Vanhemmuus on myös työelämän taitojen kartuttamista

Vanhemmuus, jos mikä, on ikuista oppimismatkaa. Mutta oppiiko silloin jotain todella hyödyllistä? Ehkä työelämässäkin hyödyttäviä taitoja? Ehdottomasti! Vanhemmat ja lapset opettavat toinen toisiaan, ja usein sitä oivaltaa myös itsestäänselviä asioita ihan uudella tavalla.

Kysyin Mothers in Business MiB ry:n jäseniltä, mitä taitoja äitiys on opettanut ja miten taidot näkyvät työelämässä. Esille nousi monia tärkeitä asioita. Äitiyden koetaan antaneen esimerkiksi sietokykyä keskeneräisyydelle, vastoinkäymisille sekä siihen, ettei kaikkea voi ennakoida. Organisointi- ja koordinointitaidot sekä ajankäytön hallinta ovat kehittyneet ja tehokkuus lisääntynyt. Ongelmanratkaisukyky ja sovittelutaidot ovat kohonneet. Osataan fokusoida, priorisoida ja delegoida paremmin, ja osataan olla ”riittävän hyviä” sekä sanoa tarvittaessa ei. Löytyy aiempaa enemmän joustavuutta, kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa.

Tunnepuolen asioista mainittiin myös esimerkiksi intuition nousseen tärkeäksi työkaluksi äitiyden myötä; uskallus luottaa siihen, että tekee oikean ratkaisun, jos se tuntuu hyvältä. Koettiin, että pystytään olemaan paremmin läsnä. Kyetään tunnistamaan, ymmärtämään ja sallimaan tunteita sekä sanoittamaan omia ja muiden tunteita. Ymmärretään muita ihmisiä ja elämäntilanteita paremmin. Äitiys oli tuonut myös lisää rohkeutta, itsevarmuutta ja itseluottamusta sekä armollisuutta. Osataan iloita omista ja muiden onnistumisista ja nauttia hetkestä!

Vanhemmuuden myötä myös omat elämäntaitoni ovat saaneet uusia ulottuvuuksia ja kehittyneet valtavasti. Ja tämä, totta kai, auttaa myös työelämässä. Nostan tässä esille muutamia niistä asioista, joiden olen kokenut vahvistuneen tai saaneen uutta näkökulmaa vanhemmuuden myötä. Näitä oivalluksia on tullut matkan varrella paljon, ja matka jatkuu koko ajan.

Suunnitelmallisuus ja varautuminen (pahimpaan)

Esimerkiksi pidemmälle reissulle lasten kanssa lähtiessä tulee suunniteltua tarkkaan, mitä saatetaan tarvita mukana; kaikkea ekstra- ja ekstraekstrakalsareista sadevaatteisiin sekä pikkupurtavaa tai viihdykettä mahdollisia matkaraivareita varten. Reissuun on mukavampi lähteä, kun tietää että laukusta löytyy kaikki tarvittava, myös niihin pahimpiin tilanteisiin. (Vaikkakin yleensä puolet tavaroista on ylimääräisiä.)

Työelämässäkin on hyvä varautua huolellisesti, esimerkiksi esiintymisiin tai tapaamisiin. Homma hoituu paljon vapautuneemmin, kun on valmistautunut tilanteeseen hyvin. Mielummin enemmän kuin vähemmän.

shutterstock_225164152

Suunnitelmien muutokset ja joustaminen

Vaikka lasten kanssa kuinka yrittäisi suunnitella asioita etukäteen, usein kuitenkin jotain menee ”pieleen”.  On hyvä olla plan-B takataskussa, ja jos ei ole, niin sitten vaihdetaan suunnitelman suuntaa lennosta. Tarvittaessa on myös hyvä osata joustaa asioista. Jopa joistain periaatteista, järkevissä rajoin tietysti. Ainakin herkän aistihaasteisen sekä todella voimakastahtoisen touhottajan kanssa on saanut lukemattomia kertoja todeta, ettei näitä hommia voi aina tehdä insinöörin logiikalla. Esimerkiksi joku itselle vähäpätöinen asia voi merkitä pienelle ihmiselle koko maailmaa tietyllä hetkellä.

Myös työelämässä, varsinkin agilessa työkulttuurissa, täytyy sopeutua yllättäviin tilanteisiin, suunnan muutoksiin ja uusien suunnitelmien tekemiseen. Ja on ehdottomasti osattava joustaa tarpeen vaatiessa.

Samat kikat eivät päde kaikkien kanssa

Ehkäpä suurimpana ahaa-elämyksenä olen huomannut, että lapset todella ovat niin erilaisia, samassakin perheessä. Insinöörin logiikalla luulit oppineesi jo muutaman asian ensimmäisen lapsen kanssa, ihan vain todetaksesi, ettei ne ”samat lait” enää pädekään toisen lapsen kanssa.

