Pelastusrenkaan heittäjä etäopetuksen kaaoksen keskellä

Etätukea kotisohvalta käsin niille, jotka sitä tarvitsevat.

Palataan ajassa hieman taaksepäin. Joulukuun loppupuoli oli käynnissä ja paikallisen koulun jokavuotiset ”läksiäiskahvit” olivat loppusuoralla. Minut oli sinne kutsuttu myös, koska minulla oli loppumassa työsuhde siinä kunnassa. Noissa tilaisuuksissa kun oli aina tapana muistaa jotenkin työn lopettavia.

Tiesin, että minun hetkeni tulisi lopuksi. Mietin pääni puhki, mitä höpöttäisin. Olisihan se hyvä jonkinlainen puhe pitää. En tykkää pitää tuollaisia puheita. Tuohon taas hyvänä vastakaikuna se, että voin kouluttaa asiasta kuin asiasta, vaikka monelle sadalle henkilölle, ja se ei tuota mitään ongelmaa. Mutta palataan tähän myöhemmin. Sain kuin sainkin jotain suustani ja sanoin lopuksi, että koitan jonkin verran jättää jalkaa oven väliin, etten poistuisi kokonaan kunnan palveluksesta. Olenhan koko työurani tehnyt samassa työpaikassa, joten olihan se hieman haikea hetki kaikille.

Siitäpä sitten alkoikin arki.

Harrastukset ja opiskelu suunnannäyttäjänä

Kela, työvoimatoimisto, ammattiliitto… Työttömän miehen tuttavat seuraavaksi ”joksikin” ajaksi. Toivottavasti ei pitkäksi aikaa, mietti Petri silloin.

Ne kaikki hoituivat etänä ensimmäisten päivien aikana pois, ja sitten mietinkin, mitä seuraavaksi.

Harrastuksia oli. Valokuvaus, videokuvaus ja tietotekniikka. Niitä onneksi pystyy harrastamaan, vaikka olisi mikä pandemia ulkomaailmassa. Valoisan aikaan kameran kanssa milloin minnekin ja illat editoidaan valmiita videoita YouTube-palveluun muiden katsottaviksi. Instagram-palveluun sitten puolestaan valokuvia, Facebookia unohtamatta. Siellä Facebookissa oli jotain muutakin – tuleva työpaikka.

Aina, kun oli huono keli, niin tulihan sitä sitten koneella oltua ja opiskeltua omaa alaa enemmän. Yksi opiskeltavista aloista oli Office365 ja sen sisältämät ohjelmistot.

Henkilö istuu pöydän ääressä ja katsoo kameraan, pöydällä on läppäri auki.

Kuva: Hanna Sahlberg

Halu auttaa ja neuvoa muita vei eteenpäin

”Microsoft Office365 opetuksessa ja oppimisessa” on ryhmä, jossa opettajia riitti monta tuhatta ja sitä myöten myös kysymyksiä, ja niihin tarvittiin vastauksia. Sitten koittikin 17.3.2020. Etäopetus alkoi ja kysymyksiä tulvi aika tavalla. Siispä päätin tehdä sivustolle aina aamuisin sellaisen kysymysketjun, johon saa esittää kysymyksiä aiheesta nimeltä Office365. Siitähän se sitten lähti. Joka päivä noin 300 viestiä per ketju ja kysymyksiä n. 40–50 per päivä. Toki kaikki muut kysymykset, mitä tuli suoraan sivuston seinälle, niin ne olivat vielä siihen lisäksi.

Miksi näin? Miksi kukaan lähtee työttömänä ja vapaaehtoisena tekemään tuollaista, jossa menee helposti se koko päivä? Halu auttaa muita ja neuvoa muita. Siinä on ollut melkeinpä työurani pääpointit. Olla se henkilö, jolle voit soittaa, jos ei laite tai ohjelmisto toimi. ”Hän voi meitä kouluttaa tähän ja tähän aiheeseen, niin opitaan.” Se henkilö, joka pelkäsi pitää puheita.

Vapaaehtoinen auttaminen johti työsopimukseen

Sitäpä sitten jatkuikin muutaman päivän ajan, kunnes alettiin kyselemään, että ”kukas sinä oikein olet tällä sivustolla, oletko Microsoftin kouluttajia vai mitä?”. Sanoin vaan, että työtön IT-tuki Konnevedeltä ja minulla on tylsää. Sen jälkeen alkoikin tapahtua. Neljä eri työtarjousta tuli, kukin omaa reittiään pitkin ja yksi sieltä oli ylitse muiden. Sulavan tarjous. Siihen päätin tarrata kaksin käsin kiinni. Perjantaina 3.4.2020 oli työhaastattelu, joka ei pitkään kestänyt, sen jälkeen tulikin työsopimus luettavaksi viikonlopulle, ja 6.4.2020 työsopimus allekirjoitettiin ja työt alkoivat. Voisi sanoa, että työhaastattelu meni aika sulavasti. Miltä se tuntui? Yli 15 vuotta erinäisissä pätkissä töissä ja sukanvarteenkaan ei ollut kovin paljoa kertynyt. Sitten, kun saatkin sen sähköpostin, missä lukee, että molemmat osapuolet ovat allekirjoittaneet sopimuksen, niin kyllä siinä ihmisellä on hymy herkässä.

Työ on vielä täysin sitä omaa alaa ja sitä, mitä haluan tehdä. Sitä kun saa vielä tehdä etänä omalta kotisohvalta käsin, niin voiko se enää paremmin olla. No EI. Nyt voi hengähtää noista pätkätöistä ja keskittyä omaan tulevaisuuteen. Minkälainen se on, kysytään sitä 10 vuoden päästä.

Petri Jämsen profiilikuva

Petri Jämsen on junior-konsultti Konnevedeltä.

1 Response

  1. 29.4.2020

    […] työyhteisön hyvinvointia ja yhteishenkeä. Hyvä esimerkki tästä on viime viikolla blogiimme vieraskynäkirjoituksen tehnyt Petri […]

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *