla onkin käsitys siitä, millaista tyyppiä ollaan hakemassa.

Hakemusten lukeminen oli mielenkiintoista. Piilo-osaajissa toimimisen ansiosta kiinnitin erityisesti huomiota siihen, miten hakija oli onnistunut tuomaan esiin relevanteinta osaamistaan. Ansiokkaissa hakemuksissa osaaminen oli karttunut monista eri tehtävistä, myös vapaaehtoistoiminnasta ja opinnoista.

Haastatteluvaihe oli myös todella hyvä kokemus. Teimme haastattelut tiimin kanssa, joten niistä tuli mukavan vuorovaikutteisia ja keskustelevia. Haastatteluissa kiinnitin huomiota muun muassa erään hakijan esimerkkitarinaan, jolla hän havainnollisti organisointikykyään. Videohaastattelussa tapaamani hakijat välittivät myös aidon ja lämpimän kuvan itsestään, mikä varmasti vaikuttaa rekrytoijan mielikuvaan hakijasta.

Mitä rekrytoijana toimiminen opetti?

Opin rekrytoinnista sen, mitä usein jankutetaan työnhakijoille: valintoihin vaikuttavat monet eri tekijät, joista yllättävän suuri osa saattaa olla ihan käytännön juttuja. Harjoittelijavalinnassa emme esimerkiksi voineet valita hakijaa, joka oli vielä melko kaukana valmistumisesta. Myös hakija, joka oli lähdössä vaihto-opiskelemaan, ei päässyt rekryssä jatkoon, sillä tavoitteenamme oli saada kokoaikainen ja pitkällä tähtäimellä vakituiseen rooliin kasvava työntekijä. Tämän kokemuksen haluaisin kertoa vuoden takaiselle työnhakija-itselleni.

Sanni Kurvinen on viestintämuija, joka keräsi itseluottamusta ja oppeja osaamisensa sanoittamiseen työnhakurumbansa aikana noin vuosi sitten. Sanni toimii tällä hetkellä Piilo-osaajien markkinointivastaavana.

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.