Projektina työnhaku

Työnhakua voi tehdä päivästä ja viikosta toiseen, kunnes saa työpaikan. Olen huomannut, että tämä lähestyminen työnhakuun johtaa turhautumiseen ja harhailuun. Voisiko työnhakua tehdä projektina? Luoda sille tavoitteet ja aikataulun ja projektin lopussa pysähtyä katsomaan, kuinka kävi ja mitä seuraavaksi? Tätä lähdin tällä kertaa selvittämään.

Kun työnhaku puuduttaa ja ahdistaa

Kun työnhaku jatkuu pitkään, alkaa optimistisintakin osaajaa jo vähän puuduttaa. Kerta toisensa jälkeen huomaa uppoavansa työnhakusuohon, jossa kaikki vähänkin liikenevä aika käytetään Indeedin ja LinkedInin syövereissä tai kiinnostavia yrityksiä googlaillessa. Ja koska tämä ohimennen tekeminen on kuitenkin vähän puolittaista, sen tulokset ovat monesti aika laihoja. Seuraavana päivänä muistaa, että löysi jotain kiinnostavaa, muttei välttämättä firman nimeä tai tehtävän titteliä. Osaajien Anu onkin kirjoittanut työnhakustressistä ja nosti esiin tärkeän ajatuksen siitä, kuinka muutama tehokas työskentelypätkä viikossa onkin ehkä parempi tekniikka kuin päivästä toiseen jatkuva surffaaminen.

Lähestyvä vanhempainvapaan loppu herätti takaraivossani työnhakupaniikin, koska sitten olisin oikeasti työtön enkä enää vanhempainvapaalla uusia töitä etsivä henkilö. Koska takana oli jo pitkä rupeama työnhakua, ajattelin nollata laskurin ja ottaa uuden startin. Päätin muuttaa työnhakuni rakennetta projektimaisempaan suuntaan ja kun elämässä samaan aikaan on käynnissä muun muassa remppaprojekti, päätin kokeilla olisiko työnhaun ja muun elämän yhteensovittaminen projektipalasina helpompaa. Suvi ”Sunnu” Melakosken työnhakuprojekti on yksi esimerkki työnhaun uudelleen ajattelusta. Lisäksi kannattaa pitää mielessä Jaanan teesit energiseen työnhakuun.

Projektit haltuun sopivilla työkaluilla

Projektilla on suunnitelma, tavoite, erikseen määrättyjä resursseja sekä alku ja loppu. Projektia hallitaan siihen sopivalla tavalla, sen etenemistä seurataan ja tarvittaessa sille voidaan määrätä lisää resursseja ja jopa muokata aikataulua. Ja projekteja voi toki olla käynnissä useampia samaan aikaan. Marjaana kirjoitti osaajablogissa näppäristä työkaluista, joilla pystyy hallitsemaan tapaamisia, sisällöntuotantoa, tehtäviä ja yhteystietoja. Lähdin etsimään niiden joukosta käyttööni työkalua, jolla pystyisin hallitsemaan sekä työnhaun että remontin etenemistä. Lopulta päädyin kahden yhdistelmään. Trello ja Airtable muodostavat yhdistelmän, joiden avulla uskon meidän saavan projektit hallintaan.

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty

Kvartaalitalous ei pääse työ- ja yrityselämän ilmiönä suosikkilistalleni ehkä koskaan. Sen sijaan näissä nyt käsilläni olevissa projekteissa kvartaaliajattelulla on paikkansa. Vuoden 2018 ensimmäisen kvartaalin lopussa on vessan syytä olla valmis ja jos maaliskuun 2018 loppuun mennessä en ole löytänyt töitä, pitää tarkkaan harkita mitä lasten kesäloman kanssa tehdään. Aikaraamiksi siis vuoden 2018 ensimmäinen kvartaali.

Seuraavaksi on syytä paneutua resursseihin ja työnhaussa ennen kaikkea ajallisiin resursseihin. Kun tekee työnhakua kolmen alle kouluikäisen kanssa, päiviä rytmittää ruokailut, nukkuminen ja päiväkoti-ikäisten arkivapaat. Tehokasta työaikaa, siis näitä hetkiä, kun lapsi nukkuu päiväunia, on loppujen lopuksi aika vähän. Ne pitää valjastaa hyvään käyttöön.  Siispä olen koonnut itselleni rutiinilistan.

Joka päivä tehtävät asiat:

  • tarkista Indeed-posti
  • kurkkaa LinkedIn, maks 15 minuuttia (voi tehdä puistossa)
  • pidä yhteyttä ystäviin ja verkostoihin
  • lue jotain lehteä. Tai edes silmäile otsikot. Tai jos on ollut oikein haastava päivä, keskity miehen illalla kertomaan uutiskoosteeseen.

Sunnuntaisin:

  • Käy läpi seuraavan viikon kalenteri, tulevat tapahtumat ja tärkeät asiat
  • Valmistele alkavan viikon ruoat

Ja samaan tapaan on omat rutiinit niille päiville, kun isommat lapset ovat kotona ja kun he ovat päiväkodissa. Kirjoitustyöt, puhelut, uusien asioiden opiskelu ja kiinnostavien yritysten etsiminen limittyvät arjen sekaan.

Nämä yksistään eivät kuitenkaan vielä tuo riittävästi runkoa ja tavoitteellisuutta projektilleni. Tarvitaan tavoitteita, joita pystyy mittaamaan. Otetut kontaktit, kirjoitetut hakemukset, sovitut tapaamiset, saadut työpaikkatarjoukset, kirjoitetut blogitekstit, LinkedIn-näkyvyyden kasvu. Luomalla näille tavoitteet ja suunnitelman saanen työnhaun tilanteeseen, jossa lopulta saan töitä. Ja jotta projekti etenee kaiken aikaa, tulee toteutuneita asioita arvioida esimerkiksi kahden viikon välein.

Projektin arviointi

Työnhaussa ensisijainen onnistumisen mittari on työpaikkatarjouksen saaminen. Vaikka työtä ei projektin aikana löytyisikään, voi projekti silti olla onnistunut muilla mittareilla. Parhaassa tapauksessa projektin päätteeksi minulla on kasassa läjä yhteyshenkilöitä, joiden kanssa voin palata asiaan myöhemmin, olen pitänyt yhteyttä verkostoni kanssa, parantanut työnhakutaitojani, opetellut uusia taitoja tai verestänyt vanhoja ja pystynyt elämään myös normaalia arkea. Lisäksi pystyn tuolloin arvioimaan projektiani, jotta pystyn tekemään muutoksia mahdollista seuraavaa projektia varten.

 

cvkuvaAnnamaija Åhman on tamperelainen tiedonjanoinen diplomi-insinööri ja kolmen lapsen äiti, joka etsii itselleen seuraavaa haastetta matkalla kohti unelmia.

Työhaastatteluun valmistautuminen – miten eroaa avoimen tehtävän ja piilotyöpaikan haastattelutilanteet?

Työhaastatteluun valmistautuminen on tärkeä vaihe työnhakuprosessia. Tutustutaan vielä uudestaan yritykseen, pohditaan omia vahvuuksia ja heikkouksia, osaamista ja palkkatoivetta. Mutta eroaako haastatteluun valmistautuminen jotenkin avoimen tehtävän ja piilotyöpaikan välillä?

Kävin taannoin läpi työnhakuhistoriaani ja tajusin, että itseasiassa yli puolet kaikista työtehtävistäni on ollut niin sanottuja piilotyöpaikkoja. Kävelin lähikauppaan kysymään olisiko siellä tarvetta työntekijälle, soitin erääseen tuotantofirmaan ja kysyin, mikä heidän kesätyötilanteensa on, laitoin kaverin vinkkaamana viestiä suoraan esimiehelle, juttelin professorin kanssa ihan muissa asioissa ja samalla tulin kysäisseeksi olisiko heillä diplomityöaiheita jne.

Samalla tulin käyneeksi läpi haastattelukokemukset sekä avoimien tehtävien että piilopaikkojen osalta mutta myös niiden rekrytointien näkökulmasta, joissa olenkin istunut pöydän toisella puolella. Havaitsin, että piilopaikkojen haastattelut ovat olleet aivan erilaisia kuin avoimien tehtävien haastattelut. Ja että niihin valmistautuminen olisi jälkikäteen ajateltuna ollut hyvin erilaista kuin avoimien tehtävien haastatteluihin.

Molemmissa tapauksissa tavoitellaan tilannetta, jossa hakija tunnetaan paremmin, hänen taustastaan, osaamisestaan ja motivaatiostaan tiedetään riittävästi ja pystytään arvioimaan olisiko juuri tämä henkilö sopiva tehtävään ja työyhteisöön. Haastateltavan on suhteellisen helppo valmistautua työpaikkailmoituksen pohjalta, kun hän tietää haettavan tehtävän ja siinä vaadittavat taidot. Tämän lisäksi, kun muistaa käydä läpi omat tähtihetket, heikkoudet ja vetristää aivot vastaamaan yllättäviin aivopähkinöihin, on työhaastattelu hyvin hanskassa.

Piilotyöpaikkaa hakiessa olen päätynyt haastatteluihin, joissa on puhuttu lähes kaikesta maan ja taivaan väliltä, käyty lounaalla koko yrityksen henkilökunnan kanssa tai lykätty eteen tuotteen piirustukset. Edes haastattelija ei välttämättä vielä ole tiennyt mihin tehtävään minut voisi laittaa ja keskustelun tavoitteena onkin ollut lähinnä oppia tuntemaan toisiamme paremmin ja löytää jokin kärki, jolla tehtävää voitaisiin lähteä muodostamaan.

Piilotyöpaikan haastatteluun mennessä onkin hyvä olla kirkkaana omassa mielessä, että millaista työtä tahtoo tehdä, millaisten asioiden parissa, miksi juuri kyseisessä yrityksessä ja miten voisi auttaa yritystä menestymään paremmin. Kun tämä on pohdittu, on haastattelussa helpompi keskustelun kautta löytää ne asiat, joiden pariin yrityksessä voitaisiin tarvita uutta työntekijää.

Ja se kaikkein erikoisin piilotyöpaikkahaastattelukokemukseni? Kävin kysymässä töitä lähikaupasta, sain soiton mennä käymään, sain sopimuksen nenän eteen ja esimies totesi, että kyllä tuota sinun palkkatoivetta vähän voidaan korottaakin. No ei kai siinä – nimi paperiin ja avainlätkä kouraan!

Miten sinä valmistaudut piilotyöpaikan haastatteluun?

cvkuva


Annamaija Åhman
on tamperelainen tiedonjanoinen diplomi-insinööri ja kolmen lapsen äiti, joka etsii itselleen seuraavaa haastetta matkalla kohti unelmia.

Unelmien työnhakupäivä nosti työnhakufiiliksen uudelle tasolle

Torstaina 5.10.2017 vietettiin Unelmien työpäivää. Piilo-osaajat, kumppaneinaan TreStart ja Uratehdas, tempaisivat ja kutsuivat muutkin työnhakijat viettämään Unelmien työnhakupäivää. Ajatus työnhaun hyvinvointiin keskittyvästä päivästä lähti lentoon, kun Piilo-osaajien Jaana kuuli Yksi elämä-terveystalkoiden osana järjestettävstä unelmien työpäivä-tempauksesta. Pian Piilo-osaajien aktiiviporukka oli talkoovoimin pyöräyttänyt pystyyn työnhakijoille suunnatun tempauksen.

Tapahtuma järjestettiin TreStartin tiloissa Siperiassa. Paikalle saapuneet 40 työnhakijaa pääsivät keskustelemaan ja verkostoitumaan sekä saivat palautetta työnhaun dokumenteista niin ammattilaisilta kuin vertaisilta. Tilat täytti hyväntuulinen puheensorina koko kahdeksi tunniksi, mutta mistä kaikesta keskusteluja saatiin aikaan?

Ensimmäisessä sohvakulmauksessa keskusteltiin siitä pitäisikö työn hakemisen sijaan puhuakin työn tarjoamisesta. Kuinka paljon ajattelua pitää muuttaa, jotta voi vaihtaa lähtökohdan ”Olisiko teillä töitä? -kysymyksestä ”Tällä tavoin voisin teitä auttaa”-ajatteluun? Vaatii aktiivista oman osaamisen kartoittamista ja kirkastamista, että töitä pystyy hakemaan tällä tavalla.

Samalla kannattaa pohtia olisiko valmis tarjoamaan panostaan muillakin tavoilla kuin vakituisen kokopäivätyön muodossa. Mutta kun on löytänyt sen paletin, jolla omaa osaamistaan lähtee tarjoamaan, on hyvä olla apuvälineitä. Oman osaamisen sanoittaminen tai kuvaaminen on luonnollisesti avainasemassa tässä. CV:n rinnalla, tai jopa sijasta, hyviä vaihtoehtoja ovat videoesittely, CallCard-tyyppinen esite omasta osaamisesta tai jokin muu itselle luontainen keino kertoa tiiviisti omasta osaamisestaan. Tästä on myöhemmin tulossa tapahtuma TreStartilla, kannattaa seurata ilmoittelua!

