Esimies muiden silmin

Hain ensimmäistä esimiespaikkaani toistakymmentä vuotta sitten. Olin saanut uudessa työpaikassa nopeasti uusia tehtäviä ja lisähaasteita, joten tartuin tähänkin mahdollisuuteen molemmin käsin. Tähän päivään mennessä on kuljettu mutkainen, kivinen ja mäkinen tie, joka on samalla ollut vihreän vehreä, valoinen ja täynnä elämää. Vaikka opintoni ovat antaneet eväitä esimiestyöhön, paras oppi on tarttunut matkan varrella.

innostus

Työnantajani teettää henkilöstölle vuosittain työtyytyväisyyskyselyn, jossa myös esimiestyötä arvioidaan. Olen saanut arvokasta palautetta, mutta erityisesti viime vuotinen valmennus, johon sisältyi Peili-käyttäytymisprofiili, antoi paljon ajattelemisen aihetta. Peili-käyttäytymisprofiili on valmennustyökalu, jolla kuvataan luontaista toimintatyyliä. Oman arvioni lisäksi sain pyytää arvioinnin myös viideltä muulta henkilöltä. Valitsin yhteistyökumppanin, esimiehen, kollegan ja työntekijöitä sillä perusteella, että en tiennyt mitä nämä henkilöt minusta ajattelevat. Tein myös itsearvioinnin. Kyselylomakkeella oli 64 käyttäytymistä kuvaavaa sanaparia, joista valitsin sen vaihtoehdon, joka kuvasi parhaiten omaa toimintatapaani. Saatu tulos oli kaikkien näiden keskiarvo.

Tuloksen kerrottiin jo etukäteen kuvaavan ainoastaan näkyvää käyttäytymistyyliä, eikä palautteen ollut tarkoitus olla arvottavaa eikä tuomitsevaa. Silti järkytyin siitä kuinka erilailla minut oli arvioitu kuin miten itse itseni koen. Jouduin muistuttamaan itseäni vielä monta kertaa arvion tulosten purkamisen jälkeenkin, että kun arvioin itse omaa toimintaani, arvioin myös niitä tekijöitä, joita käyttäytymiseni kuvastaa kuten arvoja, tunteita ja ajattelua. Sen sijaan toiset arvioivat toimintaani. He ottavat kantaa vain siihen mikä näkyy ulospäin.

kuvio12.12

Sijoitin itseni vastauksillani edistävän henkilön lokeroon. Vaakatason ”voima-akselin” ja pystyn “tunne-akselin” kiilaavat minut oman näkemykseni mukaan melko keskelle neliötä. Tunnistan itsessäni hallitsevuuden piirteitä ja vedän siksi itseni reilusti vasemmalle; olen nopeatempoinen ja aloitteellinen, otan hoitaakseni asioita ja saan myös tapahtumaan. Tällainen henkilö voi olla myös vaativa ja kärsimätön. Toisessa päässä oleva mukautuva tyyppi on hidastempoisempi, seurailee mukana, kyselee ja tekee harkittuja päätöksiä.

Tunneakselilla sijoitin itseni epämuodolliseen päähän; olen mielestäni välitön, näytän tunteitani, olen ihmiskeskeinen ja suurpiirteinen. Tai näin ainakin luulin. Suurin ero syntyi juuri tämän akselin vuoksi. Minut oli arvioitu määrätietoisen lokeroon. Olinkin muiden mielestä muodollinen; vähäeleinen, kurinalainen, looginen, järjestelmällinen, mahdollisesti jopa estynyt, pikkutarkka, tunteeton, yksitotinen ja eristäytyvä!

Arviotilaisuutta vetänyt konsulttikin havaitsi tyrmistykseni ja lohdutteli, että perinteisesti määrätietoisen lokeron tyyppejä on pidetty hyvinä johtajina; kunnianhimoisina, tavoitteellisina ja päättäväisinä. Mutta kun minä haluan olla tulevaisuuden johtaja, jolla on tunneälyä ja tilannetajua ja ennen kaikkea empatiakykyä. Vasta pohdittuani asiaa lisää totesin, että arvio antoi avaimet ymmärtää omaa tapaani ajatella ja toimia. Samalla opin myös ymmärtämään muiden tapaa ajatella ja toimia. Vakaana aikomuksenani onkin käydä vastaava kaavio läpi oman työtiimini kanssa (kotitiimin olen jo analysoinut) ja antaa jokaisen lokeroida itse itsensä. Onpa jännä nähdä katsonko työkaveria vastaisuudessa uusin silmin vai olenko lukenut heitä kuin avointa kirjaa.

Riina_kuva


Kirjoittaja Riina Michelsson on esimies sydänjuuriaan myöten ja testaa oppeja myös kahden alle kouluikäisen lapsen kasvattamisessa – vaihtelevalla menestyksellä. Riina inspiroituu ihmisistä ja etsii uusia ammatillisia haasteita asiakaspalvelun johtamisen ja esimiestyön parista.

 

Kun työstä tulee harrastus

Moni meistä tuntee jonkun, joka on voinut tehdä rakkaasta harrastuksesta itselleen unelmien työn. Intohimoinen joogi on perustanut oman joogakoulun tai vuosikausien judoharrastus ja vapaaehtoistyö muuttunut seuran lajipäällikön tehtäviksi. Mutta entäpä, jos jostain työtehtävästä tulee harrastus?

Minä harrastan asiakaskokemuksia. Metsästän erityisesti niitä hyviä, odotukset ylittäviä hetkiä, jolloin asiakas on tuntenut olevansa erityisen hurmaavan palvelun äärellä. Kaikki sai alkunsa opinnoistani ja opinnäytetyöstäni, jossa pureuduin asiakaspalvelun syvimpään olemukseen ja niihin syihin, jotka ovat erinomaisen asiakaspalvelun toteutumisen tiellä. Olen itsekin kulkenut kivisen tien asiakaspalvelun polulla. Oivallus siitä kuinka teen sekä omasta että työyhteisöni työpäivästä monin verroin kevyemmän ja hauskemman, oli erityisen silmiä avaavaa.

Mutta niihin asiakaskokemuksiin…. Aluksi kirjoitin blogiini asiakaspalvelukokemuksistani ja –havainnoistani ihan jokapäiväisessä arkisessa elämässä; mietin miksi pitseriakäynti lasten kanssa tuntui juuri tällä kertaa erityisen kivalta tai hämmästelin ison tavarataloketjun asiakaspalautepisteen kynättömyyttä ja paperittomuutta. Odotukset ylittävän palvelun kohdalla muistin kertoa asiasta myös somessa ja merkitsin kirjoitukset aihetunnisteella #hurmaushetkiä. Yhä useammin kirjoitukseni kääntyivät kuitenkin kehitysehdotuksiksi. Niitä hurmaavia kokemuksia ei vain syntynyt tarpeeksi usein. Älkääkä käsittäkö väärin; kohtaan pääsääntöisesti hyvää asiakaspalvelua, mutta että hurmaavaa – liian harvoin, ainakin blogin aiheiksi asti.

asiakaspalvelu2

Aloitin etsimään systemaattisesti muidenkin hyviä kokemuksia. Aihetunniste #asiakaskokemus kattaa sekä Facebookissa että Twitterissä paljon erilaisia kirjoituksia, joista valtaosa on negatiivissävytteisiä tai suorastaan reklamaatioita.

Aika-ajoin törmään kuitenkin kiittäviin twiitteihin tai postauksiin, joissa joku taho saa ansaitsemaansa huomiota ja hehkutusta. Koska hurmaamiset eivät leviä kaikkien korviin samalla tavoin kuin kurjat kokemukset, linkkasin löytämiäni kehuja Hurmaushetkiä Facebook-sivustolleni.

Mitä minä tästä saan? Minulle tulee hyvä mieli kun saan lukea onnistuneista asiakaskokemuksista. Sivustolle linkkaaminen toimii myös muistiinpanoina, joita voin käyttää esimerkkeinä päästessäni jauhamaan ja mässäilemään asiakaspalvelun hurmaushetkillä joko omalla työpaikallani tai muiden palvelujen kehittämisestä kiinnostuneiden kollegoiden ja kouluttajien kanssa.

Ammattimaisesti hyviä asiakaskokemuksia jakaa kokemuksia.fi. Vertaissuosittelu on tutkitusti erittäin merkityksellinen ostopäätösten johdattelija. Spontaani twiitti tai Face-postaus ainakin vaikuttaa aidolta ja uskottavalta ja niihin on helppo samaistua. Kun näitä positiivisia kokemuksia voi tarkastella ja etsiä yhdeltä sivustolta, saattaa kuka tahansa löytää tarvitsemansa vinkin joko todelliseen tai vielä tunnistamattomaan tarpeeseen. Viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä motivaattorina toimii hurmaavan palvelun tuottanut yritys ja sen ansaitsema huomio. Voisiko loistavan yrityksen toiminnan jatkumisen varmistaa tai säilymistä ainakin edistää sillä, että kertoo siitä muille? Kaikkien yritysten ei edes tarvitse mainostaa muilla keinoin loistavasti toimivan puskaradion ansiosta.

Kannustan teitä kaikkia kertomaan muillekin kohdatessanne mahtavaa palvelua. Lisää aihetunniste #hurmaushetkiä ja linkkaan kokemuksesi eteenpäin. Koska hurmaaminen on vaan niin hurmaavaa.

sydänsydän

 

 

 

 

Riina_kuva
Kirjoittaja Riina Michelsson on asiakaspalvelun ammattilainen ja kahden alle kouluikäisen lapsen äiti, joka kerää vapaa-aikanaankin mahtavia asiakaskokemuksia #hurmaushetkiä –sivustolleen ja etsii samalla uusia ammatillisia haasteita. Riina inspiroituu palvelukokemuksista ja ihmisistä niiden parissa.

Esiintymispelkoinen kouluttaja? – Miten selvitä hengissä jännityksestä huolimatta?

Ryhdyin osa-aikaiseksi kouluttajaksi oman työni ohessa kymmenen vuotta sitten. Tartuin tilaisuuteen, kun sitä minulle tarjottiin. Aihealue ei kuulunut oman eksperttiyteni piiriin, joten jouduin tekemään paljon töitä perehtyäkseni vaarallisten aineiden ilmakuljetusten säädöksiin. Kokeneemman kollegan tuki ja alan asiantuntijan vetämä laaja-alaisempi koulutus olivat oivallinen pohja itse asiaan. Mutta… kuinka selvitä hengissä esiintymispelosta?

Koulun esitelmät, luokan edessä laulaminen laulukokeissa ja työhaastattelut ovat saaneet sydämeni laukkaamaan, kuuman punan nousemaan poskilleni ja ääneni värisemään. Miten kukaan voi seistä ihmisjoukon edessä puhumassa luontevasti, vakuuttavasti, saati hauskasti kun kuulijoiden katseet porautuvat minuun – tai pahimmassa tapauksessa harhailevat hiekkamatin maille?

IMG_20170928_144127

Omaa jännittämistäni on helpottanut muun muassa varmuus asiaosaamisessa. Jos tietää mistä puhuu, pystyy reagoimaan kommentteihin ja kysymyksiin. Kymmenen vuoden jälkeen olen melko hyvin kärryillä siitä mitä opetan. Tärkeää tässä vaiheessa itselleni kouluttajana ovat laadukkaat ja laajat kertauskoulutukset ja sparrailu muiden alan osaajien kanssa, jottei kuuluisa leipiintyminen pääse puraisemaan.

Varmuutta olen saanut myös elämänkokemuksen myötä. Tiedän, että lähes kaikki muutkin ihmiset jännittävät julkista esiintymistä ja sympatiseeraankin jännittynyttä esiintyjää itse yleisössä istuessani. Enää en myöskään mieti enää mitä muut minusta ajattelevat, jos ääni väriseekin tai posket rusottavat, jännittäisihän heitäkin… Yleensä keskitynkin vain itse teemaan ja koulutustilanteeseen, eikä edes kritisointi aihetta, ajankohtaa tai huoneen lämpötilaa kohtaan kolahda enää sieluun asti, vaan on asia muiden joukossa, josta voidaan myös keskustella.

Kolmas tärkeä tekijä onnistuneelle esiintymistilanteelle on oma henkilökohtainen flow. Hyvin nukuttu yö takana, aamukahvit alla ja virkeä, innostunut mieli näkyvät hyvänä vireystilana ja huumorin määrässä. Myös tarinat omista kokemuksista muistuvat kirkkaaseen mieleen väsynyttä paremmin. Flowhuni vaikuttaa myös yleisö. Kerään heti alussa nopeasti dataa kuulijakunnasta; kuka tervehtii, miten tervehtii, miten he käyttäytyvät toisiaan kohtaan tuntemassaan/tuntemattomassa ryhmässä, ilmeitä ja reaktiota kun esittäydyn. Usein ryhmässä on vähintään yksi henkilö, joka joko hymyilee, nyökyttelee tai muuten osoittaa olevansa vastaanottokykyinen ja –haluinen ja suhtautuu minuunkin positiivisesti. Tällainen ihminen toimii esiintymistilanteessa ”tukihenkilönäni”; katse osuu häneen useimmiten, hänen reaktioistaan peilaan oliko tarinan jakaminen kannattavaa ja kerronko niitä lisää sekä kerään rohkeutta ja itsevarmuutta, mikäli ne jostain syytä hiipuvat.

Nämä vaarallisten aineiden peruskoulutukset ovat kuulijoilleen usein ensimmäiset lajiaan ja aihealue – kuten itsellenikin aluksi – aivan vieras. Olen toiminut kouluttajana muidenkin teemojen parissa, jolloin koulutustilaisuudet ovat vuorovaikutteisempia ja keskustelevampia. Esimerkiksi asiakaspalvelun kouluttaminen ei edes voi olla jotain mitä käsketään tehdä ja määrätään ylhäältä. Siksi palkitsevimpia ovatkin ne hetket, kun osallistujat selvästi oivaltavat jotain tai määrittelevät itse suunnan, jota kohti lähtevät kulkemaan. Interaktiivisuuden määrä vahvistaa kouluttaja-minäni itsetuntoa ja takaa onnistumisen tunteen.

Voisinkin siis summata, että jännittämistäni vähentää ja onnistuneen tilaisuuden eväät ovat nämä viisi simppeliä keinoa:

  1. tunne asiasi
  2. tunne itsesi
  3. OLOsuhteet kuntoon
  4. tukihenkilö
  5. anna muiden(kin) olla äänessä

Mielestäni kaikkiin näihin voi vaikuttaa tavalla tai toisella; kaksi ensimmäistä vaativat ehkä oppimista ja aikaa, mutta kolme muuta voi ottaa koekäyttöön vaikka heti, jos esiintymispelko vaivaa myös sinua. Itse jännitän edelleen usein, mutta en enää joka kerta. Pahimpia ovat ne pienet tilaisuudet, jossa kuulijana ovat lähimmät työkaverit ja helpoimpia ne tilaisuudet joissa istuu auditoriollinen ventovierasta yleisöä. Jännä juttu, eikö?

Unelmakoulutustilaisuus olisi sellainen, jossa käsiteltäisiin jonkin palvelun kehittämistä tai asiakaspalvelua, osallistujat eivät istuisi luokkahuonemaisesti vaan vapaammassa tilassa eikä kenenkään tarvitsisi tuntea kommenttinsa olevan tyhmä tai tarpeeton. Jokaisella osallistujalla olisi aiheesta mielipide ja jotain sanottavaa; myös vastarannan kiiskiä tarvitaan! Kouluttajalle jäisi ohjaajan/puheenjohtajan ja yhteenvetäjän rooli.

Millaisessa koulutuksessa sinä mieluiten istuisit?

Riina_kuva Kirjoittaja Riina Michelsson on kouluttamisen kokenut konkari ja kahden alle kouluikäisen lapsen äiti, joka tavoittelee positiivisia asiakaskohtaamisia myös sisäisien koulutuspalveluiden parista ja etsii samalla uusia ammatillisia haasteita

Haastavista asiakaspalvelutilanteista hauskoihin ihmiskohtaamisiin

 

”Mä en ikinä vois tehdä asiakaspalvelutyötä.” Tämän lauseen kuulen usein, kun kerron, mitä teen työkseni. Olen työskennellyt mitä erilaisemmissa asiakaspalvelutehtävissä yli kahdenkymmenen vuoden ajan. En ole synnynnäinen asiakaspalvelija, mutta opettelin olemaan. Erityisen kuluttaviksi koin ne kuuluisat haastavat asiakaspalveluhetket, jotka osuvat vielä tänä päivänäkin herkkissieluuni täysillä ja syvälle. Miksi silti teen tätä työtä ja nykyään jopa nautin siitä?

Aluksi pitää tähdentää, että kohtaan (työssäni) pääsääntöisesti ihania ja ihmeellisiä ihmisiä. Tapaan päivittäin asiakkaita, kurssilaisia, työkavereita, yhteistyökumppaneita, sidosryhmien edustajia ja viranomaisia – kaikki Ihmisiä. Minusta erilaisuus on aina mielenkiintoista, ei outoa, pelottavaa tai väärää. Joskus tilanne kuitenkin vaatii iloisen mielen, huumorin ja kohteliaisuuden lisäksi erityistä valmistautumista, itseluottamusta ja asiaosaamista. Silloin kun asiakaspalvelutilanne on haastava.

Haastavissa asiakaspalvelutilanteissa on kokemukseni mukaan yleensä kyse siitä, että palvelu tai tuote ei vastaa asiakkaan odotuksia tai odotukset ovat valmiiksi negatiivisen puolella. Syitä tähän on varmasti yhtä monta kuin ihmisiäkin. Kun oivalsin, että asettumalla asiakkaan asemaan, saatoin nähdä tilanteen erilailla kuin aiemmin ja lähestyä myös ongelmaa neutraalimmin, tunsin aivan uuden maailman aukenevan minulle. Hankalien asiakkaiden sijaan kohtasinkin ihmisiä pulassa, avuntarpeessa tai neuvoa ja opastusta vailla.

”Hankalien asiakkaiden sijaan kohtasinkin ihmisiä pulassa, neuvoa ja opastusta vailla.”

Tehtäväni ei olekaan ensi hetkessä selvittää asiakkaalle syitä tilanteen syntyyn tai miten sen olisi voinut välttää vaan miettiä yhdessä hänen kanssaan, mitä voimme tehdä juuri nyt. Kannustan myös muita työntekijöitä ratkaisemaan asiat siinä hetkessä tai ainakin mahdollisimman pian. Mitä pikemmin asioihin reagoidaan, sitä pienempi sotku syntyy. Vaikka reklamaatiot ovat yksi keino asiakasymmärryksen keräämiseen, voitaisiin ne mielestäni usein välttää ja arvokas tieto mahdollisia kehityskohteita silmällä pitäen taltioida muilla keinoilla.

rivi5 Kuva: Laura Tammisto / Studio Torkkeli Oy

Useat asiakaspalvelun oppaat ja opettajat lähestyvät juuri reklamaatiotilanteita hyvin samankaltaisesti viiden kohdan mallilla. Kaikissa on yhdistäviä piirteitä, joista kokosin itselleni sopivimman. Tätä voi tietenkin soveltaa myös muihin vaativiin ja haasteellisiin tilanteisiin.

  1. Kohtaa IHMINEN: Uskalla lähestyä harmistuneenkin oloista ihmistä, kysy miten voisit auttaa ja ennen kaikkea: kuuntele.
  2. Kiitä tai ilmaise muulla tavalla arvostavasti ongelman ilmituloa: ”Hyvä kun tuli puheeksi.” ”Kiitos kun soititte ja kerroitte…”
  3. Asetu asiakkaan asemaan ja osoita se myös sanoin: ”Todella kurja tilanne. Katsotaanpa mitä voimme tehdä…”
  4. Tässä ei etsitä syyllisiä. Pahoittelulla voi ottaa osan vastuusta. Jos tuli mokattua, pyydä reilusti anteeksi.
  5. Mitä seuraavaksi tapahtuu? Kerro vaihtoehdot ja kertaa tarvittaessa. Onko ratkaisu löytynyt vai pitääkö asiaa tutkia vielä lisää? Koska asiaan palataan? Pidä lupauksesi!

”Mitä pikemmin asioihin reagoidaan, sitä pienempi sotku syntyy. ”

Voisin tarinoida kohtaamisista, onnistuneista ja epäonnistuneista, loputtomasti. Kun koen asiakaspalvelutilanteen menneen erityisen hyvin, saan siitä voimaannuttavan onnistumisen tunteen. Nämä #hurmaushetket motivoivat minua jatkamaan ja kehittymään vieläkin paremmaksi asiakaspalvelijaksi. Esimiehenä mietin paljon myös muiden motivointia hurmaushetkien haalimiseen. Uskon esimerkillä johtamiseen sekä siihen, että kaikkia ihmisiä kohdellaan kunnioittavasti. Olen onnekas kun saan työskennellä ihmisten kanssa, jotka ymmärtävät asian tärkeyden ja merkityksen, myös työhyvinvoinnille. Kun töissä on hauskaa ja kaikilla on kiva fiilis, aistivat asiakkaatkin sen. Hyvä tunnelma edesauttaa #hurmaushetkien syntyä ja tartuttaa hymyjä kaikkien huulille.

Lopuksi haluan vielä paljastaa muutaman ”salaisen” aseeni, joilla pyrin rakentamaan hurmaushetkiä jokaisen asiakkaan päivään. Saa vapaasti kopioida.

  1. Huomioi ja huomaa Ihmiset, myös ne pienimmät. Itsekin äitinä olen otettu kun lapsosiani huomioidaan asiakkaina.
  2. Ole ystävällinen ja kohtelias ja tarjoa apua. Toimenkuvan voi ylittää, eikä palveleminen tee kenestäkään palvelijaa tai alempiarvoista. Yleensä tällaisten ihmisten vetovoima toimii myös yksityiselämässä.
  3. Kill them with kindness: älä tiputa standardejasi, vaikka saisitkin viileän vastaanoton. Pysy ystävällisenä ja asiallisena tilanteessa kuin tilanteessa.
  4. Katso suoraan silmiin ja hymyile. Kuinka kiva onkaan kun joku toivottaa jotain mukavaa iloisen hymyn kera.

 

Kuinka sinä kohtaat haastavat asiakas- tai muut vuorovaikutustilanteet? Käytätkö kenties puhejudoa?

 

Riina_kuvaKirjoittaja Riina Michelsson on asiakaspalvelun ammattilainen ja kahden alle kouluikäisen lapsen äiti, joka pohtii vapaa-aikanaankin asiakaskokemukseen vaikuttavia tekijöitä #hurmaushetkiä –blogissaan ja etsii samalla uusia ammatillisia haasteita. Riina inspiroituu palvelukokemuksista ja ihmisistä niiden parissa.

 

 

YLEMPI AMMATTIKORKEAKOULUTUTKINTO TYÖN OHELLA – MITÄ SE OIKEASTI TARKOITTI?

Ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot ovat aikuisille suunnattuja tutkintokoulutuksia ja niiden on tarkoitus vastata työelämän tarpeisiin syventämällä asiantuntijoiden ammatillista osaamista. Hakijoilta edellytetään vähintään kolmen vuoden työkokemusta sekä alempaa korkeakoulututkintoa. YAMK-tutkinnot tuottavat saman kelpoisuuden julkisiin virkoihin ja tehtäviin kuin yliopistossa suoritettu ylempi korkeakoulututkintokin. Vaikka tutkintonimike on suhteellisen huonosti tunnettu (TRAL), ovat ylemmät AMK-tutkinnot Suomen parhaiten työllistäviä (Talouselämä).

Saatuani opiskelupaikan puolitoista vuotta sitten, en osannut aavistaakaan mitä muuta opinnot toisivat mukanaan. Todenmukaisempi termi ”työn ohella” opiskelusta olisi omalla kohdallani ollut ”ruuhkavuosien ohella” opiskelu. Vaikka lähiopiskelupäiviä oli vain joka toinen viikko yhden arki-illan ja kokonaisen päivän verran, vaativat itseopiskelu, ryhmätyöt, raportit, projektit ja tentit oman aikansa. Rauhallisen opiskeluajan järjestäminen oli kaksilapsisessa vuorotyöperheessä ajoittain haastavaa. Joskus sitä löytyi vasta lasten mentyä nukkumaan tai viikonloppuisin muuten autiolla työpaikalla. Ja joskus ei löytynyt.

_5003769_1

Jokaisen koulupäivän jälkeen puhkuin kuitenkin intoa. Monialainen opiskelijaryhmämme oli aktiivinen ja kannustava. Erilaiset ammatilliset taustat antoivat mielenkiintoista lisämaustetta käsiteltäviin aihealueisiin. Samalla opimme toistemme toimialoista, erilaisista toimintatavoista ja –ympäristöistä ja tutustuimme toisiimme. Tiimiydyimme, tsemppasimme, autoimme toisiamme ja tuimme kun maailma – tai aikataulut – kolhivat.

Aikataulupaineita olisi voinut helpottaa hakemalla opintovapaata, joita voi käyttää osa- tai kokoaikaisesti, sekä pidentämällä opiskeluaikaa. En enää ihmettele ensimmäisenä koulupäivänä näytettyjä prosenttilukuja: vain alle kolmannes valmistuu suunnitellussa ajassa. Haasteet (työ)elämässä, työpaikan vaihdot, ylennykset ja vaativammat tehtävät osuivat myös meidän ryhmäämme.

Keskeinen osa opintoja oli työelämälähtöinen opinnäytetyö. Toimeksianto omalta organisaatiolta motivoi – myös aikataulullisesti. Kehittämistehtävän tarpeellisuus, hyödyllisyys ja käyttökelpoisuus tekevät opinnäytetyön kirjoittamisesta erityisen mielekästä. Omalla kohdallani mielekästä oli myös aikataulussa pysyminen; halusin valmistua määräajassa ja sain kuin sainkin rutistettua kaikken valmiiksi tänä keväänä. Kaksi alle kouluikäistä motivaattoria muistuttivat jatkuvasti siitä kuinka tärkeää on kehittää itseään ja tehdä itselle tärkeitä asioita, kuten hyppiä trampoliinilla, uida ja syödä jätskiä.

Riina_kuvaKirjoittaja Riina Michelsson on vastavalmistunut palvelu- ja projektiliiketoiminnan tradenomi (YAMK) ja kahden alle kouluikäisen lapsen äiti. Innostun ja inspiroidun palvelukokemuksista ja ihmisistä niiden parissa.