Piilo-osaajissa oppii uusia taitoja työelämään

Piilo-osaajat ei ole pelkkä innovatiivinen kanava oman osaamisen näkyväksi tekemiseen. Se on myös yhteisö, joka antaa mahdollisuuden oppia uusia taitoja, joita voi hyödyntää myös työelämässä.

Osaajillamme on kokemusta useilta eri aloilta, mikä on suuri etu vinkkien ja kokemusten jakamisessa. On hienoa huomata, miten mielellään oma osaaminen annetaan yhteisön käyttöön. Kaikilla osapuolilla on mahdollisuus oppia uutta tai uusia näkökulmia.

On myös hyödyllistä nähdä, miten hyvin asioita pystyy hoitamaan virtuaalisesti, vaikka toisinaan tapaamme fyysisestikin. Seuraamalla muiden tekemistä keskustelujen lisäksi on voinut oppia paljon. Erilaiset työtavat ja kokemukset rikastavat jokaisen Piilo-osaajan osaamispankkia.

”Jokaisen piilarin tavasta olla esillä somessa oppii itsekin jotain ja olen miettinyt miten itse näyn ja haluaisin näkyä ja miten siihen vaikutan.” – Satu Manner

”Kaikenkaikkiaan muiden blogiteksteistä oppii todella paljon kuin myös sisäisissä kanavissa jaetusta tiedosta.” – Hilla-Maria Zetterman

”Hommia on saanut tehdä siten kun omaan arkeen parhaiten mahtuu.” – Annamaija Åhman

Tuotamme kaiken sisällön somekanaviimme itse. Jos jokin kanava on jäänyt vieraammaksi, on helppo lähteä mukaan tiimiin ja tutustumaan sen käyttöön. Hommat hoituvat myös niinä päivinä, kun aikataulut antavat huonommin myöten. Tarvittaessa autetaan ja tuurataan, myös tiimirajojen yli.

Somekanavien lisäksi käytössämme on virtuaalisen yhteistyön työkaluja, joiden avulla sovimme esimerkiksi blogivuoroista ja käymme keskustelua osaajille ajankohtaisista asioista. Näiden tuntemisesta on ollut hyötyä myös työelämässä. Ja verkoston osaamisen avulla löytyy vinkkejä harvemmin vastaantulevissa tilanteissakin.

”Mulle uusina juttuina tuli mm. Slack, FB-ylläpito ja blogin kirjoitus. Kirjoittaminen blogiin tuntuikin kaikista vaikeimmalta ajatukselta. Mutta ekan tekstin jälkeen seuraava olikin helpompi. Lisäksi mainittakoon, että olin hoitovapaalla ja päivän ainoa työskentelyhetki oli 1,5h päikkärit. Siinä oppi tehokasta työskentelyä, myös hakemustekstit napakoituivat.” – Hilla-Maria Zetterman

Blogimme antaa mahdollisuuden kehittyä sisällöntuottajana. Yhteisblogissa pääsee kokeilemaan kirjoittamista, mutta mukana ei ole oman blogin painetta tuottaa jatkuvasti uutta sisältöä. Myös aiheiden pohdintaan ja tekstiluonnosten sparraamiseen saa apua yhteisöltä. 

”Olen saanut rohkeutta ilmaista itseäni ja puhua omalla äänelläni. Toimittajana haastattelen, kirjoitan ja muokkaan juttuja eri haastateltavien ja tietolähteiden pohjalta. Omakohtaisen blogin kirjoittaminen tuntui siksi isolta hypyltä. Oli kuitenkin hienoa huomata, että lopulta blogi syntyi kuin itsestään ja kirjoittaminen on iloni siinäkin lajissa.” – Heidi Hölsömäki

Olemme sekä järjestäneet omia tapahtumia että osallistuneet muiden järjestämiin tapahtumiin. Kaikki ovat olleet mukana suunnittelussa ja toteuttamisessa jossain roolissa. Halukkaat ovat päässeet esimerkiksi esiintymään joko Piilo-osaajien tai oman osaamisensa edustajana, tilanteesta ja tilaisuudesta riippuen.

