Hoivavastuu kahdesta sukupolvesta antaa tärkeitä käytännön taitoja

Vanhemmuus kehittää ihmisessä monia työelämän kannalta hyödyllisiä taitoja ja ominaisuuksia. Kun hoivattavia on myös toisesta sukupolvesta, vaaditaan melkoista arjen hallintaa. Tähän jälkimmäiseen rooliin olen kuitenkin kasvanut pikkutytöstä lähtien. 1980-luvun puolivälissä aivoverenvuoto vammautti äitini, parhaassa työiässä olleen aktiivisen naisen, loppuiäkseen. Sen jälkeen olen aina tiedostanut olevani tärkeässä roolissa lähimmäiseni arjen mahdollistajana. Kun tulin itse äidiksi kypsällä iällä, mietin omaa äitiyttäni, jaksamistani sekä erilaisia osaamisiani. Huomasin, että työkalupakistani löytyy kokemusta ja käytännön taitoja, joilla on käyttöä niin arjessa kuinammatillisestikin.

Priorisointikyky

Minusta on tullut se tyyppi, joka muistaa lapsen neuvolat, vaatteet, päivähoitoaikataulut, ulkoilut, ruokailut ja pesut. Myös oman äidin laboratorioajat, kotisairaanhoidon käynnit, apteekki- ja kauppa-asiat, ulkoilut ja pesut. Samainen tyyppi yrittää myös kehittää itseään, toimia kiinnostavissa porukoissa, ja muistaa omat ulkoilunsa ja ruokailunsa.

Sen jälkeen muihin asioihin saa riittää “good enough” ja lipsahduksiakin sattuu. Tänä vuonna mielessäni ei ollut edes käynyt uuden ulkohaalarin hankkiminen tyttärelle ennen ensilumia ja talvi yllätti myös autoilijan. Sanotaan suoraan myös
se, että kodissamme on jatkuvasti täysi kaaos lelujen, lehtien, läppäreiden ja koirankarvojen keskellä.

Silti myös työelämässä on hyödyllinen taito pystyä keskittymään olennaiseen ja miettiä tarvitseeko kaikkeen tosiaan panostaa samalla intensiteetillä. Samalla tavoin, kuin olen päättänyt olla miettimättä kotini maton hipsujen asentoa, en myöskään halua viedä ammatillisesti omaa tai muiden aikaa lillukanvarsissa kahlaamiseen. Hoidetaan asiat siinä järjestyksessä, kuin tarpeen on, eikä möyhätä niissä.

Ratkaisukeskeisyys ja asiakaspalvelutaidot

Äidille ilmaantui muutama vuosi sitten hankalasti diagnosoitava verisuonisairaus. Koska meistä kumpikaan ei ole lääketieteen ammattilainen, epäselvän prosessin aikana on ollut pakko opetella avaamaan suunsa, kysellä kyselemästä päästyäänkin ja koettaa miettiä miten hankalasta tilanteesta päästään eteenpäin.

Kovaa kanttia ja puolestapuhujaa tarvitaan, kun lääkärikunta kertoo mielipiteenään, että: “Tämä vaiva taitaa olla lähinnä korvien välissä.” Tsempparia ja eteenpäin katsojaa tarvitaan, kun potilaan oma ilo ja motivaatio alkavat hiipua ammattilaisten kommenttien myötä: “Kuule, ei tätä pystytä parantamaan, kannattaa nyt vain hyväksyä tämä tilanne”.

Olen toiminut työelämässä konsultoivissa rooleissa ja haastavissa projekteissa kaikenlaisten ihmisten kanssa. Paras saamani koulutus niihin on ollut juuri omaisena toimiminen ja tällaisista tilanteista selviäminen. Minulle se ei ole vaihtoehto, että jättäisin asiakkaani tyhjän päälle. Jos en itse pysty häntä auttamaan, koetan etsiä jonkun toisen joka voi ja varmistaa, että ongelmaan löytyy ratkaisu.

Delegointi ja taakan keventäminen

Vuosien vieriessä äitini avuntarve muuttaa muotoaan. Asuinkaupunkimme vanhus- ja vammaispalveluilta olemme aina saaneet tarvitsemamme neuvot, apuvälineet, kotisairaanhoidon, sekä henkilökohtaisen avustajan kodin ulkopuoliseen
asiointiin. Näiden avulla olen pystynyt delegoimaan itseltäni pois asioita, joita joku muukin voi hoitaa.

