Esimies muiden silmin

Hain ensimmäistä esimiespaikkaani toistakymmentä vuotta sitten. Olin saanut uudessa työpaikassa nopeasti uusia tehtäviä ja lisähaasteita, joten tartuin tähänkin mahdollisuuteen molemmin käsin. Tähän päivään mennessä on kuljettu mutkainen, kivinen ja mäkinen tie, joka on samalla ollut vihreän vehreä, valoinen ja täynnä elämää. Vaikka opintoni ovat antaneet eväitä esimiestyöhön, paras oppi on tarttunut matkan varrella.

innostus

Työnantajani teettää henkilöstölle vuosittain työtyytyväisyyskyselyn, jossa myös esimiestyötä arvioidaan. Olen saanut arvokasta palautetta, mutta erityisesti viime vuotinen valmennus, johon sisältyi Peili-käyttäytymisprofiili, antoi paljon ajattelemisen aihetta. Peili-käyttäytymisprofiili on valmennustyökalu, jolla kuvataan luontaista toimintatyyliä. Oman arvioni lisäksi sain pyytää arvioinnin myös viideltä muulta henkilöltä. Valitsin yhteistyökumppanin, esimiehen, kollegan ja työntekijöitä sillä perusteella, että en tiennyt mitä nämä henkilöt minusta ajattelevat. Tein myös itsearvioinnin. Kyselylomakkeella oli 64 käyttäytymistä kuvaavaa sanaparia, joista valitsin sen vaihtoehdon, joka kuvasi parhaiten omaa toimintatapaani. Saatu tulos oli kaikkien näiden keskiarvo.

Tuloksen kerrottiin jo etukäteen kuvaavan ainoastaan näkyvää käyttäytymistyyliä, eikä palautteen ollut tarkoitus olla arvottavaa eikä tuomitsevaa. Silti järkytyin siitä kuinka erilailla minut oli arvioitu kuin miten itse itseni koen. Jouduin muistuttamaan itseäni vielä monta kertaa arvion tulosten purkamisen jälkeenkin, että kun arvioin itse omaa toimintaani, arvioin myös niitä tekijöitä, joita käyttäytymiseni kuvastaa kuten arvoja, tunteita ja ajattelua. Sen sijaan toiset arvioivat toimintaani. He ottavat kantaa vain siihen mikä näkyy ulospäin.

kuvio12.12

Sijoitin itseni vastauksillani edistävän henkilön lokeroon. Vaakatason ”voima-akselin” ja pystyn “tunne-akselin” kiilaavat minut oman näkemykseni mukaan melko keskelle neliötä. Tunnistan itsessäni hallitsevuuden piirteitä ja vedän siksi itseni reilusti vasemmalle; olen nopeatempoinen ja aloitteellinen, otan hoitaakseni asioita ja saan myös tapahtumaan. Tällainen henkilö voi olla myös vaativa ja kärsimätön. Toisessa päässä oleva mukautuva tyyppi on hidastempoisempi, seurailee mukana, kyselee ja tekee harkittuja päätöksiä.

Tunneakselilla sijoitin itseni epämuodolliseen päähän; olen mielestäni välitön, näytän tunteitani, olen ihmiskeskeinen ja suurpiirteinen. Tai näin ainakin luulin. Suurin ero syntyi juuri tämän akselin vuoksi. Minut oli arvioitu määrätietoisen lokeroon. Olinkin muiden mielestä muodollinen; vähäeleinen, kurinalainen, looginen, järjestelmällinen, mahdollisesti jopa estynyt, pikkutarkka, tunteeton, yksitotinen ja eristäytyvä!

Arviotilaisuutta vetänyt konsulttikin havaitsi tyrmistykseni ja lohdutteli, että perinteisesti määrätietoisen lokeron tyyppejä on pidetty hyvinä johtajina; kunnianhimoisina, tavoitteellisina ja päättäväisinä. Mutta kun minä haluan olla tulevaisuuden johtaja, jolla on tunneälyä ja tilannetajua ja ennen kaikkea empatiakykyä. Vasta pohdittuani asiaa lisää totesin, että arvio antoi avaimet ymmärtää omaa tapaani ajatella ja toimia. Samalla opin myös ymmärtämään muiden tapaa ajatella ja toimia. Vakaana aikomuksenani onkin käydä vastaava kaavio läpi oman työtiimini kanssa (kotitiimin olen jo analysoinut) ja antaa jokaisen lokeroida itse itsensä. Onpa jännä nähdä katsonko työkaveria vastaisuudessa uusin silmin vai olenko lukenut heitä kuin avointa kirjaa.

Riina_kuva


Kirjoittaja Riina Michelsson on esimies sydänjuuriaan myöten ja testaa oppeja myös kahden alle kouluikäisen lapsen kasvattamisessa – vaihtelevalla menestyksellä. Riina inspiroituu ihmisistä ja etsii uusia ammatillisia haasteita asiakaspalvelun johtamisen ja esimiestyön parista.

 

Mainokset

ESIMIESTYÖ ON PALVELUTEHTÄVÄ

Lähiesimiestyö on kiinnostanut minua aina. Työ on vastuullista ja vaativaa, vaatii pelisilmää toimia läheisessä yhteistyössä usein hyvin monimuotoisen ihmisjoukon ympäröimänä – se on tasapainoilua empatiataidon, jämäkkyyden ja vaihtuvien tilanteiden kanssa.

