humanistin hissipuhe

Tänään minun piti olla Dublinissa – mitä opin toipuessani leikkauksesta?

Tommi Heleniuksella oli suunnitelmia kesäksi, mutta kohdalle osunut olkapääleikkaus ja siitä toipuminen muuttivat kesän kulkua. Lue alta, mitä oivalluksia toipilas teki 8,5 viikon ”pakkoloman” ja sen aikana läpikäydyn kirjakasan pohjalta.

Tänään minun piti olla Dublinissa, mutta olen kotona Jyväskylässä. Syynä poisjääntiin on 19.6. suoritettu olkapääleikkaus, jonka sairausloman pitäisi päättyä nyt sunnuntaina. Koska olen huono toipilas, enkä osaa vain olla ja maata, kyselin LinkedInissä, mitä lukisin.

77. Worldcon järjestetään Dublinissa.

Sain paljon hyviä ehdotuksia; mukana oli kaunokirjallisuutta laidasta laitaan sekä asiapainotteisempia ehdotuksia. Oli myös mukava huomata, kuinka verkostossani on ihmisiä, jotka lukevat laajalti, ja ihmisiä, joita kiinnostavat samat kirjat kuin minua.

Kirjat ovat kuitenkin kalliita, ainakin, jos niitä ostaa kolmessa formaatissa ja n. 100–200 kpl vuodessa, joten kirjasto, joka meillä Suomessa palvelee hyvin, auttoi tässäkin asiassa esimerkillisesti.

C9086D4A-F31B-4217-A232-CF765859F2AB

Oma ”lähikirjasto” Jyväskylän Palokassa.

Yksi ehdotus, joka resonoi sopivasti toipilasaikaan, oli Saku Tuomisen teos ”Juu ei”, joka käsittelee priorisointia. Kaltaiselleni lukijalle kirja on nopea selailuteos, mutta se ei tokikaan vähennä sisällön arvoa.

8,5 viikon mittaiseksi venähtänyt pakkoloma ja kuusi viikkoa kantositeessä vaativat jo itsessään priorisointia arjen askareissa. Kaikki oli hitaampaa, kaikkea ei voinut tehdä totutuilla tavoilla ja rutiinilla, vaan oli mietittävä, miten suoriutua kustakin tilanteesta käyttäen vain vasenta kättä, kun on oikeakätinen.

Toisaalta kirja antoi mahdollisuuden alitajunnalle miettiä, mitä oikeasti haluaa elämässään priorisoida. Tätä samaa pohdintaa olen tehnyt enemmän tai vähemmän aktiivisesti vuodesta 2014 saakka, joten asia ei ole uusi, mutta on virkistävää saada siihen toisenlaista näkemystä.

Samalla kirja tarjoaa näppäriä keinoja nopeaan priorisointiin silloin, kun työssä tulee eteen tilanteita, joissa asiat, aikataulut ja tehtävät vaativat samanaikaista huomiointia.

Mitä siis opin tästä kaikesta?

  • intuitio on hyvä renki, huono isäntä
  • opittua käyttäytymistä on vaikea, muttei mahdoton muuttaa
  • ketteryys (agile) ei ole vain ohjelmistosuunnitteluparadigma, vaan sopii lähes kaikkeen, myös ajatteluun
  • en edelleenkään pidä Coelhosta
  • pakkoloma ei toki ole sama kuin pitkä kesäloma, eikä lepoa ehkä saa samassa määrin, mutta kotona kykkiminen alkaa olla prioriteettilistalla viimeisenä.

 

Tommi HeleniusKirjoittaja Tommi Helenius omaa uteliaan mielen ja kokeilee mielellään erilaisia asioita ICT-alaa sivuten. Pelkkä Excelien pyörittely ei innosta, joten Tommi toimii mielellään ihmisten ja teknologian välimaastossa, liiketoiminnan ja tekniikan välisenä tulkkina.

rantasateessakin_voit_epaonnistua

Kun mokasin ja kunnolla

Jokainen meistä tekee virheitä, mutta äskettäin törmäsin LinkedInissä väitteeseen, että SoMessa me korostamme onnistumisia ja saavutuksia, emme kerro avoimesti, kuinka olemme epäonnistuneet tai mokailleet. Siitä tämä ajatus sitten lähti.

