Liityin piilo-osaajaksi huhtikuussa 2019 ja jo toukokuussa minut valittiin Piilo-osaajien hallituksen varajäseneksi. Kuluneen 6–7 kuukauden aikana ehdin paitsi löytää urani seuraavan askeleen piilareiden tukemana myös saada itsevarmuutta erilaisten pestien kautta, löytää työnhakuun ilon ja ansaita uuden mahtavan verkoston.
Tänä syksynä ilmestyneessä Työelämän kapinalliset -kirjassa sanotaan näin: “Tämän kirjan kirjoittajat suosittelevat lämpimästi työnhakusparraajia. — Jos ympärilläsi on useampi työnhakija, voitte muodostaa keskinäisen sparrailupiirin, jossa jaetaan kokemuksia.” Jo ensimmäisten sanojen kohdalla ajattelin, että tätähän Piilo-osaajat ovat!
Liittyessäni Piilo-osaajiin työnhakuni oli suvantovaiheessa. Aiemmin kevättalvella alkanut mentorointiohjelma ei vastannutkaan tarpeisiini ja useimmilla ystävilläni tilanne oli erilainen, sillä he pakersivat vielä opintojen ja gradujen parissa. Perhettäni en enää halunnut kuormittaa työnhaun herättämillä ajatuksillani (ainakaan ihan joka päivä), eikä heillä muutenkaan ollut samaistumispintaa kokemuksiini, sillä hain hyvin erilaista työtä ja hyvin erilaisena aikana.
Hihat ylös ja hommiin
Eräässä Riikka Pajusen pitämässä webinaarissa Piilo-osaajat mainittiin yhtenä keinona löytää piilotyöpaikka. Tutustuin Piilo-osaajien nettisivuihin, ja hetken pohdittuani tajusin, että juuri tätähän minä olin kaivannut. Yhteisöä, tukea, paikkaa ajatuksien vaihtamiselle.
Piilo-osaajat toimivat pääasiassa Slackissa, jonne pääsin kirjautumaan ensimmäisen kerran aprillipäivänä. Muutamaa viikkoa myöhemmin olin jo ottanut vastuulleni Twitterin tiistaivuoron ja koordinoitavakseni Jyväskylän Rekrytointi- ja osaamismarkkinat.
Piilo-osaajien Twitterissä tiistai on osaajaprofiilien päivä. Tehtäväni oli siis lukea toisten piilareiden profiileja, löytää niistä kuumimmat ytimet ja nostaa ne twiiteiksi. Twitter oli minulle lähtökohtaisesti hyvin tuttu (olen livertäjäintoilija, joka on kirjoittanut asiasta jopa gradunsa), mutta ensimmäistä kertaa pääsin käyttämään Twitteriä järjestelmällisesti organisaation jäsenenä. Viestintä- ja markkinointialan töitä etsivänä tämä oli minulle tilaisuus saada lisää työmarkkinoilla hyödyllistä kokemusta. Toisten osaajaprofiilien lukeminen auttoi minua myös sanoittamaan omaa osaamistani: kun asian parissa pyörii ja miettii, miten minä ilmaisisin tämän, sanoitussanasto kasvaa kuin huomaamatta.
Osaamismarkkinoiden järjestäminen puolestaan tarjosi minulle tilaisuuden kasvattaa nimeäni paikallisten rekrytoijien saralla ja levittää tärkeäksi kokemaani Piilari-sanomaa myös Keski-Suomeen. “Niin sä olet se, joka piti lankoja käsissään toukokuussa Mataralla!” -ahaa-elämys on tullut kevään jälkeen vastaan useammassa paikassa.
Juuri minun kokoiseni vastuu
Olen toiminut Piilo-osaajissa aktiivisena koko jäsenyysaikani, koska olen halunnut saada asioita tapahtumaan sekä itseni että järjestön näkökulmasta. Piilarit tarjosi minulle keinon ottaa niskalenkki työnhausta: osaajaprofiilin kirjoittaminen oli ensimmäinen askel kohti piilotyönhakua ja tuota askelta olin viivytellyt pitkään ennen jäsenyyttäni. Onnistumisen tunteet Twitter-viesteihin tulleista tykkäyksistä ja Osaamismarkkinoille tulleista osallistujista jättivät pian “Kiitos, ei kiitos” -viestien epäonnistumisen tunteet varjoonsa. Sain merkityksellistä tekemistä, joka antoi motivaatiota nousta aamuisin päivään, ja pystyin edistämään itselleni tärkeitä asioita myös työelämän ulkopuolella. Pääsin käyttämään asiantuntijuuttani ja ottamaan enemmän tuntumaa asiantuntijaroolissa toimimiseen.
Piilo-osaajissa toimiminen on tuntunut siinä mielessä turvalliselta, että aina epätietoisuuden tai hämmennyksen hetkellä olen voinut laittaa Slackiin kysymyksen ja hetken kuluttua olenkin jo saanut asiaan vastauksen ja ratkaisun. On ollut ihanaa auttaa ja tulla autetuksi vertaisryhmässä, jossa kaikilla on sama päämäärä: tehdä osaajien löytämisestä ja osaamisen markkinoinnista kuplivan hauskaa. Ja niitä hauskuuden kuplia on tähän puolivuotiseen toden totta riittänyt!