Kuva: Laura Tammisto / Studio Torkkeli
Huomenna tulee kuluneeksi kolme kuukautta siitä, kun aloitin nykyisen työni. Tänään minun piti olla Espoossa kouluttautumassa. En ole.
Olemassa on sekä henkilökohtainen (olkapääleikkaus) että yleinen (korona) este, joka pitää minutkin kotitoimistolla.
Viime vuonna työskentelin käytännössä 100 % etänä ja olin 8,5 viikkoa sairauslomalla toista olkapäätä koskeneen leikkauksen vuoksi. Nyt aloitin etätyön kaksi viikkoa ennen kollegoja. Kuluneen 13 kuukauden aikana olen siis ollut jo 12,5 viikkoa jumissa kotona.
Ei ole hyvä tämä. Parhaimmillanikin olen huono toipilas, joten ennen pitkää tämä alkaa tuntua tylsältä. Onneksi on kesä tulossa, paremmin tätä silloin sietää. Töissä menee hyvin, tammikuussa kysyin itseltäni kolme kysymystä:
- Miltä tämä kaikki on sitten tuntunut?
- Mikä on ollut aamun fiilis?
- Miten tästä eteenpäin?
Aamujen fiilis oli liukastumiseen saakka varsin hyvä, koska talvi alkoi oikeasti väistyä ja valoisuus lisääntyi huomattavasti. Eräs kollega kehui kauluspaita/olkain-combojani ja helmikuussa lopetin tupakoinnin.
Saimme myös esimieheni kanssa käytyä kehityskeskustelun, jossa asetimme vuodelle 2020 sellaiset tavoitteet, joihin voi aidosti itse vaikuttaa.
Kuluneen kolmen kuukauden jälkeen koen vahvasti olevani hyödyllinen osa työyhteisöäni. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin, sekä etänä että toimistolla.
Nyt etätyökin jää hetkeksi tauolle, palataan siihen sitten, kun vahvimmat kipulääkkeet ovat tehneet tehtävänsä ja saan nukuttua pidempään kuin tunnin kerrallaan.
Tänään eivät sotaan lähtijät toivo pääsevänsä jouluksi kotiin, mutta monikin siellä ruudun toisella puolella esittää jo nyt toiveen: “jouluksi toimistolle”.
