Puhu äänellä, jonka kuulen, sanoilla, jotka ymmärrän

Nykyihmisen keskittymiskyky on lyhyempi kuin kultakalalla. Netti on pullollaan asiantuntijoita aiheesta kuin aiheesta. Puhutaan jopa, että elämme tiedon jälkeisessä ajassa.

Kuunnellaanko nykyään siis vain sitä, joka huutaa lujiten? Miten tällaisessa maailmassa pärjää tieteellinen tutkimus, joka perustuu pitkäjänteiseen ja perusteelliseen työhön? Miten tässä ajassa pärjää tutkija, joka ehkä on tottunut kertomaan työstään ja tuloksistaan toiselle asian syvällisesti ymmärtävälle? Miten tieteen ääni saataisiin paremmin kuuluviin julkisessa keskustelussa ja yhteiskunnallisessa päätöksenteossa?

Ihmisiä voi hämmentää tieteen ristiriitaisuus ja tiedon epävarmuus. Yksittäinen tutkimus on vain pisara meressä, se voi täydentää aiempaa tietoa tai olla ristiriidassa aiempien tulosten kanssa. Tieteen luonteeseen kuuluu kriittisyys, joka kohdistuu myös omaan työhön. Tieteellisestä tiedosta ei tule koskaan valmista, mutta se on parasta tietoa, mitä käytettävissämme on. Yksittäinen ihminen voi tehdä päätöksiä kokemuksensa pohjalta, mutta yhteiskunnalliselle päätöksenteolle tarvitaan tukevampi pohja, jonka tarjoaa tieteellinen tieto.

Tämä haastaa tutkijat kertomaan tuloksistaan yleistajuisesti ja kiinnostavasti. Tutkijan päätyö on kuitenkin tutkia ja tuottaa tieteellisiä julkaisuja. Monet tutkijat vastaavat itse rahoituksensa hankinnasta ja ilman kunnollista julkaisuluetteloa rahoitusta ei tule. Tätä taustaa vasten viestintä tiedeyhteisön ulkopuolelle ei ehkä sijoitu tutkijan prioriteettilistan kärkeen. Viestintätaitojen kehittämiseen ei löydy aikaa eikä siihen välttämättä juuri kannustetakaan. Onneksi on kuitenkin myös asiantuntijoita, jotka haluavat kertoa työstään laajemmallekin yleisölle. Heitä seuraamalla ja heidän toiminnastaan inspiroitumalla voi omaakin osaamistaan kehittää.

Tiedeviestintä – ja asiantuntijaviestintä ylipäätään – on tasapainottelua. Asia täytyy kertoa selkeästi, lyhyesti ja ytimekkäästi. Kuitenkaan teksti ei saa ajautua niin yleisluontoiselle tasolle, että sisältö hukkuu kokonaan. Ratkaisu voi olla tarttua kerrallaan riittävän pieniin kokonaisuuksiin. Yhden blogikirjoituksen sijasta voi kirjoittaa sarjan kirjoituksia, jotka yhdessä muodostavat kokonaisuuden tietystä aihepiiristä.

Tekstiä tehokkaampia voivat ovat kuvat ja videot. Varsinkaan jälkimmäinen ei valitettavasti ole omaa osaamistani, mutta ihailen upeita esimerkkejä kuten viraali-ilmiöksi muodostunutta videota ilmaston lämpenemisestä. Vinkkejä voi kerätä esimerkiksi Facebook-ryhmästä ”Tiedon visualisointi”.

Toivon, että yhä useampi eri alan tutkija löytäisi äänensä myös julkisesti. Kanavana voi olla vaikka blogi, Youtube, Twitter tai LinkedIn. Opetella voi vähitellen ja pienin askelin, taidot kyllä kehittyvät tekemällä. Kannustan tutkijoita myös verkostoitumaan avoimemmin ja osallistumaan ennakkoluulottomasti myös muihin ammatillisiin tapahtumiin tiedekonferenssien ja -seminaarien lisäksi. Avoin asenne voi tuoda mukanaan vaikka uusia ja yllättäviä yhteistyömahdollisuuksia!

Kerro kommenteissa parhaat vinkkisi asiantuntijaviestintään! Tai kerro kenen asiantuntijan viestintätaitoja ihailet ja miksi?

 

MIB3PROF_045_NiinaNiina Tavi on viestintätaitojensa kehittämisestä innostunut ympäristöalan asiantuntija (FT), joka etsii uutta työtä tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotehtävien parista. Tiedeviestinnän kohteina kotona ovat insinöörimies sekä 3- ja 5-vuotiaat tyttäret, joista vanhempi osaa jo kertoa olennaiset osat maaperän hiilenkierrosta.

