Miten jaksaa työnhakua työn ohella ja muita oppeja piilo-osaajan vuosikatsauksesta

Viime kesän lomallani tein osaajaprofiilini uusiksi voidakseni reflektoida ensimmäisen “oikean” työvuoden tuomia oppeja. Tällä viikolla pääsen jälleen lomailun makuun. Mitä olen oivaltanut tässä kesälomieni välissä?

Kuluneen työvuoden suurin oppi tuli ehdottomasti Piilo-osaajien Rekrytointi- ja osaamismarkkinoiden muodossa. Kulutan itse kuukausitasolla lukuisia tunteja webinaareja, joten sellaiseen puhujaksi pääseminen oli iso saavutus omalla urapolullani!

Oivallus ei kuitenkaan tullut niinkään webinaarissa puhuessa; etätyövuosi oli sisältänyt niin monta videopuhelua, ettei itse tilanne oikeastaan tuntunut mitenkään erikoiselta. Sen sijaan puheenvuorostani saamani palaute herätti minut ajattelemaan jotain uusin tuumauksin.

Olin nimittäin unohtanut, miten paljon pystyn tukemaan muita osaajia heidän poluillaan. Puheenvuoroni alle tulleet kommentit ja palautteeseen kirjatut sanat siitä, miten onnistuin “herättelemään kateissa ollutta positiivisuutta ja uskoa itseen” auttoivat puolestaan minua löytämään jälleen oman monipuolisuuteni.

Teimme nimittäin töissä syksystä kevääseen verkkovalmennusprojektia, joka Osaamismarkkinoiden aikaan toukokuun puolessavälissä aiheutti ankaraa kisaväsymystä. Kun korona vielä keväällä myllersi siinä määrin, että Suomen hallitus kehotti pitämään turvatoimet edelleen voimassa, elämäni kutistui pieneksi eikä töiden lisäksi arjessani kovin paljon muuta ollut. Samalla näkemykseni itsestäni yksipuolistui siihen, mitä töissä tein ja sain aikaan.

  • Siispä työvuoden 2020–2021 oivallus numero 1: Tee elämässäsi muutakin kuin töitä, vaikka pandemia jylläisi.

Lepo on muutakin kuin trenditermi

Maaliskuun lopussa laitoin alulle muutoksen elämässäni irtisanoutumalla työstäni. Lupasin olla käytettävissä juhannukseen saakka, jonka jälkeen aloittaisin nyt hyvin lähellätulevaisuudessa siintävän loman. Käytännössä minulla olisi siis neljä kuukautta aikaa löytää uusi työ, mikäli haluaisin välttää työttömyyden.

Irtisanoutumiseni syy oli se, ettei työnantajieni toimiala, suunterveys ja hammashoito, enää herättänyt kihelmöivää innostusta. Omien legojeni lisäksi minulla ei tuohon alaan mitään kiinnikettä ole, ja tiesin, että jos en tekisi muutosta, alkaisi kipinän puuttuminen jossain vaiheessa näkyä asiakkaille asti. Työmoraalini ei tätä sallinut, joten katsoin sekä itseni että työnantajieni kannalta paremmaksi irtisanoutua.

Irtisanoutumiseni ajoittui kuitenkin äsken mainitsemani verkkovalmennuksen loppu-uurastuksen aikaan. Muutaman viikon jaksoin tehdä viikot töitä ja viikonloput työnhakua, mutta sitten huomasin voimieni loppuvan. Juttelin asiasta muuan ammattilaisen kanssa, joka huomautti, että myös lepo on valmistautumista seuraavaan työhön.

Hieman melkein hävettää myöntää, mutta huilaamisen mahdollisuus ei ollut käynyt kunnolla mielessäni, koska ajatus siitä, että seuraava työ pitää löytää ennen nykyisen loppumista, oli iskostunut lujasti päähäni.

Jonkin aikaa tuota sanomaa pureksin ja tulin sitten siihen tulokseen, että kyllähän se totta on. Jatkoin työnhakua pitämällä silmällä mielenkiintoisia avoimia paikkoja ja niihin hakemalla, mutta samaan aikaan otin tietoisesti rennommin. Maalasin kalenteristani isompia pätkiä vapaa-ajaksi enkä enää pakottanut itseäni LinkedIniin verkostoitumaan ja olemaan näkyvillä, ellen oikeasti halunnut sitä tehdä. Keskityin saamaan päättyvän työni tehtävät kunnialla pakettiin ja tekemään toimintasuunnitelmaa elokuulle, jolloin työttömänä voisin tehdä työnhakua aivan eri kaliiberilla.

Hyvin nopeasti huomasin voinnistani, että tämä oli oikea päätös.

  • Oivallus numero 2: Hengitä, hyvä ihminen! Parempi löytää uusi työ myöhemmin kuin sitä etsiessä palaa loppuun.

Työnhaku on parempaa porukassa.

Tänä keväänä Osaamismarkkinoita järjestäessä sain taas viikoittain olla yhteydessä erilaisten timanttisten osaajien kanssa. Piilo-osaajista löysimme myös HR-osaaja Tanjan kanssa toisemme, ja olemme sparrailleet toisiamme muutaman kerran kuussa. LinkedInissä kymmenet ja taas kymmenet ihmiset ovat buustailleet työnhakupostauksiani kommenteillaan, tykkäyksillään ja jopa jaoillakin.

  • Työpaikkavinkkejä on tullut LinkedInissä, Instagramissa, Twitterissä ja WhatsAppissa.
  • Etä- ja lähikahveilla on pohdittu osaamistani, sen sanoittamista ja hiottu työnhakudokumenttejani.
  • Aina “ei kiitos” -viestin aiheuttaman harmituksen hetkellä on ollut joku, jonka kanssa purkaa ajatukset ja miettiä, miten tästä eteenpäin.

Vaikka olen etsimässä työpaikkaa ja uutta ura-askelta itselleni, en suinkaan kulje mitään erakkopolkua, vaan tukenani on valtava määrä ihmisiä. Kiitos jokaiselle, varsinkin Tanjalle!, jonka kanssa olen tämän vuoden ja varsinkin tämän kevään aikana saanut vaihtaa ajatuksia, pohdintoja ja aprikointeja. En olisi pärjännyt yksin näin hyvin!

  • Oivallus numero 3: Saat kyllä apua, kun vain sitä kysyt – ja annat ihmisten sitä antaa.

Nyt on hyvä hetki laittaa läppärin kansi kiinni ja keskittyä kesään ja Jyväskylä-projektin huveihin.

Sinikka KauhanenKirjoittaja Sinikka Kauhanen on jyväskyläläinen sisältömarkkinoija, joka haluaa oppia koko ajan uutta ja löytää uuden työelämään liittyvän digiviestijän tai markkinoijan työn Keski-Suomesta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.