tavaraa_taskussa

Mistä apua alanvaihtoon?

Työmarkkinoilla on liikkeellä paljon alanvaihtajia, jotka syystä tai toisesta haluavat lähteä uudelle työuralle. Kuinka vakuuttaa työnantajat ottamaan töihin ihminen, jolla ei välttämättä ole koulutusta ja työkokemusta uudesta alasta?

Minä olen alalta toiselle ajautuja. Suunnittelin meneväni 9. luokan jälkeen suoraan ammattikouluun kampaamoalalle. Opinto-ohjaaja kuitenkin kehotti minua hakemaan lukioon, koska todistukseni keskiarvo oli hyvä. Vuonna 1993 lukion jälkeen menin Rovaniemen kauppaoppilaitokseen ulkomaankaupan yo-merkonomin linjalle vain siksi, että olin hyvä kielissä. Oikea haaveeni olisi ollut mennä yliopistoon opiskelemaan psykologiaa, mutta ei meidän suvussa ollut ketään, joka olisi yliopistossa ollut. Sen vuoksi en minäkään lopulta uskaltanut hakeutua sinne.

En nyt kuitenkaan kerro koko yli 20-vuotisen työelämäurani kaikkia vaiheita, vaan keskityn viimeisimpään tempaukseeni. Ammattinimikkeitä minulla on ollut seuraavasti vuosien aikana: toimistonhoitaja (2 v. ja 4 v.), sotilasammattihenkilö (12 v.) ja taloushallinnon asiantuntija (3 v.).

Lähes koko ajan olen kaivannut luovuuden ja ihmisten pariin. Rakastan myös uuden oppimista ja verkostoitumista. Päätin irtisanoa itseni töistä vuosi sitten, koska laskutus, reskontranhoito ja perintä alkoivat ahdistaa ihan liikaa. Vapaa-ajallahan olen kirjoittanut runoja, tehnyt savitaidetta ja ollut yhdistysaktiivi. Olen myös jonkinlainen nörtti ja someguru.

Rekrykoulutus avasi uusia mahdollisuuksia

Olin innossani, kun huomasin tänä keväänä digitaalisen markkinoinnin ja myynnin rekrykoulutuksen mainoksen. Koulutuksessa opetettiin juuri niitä asioita, joita olen ihan huvikseni harrastanut. Vihdoinkin saisin alan opetusta ja myös kokemusta työharjoittelupaikassa.

Mikä vakuutti kouluttajat ja yrityksen siitä, että minut kannattaa ottaa koulutukseen ja työharjoitteluun? Todennäköisesti se, että minulla on ollut vuosikausia luontainen halu tehdä digitaalista mainontaa ja myyntiä. Olen aluksi tiedostamattani ja lopulta päämäärätietoisesti brändännyt itseni. Pystyin osoittamaan, että hallitsen jo valmiiksi tarvittavia taitoja.

Harrastakaa jotain, mikä tuo teille iloa ja vaihtelua.

Olen harrastanut aina töiden lisäksi jotain ihan täysin muuta kuin mitä työssäni tein. Sotilasammattihenkilönä ollessani olin monen eri yhdistyksen rahastonhoitajana. Toimistonhoitajana ollessani kirjoitin runoja, toimin eri järjestöissä aktiivisesti ja kävin esiintymässä. Tämä on ylläpitänyt minun työmarkkinakuntoani, henkistä hyvinvointiani ja mahdollisuuksiani edetä urallani, vaikka edelleenkin ponnistan eteenpäin pelkkä 1990-luvun ammattikoulututkinto kansiossani.

Suosittelen muillekin samaa taktiikkaa. Harrastakaa jotain, mikä tuo teille iloa ja vaihtelua. Uskaltakaa hakeutua lyhyisiinkin koulutuksiin, joissa myös juuri harrastuksen kautta tulleesta kokemuksesta on niin suuri hyöty, että se riittää lopulta uudelle alalle työllistymiseen.

Lisäksi verkostoituminen kannattaa aina. Lopulta löytyy jälleen se uusi ovi, jonka voi avata seikkailuun.

Heidi_Haataja

Kirjoittaja Heidi Haataja on liminkalainen kulttuuripersoona, joka höpöttää mielellään sosiaalisessa mediassa, kunnanvaltuuston kokouksissa ja esiintymislavoilla.

Mainokset
Unelmia_ja_kuplivaa

Uusi ura vaatii rohkeutta ja antaa mahdollisuuksia

Mielestäni jokaisen pitäisi kannustaa sekä itseään että muita ihmisiä etsimään uusia mahdollisuuksia ja ottaa vastuuta omasta ammatillisesta kehityksestä. Meidän tulisi pohtia kehitymmekö nykyisessä tehtävässämme ja miten paljon voisimme oppia ja kasvaa uudessa paikassa. Vaikka kuulostaakin omituiselta, tämä on myös tapa osoittaa välittävänsä työpaikastaan.

Alan tai työtehtävien vaihdossa korostuu oman osaamisen, yleisten työelämävalmiuksien ja henkilökohtaisten vahvuuksien hahmottaminen. Hyvä työkalu tälle pohtimiselle on SWOT-analyysin tekeminen. Tämän avulla oppii tunnistamaan oman erityisosaamisensa sekä oman alalta toiseen siirrettävä osaamisen. On hyvä lähteä omista arvoista ja etsiä työpaikka, jonka arvot kohtaavat omien arvojen kanssa. Toisin sanoen on päätettävä millä alalla ja millaisessa yrityksessä haluaa työskennellä.

Alan tai työtehtävien vaihdossa korostuu oman osaamisen, yleisten työelämävalmiuksien ja henkilökohtaisten vahvuuksien hahmottaminen.

Yksi tapa tunnistaa kiinnostavat alat ja yritykset, on listata esimerkiksi muutama kiinnostava ala. Ja tunnistaa jokaisella alalla kolmesta viiteen yritystä, jotka kiinnostavat itseä eniten. Kun alat ja varsinkin yritykset on tunnistettu, on aika miettiä, löytyykö omassa verkostossa henkilöitä, jotka ovat näiden yritysten palveluksessa. Jos löytyy, kannattaa olla yhteydessä heihin ja tiedustella millaista on olla töissä kyseisissä yrityksissä.

Täysin uudelle uralle lähteminen vaatii rohkeutta, muutosvalmiutta ja innostusta uuden oppimiseen. Samoin pitää hyväksyä se, että tähän saattaa mennä tovi jos toinenkin. Varsinkin, jos lähtee opiskelemaan uutta ihan nollasta. Matkalla voi oppia myös muita asioita kuten vaikkapa oman osaamisen kehittämistarpeiden tunnistaminen, sosiaalisen median hyödyntämisen oppiminen ja verkostoitumisen aloittaminen.

Kuten työnhaussa yleensäkin, tällä matkalla riittää ajankäytön haasteita. Pitää olla hyvä projektijohtaja ja määritellä miten jakaa päivittäinen aika tälle projektille. Ja määritellä myös, kuinka suuri osa päivästä menee itsestä huolehtimiseen, kouluttautumiseen ja muihin elämän osa-alueisiin.

Oma matkani alanvaihtajana alkoi sillä, että tutkin mikä tilanne on nykypäivän työmarkkinoilla. Eli miten oma osaamiseni vastaa työelämän tarpeita. Tämän tein lukemalla artikkeleita, blogeja ja analysoimalla avoimia työpaikkoja.

Matkani on vasta alkanut enkä tiedä mihin se päättyy mutta olen tyytyväinen, että lähdin matkaan.

NyblomAnn-Charlotte96

Kirjoittaja Ann-Charlotte Nyblom on kielitaitoinen tiimityöskentelystä nauttiva taloushallinnon osaaja, joka etsii uusia ammatillisia haasteita.