Rohkenisitko palkata tohtorin? -Viisi syytä työllistää yritykseesi tohtori

Nykypäivän tohtoriksi kouluttautunut ja tähänastisen työuransa akateemisessa maailmassa tutkijana tehnyt ei todellakaan ole mikään tutkijankammiossaan pölyttynyt erakko, vaan kansainvälisesti ja poikkitieteellisesti verkostoitunut ongelmanratkaisija.

Tohtoreiden kouluttaminen työttömiksi on silkkaa yhteiskunnan varojen haaskausta, joten nyt kaikki pätevää työvoimaa etsivät yritysten edustajat kuulolle. Tässä tulevat viisi painavaa syytä palkata tohtoriksi asti kouluttautunut henkilö yrityksenne vahvistukseksi!

  1. Tiimityöskentelytaidot

Omat tohtorin väitöskirjamme ovat tekniikan ja luonnontieteiden aloilta, joissa tutkimusta tehdään monikulttuurisissa tutkimusryhmissä. Tutkimusprojekteissa on mukana tutkijoita toisista yliopistoista sekä tutkimuslaitoksista ja yhteistyötä voidaan tehdä myös yrityskumppaneiden kanssa. Yhtä aikaa voi olla käynnissä useitakin projekteja, joissa on mukana kirjava joukko osaajia. Tärkeä tulevaisuuden työelämätaito, verkostomainen työskentely, on siis jo tohtoreilla hallussa. (Anekdoottina mainittakoon, että tämän kirjoituksen kirjoittajat eivät ole tavanneet toisiaan (vielä) livenä, vaan kirjoitustyö hoidettiin joustavasti Slack-pikaviestintäsovellusta hyödyntäen.)

  1. Kyky käsitellä tietoa ja oppia uutta

Kaikkihan nyt googlata osaa? Sen sijaan taitoa vaatii suhtautua tietoon terveen kriittisesti ja erottaa fakta fiktiosta. Nykyään tiedonvirtaan voi miltei hukkua, mutta kunnon tutkija hallitsee tehokkaimmat tiedonhankintamenetelmät ja osaa karsia tietotulvasta esille vain sen kaikkein olennaisimman. Tutkijan luonne on utelias ja tohtoreilta löytyy innostus ja kyky jatkuvaan oppimiseen ja osaamisen kehittämiseen.

  1. Esiintymistaidot

Olennainen osa tutkijan työtä on esitellä tutkimustyönsä tuloksia erilaisille sidosryhmille. Seminaarit, konferenssit ja jatko-opintokurssit ovat tarjonneet mainion tilaisuuden paitsi verkostoitumiseen myös esiintymistaitojen kehittämiseen. Jokaisella tohtoriksi väitelleellä on myös ollut rohkeutta esitellä tutkimustaan ja puolustaa työtään julkisesti kollegojen ja sukulaisten arvostelevien silmien edessä. Niinpä tohtorille on tullut tutuksi oman sanoman pukeminen kulloisellekin kohdeyleisölle sopivaan kieliasuun ja viestiminen sekä suomen että englannin kielellä.

  1. Laajojen kokonaisuuksien hallintataito

Tohtoreille on tyypillistä vahva asiaosaaminen ja kyky laajojenkin asiakokonaisuuksien haltuunottoon ripeällä tahdilla. Osaamme kantaa vastuuta sekä oman työmme edistymisestä, että koko projektin etenemisestä ennalta asetetun aikataulun ja budjetin puitteissa. Yliopistoura on antanut eväät niukkojenkin resurssien hyödyntämiseen luovalla tavalla. Me tohtorit osaamme jalon itsensä johtamisen taidon, sillä olemmehan yliopiston vapaassa ilmapiirissä saaneet kulkea löysässä hihnassa ilman seikkaperäistä ohjenuoraa, joten oman suorituksen arvioiminen, kehittäminen ja ajankäytön priorisointi ovat meille arkipäivää.

  1. Kehittämistaidot

Kokeelliseen tutkimustyöhön kuuluu menetelmien kehitystä ja testausta, epäonnistumisia ja uusia yrityksiä sekä lopulta vastaus alussa esitettyyn hypoteesiin. Tutkijan työ vaatii ennakkoluulotonta ajattelua ja kykyä reagoida muuttuviin tilanteisiin. Valmistuttuaan tutkimus käy läpi vertaisarvioinnin, jossa kaunistelematta eritellään tutkimuksen vahvuudet ja heikkoudet, mikä tarjoaa mahdollisuuden kehittymiseen. Tutkimusta tehdään usein niukoilla resursseilla, joten tohtoreille on myös kehittynyt taito ratkaista vastaan tulevat ongelmat kustannustehokkaasti.