Työurani ulottuu viime vuosituhannelle, ja ensimmäinen moka, jonka muistan, on, kun kirjotin asiakkaan tuotantoympäristössä komennon ”DROP DATABASE”. Tämä ei ole pahin moka. Pahin tapahtui vuoden 2018 keväällä.

Hain tuolloin useita työpaikkoja, eri teknologioiden ympäriltä ja erilaisista organisaatioista.

Kävin joissain haastatteluissa ja tämä kertoo yhdestä niistä.

LinkedIn profiilini perusteella sain soiton rekrytointikonsultilta. Koska olin joka tapauksessa etsimässä töitä, ajattelin, että yhtä hyvin voin laittaa oman kuponkini sisään hänen asiakasyritykseensä. Organisaatio ei ollut siinä vaiheessa mitenkään korkealla omilla listoillani, enkä olisi ilman tätä puhelua sinne varmaankaan hakenut.

Jonkin ajan kuluttua sain tiedon, että asiakasyritys haluaisi minut haastatteluun. Tässäkään vaiheessa en ollut ensisijaisesti kiinnostunut, mutta ajattelin, että saan hyvää harjoitusta, ja jos hyvin käy, vipuvarren muualla käytäviin neuvotteluihin.

takki_auki_asenne

Takki auki, laidback asenne.

Haastattelu ei mennyt huonosti, sen aikana aloin itse asiassa kiinnostua organisaatiosta, mutta ei se myöskään mennyt täydellisesti. Koska mokasin. En ollut motivoitunut.

Tuo lähtökohtainen virhe oli se suurin moka. Sen seurauksena syntyivät muut virheet:

  • en tehnyt riittävää taustatyötä
  • menin haastatteluun ns. ”takki auki” -asenteella
  • olin keskittynyt siihen, mitä itse voisin hyötyä

Yllättäen en saanut työtarjousta.

Hyödyin kyllä haastattelusta, opin rajaamaan tarkemmin ne tehtävät joihin hakea, mutta samalla tuhlasin omaa aikaani ja haastattelijan aikaa. Omaani enemmän, koska käytin kauniin kevätpäivän istumalla autossa.

Tästä kaikesta jäi käteen, että tärkeintä on motivaatio.

apua_motivaatioon

Motivaatiota auttaa auringonpaiste ja matkaeväät.

Viime viikolla Piilo-osaajien Osaamismarkkinoilla Tampereen pääpuhujana oli onnellisen työelämän rakentaja Riikka Pajunen Montevista Oy:stä, joka kiteytti motivaation mahtia unelmatyön löytämisessä. Päällimmäisenä innostavasta puheenvuorosta jäi mieleen, että oman intohimon ja innostuksen – motivaation – kannattaa antaa rohkeasti näkyä työnhaussa. Ja nimenomaan sen työnantajat haluavat nähdä!

 

Tommi Helenius

Kirjoittaja Tommi Helenius omaa uteliaan mielen ja kokeilee mielellään erilaisia asioita ICT-alaa sivuten. Pelkkä Excelien pyörittely ei innosta, joten Tommi toimii mielellään ihmisten ja teknologian välimaastossa, liiketoiminnan ja tekniikan välisenä tulkkina.

ASIAKASPALVELU JA KETTERYYS

Oliko palvelu rautakaupassa tai autoliikkeessä hyvää, huonoa, erinomaista vai luokatonta? Voiko ohjelmistokehitysken Agile-mallia soveltaa asiakaspalvelussa?

