Photo by Todd Quackenbush on Unsplash
Kaikki ihmisten välinen toiminta tarvitsee vuorovaikutusta. Toimiva yhteistyö rakentuu hyvälle ja positiiviselle vuorovaikutukselle. Se on kuin kivijalka rakennukselle. Jos kivijalka ei ole hyvin tehty, rakennuskaan ei pysy pystyssä, tai sitä pitää korjailla säännöllisesti.
Vuorovaikutustaitoja käyttämällä mahdollistuu kohdatuksi tulemisen ihme, jota jokainen tarvitsee. Toista ihmistä kunnioittava ja tasa-arvoinen asenne rakentaa perustan vuorovaikutustaidoille. Aito halu ja pyrkimys arvostaa toista ihmistä on kaiken takana. Kun toinen huomaa, että häntä arvostetaan ja kunnioitetaan, hän alkaa usein toimia samoin.
Vuorovaikutustaitoja voidaan systemaattisesti kehittää. Vuorovaikutus on asennetta, tahtoa ja arvostusta itseään ja toista kohtaan. Asenne itseään kohtaan määrittelee sen, mitä on valmis itsessään tutkimaan ja mitä tuomaan vuorovaikutukseen. Vuorovaikutus on itsensä likoon laittamista, mikä ei ole aina helppoa. Se on kuitenkin ainoa keino saada vaikeitakin asioita selvitettyä ja hyvinvointi turvattua. Vuorovaikutuksen parantamiseksi on olemassa konkreettisia työkaluja.
Vuorovaikutus toimii helposti niin kauan, kun ei synny ristiriitoja. Ristiriidat saavat alkunsa, kun tarpeemme ja pyrkimyksemme eivät toteudu. Huomaamme esteenä olevat toisten tarpeet ja pyrkimykset, jotka ovat ristiriidassa omiemme kanssa. Toisten käyttäytyminen saa aikaiseksi ärtymystä, ehkä myös kiukkua ja vihaakin. Käyttäytymisen ikkuna toimii apuna tunnistamaan näitä erilaisia, ja tunteita herättäviä vuorovaikutustilanteita.
Käyttäytymisen ikkuna
Ajatus ja idea käyttäytymisen ikkunassa on se, että me näemme ja katsomme ikään kuin ikkunan läpi toisten ihmisten erilaista käyttäytymistä. Tähän käyttäytymiseen suhtaudumme joko hyväksyen tai hyväksymättä.
Hyväksyttävä käyttäytyminen on sellaista toisen ihmisen käytöstä, joka ei tuota meille katsojille ongelmaa eikä häiritse elämäämme. Toisinaan toinen ihminen toimii tavoilla, joita emme voi hyväksyä, jotka estävät meitä toimimasta, tai herättävät meissä kielteisiä tunteita.
Käyttäytymisen ikkuna toimii karttana, jonka avulla voimme tunnistaa erilaisia vuorovaikutustilanteita ja ymmärtää, kenen ongelmasta on kyse. Aina tunnistaminen ei ole helppoa, sillä ongelmat ovat moniulotteisia ja niihin liittyy useita ihmisiä.
Kuva: Tarjan kuva-arkisto
Hyväksymisrajaan vaikuttavat oma vointi ja ympäristö
Hyväksymisraja, jota voisi kutsua myös hermoviivaksi, jakaa havainnoidut toisen käyttäytymistavat hyväksyttäviksi ja ei-hyväksyttäviksi. Hyväksymisrajan paikka on käyttäytymisen ikkunassa liikkuva, ja siihen vaikuttavat oma vointi ja olotila, sekä ympäristö.
Reagoimme ihmisten käyttäytymiseen eri tavalla. Kun toisen käytös on hyväksymisrajan alapuolella, se aiheuttaa minulle turhautumista ja hermostumista, sekä estää tarpeeni täyttymistä. Näin minulle syntyy ongelma. Haluan tilanteeseen muutosta ja minun on toimittava.
Joskus käy niin, että minulla ja toisella on ristiriita ja ongelma: emme kumpikaan hyväksy toistemme käyttäytymistä ja olemme tyytymättömiä. Tällöin meillä molemmilla on ongelma.
Hyväksymisrajan yläpuolella saattaa olla alue, jossa oma käyttäytymiseni aiheuttaa toiselle tyytymättömyyttä ja tarpeiden täyttymättömyyttä. Tässä kohdassa toisella on ongelma.