Työnantaja: Palkkasitko/palkkaisitko tohtorin ja mikä tohtorien osaamisessa on yllättänyt sinut positiivisesti? Entä mitä taitoja tohtorien kannattaisi kehittää pyrkiessään siirtymään tieteenteosta bisnesmaailmaan?

MIB3PROF_045_NiinaKirjoittaja Niina Tavi on tamperelainen ympäristöasiantuntija, kahden tyttären äiti sekä kokeileva puutarhaharrastaja.

 

 

 

 

 

CV-valokuvaKirjoittaja Sanna Turunen on biolääketieteen tekniikan ammattilainen ja kroonisesta tiedonjanosta kärsivä viitta vaille valmis tekniikan tohtori, joka tutkimustyönsä ohessa pyörittää kahdella lapsella, kahdella koiralla ja yhdellä kissalla höystettyä perhearkea ja etsii siinä sivussa urallensa uusia tuulia.

Rohkeasti kohti uutta uraa

Erittäin harva meistä on nykyään koko työuraansa samoissa tehtävissä. Monet päätyvät pohtimaan uransa suuntaa jatkuvan epävarmuuden ja yt-neuvottelujen keskellä. Myös perhevapaat ovat ajanjakso, jolloin ajatukset oman uran suhteen voivat muuttua ja kirkastua. Toiset päätyvät opiskelemaan täysin uuden ammatin, kun taas toiset hakevat uutta suuntaa entisen koulutuksen pohjalta. Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään. Työskentelin aiemmin tutkijana, mutta nyt etsin töitä esim. ympäristö- ja kiertotalouskonsultoinnin parista. Perhevapaiden aikana aloin ymmärtämään, että niin paljon kuin tieteellistä tutkimusta arvostankin, haluan omalla työlläni tuottaa konkreettisempia ratkaisuja ympäristöongelmiin.

success-413093_1920

Alanvaihtaja saattaa löytää itsensä saman haasteen edessä kuin vastavalmistunut: työpaikan saaminen tyssää kokemuksen puutteeseen, mutta kokemusta on hankala kerryttää ilman työpaikkaa. Vanhassa roolissa tärkeimmät tehtävät ja niistä hankittu kokemus eivät välttämättä olekaan enää ”se juttu”, jota hakemuksissa kannattaa korostaa. Alanvaihtaja joutuu katselemaan työkokemustaan uusin silmin. Uuden uran kannalta hyödyllistä kokemusta ja omaa osaamistaan ei aina välttämättä edes itse tunnista. Keskusteluja kannattaa siis käydä niin entisten kuin potentiaalisten uusien kollegojen kanssa. Tärkeätä on tunnistaa myös osaamisen puutteet, minkä vuoksi kannattaa pyytää palautetta rekryprosesseista.

Opinnot avoimessa yliopistossa tai verkkokurssit (esim. Coursera) voivat riittää osaamisen päivitykseen. Työvoimakoulutus voi olla alanvaihtajalle erinomainen vaihtoehto oman osaamisen kehittämiseen. Usein työvoimakoulutuksiin sisältyy työssäoppimisjakso, joka parhaimmillaan voi poikia suoraan työpaikan tai ainakin antaa mahdollisuuden hankkia työkokemusta ja verkostoitua. Koulutusporukka tarjoaa vertaistukea ja kannustusta, mikä työnhakuaikana on äärettömän tärkeää positiivisen vireen ylläpitämiseksi.

Mitä työnantaja sitten saa palkatessaan henkilön, jonka aiempi kokemus ei suoraan mätsää uusiin tehtäviin? Omalta osaltani voin sanoa, että hakeutuminen uudelle uralle on haastava, toisinaan turhauttava ja kasvattava prosessi. Olen oppinut tunnistamaan omia vahvuuksiani, omia kehittämiskohteitani, arvoni ovat kirkastuneet ja ymmärrän, mikä minua motivoi. Erilaiselta taustalta tulevan henkilön verkostoista voi löytyä mahdollisuuksia täysin uuteen yhteistyöhön. Ehkäpä alanvaihtaja voisi olla organisaatiossa myös positiivinen muutosvoima, veneen keikuttaja, jolta puuttuu luutuneet käsitykset siitä, miten asiat on aina ennenkin tehty?

Kerro oma tarinasi alanvaihdoksesta kommenteissa!

niina_tavi_picture

Kirjoittaja Niina Tavi on tamperelainen ympäristöasiantuntija, kahden tyttären äiti sekä kokeileva puutarhaharrastaja.

Miksi kiertotalous kiinnostaa minua? Ja miksi sen pitäisi kiinnostaa sinuakin?

Onko sinulla käytössäsi rajattomasti rahaa? Loputtomasti raaka-aineita? Sähkö tulee seinästä ja on ilmaista?

– Hienoa. Voit lopettaa lukemisen tähän.

Jos kuitenkin elät samassa maailmassa meidän muiden kanssa, jatka lukemista.

Kiertotalouden voi ajatella olevan talouden taantuman tulosta. Toisaalta, miksi ihmeessä yritys haluaisi tuhlailla nousukautenakaan? Uusiutumattomien raaka-aineiden määrä maapallolla on rajallinen, varannot voivat sijaita poliittisesti epävakailla alueilla tai uudet lähteet voivat olla muodossa, jonka hyödyntäminen on kallista ja hankalaa. Tämä koskee mm. tiettyjä harvinaisia metalleja, lannoitteisiin tarvittavaa fosforia sekä fossiilisia polttoaineita kuten öljyä.

Eräs kiertotalouden periaatteista on pyrkiä tuottamaan palveluita tuotteiden sijaan. Ei kukaan esimerkiksi tarvitse autoa. Ihmisten tarve on siirtyä paikasta toiseen ja ”liikkuminen palveluna”-ratkaisuja (MaaS, Mobility as a Service) kehitetään aktiivisesti kaupungeissa eri puolilla maailmaa. Tavoitteena on tuottaa ratkaisuja, joissa yhdistyy julkinen liikenne, yhteiskäyttöautot ja miksei kaupunkipyörätkin tavalla, joka on kuluttajalle helppokäyttöinen, nopea ja hinnaltaan kilpailukykyinen.

Digitalisaatio ja kiertotalous kulkevat käsi kädessä. Monet kiertotalouden ratkaisut mahdollistuvat digitalisaation kautta, esimerkkinä edellä mainittu MaaS. Digitalisaation ja automatisaation kautta prosesseista voidaan tehdä energia- ja materiaalitehokkaampia. Älyn lisääminen tuotteisiin voi myös tehdä prosesseista tehokkaampia, esimerkiksi roska-astian täyttöastetta voidaan monitoroida automaattisesti ja tyhjennys tapahtuu ainoastaan tarvittaessa, eikä ennalta suunnitellun aikataulun mukaisesti.

Kiertotaloudessa voi olla kyse teollisen mittakaavan ratkaisuista, kuten Tampereen, Nokian ja Ylöjärven rajalle Kolmenkulmaan rakentuvassa ECO3 yrityspuistossa. Alueelle hakeutuu yrityksiä, jotka voivat hyödyntää toistensa sivuvirtoja (eli jätteitä) omassa tuotannossaan. Toinen erityyppinen, mutta yhtälailla mielenkiintoinen esimerkki kiertotaloudesta on Tampereen Hiedanrannan alue, josta kaavaillaan ”kiertotalouden showroomia”. Alueen suunnitteluun on otettu työpajojen kautta mukaan kaikki aiheesta kiinnostuneet ja asumiseen, liikkumiseen sekä työntekoon pyritään kehittämään täysin uudenlaisia ratkaisuja. Kiertotaloudessa voi toisaalta olla kyse myös yksittäisen ihmisen tai perheen arkipäiväisistä valinnoista: perheenisä tai -äiti voi esimerkiksi hankkia lastensa vaatteet nettikirpparilta ja laittaa pieneksi jääneet saman kanavan kautta kiertoon.

Riippumatta siitä ohjaako toimintaasi yrityksen voiton lisääminen, ilmastonmuutoksen hillintä, raaka-aineiden saatavuusongelmat tai tulevaisuuden kuluttajien tarpeisiin vastaaminen, ratkaisu voi löytyä kiertotaloudesta. Uusien yhteyksien löytäminen ja rakentaminen yritysten, tutkimuslaitosten ja julkisten toimijoiden välille on oleellista. Kestäviä ja toimivia kiertotalousratkaisuja voidaan tuottaa, kun tutkittu tieto, innovatiivinen ajattelu, monialaiset verkostot, halu uudistua sekä rohkeus tarttua uusiin mahdollisuuksiin kohtaavat.

Lue lisää aiheesta:

www.sitra.fi/aiheet/kiertotalous/

Hiedanranta: valiaikainenhiedanranta.fi/

Eco3: www.eco3.fi/

niina_tavi_pictureKirjoittaja Niina Tavi on tamperelainen ympäristötieteilijä (FT), jota innostavat bio- ja kiertotalouden mahdollisuudet.