Vuodesta 2011 olen toiminut Mystery Shopperina. Yleensä keikkoja on ollut pari kertaa vuodessa, sen verran, että saan muutaman kahvipaketin ostettua. Vuoden 2016 syksyllä oli toisin. Kävin noin 50 autoliikkeessä ympäri Suomea. Pohjoisin oli Oulussa, eteläisin Porvoossa.

Tilaaja oli japanilainen autonvalmistaja, toimeksiantaja oli eurooppalainen toimija, projektipäällikkö oli Tanskasta, ja minä olin suorittaja. Suunnittelin logistisesti järkeviä matkaohjelmia, ehdotin ne projektipäällikölle, ja hän hyväksytti kustannukset toimeksiantajalla. Ketterää.

img_0368

Suomi on pitkä maa ja loppuvuodesta pimeä tulee aikaisin kaikkialla.

Saamani palvelu näissä autoliikkeissä oli kaikkia edellämainittuja. Eräässä liikkeessä seisoskelin 30 min. esitteitä selaten, renkaita potkien, koeistumalla esittelymalleissa siten, että olin kilpailevan merkin myyjän näköpiirissä, ja samoin ko. liikkeen kahviosta oli suora näkymä siihen missä olin. Kukaan ei lähestynyt.

Toisaalla sain niin täydellisen esittelyn autosta, että olisin ostanut tältä myyjältä mitä tahansa. Hän osasi kysyä oikeita kysymyksiä, hän tiesi enemmän myynnissä olevasta autosta kuin minä, joka olin siihen ennalta tutustunut, ja hän oli miellyttävä persoona.

Hän oli ketterä. Hän reagoi vastauksiini ja muutti suuntaa niiden mukaisesti. Hän ei pelkästään osannut myyntipuhetta ulkoa, vaan hän tiesi millä tavoin hän ratkaisee minun ongelmani. Sitä on ketteryys.

Rautakauppa on toinen sketsien vakioaihe. Niissä olen asioinut vain kuluttajana, en Mystery Shopperina, ja siinä vaiheessa, kun kysymykseeni vastataan, että tuolla niitä on ulkona, käy katsomassa, siirryn kilpailijalle.

Ketteryys on joustavuutta ja vastuunkantoa. Agile kuvaa tätä 12-säännön kautta, osaa voimme soveltaa asiakaspalveluun:

  • Asiakastyytyväisyys
  • Jatkuva muutos
  • Nopeus
  • Yhteistyö
  • Motivaatio
  • Yksinkertainen on kaunista
img_0369

Ketteryys ei ole huolimattomuutta eikä vastuuttomuutta.

Suomessa oikeastaan kaikkea paitsi savukkeita voi ostaa verkosta; ehkä ketterä ja joustava asiakaspalvelu pelastaa kivijalkakaupat?

 

Tommi Helenius

Kirjoittaja Tommi Helenius omaa uteliaan mielen ja kokeilee mielellään erilaisia asioita ICT-alaa sivuten. Pelkkä Excelien pyörittely ei innosta, joten Tommi toimii mielellään ihmisten ja teknologian välimaastossa, liiketoiminnan ja tekniikan välisenä tulkkina.

VUOROVAIKUTUS

Mistä me puhumme, kun puhumme vuorovaikutuksesta? Tarkoitammeko sillä neuvottelutaitoja myyntitilanteessa, small talkia seminaarien lounastauolla vai ihmisten kohtaamista?

Huhtikuun alkupuolella olin kouluttajana Joutsassa. Joka päivä oli uusi ryhmä, eli aikaa kommunikoida yhden ryhmän kanssa oli 4 oppituntia. Kohtasin mielenkiintoisia ihmisiä.

Maanantain ryhmässä oli mukana minua jonkin verran vanhempi mies, joka oli alkujaan hieman vastahankainen osallistumaan koulutukseen, mutta loppujen lopuksi häneltä tulivat ne syvimmälle menevät tekniset kysymykset. Hänen kohdallaan vuorovaikutus syntyi ensimmäisen tauon aikana, koska otin kontaktia ja keskustelin hänen kanssaan.