Toisessa sohvanurkkauksessa keskusteltiin timanttisesta unelmaduunista. Mistä se koostuu, mitkä asiat siihen vaikuttavat, pitääkö työn olla merkityksellistä, voiko työkavereiden kanssa olla läheisiä kavereita ja miten se vaikuttaa työpaikan dynamiikkaan. Keskustelu oli ihanan polveilevaa, juuri sellaista kuin unelmaduunia ajatellessa sen kuuluukin olla. Unelmaduunin määrittelystä olemme aiemminkin jo bloganneet yleisellä tasolla ja aarrekartta-ajatuksella.

Nyt Unelmien työnhakupäivässä ilmoille nostettiin konstruktiivinen työnhaku Heikki Virtasen vetämässä piilonurkkauksessa. Perusajatuksena tässä on, että kunhan ensin tiedetään mikä ja millainen unelmaduuni on, niin sen jälkeen on mahdollista selvittää mitä pitää osata, tehdä ja oppia, jotta siihen työhön pääsee käsiksi. Tämäkin kannattaa laittaa korvan taakse, sillä tämän ympärille ollaan hahmottelemassa erillistä kokonaisuutta.

CV-tiskeillä oli kuhinaa alusta asti. Saana Rossi (Vincit, Erottua Oy) ja Juho Toivola (Elisa) sekä Uratehtaan Tiina Keskinen ja Jaana Taskula olivat tulleet Kaiken sparraus-pisteille antamaan asiantuntijavinkkejä. Jonotellessa oli helppo kuulla, kuinka tyytyväisiä ihmiset olivat saamaansa palautteeseen. Ammattilaiselta saatu palaute on arvokasta kaikissa työnhaun vaiheissa. Jonotellessa oli myös helppo vaihtaa tuttujen kasvojen kanssa kuulumiset ja tutustua uusiin ihmisiin.

Olen tyytyväinen omaan CV:seeni, mutta siltikin sain minuutin konsultaation aikana erinomaisen vinkin: Lisää punchline – tiivistetysti kuka ja mikä olet. Totta, se puuttuu! Kiitos ammattilaislle kullanarvoisista vinkeistä! CV:lle oli järjestetty myös vertaispalautemahdollisuus, jossa Piilo-osaajien Sinikka kävi kaikkien CV:t läpi, mutta samalla jokainen sai antaa palautetta muille ja ehkä napsia hyviä ideoita itselleen. Post-it -lappuja oli käyty täyttämässä ihailtavan paljon. Kiitos kaikille vertaispalautetta antaneille!

Tapahtuman jälkeen Unelmien työnhakupäivää jatkettiin vielä twitterchatissa hyvinvointiteemalla. Työnhaun hyvinvointiin liittyvät kysymykset saivat ihmiset pohtimaan tämän hetkistä hyvinvointiaan, miten sitä voisi lisätä sekä nostamaan esiin omat työnhakuryhmänsä. Merkittävinä hyvinvoinnin lähteinä pidettiin vertaistukea, lepoa, harrastuksia ja työnhaun ja muun elämän tasapainoa. Vastaajien työnhakuhyvinvointia lisäisi hakijapalautteen saaminen ja se, että tulisi kohdatuksi ihmisenä kokisi oman työhakupanoksensa arvokkaaksi. Positiivisten hakukokemusten merkitys hyvinvoinnille nousi esiin useammassa vastauksessa. Työnhakuryhmissä merkittäviksi nousivat erilaiset somen ryhmät, koulutuksia tarjoavat tahot sekä läheiset.

Unelmien työnhakupäivä oli minulle: innostavia keskusteluja, uusia ajatuksia itselle työstettäväksi, uusia mielenkiintoisia ihmisiä, tietoa sekä vinkkejä puolin ja toisin. Tämän tapahtuman hyvällä pöhinällä työnhaun hyvinvointia on parannettu taas moneksi viikoksi. Kiitos kaikille mukana olleille!

cvkuva
Annamaija Åhman
on tamperelainen tiedonjanoinen diplomi-insinööri ja kolmen lapsen äiti, joka etsii itselleen seuraavaa haastetta matkalla kohti unelmia.

Aarrekartta uran suunnittelussa

Kolme vuotta sitten valmistuessani havahduin pohtimaan tulevaa uraani ja sen tavoitteita. Mari kirjoitti taannoin unelmien työpaikasta, mutta millainen on unelmien työura?

