Kutsumusammatti – mitä se on?

”Joka kerta, kun et seuraa sisäistä johdatustasi, tunnet energian vähenemisen, voiman vähenemisen, henkisen kuoleman tunteen”, sanoi kirjailija Shakti Gawain.

Eläimet ”tietävät”, mikä niiden luonto on. Tiikeri metsästää. Papukaija lentää vapaana sademetsässä. Delfiini ui meressä. Simpanssi elää laumassa yhdessä muiden kanssa etsien ruokaa. ”Tietäminen” on ehkä väärä sana. Ne eivät tiedä, kuten ihminen voi tietää asioita. Ne vain elävät niin kuin on tarkoitettu. Mutta ne ahdistuvat ja masentuvat, jos ne eivät saa tai voi toteuttaa sisimmäistä tarkoitustaan. Ne sairastuvat kaipuuseen.

Sairastuuko ihminen, jos hän ei voi toteuttaa kutsumustaan? Kun puhutaan kutsumusammateista, itselleni tulee ensimmäisenä mieleen pappi ja taiteilija. Papin on Jumala kutsunut tehtäväänsä. Taiteilijaa ajaa eteenpäin luomisen vimma. Kumpaakaan ammattia ei tehdä rahan takia. Ainakin niin ulkopuoliset saattavat helposti ajatella. Mutta onhan seurakunnissa varmasti niin sanottuja leipäpappeja, jotka ehkä haaveilevat alanvaihtamisesta. Eikä taiteilija elä pelkällä huomiolla. Taiteilijankin pitää saada korvaus työstä, jotta voi ostaa ruokaa ja maksaa elämisen kulut.

Sairaanhoitajan ammattiakin sanotaan kutsumusammatiksi. Usein kutsumusammattiin liitetään toisten auttaminen, hyvän tekeminen ja pyyteettömät teot. Siksikö sairaanhoitajien palkkakehitys ei ole ollut hyvää, koska ajatellaan, että kutsumusammatissa rahalla ei ole väliä?

kutsumusammatti

Kuvat: Pixabay

Lääkärit ja opettajatkin voivat kokea olevansa kutsumusammatissa. Vahva kutsumus voi altistaa työuupumukselle. Työlleen omistautuminen imee mehut. Ihminen, jolla on vahva tahto ja halu auttaa toisia, ei välttämättä osaa pitää huolta omasta jaksamisestaan.

Taiteilijan kutsumuksen määritteleminen on haastavampaa. Taiteilija ei välttämättä edes auta taiteellaan muita vaan tuottaa katsojalle epämiellyttäviä tunteita. Mutta taide voi olla silti tärkeää kantaa ottavana, ja sen merkitys onkin yhteiskunnallinen.

Itse kirjoitan runoja. Olen tehnyt jonkin verran savitaidetta ja akvarelleja. Haaveilen, että joskus julkaisisin kirjan. Olen jo julkaissut kaksi runokokoelmaa. Mutta minulle kirjailijana tai runoilijana oleminen ei ole vielä niin suuri kutsumus, että voisin tehdä sitä täyspäiväisesti ilman tietoa elannosta. Jos voitan lotosta, sitten perustan taidegallerian ja alan taiteilijaksi, mutta en sitä ennen. Nyt pitää ansaita rahaa palkkatyöstä. Olen tottunut, että palkka tulee tilille kerran kuussa.

Mutta kyllä minä ahdistun ja lamaannun, jos en ole jostain syystä kirjoittanut tai tehnyt mitään luovaa pitkään aikaan. Energia todellakin katoaa. Minulla on tarve kirjoittaa säännöllisesti. Lisäksi haluan, että ihmiset lukevat runojani. Välillä mietin, että kuinka kauan pitää tässä ansiotyön oravanpyörässä olla. Milloin tulee se aika, että voin oikeasti seurata luovuuden kutsua? Tuskin sitä lottovoittoakaan tulee.

Ehkä minä kuulun niihin ihmisiin, jotka tuntevat intohimoa vain uuden oppimista kohtaan. Kyllästynkö lopulta kaikkiin töihin, kun ne olen oppinut, vai onko olemassa ammattia, joka innostaa minua vuodesta toiseen?

Heidi_HaatajaKirjoittaja Heidi Haataja on liminkalainen kulttuuripersoona, joka höpöttää mielellään sosiaalisessa mediassa, kunnanvaltuustonkokouksissa ja esiintymislavoilla.

