Minä en aina tiedä, mitä teen, mutta ainakaan kalvosulkeisia en pidä. Ja se näkyy myös palautteessa:
”Vuorovaikutteista. Ei tylsiä kalvosulkeisia.”
Ainahan ei voi voittaa, samasta koulutuksesta olen saanut myös vahvasti negatiivista palautetta, ja aiheesta. Aion ottaa tuon palautteen heti seuraavassa vastaavassa koulutuksessa huomioon.
Käytännön tasolla kouluttajana olen yleensä mies ja läppäri (puhelin, tabletti) -tyyppinen liikkuja, mutta joissain koulutuksissa mukana kulkee myös toimeksiantajan eli TSL:n liikkuva luokka.
Aiheet ja sisältö vaihtelevat mutta liittyvät enemmän tai vähemmän digitaalisiin taitoihin (työ)elämässä.
Syyskuussa olen kahteen otteeseen kouluttanut myös Teamsin käyttöä. Viime viikonlopun koulutussisältöön se ei alun perin kuulunut, mutta osallistujien toiveesta se sinne otettiin.
Se ei aina ole niin helppoa. Toimistotyöntekijänä, varsinkin ICT:ssä, sitä kuplaantuu ja alkaa olettaa, että kyllähän nyt kaikki Teamsin kanssa tulevat juttuun, kun kerran on kokemusta sähköpostista tai WhatsAppista.
Mutta eihän se niin ole; siinä, missä minä käytän sähköpostia/Teamsia yms. vähintään kerran puolessa tunnissa, suurtalouskokkina toimiva ammattilainen ei välttämättä vilkaise niitä kuin kerran päivässä, jos silloinkaan.
Tottumus ja lihasmuisti puuttuvat.
Sivutoimisena kouluttajana toimiminen tarkoittaa omalta osaltani sitä, että kouluttaminen tapahtuu ns. vapaa-ajalla eli iltaisin ja viikonloppuisin. Arkena päivätyö asettaa raamit.
Teen kouluttajan työtä siis täysin vapaaehtoisesti, siihen ei aja sen enempää taloudellinen pakko kuin työvoimaviranomainen. Teen sitä, koska se on mielestäni mukavaa vaihtelua. Ja se tarjoaa minullekin mahdollisuuden oppia uutta.