Keskiviikon ryhmässä oli mukana minua jonkin verran nuorempi mies, joka otti puheeksi hiusvärini. Hyvässä hengessä. Keskustelimme mm. sinisen hiusvärin aiheuttamista ennakkoluuloista ja yleisesti siitä, kuinka usein luomme ihmisistä nopean, usein väärän, ennakkokäsityksen lyhyen kontaktin perusteella. Hän oli tässä tapauksessa se aktiivinen kontaktoija, olisin voinut ohittaa hänet lyhyesti, koska olimme jo lopettamassa, mutta sen sijaan, että olisin kävellyt yksin autolleni, kävelin yhdessä hänen kanssaan kahville.

Vuorovaikutusta Konginkankaalla 25.4.2019

Kaikkina koulutuspäivinä kävin kahvilla samassa tilassa, jossa sekä koulutettavat että henkilökunta söivät eväänsä ja joivat kahvinsa. Keskustelu oli polveilevaa ja poukkoilevaa, ihmiset olivat tasa-arvoisia ja aiheet mielenkiintoisia. Jäin useimpina päivinä vielä koulutuksen päättyessä iltapäiväkahville ja keskustelinkin paljon erityisesti toimintaa pyörittävän Johanna Pajusen kanssa. Kirjoista, elokuvista ja kirjoittamisesta me enimmäkseen puhuimme, emme niinkään työasioista.

Toki ”soluttautumistani” helpotti se, että en mennyt tilanteisiin henkselit paukkuen ja pukeuduin tilanteen mukaan. Olin paikalla jakamassa tietoa, en esittelemässä uutta pukuani.

On totta, että minulla on luultavasti varsin vähän yhteistä monien koulutuksiini osallistujien kanssa, mutta meitä yhdistää kuitenkin se, että minäkin olen ollut työttömänä ja osaan samaistua siihen kafkamaiseen maailmaan, jossa työtön vuonna 2019 elää.

img_0359

Kollegoiden kanssa yhteydenpito onnistuu  myös mobiilisti Outlookin, Skypen ja Teamsin avulla.

Käännetään sivua.

8.4. aloitin myös uudessa työpaikassa, olen nyt Nice-business Consulting Oy: Nicon palkkalistoilla, toimeksiantosopimukseni on voimassa 31.12.2019 saakka. Pe 12.4. kohtasin toisen kerran osan uusista kollegoistani, osan kohtaan livenä myöhemmin. Nyt olen toisenlaisessa ympäristössä, speksit ovat erilaiset. Pukeudun it-ammattilaisen asuuni eli kauluspaitaan ja toisinaan huppariin.

Kaksi ex-kollegaa on nyt myös nykyisiä kollegoja, joten aamu alkoi halauksin. Toki tutussa joukossa on helpompi aloittaa, mutta uskon, että väliaikainen poissaolo toimistotyöstä on tehnyt minusta lähestyttävämmän, ja parantanut taitojani kohdata ihmisiä.

Kun kohtaamme ihmiset oletusarvoisesti positiivisin ennakko-odotuksin ovat syntyvät keskustelut, vaikka lyhyemmätkin, mielenkiintoisempia ja monipuolisempia.

 

Tommi HeleniusKirjoittaja Tommi Helenius omaa uteliaan mielen ja kokeilee mielellään erilaisia asioita ICT-alaa sivuten. Pelkkä Excelien pyörittely ei innosta, joten Tommi toimii mielellään ihmisten ja teknologian välimaastossa, liiketoiminnan ja tekniikan välisenä tulkkina.

TYÖPAIKKOJA VAI TYÖLLISYYSPROSENTTEJA?

Tulevana sunnuntaina on vuoden 2019 eduskuntavaalien varsinainen äänestyspäivä ja saamme tietää uuden eduskunnan kokoonpanon. Mikä on jatkossa tärkeää, työllisyysaste vai työpaikat?
Työsopimus

Näitä me haluamme.