Työelämässä on myös osattava ”virittäytyä oikealle taajuudelle” esimerkiksi työkavereiden ja asiakkaiden kanssa, hekin ovat yksilöitä. Yksi lähestymistapa toimii yhden kanssa, toinen tapa toisen kanssa

Iloitse (ja juhli) pienistäkin onnistumisista (!!)

Voi tuntua pieneltä asialta saada sukkaa jalkaan. Mutta kyllä se vaan niin on, että ensimmäistä kertaa kun se oma pienokainen saa sen sukan jalkaansa ihan itse, niin se on juhlan paikka. Voi pojat sitä ylpeyden tunnetta, mikä vanhemmissa herää!

Töissä tapahtuvia ”erävoittoja” on myös syytä juhlistaa jollain tavoin. Ei lapsi, eikä se työntekijäkään, kehuista kuihdu. Päinvastoin, se saa yrittämään entistä enemmän ja paremmin.

Uskalsipa muuten MiBin jäsenistä joku mainita myös ne kuuluisat lehmänhermot saaneensa, ja eräs jäsen vastasi äitiyden tuoneen mukanaan kepeyden ja ilon. Mahtavaa!

Auttavatko tällaiset asiat sinun mielestäsi työelämässä? Kerro myös mitä (työ)elämän taitoja/tietoja itse koet oppineesi vanhemmuuden myötä?

Piritta Apell, Piilo-osaajat, rekry

Kirjoittaja Piritta Apell on tamperelainen tietojohtamisesta kiinnostunut diplomi-insinööri, joka yrittää tartuttaa kahdelle ylienergiselle pojalleen loogista ajattelua.

Työn imussa – milloin sinä tunsit sitä viimeksi?

Tunnetko työssäsi tylsistymistä vai katoaako ajantaju töitä tehdessä? Häiritseekö kaikki ympärillä tapahtuva vai työskenteletkö omassa kuplassasi? Ajantajuttomuus ja omassa kuplassa työskentely ovat työn imun tunnusmerkkejä. Mitä muuta se tarkoittaa?

Työterveyslaitos määrittelee tyon imun näin: ”Työn imu tarkoittaa myönteistä tunne- ja motivaatiotilaa työssä. Sitä kokeva työntekijä lähtee aamulla yleensä mielellään töihin, kokee työnsä mielekkääksi ja nauttii siitä. Työn imuun liittyy kolme hyvinvoinnin ulottuvuutta: tarmokkuus, omistautuminen ja uppoutuminen.”

Itse koen työn imua, kun tunnen, että minulla on tarpeeksi taitoja vastaamaan annettuja haasteita. Haasteen tulee siis olla sellainen, että se motivoi hankkimaan lisää tietotaitoa ilman mahdotonta työtaakkaa. Haaste- ja taitotason tulee siis olla tasapainossa. Tätä voidaan kuvata esimerkiksi alla olevan graafin mukaisesti (mukaillen Mihail Csikszentmihalyi, Flow: The Psychology of Optimal Experience, 1990). X-akselilla taitotaso kasvaa vasemmalta oikealle ja y-akselilla haastetaso kasvaa ylöspäin.

työn imu -diagrammi

Asiaa pohtiessani huomasin, että olen tärkeimmät osaamiseni työelämässä kerryttänyt juurikin siten, että minulla on ollut vankka koulutustaustani, johon olen voinut nojautua, kun olen selvittänyt eteeni annettua haastetta. Haasteen selvittäminen on tuonut edelleen lisäosaamista. Näin ollen prosessi on ruokkinut itse itseään.

Moni varmasti tietää, että jos työt sujuvat ja on saanut onnistumisen tunteita, niin usein myös kotona jaksaa kukoistaa ja olla energinen. Kun taas puolestaan, jos töissä ei suju joko liian isojen haasteiden takia tai havaitsee työssään tylsistymistä haasteiden puuttumisen vuoksi, ei kotonakaan ole vireimmillään ja hehkeimmillään.

Kuten myös Työterveyslaitos mainitsee, tämä ei tarkoita sitä, että työnteko on aina vaan kivaa tai että imua pitäisi tuntea jatkuvasti. Tutkimuksen mukaan sitä kuitenkin tuntee kaksi kolmesta suomalaisesta vähintään viikottain. Tässä lista mistä voit tunnistaa imun:

työn imun tunnistus

Entäs sitten kun sitä imua ei ole tuntenut hetkeen? Mikä siihen auttaa? Elämää ja uraa ei voi täysin suunnitella ja käsikirjoittaa etukäteen, mutta navigointi ja suuntaviivojen piirto onnistuu. Asetetaan tavoitteet ja navigoidaan niitä kohden, ehkä joskus muutaman mutkan kautta. Joskus sen imun voi löytää yllättävistä paikoista, jotka tuovat energiaa siihen jokapäiväiseen elämään. Itse olen viime viikkojen aikana opetellut uutta taitoa ja olen huomannut olevani imussa.

Miltä sinusta on viime aikoina tuntunut, löytyykö imua vai oletko alkanut suunnittelemaan navigointia ja etsimään sitä?

 

MIB4PROF_003-HILLAKirjoittaja Hilla-Maria Zetterman on elämään positiivisesti asennoituva diplomi-insinööri, äiti ja maalta kotoisin oleva Martta, joka navigoi itseään takaisin kohti työelämää.

 

 

 

 

Lähteet:

https://www.ttl.fi/tyontekija/tyon-imu/ (viitattu 23.5.2017)

 

 

YLEMPI AMMATTIKORKEAKOULUTUTKINTO TYÖN OHELLA – MITÄ SE OIKEASTI TARKOITTI?

Ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot ovat aikuisille suunnattuja tutkintokoulutuksia ja niiden on tarkoitus vastata työelämän tarpeisiin syventämällä asiantuntijoiden ammatillista osaamista. Hakijoilta edellytetään vähintään kolmen vuoden työkokemusta sekä alempaa korkeakoulututkintoa. YAMK-tutkinnot tuottavat saman kelpoisuuden julkisiin virkoihin ja tehtäviin kuin yliopistossa suoritettu ylempi korkeakoulututkintokin. Vaikka tutkintonimike on suhteellisen huonosti tunnettu (TRAL), ovat ylemmät AMK-tutkinnot Suomen parhaiten työllistäviä (Talouselämä).

Saatuani opiskelupaikan puolitoista vuotta sitten, en osannut aavistaakaan mitä muuta opinnot toisivat mukanaan. Todenmukaisempi termi ”työn ohella” opiskelusta olisi omalla kohdallani ollut ”ruuhkavuosien ohella” opiskelu. Vaikka lähiopiskelupäiviä oli vain joka toinen viikko yhden arki-illan ja kokonaisen päivän verran, vaativat itseopiskelu, ryhmätyöt, raportit, projektit ja tentit oman aikansa. Rauhallisen opiskeluajan järjestäminen oli kaksilapsisessa vuorotyöperheessä ajoittain haastavaa. Joskus sitä löytyi vasta lasten mentyä nukkumaan tai viikonloppuisin muuten autiolla työpaikalla. Ja joskus ei löytynyt.

_5003769_1

Jokaisen koulupäivän jälkeen puhkuin kuitenkin intoa. Monialainen opiskelijaryhmämme oli aktiivinen ja kannustava. Erilaiset ammatilliset taustat antoivat mielenkiintoista lisämaustetta käsiteltäviin aihealueisiin. Samalla opimme toistemme toimialoista, erilaisista toimintatavoista ja –ympäristöistä ja tutustuimme toisiimme. Tiimiydyimme, tsemppasimme, autoimme toisiamme ja tuimme kun maailma – tai aikataulut – kolhivat.

Aikataulupaineita olisi voinut helpottaa hakemalla opintovapaata, joita voi käyttää osa- tai kokoaikaisesti, sekä pidentämällä opiskeluaikaa. En enää ihmettele ensimmäisenä koulupäivänä näytettyjä prosenttilukuja: vain alle kolmannes valmistuu suunnitellussa ajassa. Haasteet (työ)elämässä, työpaikan vaihdot, ylennykset ja vaativammat tehtävät osuivat myös meidän ryhmäämme.

Keskeinen osa opintoja oli työelämälähtöinen opinnäytetyö. Toimeksianto omalta organisaatiolta motivoi – myös aikataulullisesti. Kehittämistehtävän tarpeellisuus, hyödyllisyys ja käyttökelpoisuus tekevät opinnäytetyön kirjoittamisesta erityisen mielekästä. Omalla kohdallani mielekästä oli myös aikataulussa pysyminen; halusin valmistua määräajassa ja sain kuin sainkin rutistettua kaikken valmiiksi tänä keväänä. Kaksi alle kouluikäistä motivaattoria muistuttivat jatkuvasti siitä kuinka tärkeää on kehittää itseään ja tehdä itselle tärkeitä asioita, kuten hyppiä trampoliinilla, uida ja syödä jätskiä.

Riina_kuvaKirjoittaja Riina Michelsson on vastavalmistunut palvelu- ja projektiliiketoiminnan tradenomi (YAMK) ja kahden alle kouluikäisen lapsen äiti. Innostun ja inspiroidun palvelukokemuksista ja ihmisistä niiden parissa.