Teknologia tarvitsee selittäjänsä myös digiajassa

Laadin käyttöohjeita jo teini-iässä, kun en vielä tiennyt, että sellaista joku tekee ammatikseenkin. Rustasin vanhemmilleni yksinkertaisia kuvallisia paperiohjeita tv-ohjelmien nauhoittamista varten, koska videolaitteen mukana tullut pumaska oli yleensä liian vaikea käyttää tai väärällä kielellä. Jälkeenpäin ajatellen voi puhua lähes nappisuorituksesta: tunsin kohdeyleisöni, heidän osaamistasonsa, kielitaitonsa, tavoitteensa ja ohjeen käyttötilanteen. He saivat oikeaa tietoa, oikeassa muodossa ja olivat kai ihan kiitollisia.

Kun hieman myöhemmin lähdin työskentelemään ohjelmistojen tuoteinformaation kehittämisen parissa, huomasin pian, että oikeasti olikin hankalaa tietää ketkä kohdeyleisöön kulloinkin kuuluivat. Usein piti edetä arvausten varassa ja lopputuloksena olennaista tietoa jäi kertomatta tai sitä tuli liikaa. Myös omaa roolia käyttäjän puolestapuhujana joutui joskus puolustelemaan ja sisällöntuottaminen ylipäätään saatettiin nähdä turhana.

Tarvitaanko meitä selittäjiä ja monimutkaisten asioiden yksinkertaistajia ylipäätään enää digiajassa ja millä tavoilla?

Juuri nyt, matkalla 2020-luvulle, vastaani on tullut monenlaisia signaaleja ihmisen ja teknologian kohtaamisista. Onpa tullut pohdittua sitäkin, tarvitaanko meitä selittäjiä ja monimutkaisten asioiden yksinkertaistajia ylipäätään enää digiajassa ja millä tavoilla.

Jotkut signaalit vaikuttavat siltä, että fiksut koneet hoitavat hommat ihan itsekseen. Älykkäät, dynaamiset järjestelmät oppivat käyttäjän tiedontarpeet lukuhistorian tai tykkäysten perusteella ja kehittyvät aina vain paremmiksi. Ohje kulkee käyttäjänsä taskussa mobiililaitteessa ja päivittyy ajantasaiseksi pitämättä asiasta sen enempää meteliä. Vastaavasti teollisuuslaitteet ilmoittavat huoltotarpeestaan itse ja opastavat paikalle saapunutta asiantuntijaa kädestä pitäen.

Toisaalta esimerkiksi eri sektoreiden laajat tietojärjestelmät vaativat edelleen hyvinkin järjestelmällistä sisällön ja käyttäjien tarpeiden etukäteissuunnittelua. Käyttö- ja huolto-ohjesisältöjen tuottaminen ja ajan tasalla pitäminen edellyttää ylläpidon tehokkuutta ja tiedonkulun automatisointia, eikä tätä voida tehdä jatkossakaan täysin summamutikassa.

Lisätyn todellisuuden keinoin työohjeet voidaan läväyttää suoraan keskelle työtehtävää.

Mielenkiintoisilta vaikuttavat puolestaan ne digitalisaation mahdollisuudet, joita vielä jokin aika sitten nähtiin vain scifi-elokuvissa. Lisätyn todellisuuden keinoin työohjeet voidaan läväyttää kirjaimellisesti käyttäjän silmille, oikea-aikaisesti, suoraan keskelle työtehtävää. Hypestä huolimatta tämänkin voi kuvitella vaativan vahvaa ennakkoymmärrystä käyttäjästä ja hänen käyttökontekstistaan.

Kun kaikkea tätä hieman pureskelee, ei ole syytä ainakaan heittää pyyhettä kehään, pikemminkin kääriä hihat! Aivan ehdottomasti tulevaisuudessakin tarvitaan ihmisiä, jotka eivät ajattele teknologialähtöisesti vaan kuinka näistä lukuisista vaihtoehdoista voidaan valita parhaat mahdolliset kunkin toimialan tilanteeseen nähden. Aivan ehdottomasti kannattaa pohtia mitä kaikkea voi automatisoida ja mihin puolestaan kannattaa laittaa paukkuja lisäarvon tuottamiseksi. Aivan ehdottomasti tarvitaan tyyppejä, jotka ehdottavat miten prosesseja kannattaisi kehittää, jottei pyörää keksittäisi aina uudelleen.

Informaation jalostamiselle on tulevaisuudessakin tarvetta ja monia hyviä kysymyksiä kannattaa yhä kysyä. Voisiko vaikkapa sisällön suunnitteluun panostaa siten, että se tukee käyttäjänsä osaamisen ja ymmärryksen kehittymistä joillakin uusilla tavoilla? Voisiko pohtia millä eri tavoilla sisältöjä voisi tuottaa muutenkin kuin tylsänä tekstinä? Voitaisiinko löytää sisällöille ihan uusia uudelleenkäytön mahdollisuuksia? Millaisilla tavoilla käyttäjien osaamisen kehittymistä ja oppimista voi seurata, tukea ja tunnustaa? Miten voidaan tunnistaa mitä tietoa tarvitaan työn tekemisen aikana ja mitä tietoa täytyy olla omaksuttuna ennen kuin työhön edes ryhdytään?

Arvelen, että seuraavallakin vuosikymmenellä riittää kiinnostavaa ja tarpeellista tekemistä. Tällä hetkellä en oikeastaan edes tiedä mitä kaikkea en vielä tiedä! Perustavoite pysynee kuitenkin samana tulevaisuudessakin eli valitaan ne keinot, joilla voidaan auttaa ihmisiä onnistumaan siinä mitä he tekevät.

Jatka keskustelua kommenteissa: Millaisesta käyttökokemuksesta sinä sait viimeksi onnistumisen tunteen? Entä minkä kanssa kompuroit? Ovatko tuotteet ja palvelut jo niin hyviä, että ne selittävät itse itsensä ilman ohjeita?

Marjaana JokinenKirjoittaja Marjaana Jokinen viihtyy informaationhallinnan ja osaamisen kehittämisen risteyskohdassa ja kasvattaa taaperoaan musiikilla, kaurapuurolla ja savolaisilla sutkautuksilla.

Yksi kommentti artikkeliin ”Teknologia tarvitsee selittäjänsä myös digiajassa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s