Toisaalta oma lapseni kasvaa koko ajan ja se mihin hän minua tarvitsee muuttaa myös muotoaan. Voin olla hyvillä mielin kauempanakin kuin metrin päässä, kun isä ja appivanhemmat viettävät omaa laadukasta aikaansa hänen kanssaan.
Luotettava perhepäivähoitaja ja tutut lapset ovat puolestaan arkipäivien sujumisen paras tae. Lapsi on lisäksi iässä, jossa haluaa olla aikuisille avuksi omaan kehitysvaiheeseensa sopivissa asioissa. Sekin apu on tarpeen!

Työelämässäkään kukaan ei tee mitään yksin. Tämä yksinäinen puurtaja on oppinut yhä enemmän tukeutumaan muihin ihmisiin ja kynnykseni “kilauttaa kaverille” on madaltunut. Yhteisöissä toimiminen, avun pyytäminen ja sen antaminen ovat turvanneet energiatasot niinäkin päivinä, kun monet muut asiat ovat niitä vieneet.

Tärkeimpiä taitoja on vaikein tiivistää

Kun joskus tulevaisuudessa mietin näitä ruuhkavuosiani, eräs tilannekuva tiivistää kaiken. Äidin vointi oli väliaikaisesti heikentynyt ja avustin häntä wc:hen. Samaan aikaan taapero opetteli olemaan ilman vaippoja. Hetken aikaa käsissäni oli
tilanne, jossa apua tarvittiin samanaikaisesti: toinen joka osaa, mutta ei pysty – ja toinen joka pystyy, mutta ei osaa.

Hoitovastuu kahdesta sukupolvesta tuo joskus mukanaan tiukkojakin tilanteita, mutta useimmiten on silti parasta mitä voi kuvitella. Olenhan tärkeässä roolissa tuomassa yhteen isoäitiä ja lapsenlasta lähes päivittäin. Molemmat oppivat toisiltaan käsittämättömän arvokkaita asioita pelkästään olemalla toisilleen läsnä.

Jos lapseni oppii auttamaan muita, keskittymään olennaiseen ja kohtelemaan kaikkia samanarvoisesti (koska kaikki ihmiset eivät ole saman näköisiä ja jotkut ehkä kävelevät vähän hassusti), niin ollaan jo hyvin menossa kohti aina tärkeitä ihmissuhde- ja työelämätaitoja.

Valtakunnallista omaishoitajien viikkoa vietetään 26.11.-3.12.2017.

Kirjoitus on julkaistu myös Tampereen seudun omaishoitajien lehden joulunumerossa 2017.

Työpaikan perheystävällisyys on kaikkien etu.

Ansiotyön ja omaishoidon tietopaketti.

Marjaana Jokinen
Kirjoittaja Marjaana Jokinen on anglisti-lingvisti, jonka työminä viihtyy vapaana agenttina informaationhallinnan ja osaamisen kehittämisen risteyksessä. Marjaana löysi kesällä yhteistyökumppanin Piilo-osaajien kautta, eikä malta irtautua mukavasta yhteisöstä vieläkään.

Kukista kaaos! Tietotyöläisen ja työnhakijan ketteriä ja yhteisöllisiä työkaluja

Kuten Piritta Apell kirjoitti taannoin Piilo-osaajien blogissa, perheen ja uran yhteensovittaminen kehittää ihmisessä monia taitoja, joista ajan ja prioriteettien hallinta ei ole niitä vähäisimpiä. Myös työnhakija saa taatusti oman osansa eri osa-alueiden kanssa tasapainoilusta!

Tällaisen kuvion pyörittäminen edellyttää myös ihan konkreettisia työkaluvalintoja esimerkiksi nopeaan viestimiseen eri tahojen kanssa ja oman aikataulun ja tavoitteiden suunnitteluun. Työelämässä tutuksi tulleet laajat enterprise-tasoiset ratkaisut eivät tule useinkaan kyseeseen silloin, kun toimitaan itsenäisesti, useiden pienten toimijoiden kesken, tai kenties vasta uusia ratkaisuja pilotoiden.

Listasin tähän artikkeliin muutamia (lähes) ilmaisia työkaluja, joita on tullut vastaani. Tarkoitus ei ole mainostaa mitään tiettyjä ratkaisuja, vaan herättää ajatuksia sekä työnhakijoiden että vaikkapa itsensä työllistäjien tueksi.