Jos kysytään esimerkiksi minulta työnhakijana, niin työpaikat. On olemassa erilaisia tilastoja, joissa osassa olen työssä ja osassa työtön. Todellisuudessa olen molempia. Teen satunnaisia tuntikouluttajan töitä, mutta niitä on kuitenkin sen verran vähän, ja harvoin, että en elä työlläni.

Edellisen hallituksen tavoite oli nostaa työllisyysaste 72 –prosenttiin, ja omasta mielestään he ovat siinä onnistuneet. Voidaan myös väittää, että osa noususta on tilastokikkailua ja osa maailmantalouden kasvua, johon hallituksen toimet kuten aktiivimalli ja kiky eivät vaikuttaneet.

Aktiivimallista Kristiina Paavola kirjoitti kahteenkin otteeseen blogiimme viime vuonna.

Helsingin Sanomat julkaisi jo 24.3. analyysin siitä, millaisia toimia työllisyyden parantamiseksi on taloustieteilijöiden ja virkamiesten toimesta viime vuosina suositeltu. Näitä ovat:

  • Työttömyystukien leikkaaminen
  • Työttömyystuen ehtojen kiristäminen
  • Eläkeputken lyhentäminen
  • Irtisanomissuojan heikentäminen
  • Työn verotuksen keventäminen
  • Palkkatuki
  • Perhevapaiden uudistaminen
  • Paikallinen sopiminen
  • Saatavuusharkinnan poistaminen
  • Työttömyysturvan suojaosan nostaminen

Näin työnhakijan näkökulmasta 5 keinoa on samaa keppiä kuin aktiivimalli, 3 on oikeasti työttömien tilannetta parantavia tai siihen positiivisesti vaikuttavia, yksi ohittaa suomalaisen työttömän kokonaan ja yksi hyödyttää niitä, joilla jo on työtä.

Keskityn nyt noihin kolmeen keinoon:

Palkkatuki on tutkitusti toimiva, mutta se maksaa. Poliittiset ideologiat sikseen, jos jokin asia toimii, mutta maksaa jonkin verran jonkin aikaa, onko se huono asia?

img_0346-1

Kuvan nuorimies täyttää tänä vuonna 15. Millaisille työmarkkinoille hän astuu?

 

Perhevapaiden uudistaminen, ei HS:n mukaan vaikuta oikein työllistymiseen, mutta henkilökohtaisesti suosittelen isiä käyttämään kaiken mahdollisen heille tarjotun perhevapaan. Suositukseni kanssa en ole yksin, vaikkakin laskelmat on tehty ensisijaisesti työssäkäyvien osalta.

Työttömyysturvan suojaosan nostaminen, maksaa, mutta kuinka paljon? Soviteltu päiväraha on sokkelo jo nyt, joten laskelmat olisivat auttaneet.

Näin keikkatyötä tekevänä työnhakijana on myös huomioitava, että keikkatyön tuomaa osaamista ei varsinaisesti aina arvosteta työpaikkaa täytettäessä. Tämä siitäkin huolimatta, että ainakin asiantuntijatyössä se on keino laventaa ydinosaamista ja tehdä sivuttaissuuntaista liikettä uralla.

Se mitä tuleva hallitus tekee, on vielä arvailujen varassa, mutta tarvitaan työpaikkoja, jotta työllisyysaste nousee oikeasti paremmaksi ja takaa sen, että meillä pienenä kansana on jatkossakin mahdollisuus elää hyvää elämää.

 

Tommi Helenius

Kirjoittaja Tommi Helenius omaa uteliaan mielen ja kokeilee mielellään erilaisia asioita ICT-alaa sivuten. Pelkkä Excelien pyörittely ei innosta, joten Tommi toimii mielellään ihmisten ja teknologian välimaastossa, liiketoiminnan ja tekniikan välisenä tulkkina.