Ongelmattomalla alueella kenelläkään ei ole vuorovaikutukseen heijastuvaa ongelmaa. Tällä ongelmattomalla alueella yhteistyö ja oppiminen ovat tehokkainta. Tavoitteena on, että tämä ongelmaton alue olisi mahdollisimman suuri, jolloin vuorovaikutus toimii hyvin ja saamme tavoitteitamme ja pyrkimyksiämme toteutettua.
Me kaikki olemme yksilöitä, joilla on omat tarpeemme, pyrkimyksemme ja tavoitteemme, joita haluamme tahoillamme edistää. On siis todennäköistä, että vuorovaikutustilanteissa syntyy ajoittain ristiriitoja. Mitä paremmat vuorovaikutustaidot omaamme, sen paremmin saamme ristiriidat selvitettyä vuorovaikutustilanteessa. Kun ristiriidat selvitetään heti niiden ilmaantuessa, vältymme siltä, että käsittelemättömät asiat ja tunnekuormat tulisivat häiritsemään tulevia vuorovaikutustilanteita. Kuvassa käyttäytymisen ikkunan kanssa on mainittu toimivia työkaluja eri tilanteiden varalle.
Aktiivisella kuuntelulla annan tilaa toiselle
Tilanteessa, jossa minulla ei ole ongelmaa, mutta kaverilla on, voin auttaa kuuntelemalla aktiivisesti kaverin viestiä tai antaa palautetta. Aktiivinen kuuntelu on sitä, että annan kaverille tilaa kertoa hänen oman näkemyksensä, toiveensa ja tarpeensa. Varmistan toistamalla kaverin viestin, että olen varmasti ymmärtänyt. Näin kaverikin kuulee miltä hänen viestinsä on kuulostanut ja saa varmistuksen siitä, että olen ymmärtänyt hänen viestinsä ytimen. Minulla on arvostava asenne itseäni ja kaveria kohtaan. Näkemyksemme todennäköisesti eroavat toisistaan, jolloin voin vuorovaikutustilanteessa asettua kaverin asemaan ja katsoa asiaa uudesta näkökulmasta. Tavoite ei ole, että keskustelun päätteeksi olisimme asiasta samaan mieltä. Tavoite on, että toinen on tullut kuulluksi ja minä voin reflektoida omaa toimintaani ja miettiä onko siinä tarvetta muutokseen.
Kuva: https://pixabay.com/fi
Älä kompastu kompastuskiveen
Kompastuskivet vuorovaikutuksessa ovat kommentteja, puheenaiheen vaihtamista, ongelman vähättelyä, joiden käyttö saa puhujan tuntemaan, ettei hän tule kuulluksi ja nähdyksi. Usein niillä tarkoitetaan hyvää. Seuraavalla kerralla, kun olet turvautumassa kompastuskiveen, kannattaa miettiä olisiko aktiivinen kuuntelu tai vain läsnäolo hetkessä kaverille parempi vaihtoehto. Esimerkkejä kompastuskivistä ovat muun muassa:
- Määräily, ohjailu, komentelu: ’Älä ajattele sitä’, ’Älä nyt murehdi’
- Valmiit ratkaisut, ehdotukset ja neuvot: ’Jos minä olisin sinä, niin …..’
- Järjen puhuminen, luennointi: ’Etkö tiedä, että faktaahan tässä on se, että…’
- Kehuminen, myötäily: ’Olet niin taitava, että kyllä sinä tämän hoidat’
- Nimittely, leimaaminen: ’Olet vain turhan tarkka’
- Tulkinta, analysointi: ’Olet tainnut nukkua huonosti viime yönä’
- Lohduttelu, ymmärtävä säälittely: ’Et ole ainoa, jolle tämä tuottaa hankaluuksia’, ’Huomenna kaikki on paremmin’
- Kuulusteleminen: ’Miksi otat tämän esiin vasta nyt, etkä silloin kun asia tuli esiin?’
Minäviestillä otan vastuun omista tarpeistani
Silloin kun minulla on ongelma ja tarve antaa korjaavaa palautetta, yksi tapa tehdä se on käyttää ongelmaan tarttuvaa minäviestiä. Minäviestissä puhun omasta puolestani, tuon omat tarpeeni ja tunteeni avoimesti keskusteluun. Ongelmaan tarttuva minäviesti voidaan rakentaa kolmiosaiseksi seuraavasti:
- Toisen ihmisen käyttäytymisen (syyttelemätön) kuvaus
- Konkreettiset vaikutukset minuun
- Tunteeni
’Kun tulit myöhässä palaveriin, jouduin selittämään kaiken uudestaan. Minua turhauttaa ajanhukka, joka uudelleen selittämiseen meni.’