9408028555_396725f058_b
Photo credit: Lachlan via Foter.com / CC BY

Yhteydenpito, palaverit ja sisällöntuotanto

Slack on ollut todella hyvä työkalu yksittäisen projektin, kuten Piilo-osaajat -pilottihankkeen viestinnässä, ja se toimii hyvin myös yrityskäytössä. Mielestäni Slackin arvo on siinä, miten se onnistuu alentamaan keskustelemisen ja tyhmienkin kysymysten kysymisen kynnystä ja tällä tavoin tukee tiimiytymistä mainiosti. Sen rajoite kuitenkin on, että ilmaisversiossa keskusteluketjujen historiaa ei ole etsittävissä kovin kauas taaksepäin.

Yhteydenpidon kannalta kenties yleisimmin vastaan tuleva kokonaisuus tulee Googlelta. Sähköposti, chat ja kalenterin ylläpito onnistuu yksillä tunnuksilla. Lisäksi etäpalavereiden järjestämiseen Googlen Hangouts on pienille toimijoille ihan varteenotettava vaihtoehto. Se mahdollistaa ainakin sen, että kalenterikutsu ja varsinaisen palaverin linkki pysyvät suunnilleen samassa paikassa. Esimerkiksi Skypen ilmaisversiota käytettäessä kalenterikutsuja ei käytännössä pysty lähettämään, vaikka sovellus sinänsä ajaa asiansa yhteydenpidon välineenä loistavasti.

Erilaisten dokumenttien luominen, tiimin kesken kommentointi ja versiointi tapahtuu helposti ja lähes huomaamatta Google Docsissa. Mikäli vastaan tulee sellaisten sisältöjen tuottamista, joka vaatisi vielä jykevämpää versioiden ja muutosten hallintaa, saattaisin kääntyä SMASHdocsin puoleen. SMASHdocs puhuu tehokkaan versioinnin lisäksi älykkäistä sisällöistä, joihin voi lisätä esimerkiksi tunnisteita löydettävyyden helpottamiseksi ja joita voi viedä useisiin eri formaatteihin eri käyttötarkoituksia varten. Voisiko jopa olla niin, ettei enää tarvitsisi käyttää aikaa hukassa olevien dokujen metsästämiseen?

Asiakastiedot ja liidien hallinta

Niin työnhakijan kuin itsensä työllistäjänkin kannattaa ylläpitää jollain tavalla listoja kiinnostavista yrityksistä: mitkä yritykset voisivat hyötyä osaamisestani, mihin yrityksiin olen jo ollut yhteydessä, keneen siellä, milloin, mitä keskusteltu, miten jatketaan, milloin tavataan, ja niin edelleen.

Tutulla Excelillä pääsee tietenkin alkuun, mutta saatuani vinkin tutustua Airtablenimiseen palveluun, siirsin tällaisen tiedon hallinnan sinne. Airtable on hieman kuin ”online Excel”, jossa on valmiita prosessipohjia muokkaamista varten, jopa Customer Relationship Management (CRM) -tarkoitusta varten. Yksittäiseen taulukkoon voi kutsua myös muita henkilöitä mukaan ja määrittää heille tehtäviä ja aikatauluja. Sisälläni asuva tylsä prosessityyppi pitää siitä, että koko liidiputkea ei tarvitse rakentaa alusta lähtien ja että taulukko on aina ajan tasalla ja versioituna verkossa.

Ehkä hieman yllättäen projektityökaluna varsinaisesti tunnettu Trello taipuu kätevästi myös liidiputken rakentamiseen. Se tarjoaa helposti muokattavan, visuaalisen työpöydän projektien hallintaan ja yhdessä työskentelyyn. Olen rakentanut sinne kokeiltavaksi kevyen, myyntiputken vaiheet sisältävän näkymän, joka muistuttaa erästä oikeaa CRM:ää eli Pipedrivea. Trellon rajoitukset kuitenkin tulevat esiin raportoinnissa, johon työkalusta ei oikeastaan paljon paukkuja löydykään.

Omien tehtävien ja projektien seuranta

Lukuisilla työkaluilla voi tehdä to-do-listoja tai määrittää itselleen ja yhteistyökumppaneilleen tehtäviä. Tähän taipuu myös edellä mainittu Airtable, samoin kuin vaikkapa Wunderlist. Työmäärien ennakkosuunnittelu ja aikatauluttaminen oikeasti järkeviksi kokonaisuuksiksi on silti usein eri juttu kuin täskilistojen hallinnointi.