 

 

 

 

 

Lukuvinkkejä

Työura ja mahdollisuuksiin tarttuminen – mahdoton yhdistelmä?

Kun on ensin kartoittanut osaamisensa, tehnyt työnhausta itselleen projektin, luonut aarrekartan, suunnitellut oman urapolkunsa ja toteuttanut näitä sata lasissa, saattaakin yhtäkkiä löytää itsensä tilanteesta, jossa tarjolla on työ, joka ei varsinaisesti mätsää mitään näistä suunnitelmista.

Ensimmäinen ajatus voi olla, että no tämä nyt ei ole sinne päinkään mitä olin ajatellut. Mutta jostain syystä tämä kiinnostaa kauheasti.

Intohimo on tärkeä ihmistä eteenpäin vievä voima ja jos sen voiman saa valjastettua työnhakuun, on töiden haku entistä helpompaa. Toisaalta taas intohimoa ei välttämättä osaa kohdistaa juuri työelämään, mitä silloin voi tehdä? Olen tänä syksynä päässyt osallistumaan Uramuotoilun kurssille, jossa nostettiin esiin ajatus siitä, että työuran ei välttämättä tarvitse perustua intohimolle. Työura voi aivan hyvin olla järkiperusteinen suunnitelma oman mielenkiinnon kohteiden, arvojen ja osaamisen hyödyntämisestä.

Mutta entä sitten, kun eteen astuu mahdollisuus, jollaista ei ollut osannut ajatellakaan? Mahdollisuus, jonka edessä tekisi mieli sanoa Ei, mutta joka kiehtoo niin paljon, että tekee mieli sanoa Kyllä. Silloin on hyötyä, että tuntee itsensä ja vahvuutensa sillä siinä tilanteessa joutuu usein nopeastikin sukeltamaan takaisin omiin arvoihinsa, vahvuuksiin ja osaamiseensa, ehkä intohimoihinkin ja miettimään kohtaavatko ne tehtävän kanssa.

Kirsi Pihan kirjassa Rytmihäiriö. Tartu mahdollisuuksiin tai kuole tarjotaan yrityksille mahdollisuusajattelua nykybisneksessä selviämiseen. Mahdollisuuksia voi suunnitelmallisesti hakea kolmetasoisen mahdollisuuskartan avulla.

Itse rakennettu mahdollisuus

Voisiko mahdollisuusajattelu olla avain työuraankin?

Ensimmäinen taso on juuri sitä, mitä teemme päivästä toiseen. Rakennamme itse mahdollisuuksia työuralle, luomme verkostoja, viestimme, etsimme osaamisellemme työtä, joka tarvitsee tekijää.

Mutta kuinka kaksi seuraavaa tasoa näkyy työnhaussa? Kiinnittämmekö niihin huomiota?

 

cvkuva

Annamaija Åhman innostuu ja etsii mahdollisuuksia uransa alkumetreillä eikä juuri koskaan sano Ei mielenkiintoisille haasteille. Aika näyttää, mihin tämä mahdollisuuksiin tarttuminen vie.

Aarrekartta uran suunnittelussa

Kolme vuotta sitten valmistuessani havahduin pohtimaan tulevaa uraani ja sen tavoitteita. Mari kirjoitti taannoin unelmien työpaikasta, mutta millainen on unelmien työura?

Ajatus jäi kytemään takaraivoon ja palasin siihen taas viime kesänä, kun palasin työnhaun pariin. Millaisen työuran tahdon tehdä? Mitä tavoitteita, unelmia ja päämääriä tahdon saavuttaa? Millaisen jäljen tahdon jättää omalla panoksellani yhteiskuntaan, työmarkkinoihin, työpaikoilleni ja kollegoihini? Miten ura saa vaikuttaa minuun ja perheeseeni? Valtava määrä kysymyksiä! Ja näihin kysymyksiin on onneksi olemassa vastauksia jo Jaanan blogitekstissä. Mutta vaikkei uraa ja elämää voi täysin suunnitella, niin unelmoida voi.

dariusz-sankowski-56725.jpg

Uskon siihen, että pitää elää hetkessä ja tehdä asioita, jotka kulloinkin tuntuvat hyvältä. Samalla kaipaan kuitenkin jotain suuria linjoja, päämääriä ja etappeja. Matka on tärkeämpi kuin lopputulos, mutta voisiko matka olla hauskempi ja merkityksellisempi, kun sitä olisi edes vähän pohtinut etukäteen. Löysin tänä kesänä avukseni Aarrekartta-ajatuksen.

Aarrekarttaan – tai useampaan, sillä niitä voi olla niin monta kuin tahtoo – voi kerätä kaikki tulevaisuuteen liittyvät unelmat ja tavoitteet visuaalisesti esille. Ne voivat olla hyvin tarkkoja ja helposti mitattavia tai liittyä tunne-elämään ja henkiseen hyvinvointiin. Ja kun sen aika on, aarrekarttaa päivitetään tai tehdään uusi.

  • Aluksi määritellään omat unelmat ja haaveet. Kaikki! Tälle kannattaa antaa aikaa, käydä rauhassa kaikki elämän osa-alueet läpi ja antaa kaikkein villeimpienkin unelmien päästä paperille.
  • Kun unelmat on listattu, niitä kannattaa kerätä tietyn teeman ympärille ja miettiä, tahtooko tehdä yhden vai useamman aarrekartan. Ehkä yksi kartta voisi liittyä elämänlaatuun, yksi uraan ja yksi vaikka vaatekaappiin.
  • Tämän jälkeen aloitetaan aarrekartan käytännön työstäminen. Koska kyseessä on visuaalinen väline, tarvitaan sen luomiseen paperia, kuvia, lehtileikkeitä, esineitä, kehyksiä, liimaa, saksia, teippiä jne. Lisäksi kartalle kannattaa pohtia jokin paikka, jossa sen ääreen on helppo pysähtyä päivittäin pohtimaan omia unelmiaan.

Miten sitten voisin hyödyntää Aarrekarttaa oman urani suunnittelussa? Tällä hetkellä olen unelmien kartoitusvaiheessa. Olen oppinut itsestäni ainakin sen, että uran suhteen tahdon jäädä ihmisten mieleen henkilönä, jolta saa apua, kannustusta ja tukea, mutta joka samalla on jämäkkä ja oikeudenmukainen. Toivon, että pystyn rikkomaan lasikattoja ja auttamaan samalla muitakin. Tahdon, että perheeni ei jää liikaa urani jalkoihin. Viimeinen haave on jopa hieman vaikea kirjoittaa auki, sillä onhan se aika huikenteleva! Tahdon olla toimitusjohtaja menestyvässä suomalaisessa yrityksessä.

Auki kirjoitettujen haaveiden hyödyntäminen uran suunnittelussa vaatii hieman työtä ja heittäytymistäkin. Tutustumalla erilaisiin ihmisiin ja heidän unelmiinsa, tavoitteisiinsa ja saavutuksiinsa, opin valtavasti siitä mitä pystyn itsessäni vielä kehittämään. Seuraamalla kiinnostavien johtajien työtä, löydän minulle sopivia reittejä vaikuttaa, tapoja tehdä työtä ja keinoja päästä tavoitteeseen. Jakamalla osaamistani pystyn auttamaan muita ja ehkä samalla itseäni.  Olen huomannut, että unelmieni avaaminen ja visualisointi auttavat minua näkemään ne asiat, joita minun pitää oppia voidakseni päästä lähemmäs unelmaani.

Aarrekartta voi ja saakin olla hyvin henkilökohtainen. Mutta entä jos sellaisen tekisikin yhdessä toisten kanssa?

cvkuvaAnnamaija Åhman on tamperelainen tiedonjanoinen diplomi-insinööri ja kolmen lapsen äiti, joka etsii itselleen seuraavaa haastetta matkalla kohti unelmia.