On tärkeää erottaa toisistaan todennettu käyttäytyminen ja omat tulkinnat käyttäytymisestä, esimerkiksi myöhästyminen palaverista tai tapaamisesta. Myöhästyminen on se mitä on tapahtunut. Jos mietimme, että myöhässä tulijat ovat epäkohteliaita, se on jo tulkintaa, jota tulee välttää.
Palautteen jälkeen vaihdan kuuntelulle
Kun olen palautteeni antanut, on aika vaihtaa kuuntelulle. Jos palautteeni on koskenut kaverin käyttäytymistä sitä ei välttämättä ole helppo ottaa vastaan. Ainakin jonkinlaisia tunteita se varmasti kuulijassa herättää. On minun vuoroni kuunnella kaverin näkemys, ja nähdä asia hänen näkökulmastaan. Parhaassa tapauksessa saamme molemmat uuden näkökulman asiaan, ymmärrämme toisiamme paremmin ja jatkossa palautteen kohteena oleva tilanne tai asia hoituu molempia tyydyttävällä tavalla. Olemme siirtyneet ongelmattomalle vyöhykkeelle, jonka kasvattaminen on positiivisen vuorovaikuttamisen tavoite.
Kuva: https://pixabay.com/fi
Molemmat voittavat – miten se on mahdollista?
Tilanteissa, joissa molemmilla osapuolilla on ongelma, ristiriitaa voi lähteä purkamaan molemmat voittavat menetelmällä. Tämä toimii varsinkin silloin kun kyseessä on tarveristiriita, eli minun ja kaverin tarpeet eivät tilanteessa kohtaa. Arvoristiriidat ovat vaikeampia selvitettäviä, koska arvot ovat meille jotakin luovuttamatonta. Arvoristiriidoissa kannattaa ensin miettiä olisiko kyseessä kuitenkin tarveristiriita.
Molemmat voittavat menetelmä kulkee prosessinomaisesti. Lähtökohtana on kaikkien osapuolien positiivien asenne, halu ratkaista ristiriita ja valmius laittaa oma ratkaisuehdotus hetkeksi kokonaan sivuun. Uskotaan, että molempia tyydyttävä ratkaisu on löydettävissä.
- Yhteistyöstä sopiminen: Varmistetaan, että kaikki osapuolet ovat halukkaita käsittelemään ristiriitaa ja etsimään ratkaisua, joka tyydyttää kaikkia osapuolia.
- Tarpeiden määrittäminen; kukin kertoo mitä todella tarvitsee kyseisessä tilanteessa.
- Ratkaisuvaihtoehtojen tuottaminen: Tuotetaan yhdessä ratkaisuvaihtoehtoja aivoriihimenetelmällä. Oma alkuperäinen ratkaisu jätetään sivuun.
- Ratkaisuiden arviointi: Tuotettuja vaihtoehtoja puntaroidaan kriittisesti yhdessä. Tavoite on löytää ratkaisut, jotka tyydyttävät mahdollisimman monia tarpeita.
- Ratkaisun valitseminen: Tehdään yhdessä päätös toteutettavasta ratkaisusta
- Suunnittelu ja toteuttaminen: Sovitaan roolit kuka, mitä, milloin. Sovitaan, milloin tarkistetaan, onko valittu ratkaisu ollut sopiva.
- Tulosten tarkistaminen: Tyydyttääkö tämä meidän molempien tarpeita?
Toimiva vuorovaikutus on asennelaji, joka on jokaisen opittavissa. Edellä on kuvattu toimivia työkaluja oman vuorovaikutuksen kehittämiseksi. Työkalut sopivat niin työpaikoille kuin koteihinkin. Yksin saa jo paljon aikaseksi, mutta uudelle tasolle pääsemme silloin kun kaikki työyhteisössä tai perheessä ottavat vastuuta oman vuorovaikutuksensa kehittämisestä.
Lähteenä käytetty kirjaa Markus Talvio ja Ulla Klemola. Toimiva vuorovaikutus. 2017. PS-Kustannus