”Olen käynyt esittelemässä Piilo-osaajia työnhakutapahtumassa, pitänyt julkisen puheen työnhaun uusista tavoista ja ideoista, oppinut kuvaamaan osaamiseni napakammin, ollut FB-ylläpitäjänä ja yrittänyt parhaani sparrata muita.” – Annamaija Åhman

”Piilo-osaajien postikorttia taittaessani opin, että ideointi, yhteistyö ja vuorovaikutus onnistuvat myös virtuaalisesti, kun kaikki ovat sitoutuneita yhteiseen tekemiseen.” – Heidi Hölsömäki

Somen merkitys ja mahdollisuudet työnhaussa tulevat hyvin esille Piilo-osaajien toiminnassa ja keskusteluissa. Monet osaajat ovat sekä muiden esimerkin että vastuutehtävissä saatujen kokemusten innoittamana aktivoituneet esimerkiksi Twitterissä tai perustaneet oman blogin.

”Mulle Piilarit ovat opettaneet aivan uudella tavalla somen merkitystä työnhaussa. Aloitin toisena Twitter-vastaavana keväällä, eikä mulla ollut aiempaa kokemusta. Nyt homma jo sujuu ja tuntuu mukavalta, kun voi vaikuttaa näinkin helpolla tavalla verkoston näkyvyyteen ja toimintaan. Samalla on omakin Twitter-tili aktivoitunut.” – Petra Alijärvi

”On ollut ajatus opetella hyödyntämään kotisivuja, Piilareiden profiilien päivitys on tuonut siihen käytännön osaamisen ja rohkaissut pyörimään ja kokeilemaan wp-alustalla. Blogin kirjoittaminen on palauttanut kirjoittamisen elämään ja opettanut sisällöntuotannosta blogimaailmassa ja verkossa.” – Satu Manner

Piilo-osaajat laajenee 1.9.2018 valtakunnalliseksi osaajagalleriaksi. Jos haluat mukaan aktiiviseen sisältöä tuottavaan yhteisöön, laitathan viestiä: piilo.osaajat@gmail.com.

Olemme joukko eri alojen aktiivisia osaajia etsimässä seuraavaa mielenkiintoista askelta urallamme. Koulutus- ja työkokemustaustamme ovat monipuoliset, joten löydät joukostamme osaajia niin yleisiin asiantuntija- ja tukitehtäviin kuin hyvinkin spesifeihin tarpeisiin.

Kaisa_profiilikuva

Kirjoittaja Kaisa Selamo on hyvinvoinnista ja itsensä johtamisesta kiinnostunut diplomi-insinööri, joka jakaa aikansa perheen, työn ja työnhaun kesken. Ja on samalla sietämättömän onnellinen.

 

 

 

 

Piilo-osaajien taipaleesta voit lukea lisää:

Työnhakuyhteisö on onnistumistarinoita ja vertaistukea:

Osaajamme Heidi Hölsömäki pohti pari viikkoa sitten Piilareiden merkitystä itselleen:

kuunteleminen

Kuunteleminen on valmentajan tärkein – ja vaikein taito

Minulle hyvän valmentajan tärkein taito on kyky kuunnella valmennettavaa. Ennakkoluuloton kuunteleminen ja läsnäolo avaavat monia solmuja valmennustilanteessa. Kun annan toiselle tilaa peilata kokemuksiaan puheen kautta, ratkaisuja alkaa löytyä.

Kuunteleminen voi kuitenkin olla myös vaikeaa. Ainakin oma mieleni alkaa hyvin helposti suoltaa ratkaisuehdotuksia ja selityksiä, jotka haluaisin tietysti tuoda heti myös esille. Varsinkin asiasta innostuessani, itseni hillitseminen on välillä haastavaa. Helpottavaa kuitenkin on, että kuunteleminen on taito. Ja taitoa voi harjoitella.

Oman mieleni hiljentämisessä ja toisen puheeseen keskittymisessä olen saanut apua tietoisuustaidoista. Yksinkertaisimmillaan tämä tarkoittaa sitä, että mieleni alkaessa käydä kierroksilla, hengitän muutaman hengenvedon vähän normaalia syvemmin. Tämä rauhoittaa ajatukset ja palauttaa keskittymisen. Joskus olen myös reilusti tunnustanut ”ajatukseni lähtivät harhailemaan, voitko toistaa, mitä juuri sanoit”. Näin olen taas saanut suunnattua huomioni toisen kuuntelemiseen.

Toinen minua kuuntelemisen hahmottamisessa auttanut työkalu on tiimivalmentajan koulutuksessa tutuksi tullut dialogisalmiakki. Salmiakin kulmissa kiteytyvät keskustelun perusperiaatteet, jotka ovat kuunteleminen, kunnioitus, odottaminen ja suora puhe.

dialogi salmiakki

Kuva: Kaisa Selamo

Kulmia voidaan pitää tasavertaisina, mutta minun mielestäni tärkein on juuri kuunteleminen. Muut perusperiaatteet tukevat tätä taitoa. Ja toisaalta kuunteleminen antaa pohjan käyttää muita perusperiaatteita.