Käytin aluksi Trelloa erilaisten muistettavien asioiden koostamiseen. Niin kivaa kuin Kanban-tyyppinen tehtävien siirtely putkesta toiseen olikin, kokonaisuus ei kuitenkaan täysin toiminut minulle, kun tehtävät piti saada järkeväksi, hallittavaksi aikajanaksi. Ongelma oli jo ennestään tuttu: kuinka voin tehdä tehtäväkuormani näkyväksi ja ennakoitavaksi siten, että pystyn tekemään oikeita asioita käytettävissäni olevalla ajalla?

Tätä varten otin äskettäin kokeiltavaksi Dapulsen. Ainakin toistaiseksi näyttää siltä, että voin luoda sinne kaipaamani visuaalisen aikajanan, joka alkaa muistuttaa jo ihan virallisia projektinhallintasovelluksia. Mikä tärkeintä, tämän avulla näen, mikäli eri projektien tehtävät alkavat mennä liikaa limittäin ja lomittain. Luonnollisesti myös Dapulseen voi kutsua yhteistyökumppaneita mukaan. Hyödyllisenä näen mahdollisuuden jakaa sieltä käsin taulukkomuotoisia raportteja hankkeiden etenemisestä.

Mikä toimii sinulle?

Aiheesta saisi helposti pidemmänkin tarinan ja hyödyllisiä alaotsikoita voisi listata useita. Vaikkapa ideoinnin työkaluista Evernote, markkinoinnin saralta MailChimp ja osaamisen jakamisen/webinaarien ratkaisuista esimerkiksi Thinkify voisivat olla jatkoartikkelin arvoisia.

Toisaalta tällainen listaus on nykymaailmassa aina enemmän tai vähemmän work-in-progress. Uusia työkaluja kun putkahtelee markkinoille jatkuvasti ja kaikesta ei ole mahdollista pysyä perillä. Itse olen pitänyt tärkeänä, että käyttämäni ohjelmistot toimivat sekä tietokoneella että mobiililaitteella, ja saan niistä ilmoitukset ja muistutukset silloin, kun jotain tarvitsee tehdä. Aina kannattaa myös muistaa, että mikään yksittäinen sovellus ei kuitenkaan korjaa tosielämän ajankäytön tai viestinnän pullonkauloja.

Jos kaipaat vielä lisää vinkkejä, lue myös Jaakko Männistön blogi +50 melkein ilmaista työkalua, jota ilman et halua elää. Sieltä löytyy ketteriä vaihtoehtoja yrityskäyttöön muun muassa myynnin, markkinoinnin ja rekrytoinnin toteuttamiseen.

Marjaana Jokinen

Kirjoittaja Marjaana Jokinen viihtyy informaationhallinnan ja osaamisen kehittämisen risteyskohdassa ja kasvattaa taaperoaan musiikilla, kaurapuurolla ja savolaisilla sutkautuksilla. Marjaana löysi uuden ura-askeleensa Piilo-osaajien kautta ja on poistunut piilosta

Osaaja pois piilosta – Marjaanan tarina

Marjaana Jokinen löysi Piilo-osaajien avulla nopeasti väylän osaamisensa jakamiseen.

Mikä sai sinut alun perin kiinnostumaan Piilo-osaajista?

Olin sopivalla aaltopituudella tälle asialle, koska osallistuin alkuvuodesta MiB Tampereen työnhaun verkostoitumistapahtumiin. Tapahtuman Facebook-keskustelussa huomasin Jaana Saramiehen kyselevän osallistujilta kiinnostusta yhteisen kampanjasivuston perustamiseen. Olin vasta hiljattain alkanut pohtia seuraavaa ura-askeltani, joten minulla kesti jonkin aikaa lämmetä ajatukselle. Hyppäsin kuitenkin mukaan heti ensimmäiseen aaltoon, koska olin jo päättänyt tehdä asioita eri tavalla kuin aiemmin ja tämä oli juuri sitä!

IMG_20170710_142753.jpg

Mitä halusit saavuttaa kampanjan avulla?

Varsinainen motivaationi tuli erääseen täydennyskoulutukseen liittyvästä kehitysprojektista. Toivoin löytäväni kampanjan näkyvyyden avulla yhteistyökumppanin ja jatkoa varten myös muita kiinnostavia toimeksiantoja, joissa informaationhallinnan ja osaamisen kehittämisen taustalleni olisi tarvetta.

Miten nämä tavoitteesi toteutuivat?