One_way_road

Työllistyminen – urasuunnittelun ansiota vai sattuman sanelema juttu?

Ylioppilasjuhlien ja valmistujaisjuhlien aikaan onnitellaan valmistuneita ja kysellään tulevaisuudensuunnitelmia. Aina on aihetta juhlaan, kun on saavutettu elämässä iso etappi. Mutta voiko omaa uraa ja työllistymistä suunnitella?

Työuria sanelee yllättävän paljon sattuma. Tähän hätkähdyttävään tulokseen ovat tulleet tutkijat Anu Järvensivu ja Jutta Pulkki.

”Työuria ei niinkään pysty rakentamaan, vaan ne ovat monien tekijöiden summa”, toteaa tutkija Anu Järvensivu Jyväskylän yliopiston tuoreessa tutkimuksessa. Tutkimuksessa tarkasteltiin etenkin työuran ja terveyden välisiä yhteyksiä. Se haastaa ajattelua, joka korostaa ihmisen suunnitelmallisuutta ja rationaalisia valinnanmahdollisuuksia. Ihmisten valintojen lisäksi toiset ihmiset, monenlaiset tilanteesta riippuvat tekijät ja puhdas sattuma muokkaavat työuraa.

Muutama vuosi sitten sosiaalisessa mediassa kiersi haaste seitsemästä työpaikasta. Pääsin itse laskuissa seitsemään eri työpaikkaan ennen valmistumistani. Kaikissa työpaikoissa opin jotain. Näitä ammatteja olen ehtinyt kokeilla:

Kioskimyyjänä R-kioskilla opin, että kun sutki savolaisukko kysyy eukonläpätystä, kyseessä on Eucalyptus-pastillit. Ja Ettan on nuuskaa, jota säilytetään jääkaapissa. Hoitoapulaisena palvelutalossa auttelin keittiössä ja pääsin tekemään saunavuorossa papiljottikampauksia.

Toimistohommissa pankkitoimihenkilönä maksupalvelukeskuksessa uusin säästökirjoja ja naputtelin laskuja. Osastonsihteerinä yliopistosairaalassa otin vastaan tutkimukseen tulevia potilaita. Käänsin potilasohjeen ja annoin aikoja radiojodihoitoihin ja muihin kryptisiin tutkimuksiin.

Vintagekauppa

Myyntityökin on asiakkaan tarpeiden kuuntelua. Kuva: Satu Paronen

Työryhmäohjelmistojen lokalisoinnissa Localisation Specialistina opin puhumaan insinööriä ja IT:tä ja kouluttamaan sekä kehittäjiä että kääntäjiä. Matkapuhelinten kieliversiot ja käyttöoppaat eivät singahtaneet aivan itsestään myyntipaketteihin. Kollega totesi, että projektinhallinta on kriisinhallintaa, ja tämä piti paikkansa.

Päätin antaa opettajuudelle mahdollisuuden ja kouluttauduin englannin- ja saksanopettajaksi. Huomasin myös opettavani yläkoulussa ruotsia. Skaala oli laaja – alakoulusta lukioon ja ekaluokkalaisista eläkeläisiin. Opetin myös hierojaopiskelijoille englantia ja puhuin vakuuttavasti hieronnan kontraindikaatioista. Eräs opiskelija sanoi varovasti, etteivät normaali-ihmiset (tai enkunopet) noista asioista juuri tiedä tai puhu, joten paljastin osastonsihteeritaustani. Opeurani paras kommentti tuli kasiluokkalaiselta tytöltä ihan muuta ainetta sijaistaessani: ”Oletko joku multitalentti?” Tähän oli pakko vastata myöntävästi.

Suunnittelusta huolimatta sattuma on muokannut työuraani. Perille pääsee muutenkin kuin suoraa tietä. Seuraavaksi suuntaan graafisen suunnittelun peruskurssille. Kehitän taitojani kuoron viestintäjohtajana ja mietin kolmatta uraa mahdollisesti viestinnän parissa. Miltä sinun urapolkusi näyttää?

Satu_Paronen

Kirjoittaja Satu Paronen on multitalentti ykkösaltto, joka rakastaa kieliä. Kuorolaulun lisäksi hän harrastaa äänilehtien lukemista studiossa. Satu odottaa jännityksellä, minne sattuma hänet seuraavalla urapolulla heittää.

