Ei pelkkää hammashymyilyä: Verkostoitumista tarkkailijalle

Kuva: Chris Montgomery / Unsplash

Verkostoituminen voi olla erilaisissa tapahtumissa sukkuloimista, mutta pohjimmiltaan siinä on kyse merkityksellisten kontaktien luomisesta. Kontakteja voi tänä päivänä luoda monilla eri tavoilla, ja meidän tarkkailijatyyppien iloksi somessa verkostoituminen on nyt yksi tavallisimpia kontaktien luomisen muotoja. Some mahdollistaa verkostoitumisen aidosti kiinnostavien ihmisten kanssa sopivan välimatkan päästä.

Verkostoituminen.

Mitä siitä tulee ensimmäisenä mieleen?

Jos olet kuten minä, koko sana tuntuu tai on tuntunut siltä, että jo sen kuullessaan kannattaa varmuuden vuoksi vetää povitaskusta teroitettu puuvaarna, vihkivettä ja valkosipulia. Ehkä siitä tulee mieleen verkostoitumistilaisuudet, joissa ekstrovertit superkontaktoijat sukkuloivat menemään käsi ojossa hammashymyillen, valmiina esittäytymään jokaiselle vastaantulijalle, jonka nimi ei jää mieleen ja naamastakin jää vain hatara muistikuva. Siitä voi tulla mieleen päämäärätön ja tarkoitukseton kontaktien haaliminen ihan vain haalimisen ilosta, kaikkien mahdollisten kaveripyyntöjen hyväksyminen somessa ja uusien kontaktien totaalinen unohtuminen – kuka se tuokin on ja missä välissä se on verkostooni uinut?

Ennen kuin kommentoit näppäimistö sauhuten, että onpas siinä luotu yksiulotteinen kuva verkostoitumisesta, niin tunnustan toki, että esimerkkini on sekä kärjistetty että nykyisessä pandemiatilanteessa myös epätodennäköinen. Sitä paitsi LinkedIn ja some yleisestikin ovat laajentaneet kuvaani siitä, miltä verkostoituminen voi eri tilanteissa näyttää.

Siellä ruudun toisella puolella on varmasti muitakin, joille verkostoituminen perinteisessä minglaus-mielessä tuntuu vaikealta. Ehkä et ole sellainen tapahtumissa sukkuloiva tyyppi, jolta uusien ihmisten kontaktointi sujuu luonnostaan. Ehkä olet enemmänkin tarkkailevaa tyyppiä, joka seuraa ympäristön tapahtumia ja muodostaa kokonaiskuvan tilanteesta ennen suurempien peliliikkeiden tekemistä. Keskustelet mieluummin yhden tai kahden ihmisen kanssa pitkään kuin monen kanssa lyhyesti ja haluat aidosti merkityksellisiä kohtaamisia.

Avuksemme tulee – ei ehkä kovinkaan yllättäen – some.

Kuva: Austin Distel / Unsplash

Olen vähän introvertti tarkkailijatyyppi, joka kyllä mielellään juttelee ja käy vilkkaitakin keskusteluja silloin, kun aiheeseen on mahdollista uppoutua pintaa syvemmälle ja aihe on itselle vilpittömästi kiinnostava (sosiaalisissa tilanteissa kuulun ehdottomasti siihen omiin oloihinsa vetäytyneeseen porukkaan, joka keskustelee painokkaasti nyökytellen joko videopeleistä, psykiatrian historiasta tai kuoleman hahmon representaatioista eri aikakausina). Pintapuoliselle jutustelulle on paikkansa, mutta se ei välttämättä paljasta, mitä keskustelijat todella asioista ajattelevat.

Siksipä sosiaaliset mediat ovatkin mielestäni hienoja keskustelualustoja: sinne mahtuvat kaikenlaiset keskustelut ja verkostoitujat. Somessa sanojaan voi punnita rauhassa ennen postaamista, keskustella voi yhden tai vaikka kymmenen ihmisen kanssa yhtä aikaa, itseään kiinnostavia vaikuttajia voi seurata välimatkan päästä ja lähestyä muita viestillä sitten, kun kokee ajan olevan sopiva – ja mikä parasta, somessa oma sosiaalinen kuormittuminen on täysin omissa käsissä. Somen voi rauhassa sulkea, kun kiintiö tulee täyteen, ja palata asiaan sitten, kun akkujaan on taas saanut ladattua.

Monille erityisesti LinkedIn on osoittautunut mainioksi verkostoitumisen työkaluksi. LinkedIn ei ole esimerkiksi Facebookin kaltainen luottamusverkosto, joten siellä kontaktipyyntöjä voi, saa ja pitääkin laittaa myös ihmisille, joita et välttämättä tunne netin ulkopuolella kovin hyvin tai lainkaan. Ventovieraiden kanssa viestittely voi ainakin aluksi tuntua kummalliselta, ja väitänkin, ettei edes LinkedInissä ole välttämätöntä viskellä verkostoitumispyyntöjä sokkona jokaiseen ilmansuuntaan. Tarkkailijatyypin verkostoitumisessa avainsana on merkityksellisyys, ja satunnaisia kontaktipyyntöjä merkityksellisempää on verkostoitua ihmisten kanssa, joiden julkaisemat sisällöt resonoivat ja kiinnostavat niin paljon, että niitä haluaa seurata säännöllisesti.

Eikä LinkedIn suinkaan ole ainoa (ammatilliseen) verkostoitumiseen ja verkostojen ylläpitämiseen sopiva väline. Milloin viimeksi olet esimerkiksi kysynyt omilta Instagram-seuraajiltasi, mitä he ajattelevat jostakin ajankohtaisesta asiasta tai ilmiöstä? Missä muissa kanavissa voit näyttää osaamistasi ja kertoa omista ajatuksistasi? Kannattaa muistaa, että usein jo olemassa oleva verkostosi on laajempi kuin ensi vilkaisulla ajattelisi.

Verkostoitumisessa on siis kyse laajemmasta kokonaisuudesta kuin vain verkostoitumistapahtumissa käymisestä. Se on kontaktien hankkimista monipuolisesti eri kanavia käyttäen – myös digitaalisten välineiden avulla. Vaarnat, vihkivedet ja valkosipulit voi siis laskea alas ja ryhtyä tutkimaan, mitä verkostoituminen sinulle käytännössä merkitsee ja millaisia väyliä pitkin itse mieluiten laajennat verkostojasi.

Katri Rantala on media-alan generalisti, intohimoinen luovan työn tekijöiden puolestapuhuja ja työelämän ilmiöiden ihmettelijä, joka pyrkii työssään tuomaan viranomaisviestintään ihmisläheistä otetta.