Lisäksi on hoidettava myös se normaali duuni, sillä harva lähiesimies saa palkkansa pelkästä lähiesimiehenä toimimisesta. Viimeisen puolen vuoden aikana olen törmännyt uudenlaiseen ajatukseen esimiestyöstä, joka on miellyttänyt ja mietityttänyt – ajatukseen esimiestyöstä palveluna.

Toimin aktiivijäsenenä Tampereen Mothers in Business -järjestössä, ja menneellä kevätkaudella ollut jaetussa vetovastuussa esimiestyön ja johtamisen tapahtumasarjan “Johde” ideoinnista ja järjestämisestä. Palveleva esimiestyö nousi Johdetta järjestäessä monesti esiin, kun tutustuimme muun muassa oman uran johtamiseen ja moderniin ura-ajatteluun AS 3 Finland Oy:n Henna Tomperin johdolla, kävimme yritysvierailulla vuoden 2017 Suomen parhaaksi valitussa työpaikassa Goforella, ja kun CGI:n Virpi Rowen luotsaamana järjestimme luennon ja workshopin huipputiimien johtamisesta ja ketteristä menetelmistä.

Mitä esimiestyö palveluna oikeastaan on?

Kevään tapahtumajärjestelyjen tiimellyksessä törmäsin useaan otteeseen ajatukseen siitä, että modernit, usein matalan hierarkiatason sisältävät organisaatiot näkevät esimiestyön pikemminkin työntekijöille toteutettavana palveluna, kuin perinteisen hierarkkisena ja ylhäältä alaspäin suuntaavana johtamisajatteluna. Innostuin ajatuksesta heti – kuinka hienoa, että tämä vaativa ihmissuhdetyö halutaan ymmärtää näinkin työntekijälähtöisesti. Myös siihen sisään rakentuva oletus luottamuksesta miellyttää – työntekijät kuitenkin ovat niitä asiantuntijoita työssään, joiden ammattitaidosta ja hyvinvoinnista koko yritys hyötyy.

Palveleva johtajuus voidaan nähdä ns. nöyränä johtajuutena, ja ko. filosofian ympärille rakentuva johtajuusmalli voidaan toisaalta myös suodattaa täysin erilaiseen esimiestyömalliin. Organisaation sisälle voidaan perustaa vaikkapa pooli esimiehiä, joiden kautta työntekijä voi käyttää kulloinkin ajankohtaisen, esimerkiksi hyväksyttämistä vaativan asian. Tämä vaikuttaisikin olevan yleistyvä ajattelumalli nykypäivän ketterissä organisaatioissa. Työntekijöitä rohkaistaan itseohjautuvuuteen, ja esimiestasolla on luottoa ihmisen luontaiseen haluun oppia ja kehittyä.  Koko organisaation tasolla tämä tarkoittaa yleisesti avoimuuden, pitkäjänteisyyden, vapaan kommunikaation ja yhteisvastuun korostamista. Kaikkiin organisaatioihin vastaava toimintamalli ei toki sovellu, mutta työelämän jatkuvassa muutoksessa ajatus tuntuu itsestä kiehtovalta; työn organisointi ja työn mallit muuttuvat jatkuvasti, uusi sukupolvi uusine arvokantoineen on jo saapunut työelämään, digitalisaatio jyllää ja organisaatiorakenteet ovat muutoksessa – miksei esimiestyönkin malli ja ilmentymä muuttuisi ja kehittyisi?

Lähiesimiestyöhön panostaminen kannattaa

Johtamista yrityksen strategiselta tasolta tarkasteltuna tai vaikkapa henkilöstöjohtamisen näkökulmasta ei toki voi typistää pelkkään esimiespooliajatteluun, ja vahvoille johtajahahmoille on varmasti edelleen paikkansa. Palvelevassa johtamisessa piilee kuitenkin jotain syvempää, mikä iskee omaan arvomaailmaan – esimiestyön näkeminen ennen kaikkea mahdollistavana ja edellytyksiä luovana roolina työyhteisössä. Tutkimusprofessori Jari Hakanen mainitsee artikkelissaan, että johtajiksi pitäisikin rekrytoida sellaisia ihmisiä, jotka haluavat auttaa muita kasvamaan ja onnistumaan (lähde: https://www.ttl.fi/tyopiste/palveleva-johtaja-keskittyy-ihmisten-vahvuuksiin/ ). Olen aina pitänyt ajatuksesta, että työntekijät ovat jokaisen yrityksen tärkein voimavara. Palvelevalla johtajuudella ja esimiestyöllä on kenties mahdollista päästä askeleen lähemmäs moderneja, ketteriä ja hyvinvoivia työyhteisöjä.

 

Maria TamminenKirjoittaja Maria Tamminen on hallintotieteiden maisteri Kangasalta, joka etsii nyt uransa seuraavaa askelta, innostuu työhyvinvoinnin tematiikasta sekä kehittää jo entisestään kovia multitasking-taitojaan arjessa kahden lapsen äitinä.