Mitä jos työttömien osaaminen ja potentiaali ovat vain piilossa?

Ylen verkkosivuilla julkaistussa kolumnissa “Rupusakki ei kelpaa työnantajille” Pekka Seppänen kirjoittaa, että työnantajille eivät työttömät työnhakijat kelpaa, koska töihin halutaan osaajia. Seppänen vetää ehkä hieman suoraviivaisesti yhtäläisyysmerkit sanojen työttömät ja osaamattomat väliin. Yhtäläisyysmerkeissä on toki jotain perää, mutta mielestäni kyse on enemmänkin siitä, että osaaminen on piilossa. Voi olla vielä niinkin, että työttömät eivät itse näe omaa osaamistaan eivätkä sen vuoksi saa tuotua potentiaaliaan esiin.

Meillä Piilo-osaajissa on jo useampi vuosi paneuduttu siihen, että saamme asiantuntijoiden, työttömien ja työssäkäyvien työnhakijoiden, osaamisen esiin. Meidän kokemuksemme mukaan kyse on siitä, että työnhakijat eivät tunnista omaa osaamistaan ja/tai eivät uskalla tulla esiin osaamisensa kanssa. Omaa osaamista ei ehkä osata arvostaa tai pelätään, että kukaan muu ei arvosta sitä. Pelätään, että osaaminen on kadonnut työttömyyden aikana. Eihän se mihinkään katoa. Mielemme saa meidät uskomaan niin ja estää meitä tulemasta esiin. Toisaalta joku voi odottaa, että muut huomaisivat, kuinka hyvä ja pätevä onkaan ilman, että kertoo itse, mitä osaa tai missä voisi olla hyödyksi. Lisäksi monilta jää huomioimatta se, että iso merkitys osaamisessa on myös sillä, että osaa tai uskaltaa sanoa, mihin suuntaan osaamistaan haluaa viedä. Mitä haluaa vielä oppia ja minkä tekeminen motivoi itseä. Hyvä uutinen on se, että ymmärrystä itsestä ja uskallusta tulla esiin voi oppia.

Meidän näkökulmastamme katsottuna osaaja tarkoittaa ihmistä, joka uskaltaa laittaa itsensä likoon. Osaaja ottaa haasteita vastaan ja on valmis oppimaan. Osaaja on valmis ottamaan emotionaalisia riskejä ja epäonnistumaan tarvittaessa. Nämä taidot ovat merkittävässä osassa työelämässä. Eräässä Aamulenkki-podcastissaan Jari Sarasvuo toi esiin, että loppujen lopuksi substanssiosaamisella on vain pieni merkitys menestykselle. Paljon suurempi merkitys on sillä, että uskaltaa tehdä ja toimia. Kokeilla uusiakin asioita. Tottakai koulutus on joillakin aloilla pakollinen, jotta voi edes aloittaa työskentelyn. Joka tapauksessa omalla alalla kehittyy vasta, kun uskaltaa kehittyä.

Kuva: Suvan Chowdhury palvelusta Pexels

Olen viime viikkoina opiskellut Julia Cameronin teosta Tie luovuuteen. Cameronin mielestä kaikki ihmiset ovat luovia. Hän esittää, että ihmiset antavat sisäisen taiteilijansa lukkiutua, kun eivät uskalla käyttää luovuuttaan. Cameron tuo esiin, että taiteilijuuden (luovuuden) jumiutuminen tai lukkiutuminen juontaa juurensa lapsuuteen, kouluaikaan tai johonkin vahingolliseen tapahtumaan elämän varrella. Mietin, voisiko yhtälailla piilossa oleva osaaja olla lukkiutunut asiantuntija. Minä ainakin olen ollut sellainen. Potentiaalinen osaaja, mutta jumissa itseni ja samalla asiantuntijuuteni kanssa. Minussa piilossa ollut asiantuntija, herkkä ihminen minussa on aivan varmasti saanut osakseen arvostelua, yleistä tuomitsemista tai epämääräistä syyllistämistä. Vahingoittava kritiikki ja siitä syntyneet tunteet jäävät helposti hautumaan mieleemme ja kehoomme. Ne estävät meitä uskaltamasta.