Tulevaisuuden työ – Poimintoja Y-Foorumista

Osallistuin Tampereen ammattikorkeakoululla 3.5.2019 järjestettyyn Y-Foorumiin, jossa aiheena oli työelämän murros. Tästä blogista voit lukea kaksi puheenaihetta, jotka jäivät vahvimmin pyörimään ajatuksiini; työelämän tulevaisuus yksilön näkökulmasta sekä tehokkuus- ja kasvuorganisaatioiden arvomaailmojen erot.

Työelämän murros on aiheen erittäin ajankohtainen sekä yleisesti että henkilökohtaisesti. Menin paikalle erään yrittäjäystäväni puolesta raportoimaan mielenkiintoisimmat pointit päivän puheenaiheista. Samalla etsin kipinää ja uutta näkökulmaan omaan työnhakuprojektiin.

Henkka Hyppösen keynote puheenvuorossa käsiteltiin aihetta oman työelämän tulevaisuus. Henkka kävi aihetta läpi seuraavan listan avulla, joista olen korostanut ne, joita käsittelen alla:

  • Automatisoi itsesi
  • Luo oma työnkuvasi
  • Kehitä luovaa ongelmanratkaisukykyä, kriittisen ajattelun taitoja ja sosiaalista älykkyyttä
  • Hanki tekoäly, lohkoketjuteknologia ja data
  • Yleissivistys
  • Tee töitä mahdollisimman laajoissa verkostoissa
  • Mieti mikä on ”mahdotonta”

Itsenä automatisointi tarkoittaa sitä, että antaa koneiden ja ohjelmistojen tehdä ne työt, jotka on helposti automatisoitavissa ja keskity itse ns. ”hitaisiin prosesseihin”, kuten asiakastyö, luovuus ja taide tai visionääriset tehtävät. Oman HR-ammattilaisen näkökulmasta tämä tarkoittaa sitä, että tulisi kehittyä ennen kaikkea ihmisten osaamisen kehittämiseen, organisaatiokulttuuriin, esimiestyön ja johdon sparraamiseen sekä työhyvinvointia ja viihtyvyyttä parantavaan toimintaan.

Töiden tekeminen laajoissa verkostoissa on nykyään teknologisesti helppoa. Ei tarvita resursseja matkustaa eri puolille maailmaa, että pääsee sparraamaan ja pohtimaan itseä kiinnostavia asioita muiden asiantuntijoiden kanssa. Internet on täynnä erilaisia verkostoja joihin on matala kynnys liittyä. Kun annat itsestäsi jotain noille verkostoille saat varmasti myös takaisin. Verkostoista voi ostaa palveluita, osallistua asioiden kehittämiseen, ladata koodikirjastoja yms. Osa verkostoista on täysin virtuaalisia, mutta paikkansa on myös verkostoille joissa on aikaa kohtaamisille kasvokkain. Tästä mainio esimerkki Piilo-osaajat , jossa työskennellään sekä teknologisten sovellusten avulla että Face-to-Face.

05058A77-9016-46FA-9CD4-20DCC3D3237F

Pienen lapsen ennakkoluulottomuus ja rohkeus ovat hyvä tapa kohdata tulevaisuus.

Y-Foorumin viimeisin puheenvuoron piti Ilkka Halava. Hänen osuudestaan haluan nostaa esille ajatuksen, että tehokkuus- ja kasvuorganisaatioihin hakeutuu erilaisia ihmisiä töihin, sillä jos nämä erilaiset persoonatyypit työskentelevät samassa tiimissä, he helposti tukahduttavat toisensa. Tämä on kohtalaisen raflaava ajatus, mutta erittäin tärkeä näkökulma, kun mietitään esimerkiksi sitä, että minkälaisia ihmisiä eri organisaatioihin halutaan ja pitäisi rekrytoida.

Molemmat yllä olevista luetteloista kuvaavat positiivisia ulottuvuuksia organisaation toiminnassa. On kuitenkin helppo ymmärtää, että jos osaaja on varustettu voimakkasti toisella näistä luettelon ominaisuuksista, on vastakkainasettelu oletettu, jos hän ajautuu tiimiin, jossa näitä asioita ei pidetä yhtä tärkeänä.

