Uutta viiniä vanhassa leilissä – Työllistämispalvelut aktiivimallissa

Aktiivimallin ensimmäinen 3kk tarkastelujakso on ohi. Kela julkaisi eilen arvion työttömyysturvaa saavien asiakkaidensa osallistumisesta aktiivisuusehdon mukaisiin toimiin. Verrattuna viime vuoteen, ei aktiivisuudessa nähty juurikaan käyttäytymisen muutosta. Aktiivisuusehdon oli alkuvuonna, kuten aiemminkin, täyttänyt noin puolet työttömistä.

Aktiivisuus tarkoittaa toimeliaisuutta ja sanalla on positiivinen kaiku. Huonompi kaiku lähteekin kun sana yhdistetään työvoimapolitiikkaan. Ensimmäiset aktiivisen työvoimapolitiikan mallit esiteltiin jo 1940-luvulla. Mallien syntysijat löytyvät Ruotsista ja tarkemmin ay-liike LO:n ekonomisteilta ( Rehn & Meidner ). Aktiivinen työvoimapolitiikka mallinnettiin korkeasuhdanteen aikana ja se perustuu ajatukseen turvata täystyöllisyys.  Suomessa on harjoitettu aktiivista työvoimapolitiikkaa aina 90-luvun lamaan asti. Se keskittyi oikeuteen saada ja tehdä töitä. Nyt kuitenkin aktiivimallin myötä aktiivinen työvoimapolitiikka on kääntynyt työttömyyden ja rakennemuutoksen ratkaisijan asemaan.

Aktiivisella työvoimapolitiikalla on työvoiman kysynnän ohella myös tarjontaa säätelevä rooli.  Valitettavasti työn tarjonnasta eli aktiivimallin ehtojen mukaisen työnhaun aktiivisuuden lisääntymisestä on vaikea saada tietoa. Palveluiden kysynnästä voidaan tehdä kuitenkin jo jotain johtopäätöksiä.

hand-wine-glass-bowl-red-color-1074889-pxhere.com

Palveluiden tarjonnan määrää on säädellyt aktiivimallille asetettu tavoite olla kustannusneutraali. Tämä tarkoittaa, että passiivisista toimista (päivärahat)  koituneet säästöt siirtyvät aktiiviseen työvoimapolitiikan puolelle. Nämä tulevat kuitenkin vasta viiveellä.  Aktiivitoimien palveluihin on luvattu lisäbudjettia kehysriihessä tarkoittaa, että palveluiden kysyntä on siis joka tapauksessa kasvanut. Aktiivitoimien resurssien suhde passiivitoimiin on myös keskeinen tapa arvioida, missä määrin maassa harjoitetaan aktiivista työvoimapolitiikka. Tästä on varmasti myös tulossa ensi vuonna viimeistään kiinnostavia lukuja. Suomessa  nämä luvut ovat olleet vaatimattomia verrattuna aktiivimallin esikuvana pidettyyn Tanskaan.

”Eri työntekijäryhmät tarvitsevat erilaisia palveluja. Minkälaiset palvelut ovat tarpeen ja hyödyllisiä? Kenelle ne ovat tarpeen ja hyödyllisiä? Kuka määrittelee tämän hyödyn?”

Työvoimapalvelut ovat suurelle osaa työnhakijoista asianmukaisia ja hyödyllisiä, mutta niihin osallistumista säätelee myös valikoituvuus. Toisaalta aktiivinen työvoimapolitiikka on jo tarkoitusperiltään selektiivistä, jossa työmarkkinat nähdään jakautuneiksi osatyömarkkinoiksi. Eli eri työntekijäryhmät tarvitsevat erilaisia palveluja. Nyt tullaankin sitten asian ytimeen. Minkälaiset palvelut ovat tarpeen ja hyödyllisiä? Ja vielä. Kenelle ne ovat tarpeen ja hyödyllisiä? Kuka määrittelee tämän hyödyn?

Erilaisilla osatyömarkkinoilla on hyötyä erilaisista aktiivisuuden tavoista. Tärkeintä onkin miettiä, miten erilaisia aktiivisuuden osoittamisen tapoja hyväksytään ja sovelletaanko niitä kattavan valikoivasti. Se, minkälaisia keinoja käytetään, riippuu siitä minkälaista työvoimaa ohjataan. Selektiivisyyttä on myös se, että osatyömarkkinoiden erilaiset työllistymisprosessit ymmärretään ja tunnustetaan, sekä palveluja sovelletaan niiden mukaisesti. Tämä on avain siihen, että aktiivinen työmarkkinapolitiikka on oikeasti toimivaa ja tarkoituksenmukaista. Kaikki lähtee siitä, että mikä on työnhakijan palveluntarve.