Epämukavat tunteet täytyy tuntea, tunnistaa ja vapauttaa. Epämääräinen ahdistus kielii kehossa käynnissä olevasta tunnistamattomien tunteiden sekamelskasta. Kohtaamalla arvottamatta kaikki tunteet ja yrittämällä tunnistaa ne voi ikävältä tuntuvista tunteista alkaa päästä eroon. Tunteiden voi antaa virrata esim. kirjoittamalla niistä tai hengittämällä niiden kanssa. Ellei hankalilta tuntuvia tunteita käsittele terveellä tavalla, ne tukahtuvat ja jäävät kehoon. Jumittuneet vahingolliset tunteet tukahduttavat kykymme toimia, piilottavat osaamisemme ja estävät yhteyden intuitioomme. Uskaltanen väittää, että useimmat meistä kantavat sisällään niin paljon pakkautunutta tuskaa, pelkoa, vihaa ja surua, ettei meillä ole minkäänlaista käsitystä mahdollisuuksistamme. Pimeys sisällämme sokaisee meidät potentiaaliltamme ja katkaisee yhteyden luovuuteemme.

Minä olen vakuuttunut siitä, että työskentely omien tunteiden kanssa on avain omaan potentiaaliimme ja osaamiseemme. Tunteet on tunnettava, jotta ne voi parantaa. Tunteet nimettävä, jotta niistä voi luopua. Tunteiden tunnustaminen ja omistaminen – hyväksyminen – on voimallisin työkalu varmasti myös työttömyyden ja osaamattomuuden selättämiseen. Se on varmasti myös kaikista inhottavin työkalu. Siksi sitä niin harvat haluavat käyttää. Minä mukaan luettuna. Käytän silti.

Miten sitten alkaa kohtaamaan tunteita? Kaikki lähtee omasta tahdosta. Halusta löytää ratkaisut itsestä. Hiljentymällä. Pysähtymällä. Kyseenalaistamalla omia ajatuksiaan. Tiedostaen liikkumalla. Löytämällä yhteyden oman kehonsa kanssa. Jos tuntuu haastavalta toimia yksin, voi etsiä itselleen sopivan valmentajan tai pyytää ystävää avuksi. Yhdessä toimiminen voi helpottaa prosessia. Vertaistuki auttaa myös. Kun saa itsensä motivoitua tarttumaan oman osaamisen tunnistamiseen liittyviin tunteisiin, on netissä ja kirjallisuudessakin paljon tarjolla erilaisia harjoituksia. Mm. Sitra toi niitä esiin “Osaaminen näkyviin” -viikoilla. Sitran sivuilla on kokoelma työkaluja, joita voi käyttää oman osaamisen kanssa työskentelyyn. Suosittelen lämpimästi myös Piilo-osaajien omaa verkkokurssia.

Oman mielen, osaamisen ja tunteiden kanssa työskentely voi tuntua isolta möhkäleeltä, joka on hankala nielaista kerralla. Haluan muistuttaa, että se kuuluisa elefanttikin syödään pala kerrallaan. Prosessi on pitkä, joten aimo annos kärsivällisyyttä ja sitkeyttä on hyvä olla mukana. Armollisuutta unohtamatta. Eikä koskaan ole liian myöhäistä aloittaa. Vaikka olisit nyt mielestäsi jo liian vanha, olet muutaman vuoden päästä joka tapauksessa muutaman vuoden vanhempi kuin nyt. Aloitit työskentelyn itsesi kanssa tai et. Valinta on sinun.

kuva: Niina Uusitalo

Kirjoittaja Virpi Haavisto haluaa auttaa piilossa olevia osaajia ja johtajia kaivamaan oman potentiaalinsa esiin. Virpi uskoo, että uusia asioita tekemällä ja pelkoja kohti menemällä oma potentiaali ja omat unelmat tulevat esiin. Virpi on toiminut Piilo-osaajissa kohta neljä vuotta, joista viimeiset kaksi yhdistyksen puheenjohtajana.