Töissä näkyvyyspalkalla: muistilista luovan työn tekijälle

Mustavalkoinen kuva vanhasta Fayorit-kirjoituskoneesta

Kuva: Florian Klauer / Unsplash

”Palkkiota emme valitettavasti voi maksaa, mutta voimme tarjota laajat verkostot ja näkyvyyttä.” Jos saisin euron joka kerta, kun näen tai kuulen luovasta työstä tarjottavan palkkioksi rahan sijaan näkyvyyttä ja verkostoja, niin olisin jo Kroisos Pennonen. Ilmainen tai alipalkattu työ on syvällä luovan työn tekemisen rakenteissa oleva ongelma, joka pitäisi repiä juurineen irti – mutta miksi? Tässä kirjoituksessa kerron, miksi valokuvaajakin ansaitsee työstään rahapalkkion ja mitä luovan työn tekijän kannattaa pitää mielessään, kun ilmaista työtä kärttävä kaveri tai sukulainen ilmaantuu eteen.

Voimme varmaankin olla yhtä mieltä siitä, että lähtökohtana työn tekemisessä pitäisi olla aina se, että siitä saadaan vastineeksi asiallinen korvaus. Korvaukseksi näkee surullisen usein tarjottavan näkyvyyttä, kun työnantaja ei syystä tai toisesta halua tai voi maksaa palkkiota rahana. Riihikuiva käteinen tai numerot pankkitilillä kuitenkin ovat ne ainoat korvauksen muodot, jotka korvauksesta käyvät. Miksi? Siksi, että näkyvyydellä ja verkostoilla en ole vielä koskaan saanut vuokraani maksettua, eikä se ole kaupan kassallakaan kelvannut vaihdon välineeksi.

Tyystin ilmaiseksi teetetty työ on asia sinänsä, mutta ongelma muodostuu myös selkeästi alipalkatusta duunista – siis työstä, jossa tilaaja on kyllä valmistautunut maksamaan työstä euroilla, mutta korvaus on selkeästi alle alan palkkasuositusten. Näiden kohdalla olen aina käynyt itseni kanssa sisäistä monologia siitä, että tällaista työtä ei saisi ottaa vastaan, koska silloin poljen alani palkkoja ja vaikutan osaltani siihen, että alipalkattua työtä teetetään jatkossakin. Toisaalta, tätä kyseistä hommaa en joutuisi tekemään kuitenkaan ihan ilmaiseksi, ja hölmöähän se olisi rahasta kieltäytyä. Jos en ota tätä duunia vastaan, sen ottaa kuitenkin joku muu, ja se joku saa tästä kivan täytteen porfolioonsa. Mutta kun niitä palkkoja ei tosiaan saisi polkea – ja niin sama kela pyörii pienen ihmisen päässä pyörimästä päästyään, eikä ratkaisua ongelmaan näy.

Arvosta itseäsi – hinnoittele työsi oikein

Meitä tekijöitä neuvotaan hinnoittelemaan oma työ alusta alkaen oikein, ja tiettyyn pisteeseen saakka hinnoittelu onkin puhdasta matematiikkaa. Tuskanhiki kuitenkin kihoaa otsalle, kun laskutoimituksen tuloksena on summa, joka näyttää omaan silmään aivan liian suurelta. Todennäköisesti se ei sitä ole, mutta silti tuo lukema tuntuu kauhistuttavan suurelta pyydettäväksi siitä työstä, jolla elantonsa hankkii. Yhtäkkiä palkan pyytäminen tuntuukin kohtuuttomalta, ja tekee mieli pyytää asiakkaalta anteeksi ennen kuin tämä on edes saanut laskua käsiinsä. Perisuomalainen vaatimattomuus ja huijarisyndrooma puskevat pintaan, ja lopulta työn hintaa tulee hilanneeksi varmuuden vuoksi pikkuisen – tai ihan reilusti – alaspäin. Olen itsekin syyllistynyt tähän omien työkeikkojeni kohdalla, kun asiakas on ilmoittanut budjettinsa olevan rajallinen. Toisaalta on ollut hienoa päästä tekemään oman alan työtä, mutta samalla on rieponut aivan hulluna se, että on ihan itse polkenut omia oikeuksiaan suostumalla alipalkattuun työhön.

Vallitsevasta tilanteesta ei kuitenkaan voi syyttää yksin työnantajapuolta: meidän on tehtävä asiaan liittyvä ajatustyö ensin itse. Meitä luovan alan tekijöitä ei tulla koskaan pitämään ammattilaisina, jos emme ensin tee sitä itse. Uskon, että kun pidämme kiinni tietystä hintatasosta ja vastustamme kiusausta hinnoitella itsemme törkeän matalalle, osoitamme samalla muulle maailmalle olevamme ammattilaisia. Tämä on meille työtä. Tästä me saamme jääkaappeihimme muutakin kuin valon. Taide maksaa, koska se on meidän elinkeinomme, eikä hassua harrastelua ja puuhastelua.

Rakkaudesta lajiin on hyvä tehdä, mutta rakkaudella ei makseta laskuja

Muutokseen vaaditaan ilman muuta sitä, että lamppu syttyy myös toimeksiantajien päissä. Ihmisillä tuntuu nimittäin olevan sellainen käsitys, että luovan työn tekijät ovat niin rakastuneita omaan työhönsä, että työ itsessään riittää palkkioksi. Enkä ole vielä edes maininnut niitä ystäviä ja sukulaisia, jotka tuntuvat kaikissa illanistujaisissa ja sukujuhlissa odottavan, että se valokuvaajan hommia työkseen tekevä tyyppi otti kameran mukaan (koska ihan mielelläänhän se valokuvaaja on töissä vapaa-ajallaankin ja juhlista nauttimisen sijaan pitää valokuvauspistettä jossakin nurkassa). Helposti myös kuvitellaan, että kaikenlainen luova työ on helppoa, nopeaa ja vaivatonta, koska sen tekijä näyttää suoriutuvan tehtävistään sutjakkaasti. ”Miten niin tarvitset somepostauksen tekemiseen kokonaisen päivän? Siitä vain äkkiä nappaat pari kivaa kuvaa ja laitat Faceen, eihän se sen kummempaa ole!”