Seuraavan kerran kun ajelet autolla, istut junan kyydissä tai juot kupin kahvia tauolla mieti, että mitä itsensä automatisointi tarkoittaa sinun osaamisen ja työnkuvan näkökulmasta. Keskity kehittämään niitä osa-alueita, joita ei voi lyhyellä tähtäimellä automatisoida ja ovat luultavasi sinun ydinosaamistasi. Mieti myös arvostatko ja tunnistatko itsessäsi enemmän kasvun vai tehokkuuden arvomaailmaa? Oletko tällä hetkellä itsellesi sopivassa yhteisössä?

Kirjoittaja Saija Vuorinen on fasilitoiva HR-kumppani ja kehittäjä, jonka osaamisessa yhdistyvät HR-tieto ja liiketoimintaymmärrys. ”Parasta HR-työssä on yhdessä tekeminen ja toiminnan kehittäminen kohti merkityksellistä ja hyvinvointia ylläpitävää työelämää.”

humanistin hissipuhe

Kun humanisti pusersi hissipuheen

Olen lukenut hissipuheista aina silloin tällöin milloin missäkin yhteydessä. Humanistina olen pitänyt niitä lähinnä business-ihmisten liioittelevina myyntipuheina, joille minulla ei ole juurikaan käyttöä. Itsensä julkikehuminen on tuntunut ajatukseni jopa vastenmieliseltä. Mieluummin olen halunnut keskustella syvällisesti substanssista ja mainita omista saavutuksistani korkeintaan sivulauseessa.

Vuodenvaihteessa jouduin kuitenkin sen tosiasian eteen, että olin 57-vuotias
viestinnän ja kehittämisen ammattilainen, mutta työtön sellainen, ensimmäistä kertaa
elämässäni.

Työnhaun lomassa päätin hakea mielenkiintoiselta vaikuttavaan valmennukseen, joka oli suunnattu korkeakoulutetuille työttömille tai työttömyysuhan alaisille henkilöille. Näitä valmennuksia moititaan joskus itsestäänselvyyksien toistelusta, mutta itselleni se tuli hyvään saumaan.

Oli aika pysähtyä. Loikka mukavuusalueen ulkopuolelle tapahtui jo valmennuksen alkuvaiheessa, kun muiden osallistujien tavoin sain tehtäväkseni muotoilla oman hissipuheeni.

On olemassa ihmisiä, jotka vakuuttavat puheellaan kuulijansa minuutissa ilman
harjoittelua. Useimmilta meistä napakan hissipuheen laatiminen vaatii harjoittelua. Jo se, että oma osaaminen tulee tiivistää kiinnostavasti noin minuuttiin – kahteen, on haasteellista. Tilanteessa joutuu väkisin miettimään omaa syvintä osaamistaan. Omia arvojaan joutuu myös pohtimaan, samoin todellisia toiveitaan ja tavoitteitaan. Vaikeaa, mutta välttämätöntä. Ja hyödyllistä.

hissipuhe

Hissipuheessa oma osaaminen tiivistetään kiinnostavasti noin minuuttiin – kahteen. Tilanteessa joutuu väkisin miettimään omaa syvintä osaamistaan, omia arvojaan sekä todellisia toiveitaan ja tavoitteitaan.

Oman puheeni rakentamista aloittaessani tunsin lähes fyysistä tuskaa. Yhtäkkiä en osannut mitään enkä ollut hyvä missään. Oudohko johtopäätös, kun työelämässä on vuosia kertynyt lähes kolmekymmentä. Eteenpäin pääsin pilkkomalla puheen palasiin.

Tiedottajana ajattelen nyt hissipuhetta vähän samoin kuin uutista tai tiedotetta. Haluan kertoa kuulijalle jotain uutta. Tässä tapauksessa itsestäni jotain sellaista, jota kuulija ei ole ennen tullut ajatelleeksi ja josta hän voisi hyötyä.

Pilkkomiseen ja puheen rakentamiseen löytyy hyviä vinkkejä esimerkiksi netistä pilvin pimein. Yhden selkeän on esitellyt Loimun urapalvelupäällikkö Suvi Liikkanen.

Yksinkertaistettuna kaava menee niin, että kuvaat ensin itseäsi persoonana ja ammatillisesti, sitten työuraasi sekä kiinnostuksiasi tulevaisuuden suhteen, sitten esittelet omat taitosi. Muista käyttää esimerkkejä! Lopuksi päätät puheen ehdotukseen tai kysymykseen, johon vastapuolesi voi tavalla tai toisella reagoida. Harjoittele puhetta etukäteen, mutta ole oma persoonallinen itsesi. Olet ainutlaatuinen juuri sellaisena.
Omasta hissipuheestani muotoutui lopulta video ohjaaja Kim Saarisen käsissä.

Tarja_Tapaninen
Kirjoittaja Tarja Tapaninen on viestinnän ja kehittämisen konkari, joka rakastaa jäätelöä ja vieroksuu pönöttämistä.

uusille urille

Vuosi irtisanomisesta

Olin ollut saman työnantajan palveluksessa reilut 30 vuotta. Uraani on mahtunut tehtäviä asiakaspalvelusta, rahoitusneuvottelijaan, esimiestyöstä hr-tehtäviin, kunnes vuosi sitten yt:ssä minut irtisanottiin. Vuodessa on selvinnyt monta asiaa itsestäni. Olen läpikäynyt useita tunnemyrskyjä, mutta en ole antanut niiden musertaa.

Olen tutkiskellut osaamistani uravalmentajan avustuksella ja itsekseni. Miettinyt millainen oikeasti olen, missä olen hyvä, mikä tuo minulle onnistumisen iloa ja intohimoa. Kuvailisin itsestäni tänään esimerkiksi seuraavilla sanoilla, järjestelykykyinen, iloinen, kehittäjä, asiakaslähtöinen, idea rikas, tehokas ja sydän mukana tekijä.

Näillä ominaisuuksilla ja intohimolla voisin esimerkiksi järjestää juhlia ja tapahtumia tai auttaa sellaisten suunnittelemisessa ja toteuttamisessa. Tämä olisi ihan joitain muuta kuin mitä olen aikaisemmin työkseni tehnyt.

Tällaisen uuden työn tekemiseen vaaditaan myös erilaisia pätevyyksiä, joten suoritin hygienia- ja anniskelupassit sekä kävin yrittäjäkoulutuksen verkkokurssilla. Tähän settiin vielä Onnistunut Tapahtuma -koulutus Markkinointi-Instituutissa.

Profiilin päivittäminen tuntui tehtävältä, että siihen tarvitsin apuja. Onneksi näin Piilo-osaajista jutun LinkedIn sivuilla. Luin nettisivut ja Facebookin ja otin yhteyttä sähköpostilla. Minut otettiin mukaan tähän kuplivaan yhteisöön. Piilo-osaajista olen saanut vertaistukea, profiilin päivitysapukin löytyi ja esimerkiksi taitoja Facebook päivittäjäksi.

oma osaaminen vei uusille urille

Kun kartoitat osaamisesi ja intohimosi saatat huomata, että ne sopivat monenlaisiin tehtäviin.

Syksyn aikaan olen järjestänyt Riihimäellä asiakasiltapäivän kuohuviini -tastingin Italia teemalla ja hääjuhlan koristelun Helsingissä eikä hääpäivänä yllätyksiltä vältytty. Keittiöstä puuttui tekijät kokkia lukuun ottamatta, jolloin tilanne vaati nopeita päätöksiä. Siirryin keittiöön vastaamaan tarjoiluista ja muista toiminnoista 70 hengen hääjuhlassa, jotta hääpari sai nauttia päivästään.

Näissä projekteissa sain konkreettisesti kokea, että tällaiseen tapahtumajärjestäjän kokonaisvaltaiseen työhön minulla on intohimo ja palo. Pystyin antamaan ja käyttämään itsestäni sellaista ominaisuuksia, jotka saavat minut loistamaan ja kokemaan onnistumisen iloa.

Kehoitan sinuakin miettimään missä olet hyvä ja mihin sinulla on palo. Tutki osaamistasi ja kiinnostuksenkohteitasi ennakkoluulottomasti. Uusi suunta voi löytyä aivan uudelta alalta, kuten minulla.

jaana-iivarinenKirjoittaja Jaana Iivarinen on positiivinen organisoija, jolla sormi ei mene suuhun haasteiden edessä.

Jaana on kiinnostunut työskentelemään asiakasrajapinnassa ja kehittämään sitä.