  • Kunnioitus tarkoittaa sitä, että kunnioittaa toisen ajatuksia ja kokemuksia. Näiden kautta valmennettava saa mahdollisuuden löytää itselleen sopivat ratkaisut omista lähtökohdistaan.
  • Odottaminen antaa valmennettavalle tilaa puhua ja pohtia asiaa tarvittavan ajan ja tarvittavista näkökulmista.
  • Suoraa puhetta tarvitaan silloin, kun asia ei etene. Valmennettava voi jäädä jumiin omiin ajatuksiinsa. Tällöin on hyvien kysymysten aika. Niiden avulla pattitilanteesta pääsee usein eteenpäin.

Näiden perusperiaatteiden noudattaminen vahvistaa luottamusta valmennussuhteessa. Kun valmennettavalle tulee kokemus siitä, että kuuntelen ja todella kuulen, mitä hänellä on sanottavana, alkaa tapahtua. Luottamuksen kasvu johtaa siihen, että pystymme käymään asioita läpi entistä syvällisemmin ja siten saamme mahdollisuuksia entistä parempiin tuloksiin.

Mitkä ovat sinun kuuntelemisen kompastuskivesi? Ja mitkä ovat sinun keinosi selvitä niistä?

Kaisa_profiilikuva

Kirjoittaja Kaisa Selamo on hyvinvoinnista ja itsensä johtamisesta kiinnostunut diplomi-insinööri, joka jakaa aikansa perheen, työn ja työnhaun kesken. Ja on samalla sietämättömän onnellinen.

 

 

 

 

Kuuntelemisesta ja kuulluksi tulemisen tärkeydestä voit lukea myös seuraavista postauksista:

Arvot työnhaun ja ajankäytön tukena

Kun puhutaan arvoista, esille nousee usein kysymys ”Elätkö arvojesi mukaan?” Itselleni tämä kysymys aukesi kunnolla, kun lapseni oli reilun vuoden ikäinen. Koko ajan ahdisti ja stressasi. Tiesin, että työpäivän jälkeen pitäisi hakea sitä unelmaduunia. Pitäisi tehdä kotitöitä. Pitäisi tehdä sitä ja tätä. Ja kaikista pitäisi-asioista huolimatta istun lattialla lukemassa lapselleni tai leikkimässä hänen kanssaan.

Työnhakijana, erityisesti perheellisenä, kannattaa välillä pysähtyä miettimään haettavien työpaikkojen lisäksi myös  omia arvoja. Mitkä asiat ovat minulle tärkeitä? Mitkä ovat sellaisia asioita, joista en halua luopua? Minkä asioiden eteen olen valmis tekemään töitä? Pohdinnan tuloksista voi saada apua siihen, minkälaisia työpaikkoja ja tehtäviä jatkossa hakee. Ja myös siihen, miten käyttää aikaansa arjessa ja töitä hakiessa.

Parhaassa tapauksessa huomaat arvojesi olevan selkeitä ja toimintasi niiden mukaista. Usein jokin arvo näyttäytyy aivan uudessa valossa ja vie itsetuntemusta huimasti eteenpäin. Joskus pohdinnan tuloksena voi kuitenkin huomata, että arvot ja oma toiminta ovat ristiriidassa. Tällöin on joko muutettava omaa toimintaa. Tai on todettava, että tämä ei olekaan minun arvoni. Kumpikin tapaus vaatii syvempää pohdintaa ja arvojen tai toiminnan uudelleen määrittämistä. Myös ammattilaisen apu voi olla tarpeen.

DSC_6896_edited

Kuva: Karoliina Nurmi

Alun esimerkissä tajusin, että itse asiassa toimin arvojeni mukaisesti, mutta en ole hyväksynyt sitä. Olen aina ollut sitä mieltä, että yksi tärkeimmistä arvoistani on perhe. Aiemmin ristiriitaa ei ollut. Teimme mieheni kanssa paljon asioita yhdessä, mutta aikaa oli myös omille jutuille. Mutta kun lapsi tuli mukaan kuvioihin, en päässytkään irti aiemmasta elämäntavasta. Ja syyllisyys ajankäytön jakamisesta oli usein läsnä.