”Korkeasti koulutetuille asiantuntijoille tarjonta  ja hyöty perinteisissä työvoimakoulutuksissa onkin vähäistä.”

Palveluntarvetta tulee arvioida ensisijassa työllistymisen edistämisen näkökulmasta. Te-keskuksen tarjoamat palvelut tähän ovat työnhakuvalmennusta, uravalmennusta ja työhönvalmennusta. Näissä palveluissa opetellaan hakemaan töitä hyvin mekaanisesti ja muotoillaan tarvittavat dokumentit. Mutta kysymys kuuluu, entä jos työnhakija on jo näissä taidoissa jo hyvin pitkällä ja uudelleenkoulutukseen ei ei tarvetta? Korkeasti koulutetuille asiantuntijoille tarjonta  ja hyöty perinteisissä työvoimakoulutuksissa onkin vähäistä. Myös työnhakutaidot ovat yleensä hyvät. Meillä on jo pitkältä ajalta tutkimustietoa siitä, kuinka hyödyt työllisyyspalveluista vaihtelevat.

Omaehtoinen työnhaku on asiantuntijatyössä tyypillinen ja tehokas tapa työllistyä. Korkeasti koulutetut käyttävät myös runsaasti erilaisia kanavia ja verkostoja työllistymisensä edistämiseen. Verkostomaista yhteistoimintaa on ideoitu myös itse. Yhteisöllisyyteen perustuva ja pienryhmissä tapahtuva toiminta tuottaa myös loistavia tuloksia. Näistä esimerkkinä Piilo-osaajat hanke. Asiantuntijatason vertaistukeen perustuvalla ryhmämuotoisella toiminnalla onkin tutkitusti myös erittäin hyviä tuloksia työllistymiseen.

Vertaistuen merkityksen ydin on siinä, että on olemassa muitakin ihmisiä, joilta voi saada emotionaalista ja tiedollista tukea sekä käytännön apua. Eräänlaista vertaismentorointia. Sosiaaliseen tukeen perustuvasta vertaistoiminnasta on tutkimusten mukaan kiistatonta hyötyä osallistujille. Kriittisissä hetkissä se on jopa yksilöllistä tukea tuloksellisempaa. Samankaltainen elämäntilanne toimii myös voimavarana. Ihmiselle on  myös myötäsyntyistä hakea tukea muista ihmisistä. Piilo-osaajiin liittymisen motiivina on aina yhteinen halu muutokseen ja kehitykseen.

”Yhteinen päämäärä sekä positiivisessa hengessä osaamista ja vahvuuksia tukeva yhteisö on vaikutuksiltaan erittäin merkittävä.”

Työllistymiseen tarvitaan räätälöityjä keinoja ja tämä tarkoittaa myös monipuolisia palveluja. Nyt meillä on jo olemassa monia erilaisia aktiivisuuden tapoja, mutta nämä on ohitettu. Jostain syystä aktiivimallin strategiassa ei ole haluttu hyödyntää tai tunnustaa kaikkia aktiivisuuden mahdollisuuksia. Tätä näkökulmaa aktiivimallissa tulisi kiireesti laajentaa. Tästä hyötyvät ihan kaikki. Rajattujen resurssien vuoksi raskaammat palvelut tulisi kohdentaa niitä kipeimmin tarvitseville. Koska palveluihin on tulossa lisäbudjettia, se tarkoittaa palveluiden kysynnän myös nousseen. Työ ja elinkeinoministeriölle annetun suosituksen mukaan sen tulisi kartoittaa miten lainsäädäntö ja soveltamisohjeet estävät yksityisen palveluntarjoajien paremman hyödyntämisen aktiivisen työvoimapolitiikan tuloksekkaammassa kohdentamisessa. Kapeat normit eivät palvele ketään. Vähiten aktiivisia työnhakijoita.

Näyttää siltä, että aktiivimalli ei ole tuonut mitään uutta työllistymistä edistäviin palveluihin. Se on jopa pikemminkin kaventanut niiden käyttöä. Aktiivimalli on työvoimapolitiikkana vain uutta viiniä vanhassa leilissä. Palveluiksi hyväksyttävää toimintaa onkin kiireellisesti laajennettava ja joustavoitettava. On oltava rohkeampi, avoimempi ja innovatiivisempi. Selektiivisyyttä on toteutettava kaikkia työnhakijaryhmiä huomioiden yhtä lailla. Määritelmät aktiivisuudesta eivät siksi voi olla enää jatkossa näin kapeita.

 

kristiina paavola
Kirjoittaja Kristiina Paavola on espoolainen työmarkkina-asiantuntija, työelämän tutkija ja yrittäjä, joka koordinoi Piilo-osaajien toimintaa pääkaupunkiseudulla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s