Eräs työnhakijakokemus soveltuvuusarvioinnista

Näin työnhakijana vastaan tulee monenlaisia rekrytointiprosesseja. Yritykselle työnhakijat voivat olla yhtä massaa, mutta jokaiselle tosissaan työtä hakevalle jokainen työnhakuprosessi on merkityksellinen. Nyt kerron tarkemmin yhdestä kohdalleni osuneesta hakuprosessista, jossa pääsin soveltuvuusarviointipäivään asti.

Olen itse rekrytoinut urani varrella yli 50 henkilöä, tosin enemmän suorittavan tason tehtäviin kuin esimiestehtäviin. Tuolloin rekrytointiyrityksen käyttö olisi säästänyt resursseja hakemusten läpikäynnissä ja ehkä alkuhaastatteluissa. Rekrytoijana koen, että vaativampaan työhön henkilöarvioista olisi apua kertomaan millaisia eri kandidaatit ovat ja mitkä ovat heidän merkittävimmät eronsa. Yrityksen päätettäväksi jää millainen persoona sopii parhaiten juuri heidän yrityskulttuuriin ja tiimiin.

Nyt työnhakijana puolestaan olen käynyt läpi erään haastattelu- ja soveltuvuusarviointiprosessin, joka olikin melko erilainen. Se herätti paljon ajatuksia, osittain positiivisia ja osittain hämmentäviä ja jopa negatiivisiakin. Yritys, johon hain töihin, käytti apunaan rekrytointiyritystä heti alusta alkaen. Kuten monessa tehtävässä ensin työnhakijaa pyydettiin täyttämään loputtoman pitkältä tuntuva lomake rekrytointiyrityksen sivuilla, jossa kysytään samoja asioita, jotka lukevat myös lopulta liitettävässä hakemuskirjeessä ja CV:ssä. Pian sain soiton haastatteluun, jossa kaikki kysymykset esitti rekrytointiyrityksen edustaja, yrityksen edustajan kirjatessa asioita muistiin vieressä. Sen jälkeen sain ilokseni kutsun soveltuvuusarviointipäivään. Onneksi sain itse järjestymään koko päivän vapaaksi, sillä arviointi kesti todellakin koko päivän klo 8-17 sisältäen yhden lounastauon.

Päivä oli raskas ja vaativa, mutta todella mielenkiintoinen sisältäen erilaisten testien lisäksi mm. ryhmätehtävän, haastattelun ja simulaatiotehtävän. Työnhakijan näkökulmasta kaikkien tehtävien yhteyttä avoinna olevaan tehtävään oli välillä vaikea ymmärtää, mutta en olekaan työnhakukonsultti. Päivän jälkeen jäin odottamaan puhelinsoittoa ja tietoa pääsystä mahdollisesti seuraavaan vaiheeseen. Lisäksi halusin tietysti kuulla palautetta arviointipäivästä.

Yllätys oli melkoinen, kun seuraava yhteydenotto oli rekrytointiyrityksen lähettämä geneerinen sähköposti ”kiitos mielenkiinnosta hakemaasi tehtävään, mutta valinta ei kohdistunut sinuun”. Koin itseni täysin tyrmätyksi ja antamani panoksen täysin arvottomaksi. Olen luullut, että on olemassa kirjoittamaton sääntö, että haastatteluvaiheeseen pääsyn jälkeen päätöksestä ilmoitetaan aina puhelimitse, mutta olen näköjään ollut väärässä.

Olin juuri tarttumassa puhelimeen kysyäkseni lisätietoja, kun sain sähköpostilla raportin soveltuvuusarviointipäivän tuloksista. Tuloksista löytyi monta asiaa, jotka pystyn tunnistamaan itsestäni, niin hyviä kuin huonoja puoliakin. Lisäksi ilmi tuli kuitenkin joitain piirteitä, joita en itse tunnista ja ne varsinkin herättivät hämmennystä. Näkevätkö muut minut eri tavalla? Vai epäonnistuinko jossain tehtävässä olemaan oma itseni? Kuka oikeastaan olen? Raportin lopussa kerrottiin suoraan, että minua ei suositella tehtävään ja miksi. Harmikseni syy oli juuri sellainen piirre, jota en itse itsessäni tunnista.

Lopulta pitkän itsetutkiskelun jälkeen tulin siihen tulokseen, että kyseinen työtehtävä ei ollut minua varten. Ehkä yrityskulttuuri, jossa annetaan rekrytointiyrityksen tehdä päätös soveltuvasta persoonasta näin suurelta osin, ei ole minua varten. Itse ainakin esimiehenä haluaisin koota oman tiimini ja tutustua työnhakijoihin henkilökohtaisesti ennen päätöstä. Soveltuvuusarvioinnit voivat toimia hyvänä lisänä päätöksenteossa tarvittaessa. Opin myös kuinka tärkeää on hoitaa rekrytointi loppuun asti huolella ja mahdollista uutta työntekijää (ja asiakasta) arvostaen.

Kuten Sinikka aiemmin kirjoitti, hakemusprosessin sujuvuuteen ei työnhakija itse voi kovin paljoa vaikuttaa. Työnhakija kuitenkin muodostaa työnhakuprosessin perusteella mielikuvan sekä yrityksestä, johon työntekijää haetaan että myös rekrytointiyrityksestä. Kokemuksista kerrotaan omalle verkostolle samalla tavalla kuin asiakaskokemuksista eri yrityksistä. Osa yrityksistä on selvästi tämän jo ymmärtänyt, mutta valitettavan monella on vielä näin työnhakijan näkökulmasta paljon parannettavaa.

Vaikka tässäkin tapauksessa työnhakuprosessi tuntui työnhakijan näkökulmasta kohtuuttomalta, kaiken kaikkiaan prosessi oli erittäin opettavainen ja eniten uutta opin itsestäni. Näiden oppien ansiosta olen entistä vahvempi työnhakija ja osaan valmistautua paremmin erilaisiin työnhakutilanteisiin. Opin mm., että myös työnhakijalla saa olla vaatimuksia. Arvostan avointa yrityskulttuuria ja yrityksiä, jotka kohtaavat niin työnhakijat kuin asiakkaatkin ihmisinä jokaista yksilöä arvostaen.

Millaisia kokemuksia sinulla on soveltuvuusarvioinneista? Oletko tunnistanut itsesi tuloksista?

Kirjoittaja Elina Jortikka on käytännönläheinen kauppatieteiden maisteri ja 1,5-vuotiaan pojan äiti, jonka sydän sykkii asiakaspalvelulle etsiessään seuraavaa askelta työelämän poluilla