Paitsi, että on.

Valokuvaaminen näyttää helpolta, koska kameran takana on raudanluja ammattilainen, joka on tehnyt lujasti töitä osaamisensa ja työtapojensa hiomiseksi. Muotokuvamaalari saa aikaan upeita muotokuvia, koska hän on harjoitellut maalaamista ja ihmisten kanssa työskentelyä pitkäjänteisesti. Kitaristi soittaa mitä ihmeellisimpiä sooloja niin helpon näköisesti siksi, että hän on treenannut joka päivä, joskus sormet verillä, niin kauan, että ne vaikeimmatkin soinnut lopulta soivat puhtaasti.

Katukiveyksessä teksti "Passion led us here" ja jalkoja.

Kuva: Ian Schneider / Unsplash

Osaamisen takana on lahjakkuuden lisäksi aina kovaa työtä – ja se työ jatkuu sen jälkeenkin, kun harjoitukset ovat ohi

Asiakkaan ei toki tarvitse olla kiinnostunut siitä, kuinka rankasti olemme tehneet töitä tullaksemme alamme ammattilaisiksi. Työtuntimme eivät ole asiakkaan ongelma, ja ne voimme pitää omana tietonamme.

Siksi sanon vielä kerran: meidän on aloitettava itsestämme.

Lopulta vastuu ilmaisen ja alipalkatun työn tekemisen loppumisesta on meillä tekijöillä. Kun kieltäydymme tekemästä työtä alle oman henkilökohtaisen minimipalkkiomme, osoitamme itse pitävämme työtämme tärkeänä ja koulutamme asiakkaitammekin ajattelemaan niin.

Hyväksi lopuksi kokosin alle muistilistan olennaisimmista luovan työn pointeista. Suosittelen lämpöisesti tutustumaan materiaaliin, josta sain eväitä muistilistan kokoamiseen: Mark Daltonin mainio artikkeli näkyvyyspalkalla työskentelystä, Taru Tammikallion työelämän epäkohtia käsittelevä Tabu-podcast sekä valokuvaaja Nani Härkösen Luovia-podcastin jakso, jossa Nani käy läpi sitä, miten alennuksia kärttäviin kavereihin pitäisi suhtautua.

  • On ok sanoa ei ilmaiselle ja alipalkatulle työlle. Itse asiassa se on enemmän kuin ok – vastuullisena luovan alan tekijänä se on suorastaan velvollisuutesi. Kun hinnoittelet työsi alusta alkaen oikein, hyödytät paitsi itseäsi myös meitä muita. Jyrkkä ei palkkojen polkemiselle!
  • Naama-alennuksia ei ole pakko antaa – jos et itse halua. Päätä itse, teetkö halvemmalla esim. perheelle tai ystäville, vai peritkö kaikilta asiakkailta aina saman hinnan.
  • Se, että satut olemaan perhejuhlissa kameran kanssa, EI tarkoita sitä, että sinun olisi pakko kuvata ko. bileet ja jakaa kuvia myöhemmin kaikille osallistujille ilmaiseksi. On sallittua myös jättää kamera kotiin.
  • Taidettasi aidosti arvostava ei pyydä alennusta palveluistasi. Taidettasi arvostava ymmärtää, että taide ei ole sinulle superhelppoa puuhastelua vain siksi, että teet sitä kutsumuksesta. Toki valokuvia otetaan ja tauluja maalataan rakkaudesta lajiin, mutta rakkaudella ei makseta laskuja. Sinä olet taiteesi ja taiteesi olet sinä – ja siksi se maksaa rahaa.
  • Näkyvyyspalkalla työskentely ei kuitenkaan ihan aina ole ainoastaan huono juttu, jos se johtaa johonkin rahakkaaseen keikkaan myöhemmin. Jos otat vastaan alipalkatun tai ilmaisen keikan, varmista, että se tuottaa sinulle jotakin muuta hyötyä. Mieti kuitenkin ensin, haluatko todella luopua palkkiosta, joka muodostaa osan toimeentulostasi.
  • On tilanteita, joissa voi olla yksinkertaisesti pakko ottaa vastaan alipalkattua tai jopa ilmaista duunia. Esimerkiksi silloin, kun portfolio vielä kaipaa kipeästi täytettä, on ymmärrettävää, että ilmaistakin työtä otetaan vastaan. Edellisessä pointissa toinkin esiin sen, että ilmaiskeikkaakin voi tehdä, jos siitä on selkeästi sinulle itsellesi hyötyä, ja portfolion laajentamisesta ilman muuta hyödyt.
  • Loppujen lopuksi vastuu alennusten kärttämisen loppumisesta on sinulla itselläsi. Kun arvostat omaa työtäsi niin paljon, että hinnoittelet sen alusta asti oikein, osoitat muulle maailmalle olevasi ammattilainen.

Katri Rantala profiilikuvaKatri Rantala on media-alan generalisti ja intohimoinen luovan työn tekijöiden puolestapuhuja, joka pyrkii tällä hetkellä työssään tuomaan virkamiesviestintään ihmisläheistä otetta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *