Osaaja pois piilosta – Niinan tarina

Tietyn, harvinaisemman alan syväosaajana ei ole aina helppo löytää töitä. Eikä yliopistotaustalta ole helppo ponnistaa yritysmaailmaan töihin. Niina Tavi onnistui näissä molemmissa Piilo-osaajien tukemana!

Mikä sai sinut alunperin kiinnostumaan Piilo-osaajista?

Olin tehnyt Jaanan kanssa yhteistyötä Mothers in Business ry:ssä tapahtumajärjestäjänä. Kun kuulin hänen ideastaan käynnistää yhteisöllinen työnhakukampanja, tiesin, että tässä haluan olla mukana ensimmäisten joukossa.

Mitä halusit saavuttaa kampanjan avulla?

Halusin saada uutta potkua ja uusia ideoita työnhakuun. Sosiaalinen media työnhaussa tuntui vieraalta ja oman osaamisen esille nostaminen epämukavalta.

Miten nämä tavoitteesi toteutuivat?

Rohkaistuin hyödyntämään sosiaalista mediaa työnhaussa sekä laajentamaan verkostoani mm. LinkedInissä. Kirjoitin blogikirjoituksia, mitä tuskin olisin tehnyt ilman tätä kampanjaa. Piilo-osaajien kautta oli luontevaa kehittää viestintätaitoja ja toimin jonkin aikaa myös kampanjan twitter-vastaavana.

Työnhakuaikana pyrin monilla tavoin kehittämään osaamistani ja syksyllä hakeuduin täydennyskoulutukseen, johon kuului harjoittelujakso. Sain toivomani paikan konsultointiyrityksestä ja harjoittelun jälkeen työllistyin yritykseen.

_5003743

Mitä muuta kampanja sinulle antoi?

Erityisen mukavana muistona Piilo-osaajista jäi lokakuussa nopealla aikataululla järjestetty Unelmien työnhakupäivä. Se oli upea työnäyte porukan asenteesta sekä vilpittömästä halusta auttaa ja kannustaa muita työnhakijoita.

Kaikista tärkeintä on ollut kuitenkin Piilo-osaajien upea ryhmähenki. Porukan kesken jaetaan sekä onnistumiset työnhaussa että tsempataan eteenpäin pettymyksen jälkeen. Toisten onnistumiset pitivät yllä ajatusta siitä, että omakin hetki vielä koittaa – kuten nyt kävikin!

Mitä sanoisit Piilo-osaajiin liittymistä vielä harkitseville?

Lakkaa harkitsemasta ja lähde mukaan. Tämä on hieno mahdollisuus oppia uutta ja kehittää omaa osaamista työnhakuaikana. Samalla tutustuu monipuoliseen joukkoon innovatiivisia, aikaansaavia ja sisukkaita tekijänaisia.

MIB3PROF_045_Niina

Niina Tavi on tutkijataustainen ympäristöasiantuntija, joka aloittelee uutta uraansa konsultointiyrityksessä.

Uutta osaamista työvoimakoulutuksesta

Sain töitä hakiessa palautetta, että substanssiosaamiseni on hyvä, mutta toisten hakijoiden bisnesosaaminen painoi vaakakupissa enemmän. Touché. Tämä oli erittäin hyödyllistä ja arvokasta palautetta ja ryhdyinkin selvittämään, kuinka kehittäisin osaamistani.

Harkitsin opintoja avoimessa yliopistossa tai AMK:ssa kunnes – kuin tilauksesta – työvoimakoulutustarjontaan ilmestyi koulutus ”Liiketoimintaosaamista korkeasti koulutetuille.” Kuusi kuukautta kestävän koulutuksen järjestäjänä on Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun alainen tutkimus- ja koulutuskeskus Synergos. Hakemuksen ja haastattelun kautta tulin valituksi koulutukseen ja lokakuussa aloitin opinnot 14 osaajan kanssa. Nopeasti kävi ilmi, että tässä oli koolla hyvä porukka: avoimia, kannustavia ja motivoituneita eri alojen ammattilaisia.

Koulutus tarjosi perusteet monesta liiketoimintaosaamisen alueesta. Koulutuksen teemoihin kuuluivat mm. myynti, viestintä- ja vuorovaikutustaidot, sisältömarkkinointi, sosiaalinen media sekä projektinhallinta. Opimme perusteita myös yritysjuridiikasta, rahoituksesta ja laskentatoimesta. Käsittelimme asiakasarvoa ja asiakaslupausta sekä tutustuimme palvelumuotoilun menetelmiin. Saimme myös eväitä stressinhallintaan mm. mindfulness-harjoitusten kautta.

_5003767_1

Mitä kahdessa kuukaudessa sitten ehtii oppimaan? Yllättävän paljon, kun koolla on joukko oppimisesta aidosti innostuneita aikuisia, joilla on monipuolinen työhistoria takana. Koulutuksen sisällöistä keskusteltiin aktiivisesti omaan taustaan ja ajankohtaisiin ilmiöihin peilaten. Aktiivisuutta tuki kouluttajien osallistava tyyli ja koulutuksissa yhdisteltiin onnistuneesti teoriaa ja käytännön esimerkkejä. Koulutuksesta sai perustiedot, joiden pohjalta voi ymmärtää yritysten toiminnan periaatteita ja hankkia lisää tietoa ja osaamista tarpeen mukaan.

Teoriaopintojen jälkeen vuorossa oli harjoittelujakson aloitus. Sain paikan konsultointiyrityksestä ja harjoittelun kautta olen päässyt kehittämään ympäristöalan osaamistani uuteen suuntaan. ”Tekemällä oppii” on klisee, mutta työn kautta olen oppinut paljon uutta lyhyessä ajassa. Samanaikaisesti on ollut hienoa oivaltaa, ettei aiempi kokemus ole arvotonta, vaan voin hyödyntää sitä tässäkin työssä. Eikä osaaminen ole työnhakuaikana minnekään kadonnut.

Minun kokemukseni työvoimakoulutuksesta on erittäin positiivinen, mutta ymmärrän, että toisenlaisiakin tarinoita on. Toivoisin kuitenkin, etteivät ennakkoluulot työvoimakoulutuksia kohtaan rajoittaisi sen enempää työnhakijoita kuin työnantajiakaan. Osaamisen täydentäminen ja kehittäminen ei ole koskaan turhaa ja parhaimmillaan koulutus voi avata ovia, jotka muuten pysyisivät kiinni.

MIB3PROF_045_Niina
Niina Tavi
on tamperelainen ympäristötieteilijä, jota innostaa kehittyminen, kehittäminen ja ongelmien ratkaisu. Kotona ongelmanratkaisutaitoja haastavat kaksi tytärtä ja insinöörimies.

Puhu äänellä, jonka kuulen, sanoilla, jotka ymmärrän

Nykyihmisen keskittymiskyky on lyhyempi kuin kultakalalla. Netti on pullollaan asiantuntijoita aiheesta kuin aiheesta. Puhutaan jopa, että elämme tiedon jälkeisessä ajassa.

Kuunnellaanko nykyään siis vain sitä, joka huutaa lujiten? Miten tällaisessa maailmassa pärjää tieteellinen tutkimus, joka perustuu pitkäjänteiseen ja perusteelliseen työhön? Miten tässä ajassa pärjää tutkija, joka ehkä on tottunut kertomaan työstään ja tuloksistaan toiselle asian syvällisesti ymmärtävälle? Miten tieteen ääni saataisiin paremmin kuuluviin julkisessa keskustelussa ja yhteiskunnallisessa päätöksenteossa?

Ihmisiä voi hämmentää tieteen ristiriitaisuus ja tiedon epävarmuus. Yksittäinen tutkimus on vain pisara meressä, se voi täydentää aiempaa tietoa tai olla ristiriidassa aiempien tulosten kanssa. Tieteen luonteeseen kuuluu kriittisyys, joka kohdistuu myös omaan työhön. Tieteellisestä tiedosta ei tule koskaan valmista, mutta se on parasta tietoa, mitä käytettävissämme on. Yksittäinen ihminen voi tehdä päätöksiä kokemuksensa pohjalta, mutta yhteiskunnalliselle päätöksenteolle tarvitaan tukevampi pohja, jonka tarjoaa tieteellinen tieto.

Tämä haastaa tutkijat kertomaan tuloksistaan yleistajuisesti ja kiinnostavasti. Tutkijan päätyö on kuitenkin tutkia ja tuottaa tieteellisiä julkaisuja. Monet tutkijat vastaavat itse rahoituksensa hankinnasta ja ilman kunnollista julkaisuluetteloa rahoitusta ei tule. Tätä taustaa vasten viestintä tiedeyhteisön ulkopuolelle ei ehkä sijoitu tutkijan prioriteettilistan kärkeen. Viestintätaitojen kehittämiseen ei löydy aikaa eikä siihen välttämättä juuri kannustetakaan. Onneksi on kuitenkin myös asiantuntijoita, jotka haluavat kertoa työstään laajemmallekin yleisölle. Heitä seuraamalla ja heidän toiminnastaan inspiroitumalla voi omaakin osaamistaan kehittää.

Tiedeviestintä – ja asiantuntijaviestintä ylipäätään – on tasapainottelua. Asia täytyy kertoa selkeästi, lyhyesti ja ytimekkäästi. Kuitenkaan teksti ei saa ajautua niin yleisluontoiselle tasolle, että sisältö hukkuu kokonaan. Ratkaisu voi olla tarttua kerrallaan riittävän pieniin kokonaisuuksiin. Yhden blogikirjoituksen sijasta voi kirjoittaa sarjan kirjoituksia, jotka yhdessä muodostavat kokonaisuuden tietystä aihepiiristä.

Tekstiä tehokkaampia voivat ovat kuvat ja videot. Varsinkaan jälkimmäinen ei valitettavasti ole omaa osaamistani, mutta ihailen upeita esimerkkejä kuten viraali-ilmiöksi muodostunutta videota ilmaston lämpenemisestä. Vinkkejä voi kerätä esimerkiksi Facebook-ryhmästä ”Tiedon visualisointi”.

Toivon, että yhä useampi eri alan tutkija löytäisi äänensä myös julkisesti. Kanavana voi olla vaikka blogi, Youtube, Twitter tai LinkedIn. Opetella voi vähitellen ja pienin askelin, taidot kyllä kehittyvät tekemällä. Kannustan tutkijoita myös verkostoitumaan avoimemmin ja osallistumaan ennakkoluulottomasti myös muihin ammatillisiin tapahtumiin tiedekonferenssien ja -seminaarien lisäksi. Avoin asenne voi tuoda mukanaan vaikka uusia ja yllättäviä yhteistyömahdollisuuksia!

Kerro kommenteissa parhaat vinkkisi asiantuntijaviestintään! Tai kerro kenen asiantuntijan viestintätaitoja ihailet ja miksi?

 

MIB3PROF_045_NiinaNiina Tavi on viestintätaitojensa kehittämisestä innostunut ympäristöalan asiantuntija (FT), joka etsii uutta työtä tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotehtävien parista. Tiedeviestinnän kohteina kotona ovat insinöörimies sekä 3- ja 5-vuotiaat tyttäret, joista vanhempi osaa jo kertoa olennaiset osat maaperän hiilenkierrosta.

Rohkenisitko palkata tohtorin? -Viisi syytä työllistää yritykseesi tohtori

Nykypäivän tohtoriksi kouluttautunut ja tähänastisen työuransa akateemisessa maailmassa tutkijana tehnyt ei todellakaan ole mikään tutkijankammiossaan pölyttynyt erakko, vaan kansainvälisesti ja poikkitieteellisesti verkostoitunut ongelmanratkaisija.

Tohtoreiden kouluttaminen työttömiksi on silkkaa yhteiskunnan varojen haaskausta, joten nyt kaikki pätevää työvoimaa etsivät yritysten edustajat kuulolle. Tässä tulevat viisi painavaa syytä palkata tohtoriksi asti kouluttautunut henkilö yrityksenne vahvistukseksi!

  1. Tiimityöskentelytaidot

Omat tohtorin väitöskirjamme ovat tekniikan ja luonnontieteiden aloilta, joissa tutkimusta tehdään monikulttuurisissa tutkimusryhmissä. Tutkimusprojekteissa on mukana tutkijoita toisista yliopistoista sekä tutkimuslaitoksista ja yhteistyötä voidaan tehdä myös yrityskumppaneiden kanssa. Yhtä aikaa voi olla käynnissä useitakin projekteja, joissa on mukana kirjava joukko osaajia. Tärkeä tulevaisuuden työelämätaito, verkostomainen työskentely, on siis jo tohtoreilla hallussa. (Anekdoottina mainittakoon, että tämän kirjoituksen kirjoittajat eivät ole tavanneet toisiaan (vielä) livenä, vaan kirjoitustyö hoidettiin joustavasti Slack-pikaviestintäsovellusta hyödyntäen.)

  1. Kyky käsitellä tietoa ja oppia uutta

Kaikkihan nyt googlata osaa? Sen sijaan taitoa vaatii suhtautua tietoon terveen kriittisesti ja erottaa fakta fiktiosta. Nykyään tiedonvirtaan voi miltei hukkua, mutta kunnon tutkija hallitsee tehokkaimmat tiedonhankintamenetelmät ja osaa karsia tietotulvasta esille vain sen kaikkein olennaisimman. Tutkijan luonne on utelias ja tohtoreilta löytyy innostus ja kyky jatkuvaan oppimiseen ja osaamisen kehittämiseen.

  1. Esiintymistaidot

Olennainen osa tutkijan työtä on esitellä tutkimustyönsä tuloksia erilaisille sidosryhmille. Seminaarit, konferenssit ja jatko-opintokurssit ovat tarjonneet mainion tilaisuuden paitsi verkostoitumiseen myös esiintymistaitojen kehittämiseen. Jokaisella tohtoriksi väitelleellä on myös ollut rohkeutta esitellä tutkimustaan ja puolustaa työtään julkisesti kollegojen ja sukulaisten arvostelevien silmien edessä. Niinpä tohtorille on tullut tutuksi oman sanoman pukeminen kulloisellekin kohdeyleisölle sopivaan kieliasuun ja viestiminen sekä suomen että englannin kielellä.

  1. Laajojen kokonaisuuksien hallintataito

Tohtoreille on tyypillistä vahva asiaosaaminen ja kyky laajojenkin asiakokonaisuuksien haltuunottoon ripeällä tahdilla. Osaamme kantaa vastuuta sekä oman työmme edistymisestä, että koko projektin etenemisestä ennalta asetetun aikataulun ja budjetin puitteissa. Yliopistoura on antanut eväät niukkojenkin resurssien hyödyntämiseen luovalla tavalla. Me tohtorit osaamme jalon itsensä johtamisen taidon, sillä olemmehan yliopiston vapaassa ilmapiirissä saaneet kulkea löysässä hihnassa ilman seikkaperäistä ohjenuoraa, joten oman suorituksen arvioiminen, kehittäminen ja ajankäytön priorisointi ovat meille arkipäivää.

  1. Kehittämistaidot

Kokeelliseen tutkimustyöhön kuuluu menetelmien kehitystä ja testausta, epäonnistumisia ja uusia yrityksiä sekä lopulta vastaus alussa esitettyyn hypoteesiin. Tutkijan työ vaatii ennakkoluulotonta ajattelua ja kykyä reagoida muuttuviin tilanteisiin. Valmistuttuaan tutkimus käy läpi vertaisarvioinnin, jossa kaunistelematta eritellään tutkimuksen vahvuudet ja heikkoudet, mikä tarjoaa mahdollisuuden kehittymiseen. Tutkimusta tehdään usein niukoilla resursseilla, joten tohtoreille on myös kehittynyt taito ratkaista vastaan tulevat ongelmat kustannustehokkaasti.

Työnantaja: Palkkasitko/palkkaisitko tohtorin ja mikä tohtorien osaamisessa on yllättänyt sinut positiivisesti? Entä mitä taitoja tohtorien kannattaisi kehittää pyrkiessään siirtymään tieteenteosta bisnesmaailmaan?

MIB3PROF_045_NiinaKirjoittaja Niina Tavi on tamperelainen ympäristöasiantuntija, kahden tyttären äiti sekä kokeileva puutarhaharrastaja.

 

 

 

 

 

CV-valokuvaKirjoittaja Sanna Turunen on biolääketieteen tekniikan ammattilainen ja kroonisesta tiedonjanosta kärsivä viitta vaille valmis tekniikan tohtori, joka tutkimustyönsä ohessa pyörittää kahdella lapsella, kahdella koiralla ja yhdellä kissalla höystettyä perhearkea ja etsii siinä sivussa urallensa uusia tuulia.

Rohkeasti kohti uutta uraa

Erittäin harva meistä on nykyään koko työuraansa samoissa tehtävissä. Monet päätyvät pohtimaan uransa suuntaa jatkuvan epävarmuuden ja yt-neuvottelujen keskellä. Myös perhevapaat ovat ajanjakso, jolloin ajatukset oman uran suhteen voivat muuttua ja kirkastua. Toiset päätyvät opiskelemaan täysin uuden ammatin, kun taas toiset hakevat uutta suuntaa entisen koulutuksen pohjalta. Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään. Työskentelin aiemmin tutkijana, mutta nyt etsin töitä esim. ympäristö- ja kiertotalouskonsultoinnin parista. Perhevapaiden aikana aloin ymmärtämään, että niin paljon kuin tieteellistä tutkimusta arvostankin, haluan omalla työlläni tuottaa konkreettisempia ratkaisuja ympäristöongelmiin.

success-413093_1920

Alanvaihtaja saattaa löytää itsensä saman haasteen edessä kuin vastavalmistunut: työpaikan saaminen tyssää kokemuksen puutteeseen, mutta kokemusta on hankala kerryttää ilman työpaikkaa. Vanhassa roolissa tärkeimmät tehtävät ja niistä hankittu kokemus eivät välttämättä olekaan enää ”se juttu”, jota hakemuksissa kannattaa korostaa. Alanvaihtaja joutuu katselemaan työkokemustaan uusin silmin. Uuden uran kannalta hyödyllistä kokemusta ja omaa osaamistaan ei aina välttämättä edes itse tunnista. Keskusteluja kannattaa siis käydä niin entisten kuin potentiaalisten uusien kollegojen kanssa. Tärkeätä on tunnistaa myös osaamisen puutteet, minkä vuoksi kannattaa pyytää palautetta rekryprosesseista.

Opinnot avoimessa yliopistossa tai verkkokurssit (esim. Coursera) voivat riittää osaamisen päivitykseen. Työvoimakoulutus voi olla alanvaihtajalle erinomainen vaihtoehto oman osaamisen kehittämiseen. Usein työvoimakoulutuksiin sisältyy työssäoppimisjakso, joka parhaimmillaan voi poikia suoraan työpaikan tai ainakin antaa mahdollisuuden hankkia työkokemusta ja verkostoitua. Koulutusporukka tarjoaa vertaistukea ja kannustusta, mikä työnhakuaikana on äärettömän tärkeää positiivisen vireen ylläpitämiseksi.

Mitä työnantaja sitten saa palkatessaan henkilön, jonka aiempi kokemus ei suoraan mätsää uusiin tehtäviin? Omalta osaltani voin sanoa, että hakeutuminen uudelle uralle on haastava, toisinaan turhauttava ja kasvattava prosessi. Olen oppinut tunnistamaan omia vahvuuksiani, omia kehittämiskohteitani, arvoni ovat kirkastuneet ja ymmärrän, mikä minua motivoi. Erilaiselta taustalta tulevan henkilön verkostoista voi löytyä mahdollisuuksia täysin uuteen yhteistyöhön. Ehkäpä alanvaihtaja voisi olla organisaatiossa myös positiivinen muutosvoima, veneen keikuttaja, jolta puuttuu luutuneet käsitykset siitä, miten asiat on aina ennenkin tehty?

Kerro oma tarinasi alanvaihdoksesta kommenteissa!

niina_tavi_picture

Kirjoittaja Niina Tavi on tamperelainen ympäristöasiantuntija, kahden tyttären äiti sekä kokeileva puutarhaharrastaja.