Erittäin hyvin! Kampanja julkistettiin perjantaina 19.5. ja jo seuraavana tiistaina sain yhteydenoton. Osaamisestani kiinnostunut taho sanoi bonganneensa minut nimenomaan kampanjan myötä LinkedIn-verkostosta ja olenkin sittemmin jatkanut keskusteluita heidän kanssaan. Tarkennan kehitysprojektini tavoitteita ja suunnitteilla on muutakin yhteistyötä, jossa muun muassa asiakasprojektikokemukseni voi olla avuksi.

”Kampanja julkistettiin perjantaina 19.5. ja jo seuraavana tiistaina sain yhteydenoton.”

Mitä muuta kampanja sinulle antoi?

Kampanja on yllättänyt positiivisesti joka suhteessa! Yksi konkreettinen hyöty on, että olen alkanut käyttää omia some-kanaviani aiempaa tehokkaammin. Esimerkiksi Twitterin kautta olen löytänyt useita hyödyllisiä, ammatillisen kehittymiseni kannalta tärkeitä tahoja seurattavaksi ja kontaktoitavaksi. Myös LinkedIn on noussut silmissäni uuteen arvoon: päivitykset Piilo-osaajista keräävät nelinumeroisia lukijamääriä muutamissa päivissä.

On myös ollut hienoa tutustua muihin Piilo-osaajiin, jotka ovat kukin omilla aloillaan aivan huippuja! Meillä on ollut hyvä yhdessä tekemisen henki, joka näkyy esimerkiksi vilkasta keskustelua käyvässä sisäisessä Slack-kanavassamme. Vinkkaamme toisillemme työ- ja koulutusmahdollisuuksia ja suunnittelemme kampanjan etenemistä.

”Päivitykset Piilo-osaajista keräävät LinkedInissä nelinumeroisia lukijamääriä muutamissa päivissä.”

Mitä sanoisit Piilo-osaajiin liittymistä vielä harkitseville?

Ketteryydestä ja kokeilukulttuurista puhutaan usein, mutta tämä kampanja on oikeasti esimerkki siitä. Takana ei ollut kuukausien kehitystyötä, vaan Jaanan visiosta liikkeelle lähtenyt MiB Lab -pilottikokeilu, jossa on edetty isolla sydämellä, innostuksella, kokeillen ja jatkuvasti parantaen. Projekti on mielestäni edennyt erittäin ammattimaisesti näinkin lyhyessä ajassa.

Jos siis haluat olla mukana tekemässä työelämää uuden näköiseksi, niin rohkaisen lämpimästi tulemaan mukaan vain!

 

Marjaana Jokinen Haastateltava Marjaana Jokinen viihtyy informaationhallinnan ja osaamisen kehittämisen risteyskohdassa ja kasvattaa taaperoaan musiikilla, kaurapuurolla ja savolaisilla sutkautuksilla. Marjaana löysi uuden ura-askeleensa Piilo-osaajien kautta ja on poistunut piilosta.

Teknologia tarvitsee selittäjänsä myös digiajassa

Laadin käyttöohjeita jo teini-iässä, kun en vielä tiennyt, että sellaista joku tekee ammatikseenkin. Rustasin vanhemmilleni yksinkertaisia kuvallisia paperiohjeita tv-ohjelmien nauhoittamista varten, koska videolaitteen mukana tullut pumaska oli yleensä liian vaikea käyttää tai väärällä kielellä. Jälkeenpäin ajatellen voi puhua lähes nappisuorituksesta: tunsin kohdeyleisöni, heidän osaamistasonsa, kielitaitonsa, tavoitteensa ja ohjeen käyttötilanteen. He saivat oikeaa tietoa, oikeassa muodossa ja olivat kai ihan kiitollisia.

Kun hieman myöhemmin lähdin työskentelemään ohjelmistojen tuoteinformaation kehittämisen parissa, huomasin pian, että oikeasti olikin hankalaa tietää ketkä kohdeyleisöön kulloinkin kuuluivat. Usein piti edetä arvausten varassa ja lopputuloksena olennaista tietoa jäi kertomatta tai sitä tuli liikaa. Myös omaa roolia käyttäjän puolestapuhujana joutui joskus puolustelemaan ja sisällöntuottaminen ylipäätään saatettiin nähdä turhana.

Tarvitaanko meitä selittäjiä ja monimutkaisten asioiden yksinkertaistajia ylipäätään enää digiajassa ja millä tavoilla?

Juuri nyt, matkalla 2020-luvulle, vastaani on tullut monenlaisia signaaleja ihmisen ja teknologian kohtaamisista. Onpa tullut pohdittua sitäkin, tarvitaanko meitä selittäjiä ja monimutkaisten asioiden yksinkertaistajia ylipäätään enää digiajassa ja millä tavoilla.