Ahdistus helpotti, kun tajusin, että vaikka työnhaku ja unelmaduunin löytyminen ovat minulle tärkeitä, tällä hetkellä perheen kanssa vietetty aika on tärkeämpää. Vähitellen olen alkanut hyväksyä, että en juuri nyt pysty hakemaan töitä edes osa-aikaisesti. Mutta teen koko ajan pieniä asioita. Otan pieniä askeleita, joista ajan mittaan kertyy pitkä matka. Joka johtaa lopulta siihen unelmaduuniin. Hyväksynnän myötä voin paremmin kuin pitkään aikaan.

Omaa itseään, arvojaan ja toimintaansa kannattaa siis kuunnella. Ja tarvittaessa muuttaa toimintaansa tai päivittää arvojaan. Uskon, että vahva arvopohja ja itsetuntemus tekevät myös paremmaksi työntekijäksi. Tästä kehityksestä hyödyt paitsi sinä itse, myös tuleva työnantajasi.

Kaisa_profiilikuva

Kirjoittaja Kaisa Selamo on hyvinvoinnista ja itsensä johtamisesta kiinnostunut diplomi-insinööri, joka jakaa aikansa perheen, työn ja työnhaun kesken. Ja on samalla sietämättömän onnellinen.

 

 

 

 

Apua arvojen määritykseen voi saada myös persoonallisuustesteistä ja uteliaisuusalueelta.

Muutoksessa, arvojen määrityksessä ja arjen kiireessä tietoisuustaidot rentouttavat.

Arvojen muutos tai ristiriita voivat johtaa välitilaan, jossa syntyy kasvua.

Rutiinien rikkoutuminen uudistaa

Rutiinit tarkoittavat sitä, että tehdään samoja asioita samalla tavalla päivästä toiseen. Tietyissä tilanteissa tämä on hyvä asia. Rutiinit helpottavat töitä ja arkea monella tavalla. Välillä on kuitenkin hyvä ravistella toimintaansa ja miettiä, voisiko asioita tehdä toisinkin.

Mitä pitempään toimii samojen rutiinien mukaan, sitä vaikeampi on muuttua. Töissä tämä johtaa helposti muutosvastarintaan. Siihen, että halu uudistua häviää tai sille enää nähdä tarvetta. Kuitenkin nykyään hyvin harva työ on sellainen, että siinä pystyisi pärjäämään uudistumatta säännöllisesti.

meg-nielson-118945-unsplash

Muutokseen voi lähteä omasta halustaan ja saada aikaan hyviä tuloksia. Usein käy kuitenkin niin, että rutiinit rikkoutuvat, kun eteen tulee asia, joka pysäyttää totaalisesti. Työelämässä tällainen tilanne voi olla yt-neuvottelut tai irtisanotuksi tuleminen. Myös yksityiselämässä tapahtuvat isot muutokset voivat saada muuttamaan kurssia.

Niina Tavi kirjoittaa blogitekstissään Rohkeasti kohti uutta uraa siitä, miten muutos voi saada hakemaan uutta suuntaa uralleen. Hän kuvaa haasteita, joita alanvaihtaja voi kohdata sekä ajatuksia siitä, miten nämä haasteet voi voittaa.

Terhi Vedenkivi kertoo samasta teemasta avioeron kautta. Kun tilanteen muutos pakottaa ohjelmoimaan ajatukset uusille urille, suhtautuminen koko elämään voi muuttua. Tärkeää on myös, että ei jää yksin. Sekä Niina että Terhi korostavat vertaistuen ja keskustelemisen merkitystä muutoksen onnistumisessa.

Muutoksen ja rutiinien rikkoutumisen ei tarvitse tarkoittaa työpaikan vaihtoa tai uutta uraa. Se voi myös johtaa siihen, että löytyy uusi ja parempi tapa tehdä omaa työtä. Tällä on vaikutusta myös yrityksen tulokseen. Ja yhden työntekijän muutos voi johtaa lisäksi koko työyhteisön toiminnan muutokseen. Tällä onkin jo isompi merkitys.

priscilla-du-preez-234138-unsplash

Jos siis tunnet alkavasi urautua etkä toivo sitä suuntaa, lähde ajoissa tekemään muutosta. Mieti, mitkä rutiinit työssäsi ovat välttämättömiä ja mitä voit lähteä muuttamaan. Hanki tietoa ja ideoita sinulle sopivalla tavalla. Kokeile rohkeasti, tarvittaessa uudestaan ja uudestaan. Löydä uusi suunta. Ennen kaikkea, ole avoin ja älä jää yksin. Varaudu siihen, että kun antaudut muutokselle, vaikutus voi ulottua laajalle.