Ajatus jäi kytemään takaraivoon ja palasin siihen taas viime kesänä, kun palasin työnhaun pariin. Millaisen työuran tahdon tehdä? Mitä tavoitteita, unelmia ja päämääriä tahdon saavuttaa? Millaisen jäljen tahdon jättää omalla panoksellani yhteiskuntaan, työmarkkinoihin, työpaikoilleni ja kollegoihini? Miten ura saa vaikuttaa minuun ja perheeseeni? Valtava määrä kysymyksiä! Ja näihin kysymyksiin on onneksi olemassa vastauksia jo Jaanan blogitekstissä. Mutta vaikkei uraa ja elämää voi täysin suunnitella, niin unelmoida voi.

dariusz-sankowski-56725.jpg

Uskon siihen, että pitää elää hetkessä ja tehdä asioita, jotka kulloinkin tuntuvat hyvältä. Samalla kaipaan kuitenkin jotain suuria linjoja, päämääriä ja etappeja. Matka on tärkeämpi kuin lopputulos, mutta voisiko matka olla hauskempi ja merkityksellisempi, kun sitä olisi edes vähän pohtinut etukäteen. Löysin tänä kesänä avukseni Aarrekartta-ajatuksen.

Aarrekarttaan – tai useampaan, sillä niitä voi olla niin monta kuin tahtoo – voi kerätä kaikki tulevaisuuteen liittyvät unelmat ja tavoitteet visuaalisesti esille. Ne voivat olla hyvin tarkkoja ja helposti mitattavia tai liittyä tunne-elämään ja henkiseen hyvinvointiin. Ja kun sen aika on, aarrekarttaa päivitetään tai tehdään uusi.

  • Aluksi määritellään omat unelmat ja haaveet. Kaikki! Tälle kannattaa antaa aikaa, käydä rauhassa kaikki elämän osa-alueet läpi ja antaa kaikkein villeimpienkin unelmien päästä paperille.
  • Kun unelmat on listattu, niitä kannattaa kerätä tietyn teeman ympärille ja miettiä, tahtooko tehdä yhden vai useamman aarrekartan. Ehkä yksi kartta voisi liittyä elämänlaatuun, yksi uraan ja yksi vaikka vaatekaappiin.
  • Tämän jälkeen aloitetaan aarrekartan käytännön työstäminen. Koska kyseessä on visuaalinen väline, tarvitaan sen luomiseen paperia, kuvia, lehtileikkeitä, esineitä, kehyksiä, liimaa, saksia, teippiä jne. Lisäksi kartalle kannattaa pohtia jokin paikka, jossa sen ääreen on helppo pysähtyä päivittäin pohtimaan omia unelmiaan.

Miten sitten voisin hyödyntää Aarrekarttaa oman urani suunnittelussa? Tällä hetkellä olen unelmien kartoitusvaiheessa. Olen oppinut itsestäni ainakin sen, että uran suhteen tahdon jäädä ihmisten mieleen henkilönä, jolta saa apua, kannustusta ja tukea, mutta joka samalla on jämäkkä ja oikeudenmukainen. Toivon, että pystyn rikkomaan lasikattoja ja auttamaan samalla muitakin. Tahdon, että perheeni ei jää liikaa urani jalkoihin. Viimeinen haave on jopa hieman vaikea kirjoittaa auki, sillä onhan se aika huikenteleva! Tahdon olla toimitusjohtaja menestyvässä suomalaisessa yrityksessä.

Auki kirjoitettujen haaveiden hyödyntäminen uran suunnittelussa vaatii hieman työtä ja heittäytymistäkin. Tutustumalla erilaisiin ihmisiin ja heidän unelmiinsa, tavoitteisiinsa ja saavutuksiinsa, opin valtavasti siitä mitä pystyn itsessäni vielä kehittämään. Seuraamalla kiinnostavien johtajien työtä, löydän minulle sopivia reittejä vaikuttaa, tapoja tehdä työtä ja keinoja päästä tavoitteeseen. Jakamalla osaamistani pystyn auttamaan muita ja ehkä samalla itseäni.  Olen huomannut, että unelmieni avaaminen ja visualisointi auttavat minua näkemään ne asiat, joita minun pitää oppia voidakseni päästä lähemmäs unelmaani.

Aarrekartta voi ja saakin olla hyvin henkilökohtainen. Mutta entä jos sellaisen tekisikin yhdessä toisten kanssa?

cvkuvaAnnamaija Åhman on tamperelainen tiedonjanoinen diplomi-insinööri ja kolmen lapsen äiti, joka etsii itselleen seuraavaa haastetta matkalla kohti unelmia.