Jotkut signaalit vaikuttavat siltä, että fiksut koneet hoitavat hommat ihan itsekseen. Älykkäät, dynaamiset järjestelmät oppivat käyttäjän tiedontarpeet lukuhistorian tai tykkäysten perusteella ja kehittyvät aina vain paremmiksi. Ohje kulkee käyttäjänsä taskussa mobiililaitteessa ja päivittyy ajantasaiseksi pitämättä asiasta sen enempää meteliä. Vastaavasti teollisuuslaitteet ilmoittavat huoltotarpeestaan itse ja opastavat paikalle saapunutta asiantuntijaa kädestä pitäen.

Toisaalta esimerkiksi eri sektoreiden laajat tietojärjestelmät vaativat edelleen hyvinkin järjestelmällistä sisällön ja käyttäjien tarpeiden etukäteissuunnittelua. Käyttö- ja huolto-ohjesisältöjen tuottaminen ja ajan tasalla pitäminen edellyttää ylläpidon tehokkuutta ja tiedonkulun automatisointia, eikä tätä voida tehdä jatkossakaan täysin summamutikassa.

Lisätyn todellisuuden keinoin työohjeet voidaan läväyttää suoraan keskelle työtehtävää.

Mielenkiintoisilta vaikuttavat puolestaan ne digitalisaation mahdollisuudet, joita vielä jokin aika sitten nähtiin vain scifi-elokuvissa. Lisätyn todellisuuden keinoin työohjeet voidaan läväyttää kirjaimellisesti käyttäjän silmille, oikea-aikaisesti, suoraan keskelle työtehtävää. Hypestä huolimatta tämänkin voi kuvitella vaativan vahvaa ennakkoymmärrystä käyttäjästä ja hänen käyttökontekstistaan.

Kun kaikkea tätä hieman pureskelee, ei ole syytä ainakaan heittää pyyhettä kehään, pikemminkin kääriä hihat! Aivan ehdottomasti tulevaisuudessakin tarvitaan ihmisiä, jotka eivät ajattele teknologialähtöisesti vaan kuinka näistä lukuisista vaihtoehdoista voidaan valita parhaat mahdolliset kunkin toimialan tilanteeseen nähden. Aivan ehdottomasti kannattaa pohtia mitä kaikkea voi automatisoida ja mihin puolestaan kannattaa laittaa paukkuja lisäarvon tuottamiseksi. Aivan ehdottomasti tarvitaan tyyppejä, jotka ehdottavat miten prosesseja kannattaisi kehittää, jottei pyörää keksittäisi aina uudelleen.

Informaation jalostamiselle on tulevaisuudessakin tarvetta ja monia hyviä kysymyksiä kannattaa yhä kysyä. Voisiko vaikkapa sisällön suunnitteluun panostaa siten, että se tukee käyttäjänsä osaamisen ja ymmärryksen kehittymistä joillakin uusilla tavoilla? Voisiko pohtia millä eri tavoilla sisältöjä voisi tuottaa muutenkin kuin tylsänä tekstinä? Voitaisiinko löytää sisällöille ihan uusia uudelleenkäytön mahdollisuuksia? Millaisilla tavoilla käyttäjien osaamisen kehittymistä ja oppimista voi seurata, tukea ja tunnustaa? Miten voidaan tunnistaa mitä tietoa tarvitaan työn tekemisen aikana ja mitä tietoa täytyy olla omaksuttuna ennen kuin työhön edes ryhdytään?

Arvelen, että seuraavallakin vuosikymmenellä riittää kiinnostavaa ja tarpeellista tekemistä. Tällä hetkellä en oikeastaan edes tiedä mitä kaikkea en vielä tiedä! Perustavoite pysynee kuitenkin samana tulevaisuudessakin eli valitaan ne keinot, joilla voidaan auttaa ihmisiä onnistumaan siinä mitä he tekevät.

Jatka keskustelua kommenteissa: Millaisesta käyttökokemuksesta sinä sait viimeksi onnistumisen tunteen? Entä minkä kanssa kompuroit? Ovatko tuotteet ja palvelut jo niin hyviä, että ne selittävät itse itsensä ilman ohjeita?

Marjaana JokinenKirjoittaja Marjaana Jokinen viihtyy informaationhallinnan ja osaamisen kehittämisen risteyskohdassa ja kasvattaa taaperoaan musiikilla, kaurapuurolla ja savolaisilla sutkautuksilla.