Kaisa_profiilikuva

Kirjoittaja Kaisa Selamo on itsensä kehittämisestä kiinnostunut diplomi-insinööri joka haistelee uusia tuulia uralleen.

Välitilasta tahtotilaan

Välitila kuvaa tilaa ja aikaa, jossa voi hakea suuntaa. Se on siirtymä, matka vanhasta uuteen. Omalla kohdallani viimeisin välitilan kokemus on liittynyt pohdintoihin omasta työurasta ja sen uudesta suunnasta.

Osallistuin helmikuussa MiBin järjestämään After work –tilaisuuteen itsensä johtamisesta. Hanna-Leena Myllärinen on kirjoittanut laajemmin samasta tapahtumasta blogissa Itsensä johtaminen työelämässä. Itselleni tapahtuman suurin kolahdus oli Nina Rinteen keskustelussa esille tuoma välitila. Nina kertoi rohkaisevasti, että välitila antaa mahdollisuuden miettiä tulevaa suuntaa ilman vaatimusta siitä, että pitää olla valmis. Se on siirtymä, joka johtaa usein muutokseen. Termi oli minulle ennestään tuttu, mutta nyt tajusin ensimmäistä kertaa, miltä tuntuu olla välitilassa. Ja että olen ollut siellä jo pitemmän aikaa. Tästä havahtumisesta alkoi yllättävän nopea siirtymä välitilasta tahtotilaan.

simon-migaj-432653-unsplashOlin palannut töihin vanhempainvapaalta muutamaa kuukautta aikaisemmin. Jo ennen kotiin jäämistäni olin tuntenut, että kaipaan jotain muutosta. Vapaalla en kuitenkaan kokenut valaistumista työelämän suhteen, vaan perhe-elämä pienen ihmeen kanssa vei mennessään. Palasin töihin heti vanhempainvapaakauden päätyttyä mielelläni. Huomasin kuitenkin pian, että arvomaailmani ja suhtautumiseni asioihin olivat muuttuneet.

Herätessäni välitilan kokemukseen huomasin, että olin tiedostamattani tehnyt paljon muutoksen eteen. Välitila oli antanut alitajunnan tehdä työtä ja saanut minut tekemään eteenpäin vieviä ratkaisuja. Olin löytänyt MiBin ja sen kautta Piilo-osaajat. Ja mikä tärkeintä, lähtenyt tähän verkostoon mukaan. Kuitenkin koko ajan taustalla oli ollut tunne siitä, että onko tämä oikein? Saanko haluta muutosta ja uutta suuntaa? Vai pitäisikö vain olla tyytyväinen siihen, mitä on?

Tiedostaessani olevani välitilassa, pystyin vastaamaan itselleni kysymyksiin. Tämä on oikein. Saan haluta muutosta ja uutta. Minun ei tarvitse olla tyytyväinen siihen mitä on. Siirryin ikään kuin hetkessä tahtotilaan. Pohtimisen ja suunnittelun sijaan aloin osallistua. Otin pieniä askeleita, osallistuin keskusteluihin, otin vastuuta ja opettelin uutta.

mohammed-hijas-334501-unsplashOlin Piilo-osaajiin liittyessäni tehnyt aikataulun ja tavoitteet itselleni. Tarkoitukseni oli tehdä ensin pohja kuntoon. Aloittaa toimintaan tutustumisella ja verkostoitumisella. Sen jälkeen keskittyä tuomaan esille osaamistani, sitä mitä minulla on annettavaa. Varsinainen työnhaku minun piti aloittaa vasta joskus myöhemmin. Tahtotilan myötä suunnitelman toteuttaminen nopeutui huomattavasti.

Pohjatyö ei edelleenkään ole valmis, mutta etenee koko ajan. Verkostoissa käydyt keskustelut ja niiden kautta tulleet ajatukset ovat kirkastaneet sitä, mihin uuteen suuntaan haluan uraani viedä. Olen oppinut paljon uutta niin itsestäni kuin työelämästä. Lisäksi olen huomannut entistä vahvemmin, mikä merkitys on sillä että kaikkea ei tarvitse tehdä yksin. Verkostossa voi sekä saada että antaa tukea ja apua. Verkostojen merkityksestä työnhaussa on kirjoittanut myös Jaana Saramies, Työnhakuyhteisö on enemmän kuin sparrausryhmä.

Odotan mielenkiinnolla, mihin nyt alkanut huikea matka johtaa.

Kaisa_profiilikuva

Kirjoittaja Kaisa Selamo on itsensä kehittämisestä kiinnostunut diplomi-insinööri joka haistelee uusia tuulia uralleen.